15 tapaa miten matkustaminen on muuttanut minua
Matkailu avartaa, kulunut kliseiden kuningas.
Aiheesta on vaikea kirjoittaa viljelemättä toinen toistaan korvaan kauheammin kalskahtavia latteuksia. Maailma on kirja ja niin edelleen. Parhaimmillaan reissusta voi kuitenkin jäädä käteen muutakin kuin tyhjä lompakko, lomakuvia ja matkamuistoja. Sitä ei välttämättä itse edes hoksaa ennen kuin vuosia myöhemmin.
Reissaaminen ei tee ihmisestä sen parempaa, mutta sillä on potentiaalia muuttaa elämää. Reissussa ihminen on vastaanottavainen ja avoin muutokselle.
Matkailun muutosvoimat on todistettu jo tieteessäkin. Tutkimusten mukaan pitkillä reissuilla voi olla merkittäviäkin vaikutuksia persoonallisuuteen, maailmankuvaan ja elämänkatsomukseen.
Viime vuosikymmenen lopussa läksin maailmalle, kuten niin monet muutkin nuoret reppureissaajat, siihen kuuluisaan tyyliin etsimään itseäni. Olin epävarma, masentuneisuusjaksoihin taipuvainen pumpulissa kasvanut maalaistyttö.
Aloitin elämän alusta toisella puolella maailmaa, sain uusia kokemuksia ja ystäviä, kumosin rommisankoja ja kiipesin vuoria, mutta äkillistä valaistumista ei tapahtunut. Silti pikkuhiljaa jotain pienen pääni sisällä on muuttunut. Muutokset ovat pieniä, kuten kokkailusta innostuminen, ja suuria, kuten koko arvomaailman muuttuminen.
Tämä siitäkin huolimatta, että matkoillani olen nähnyt maailmasta vasta pienen pilkahduksen.
1. Haluni oppia maailmasta lisää on kasvanut. Maailmalta jää usein mieleen paljon eri kulttuureista, tavoista ja historiasta helpommin kuin koulukirjoista. Pällistellessä Rooman raunioita ja Intian Taj Mahalia omin silmin alkaa kummasti kiinnostaa, missä olosuhteissa ne saivat syntynsä, miten maasta on tullut sellainen kuin se on, ja miksi siellä eletään niin kuin eletään. Reissusta tulee vieläkin antoisampi, kun on tutustunut pintaa syvemmälle vaikka lukemalla kirjoja kohteesta.
2. Olen paljon itsevarmempi. Ypöyksin uuteen maahan muuttaminen opetti, että pärjään aina missä vain.
3. Olen oivaltanut, miten kulttuurisidonnainen ihmisten maailmankuva on. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta vasta reissaamisen myötä sisäistin, miten syvästi ihmisen ymmärrys ulkopuolisesta maailmasta on kietoutunut lähiympäristöön, ja miten syvälle juurtuneita käsitykset ovat. Oman kulttuurinsa sisällä ihmiset elävät kuin kuplassa omassa maailmassaan. Niin kuin mainostetaan, matkustaminen tuo asioihin uutta perspektiiviä monella tapaa. Klisee, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän totta. Olen oppinut ymmärtämään eri näkemyksiä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää, eikä länsimainen tapa ole se paras.
4. Elän enemmän hetkessä. Reissussa elää väkisinkin enemmän hetkessä, aistit terävinä kaikkea uutta ihmetellen. Tämä on yksi matkustamisen koukuttavimpia asioita. Tuntuu, että mitä enemmän reissaa, sitä helpompaa myös kotona on hämmästellä maailmaa kuin lapsi ja elää kotikaupungissa kuin turisti.
5. Etsin jatkuvasti uusia kokemuksia, ja pyrin koettelemaan rajojani. Seikkailunhaluni on noussut uusiin sfääreihin, ja silloin tällöin pyrin pistämään itseni epämukavuusalueelle.
6. Olen ymmärtänyt, kuinka erilaisia olemme, mutta silti perimmäiseltä olemukseltamme samanlaisia. Meillä on täysin erilaiset elämät ja maailmankuvat. Silti loppupeleissä kaikilla on samat perusarvot, ja me kaikki tavoittelemme onnellisuutta. Sekopäitä löytyy kaikkialta ja järki täytyy pitää mukana matkassa, mutta päällimmäisenä reissussa huomaa ihmisten huomaavaisuuden.
7. Tapaan uusia tyyppejä mielelläni ja ilman ennakkoluuloja. Reissun päällä uusien tuttavuuksien tekeminen on luontevampaa, uuteen maahan muuttaessa välttämätöntä. Se on jollain tapaa jäänyt päälle.
8. Olen saanut työkaluja elämänhallintaan. Asenteeni elämään on muuttunut. Näen elämän positiivisessa valossa. En turhaudu ihan yhtä helposti kaikista vastoinkäymisistä ja turhista ensimmäisen maailman ongelmista. Tämä on osaltaan auttanut siinä, että vaikka en hypi aina ilosta ja hehku onnesta, masentuneisuudesta en ole kärsinyt vuosikausiin.
9. Arvostan Suomea ja sen hyviä puolia uudella tavalla. Ikävöin Suomen kaunista luontoa. Toisaalta näen tuorein silmin myös sen, mikä Suomessa voisi olla paremmin.
10. Kaukana kotoa asumisen myötä ymmärsin ystävien ja perheen tärkeyden.
11. Olen innostunut maailman mauista. Innostuin maailman mauista niin paljon, että autenttiset makuelämykset ja sitä kautta koko maailma oli tuotava omaan keittiöön. Ja näin innostuin ruoanlaitosta.
12. Olen oppinut arvostamaan maailman ihmeellisyyttä ja monimuotoisuutta. Voihan sitä ihmetellä kotisohvalta David Attenboroughin dokkareistakin, mutta ei se vaan ole sama. Olen sisäistänyt, kuinka iso maailma on, ja toisaalta samaan aikaan niin pieni. Olemme kaikki seitsemän miljardia tajuntaa tällä samalla pikkuriikkisellä marmorikuulalla valtavassa tyhjyydessä, ja se on aika mieletön juttu.
13. Olen kiinnostunut entistä enemmän luonnonsuojelusta ja hyväntekeväisyydestä.
Katastrofit ja yhteiskunnalliset ongelmat maailmalla saavat suuremmissa määrin henkilökohtaisen merkityksen, kun paikkojen ja asioiden näkeminen omin silmin saa ne tuntumaan konkreettisemmilta.
Niin valitettavaa kuin se onkin, terrori-iskut Euroopassa saavuttavat länsimaissa isompaa medianäkyvyyttä, koska meidän on usein helpompi samaistua muihin eurooppalaisiin. Filippiinejä ravisteleva taifuuni tai Nepalin maanjäristys koskettaa eri tavalla, kun on ystäviä alueella. Mitä enemmän olen reissannut, sitä enemmän myös tuntemattomien paikkojen ongelmat koskettavat, sillä samaistuminen ihmisiin ympäri maailmaa on helpottunut.
14. Arvomaailmani on muuttunut. Nykyään prioriteettina on reissaava elämäntyyli uran, pesän rakentamisen ja pankkitilin kustannuksella.
15. Olen oppinut, että en ikinä löydä itseäni maailmalta. Ihminen tekee itsensä, ja se on elämän kestävä prosessi. Elämä on valintoja, ja ainakin meillä länsimaissa usein vain taivas on rajana.
Kaikki reissaaminen ei avarra samalla tavalla.
Tällä en yritä vihjata, että olisi oikeaa tai väärää tapaa reissata.
Harvemmin kukaan lähtee reissuun henkisen kasvun perässä. Reissuun lähdetään useimmiten hedonistisista syistä. Itse en välttämättä aina kaipaa reissulta muuta kuin täydellistä lomakoomaa, ja siinä ei ole mitään vikaa. Kukapa ei rakastaisi löhölomia. Ymmärrettävästi ne eivät usein kuitenkaan avarra muuta kuin takapuolta. Mutta se on ihan fine.
Niin kuin treenaamisessa ja elämässä yleensäkin, muutosta ei tapahdu, jos ei poistu mukavuusalueelta.
Matkustamisella on eniten transformatiivisia voimia, kun hyppää lintukodosta mahdollisimman tuntemattomaan, ja sukeltaa mahdollisimman syvälle kulttuuriin.
Missä menetkin, pidä avoin mieli.
Joku voi väittää, että nämä muutokset olisivat yhtä hyvin voineet tapahtua, vaikken olisi koskaan lähtenyt Lappeenrannasta. Siinä on totuuden siemen. Osa muutoksista on voinut tulla iän mukana.
Epämukavuusalueelle astuminen ja mullistavat elämänkokemukset, kuten vaikkapa sairaus ja vanhemmuus, voivat kasvattaa ihmistä paljon enemmän, vaikka ei poistuisi neljän seinän sisältä.
Maailmalle on turha lähteä etsimään itseään. Mutta älä ihmettele, jos matkan varrella huomaat tutustuneesi itseesi hieman paremmin. Ja jos sinulla on mahdollisuus, tartu siihen!
Sivuvaikutuksena saattaa esiintyä loppumatonta matkakuumetta.
Minkälaisia vaikutuksia matkailulla on ollut sinuun?
Lue myös:
Vinkit parhaimpien majoitusten metsästykseen
Millainen matkailija olen?
Omituisia matkakokemuksia
Oletko sinä maailmankansalainen?
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Jenni / Unelmatrippi
Matkailu tosiaankin avartaa, tai ainakin jos sen antaa tehdä niin. Munkin mielestä on ihan fine vetää löhölomia aivot narikassa. Mutta kuten kirjoitit, on myös sellaista matkailua, josta jää pysyvämpi jälki ihmiseen.
Matkailu on kasvattanut myös mun kärsivällisyyttä ja ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan. Isoihin yhteiskunnallisiin asioihin liittyen mulle on tullut matkailun myötä aiempaakin vahvempi mielipide siitä, että sananvapautta (vastuineen) pitää vaalia herkeämättä. Niin monessa paikassa tällä pallolla sitä ei yksinkertaisesti ole. Sama juttu tasa-arvon kanssa. Länsimaisilla ja etenkin suomalaisilla on mielettömät mahdollisuudet elämässä verrattuna ylivoimaisesti suurimpaan osaan maapallon väestöstä (varsinkin jos ajatellaan naisia). Lähtökohdat ovat ihan erilaiset. Tätä on tullut monesti mietittyä reissuilla.
Anna
Kiitos kommentista Jenni! Niin totta. Suomessa on asiat sananvapauden ja tasa-arvon kannalta hemmetin hyvin. Parantamisen varaa on, mutta jos moniin muihin maihin verrataan. Ilman sananvapautta sitä kuplassa vasta eletäänkin. On tietysti itsestäänselvää, että elämä olisi aika erilaista, jos olisi syntynyt vaikkapa naisena Intian maaseudulle, mutta syvempi perehtyminen tilanteisiin ja omat kokemukset tottakai syventää sitä näkemystä.
Jasmin
Mä oon aika samoilla linjoilla kaikkien näiden kanssa. AInoa asia mistä oon eri mieltä on oikeestaan toi että maailmalle on turha lähteä etsimään itseään. Mä tunnen ja oon tavannut monia jotka on lähtenyt reissuun nimenomaan sen takia, että ne on halunneet kasvaa henkisesti ja tutustua itseensä paremmin, ei lomailla. Onnistuuhan kasvaminen kotisohvallakin, mutta reissussa oleminen tekee ihmisestä tavallaan herkemmän maailmalle ja muutoksille. Se kasvu mikä ihmisessä tapahtuu kotikaupungissa viidessä vuodessa voi tapahtua vuodessa reissussa, koska ärsykkeitä on tarjolla niin paljon ja mahdollisuuksia kasvaa ja oppia on jokapuolella. Mä katsoin eilen 180 Degrees South’in ja siinä todettiin aika osuvasti että harva matkalle lähtevä löytää vastaukset niihin kysymyksiin joihin lähti vastauksia etsimään, mutta pikemminkin niihin kysymyksiin joita ei aiemmin osannut edes ajatella. Mä en oo koskaan varsinaisesti lähtenyt reissuun kasvaakseni ihmisenä, mutta jos en olis lähtenyt reissuun niin olisin aika tyyppi kuin tänäpäivänä. Eli ainakin jossain määrin mä oon kokenut että maailmalla oleminen on antanut ne työkalut muokata musta just sellaisen tyypin kuin haluan olla! Mutta kuten sanoit on tietysti paljon niitäkin ihmisiä jotka ei lähde reissuun mikään muu kuin vaikak biletys mielessä ja ainoa oppitunti mikä reissusta saattaa jäädä on oppitunti siitä, että 35 asteinen ilmastoimaton dormihuone ei ole paras paikka potea darraa, muta sekin on tietty ihan okei 😀
Anna
Kiitos kommentista Jasmin! 🙂 Miulla on ihan samat ajatukset. Itse asiassa oon kirjoittanut vähän hassusti tuossa, että kaikki reissut lähtisivät hedonistisista syistä. Ei varmaan esimerkiksi vapaaehtoistöistä lähdetä nautintoa hakemaan. Itseä on ruvennut viime aikoina kiinnostamaan vapaaehtoistyö tai muu vastaava, ja jos syitä pohditaan, niin se on yhtä lailla toisten auttaminen ja se mainostettu maailman parantaminen, kuin oman itseni kehittäminenkin. Sillä, etteikö maailmalle kannata lähteä etsimään itseään, tarkoitin juuri sitä, että harvoin löytää vastauksia niihin kysymyksiin mitä lähti etsimään. Täytyykin katsoa tuo 180 Degrees South, kiitti vinkistä! 😉 Oon miettinyt monta kertaa, minkälainen tyyppi olisin, jos en olisi ikinä lähtenyt. Elämän lisäksi ajatusmaailma olisi takuulla aika erilainen!
Heli
Pakko kommentoida tuohon vapaaehtoisjuttuun. Lähdin 18-vuotiaana Tansaniaan vapaaehtoiseksi. Syynä varmaan pitkälti oli sellainen maailmanpelastusasenne jne. Mutta rakastuin paikkaan niin, että jälkikäteen olen sanonut saaneeni paljon enemmän, kuin annoin. Seuraavana syksynä lähdin uudelleen samoille seuduille, ja vaikka matkan tarkoitus ei ollut pelkästään hedonistinen, niin kyllähän siinä sitäkin oli: minä olen ollut Afrikassa onnellisempi kuin missään muualla. Tosin minut tekee onnelliseksi muiden auttaminen, joten mikä siinä sitten on epäitsekkyyttä ja mikä ei?
Muuten täytyy kommentoida, että oli kyllä hyvä teksti. Löysin blogisi tänään facebookista, en ole ennen törmännyt 🙂 mutta tosiaan nuo 15 syytä ovat ne, jotka minunkin sieluani reissuun vetävät….
Anna
Kiitos kommentista Heli 🙂 Voin helposti uskoa, että useinkin vapaaehtoistyöstä saa itselleen enemmän kuin mitä antaa. Ihan jo siitä muiden auttamisesta saa paljon itselleen. Ja niin kuin Jasminkin tuossa kommentoi, vapaaehtoistöihin lähtiessäkin usein osasyy liittyy siihen itsensä kehittämiseen. Ei se itsekästä negatiivisessa mielessä kuitenkaan miusta kuitenkaan ole. 🙂 Kuulostaa hienolta matkalta, mitä teit Tansaniassa?
Jasmin
Mä tartun vielä tohon vapaaehtoistyöhön 😀 Ollaan yliopistolla käyty niin antropologian kuin politiikan näkökulmasta kehitystyötä ja nopeesti viitattu myös vapaaehtoistyöhön. Mun politiikan luennoitsija puhu voluntourismista ja siitä miten paljon ihmisen henkilökohtaiset halut vaikuttaa vapaaehtoistyöhön lähtöön, ei pelkästään se auttamisen idea vaan just se että lähdetään Afrikkaan asti auttamaan koska halutaan matkustaa, asua ulkomailla ja saada uusia kokemuksia. Varmaan moni tietty lähtee auttaminen päämotiivina, mutta kyllä oma mielihyväkin pelaa tärkeää roolia! Tää on musta ollut aina tosi mielenkiintonen aihe ja mun on siitä ja kehitystyöstä pitänyt useasti kirjottaakin. Ehkä mä nyt vihdoin motivoidun 🙂
Anna
Näin juuri! Toki vapaaehtoistöihin lähtee usein siksi, että kokee myös itse siitä saavansa jotain. Mutta ei se väärin oo. Itseä mietityttää vapaaehtoistyössä kokemukset, joissa ihmiset eivät loppupeleissä ole päätyneet auttamaan juuri ollenkaan, vaan siellä ollaan oltu kuin lomalla. Itse jos lähtisin, niin haluaisin kuitenkin olla hyödyksi. Sekä itsekkäistä että epäitsekkäistä syistä. 🙂 Kirjoita ihmeessä, olis kiva lukea!
Tanja/Levoton matkailija
Matkailu ehdottomasti avartaa. Vaikka mulla pisin aika poissa Suomesta putkeen on ollut “vain” neljä kuukautta, niin nykyään arvostan Suomea, erityisesti luontoa, ihan eri tavalla. Olen mielestäni myös paljon itsevarmempi kuin muutama vuosi sitten, koska matkustan pääasiassa yksin. Sitä on hieno huomata, miten sitä uskaltaa mennä ja jutella tuntemattomille ihmisille. Englantia puhun nykyään myös paljon varmemmin, koska sitä on tullut paljon käytettyä.
Kiva ja mielenkiintoinen juttu! 🙂
Anna
Kivaa, että muilla on samankaltaisia fiiliksiä! Ei sitä välttämättä edes kauas tai pitkäksi aikaa tarvitse lähteä, ennen kuin huomaa monien asioiden muuttuneen. Suomalaisilla on yleisesti aika hyvä englanninkielen taito, mutta me ollaan usein liian pelokkaita käyttämään sitä. Suomalaisilla on usein hirveä itsekritiikki ja pelko sanoa jotain väärin, en tiedä johtuuko opetustyylistä vai mistä.
Maarit Johanna
Olipa niin totta! Vaikka on itsekin matkustanut melko paljon, koen, että minun pitäisi päästä vielä syvämmälle reissaamaan. Matkat on olleet aika pitkälti sellaisia turreholidayta, joissa vain ollaan siinä omassa turistikuplassa, eikä paljoa edes yritetä saada paikallisviboja. Lähinnä ihmetellään niitä välimatkan päästä. Mulla haluttais kamalasti kiinnostaa Intia, Afrikka, Lattarit ja muut, mutta en vain jotenkin osaa kuvitella matkustavani niin erikoisiin paikkoihin. Ehkä joskus!
Anna
Miulla on samat fiilikset, vaikka en nyt niin kauheasti koe reissanneeni. Halu reissata kaukaisiin ja vieraisiin paikkoihin on kuitenkin kasvanut tosi paljon. Varmaan se liittyy siihen, että kun huomaa selvinneensä vaikka siitä riksarallista Intiassa, uskoo pärjäävänsä ihan missä viidakossa tahansa. Edelleen matkakohteiden valintaa ohjaa varmaan eniten ne palmurannat, mutta täysin erilaisten kulttuurien kokeminen on myös kummasti alkanut kiinnostaa, nimenomaan sen oppimisen kannalta.
Vintagella
Loistavia pointteja, erityisesti se, miten ihmisillä on tapana elää vaan siinä omassa kuplassaan. Mä olen huomannut, että siinä missä mun maailmankuva on avartunut, joidenkin kavereiden on sulkeutunut, eikä me enää voida keskustella tietyistä aiheista ollenkaan. Ne elää siinä omassa kuplassaan ja mun kuplani on ihan erilainen. Onneksi tiedän, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka jakavat mun näkökulman. Ja sen suuremman kuplan.
Kotimaata arvostaa tosiaan paljon enemmän sen jälkeen, kun näkee miten homma muualla toimii. En ikinä esimerkiksi jättäisi Suomessa äänestämättä, kun tiedän, että se mun ääneni lasketaan ja mulla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa johonkin. Toisaalta olen myös oppinut, että esimerkiksi meidän tehokkuutta ei voi väkisin tuputtaa johonkin, minne se ei vaan kulttuurillisesti sovi.
Anna
Jep, oon kokenut tämän saman ongelman. Se kai vaan pitää hyväksyä ja vaihtaa puheenaihetta, omaa kuplaa kun ei oikein voi tyrkyttää muille 🙂 Onneksi tosiaan reissussa ja muualla törmää paljon tyyppeihin, jotka ajattelee samalla tavalla. Hyviä pointteja myös lopussa. Toki Suomessakin on asioissa parannettavaa, mutta verrattuna suurimpaan osaa muuta maailmaa monet asiat on tosi hyvin.
Ida
Aivan ihana teksti jälleen kerran! Mää oon hirveen malttamaton matkoilla aina. 😀 en ikinä löhöile ja kaikki linnat tai mystiset historialliset paikat on nähtävä! 😀 Rakastan matkailua sen verran, että opiskelen sitä syvemmin yliopistossa! Sen takia sun tekstit on mun mielestä vielä enemmän mielenkiintoisia! Vähän niinku koulussa lukisin teoriaa ja sitten sun teksteissä se teoria on melkein käytännössä 😀
Mun pitkillä matkoilla olin eka tosi peloissani, että kaikki Suomessa unohtaa mut ja että mun kaverit, siskot ja perhe menee eteenpäin ja kadotan sen siteen niihin. Oon mun toisella pitkällä reissulla ja näin ei oo tapahtunu! Se, mitä matkustaminen on mulle siis nyt opettanu on, että kotiin voi aina mennä takaisin ja ne parhaat kaverit, mitä mullakin on, on aina ollut vaan tukena ja innoissaan mun matkoista eikä kukaan oo kadonnu 🙂
Anna
Kiitos Ida 🙂 Itse oon taas aika laiska, jos suunnittelen tosi aktiivisen loman niin sen loppuun tarvitsen vähintään pari päivää ihan vaan löhöilyyn. Historiallisia paikkojakaan en jaksa liikaa yhdessä päivässä. Oot kyllä valinnut kivan opiskelualan! Hain aikoinaan itsekin opiskelemaan turismia, mutta en sinne kuitenkaan päätynyt. Totta, ne parhaat kaverisuhteet kyllä kestää erossa olemisen!
-K-
Tosi hyviä pointteja ja pitkälti olen samaa mieltä!
Mä en oo koskaan tykännyt löhölomista, matkoilla haluan nähdä ja oppia paikallista kulttuuria ja aitoa elämää sekä luontoa niin paljon kuin mahdollista ja mua ahdistais vaan maata jossain rannalla. Toisaalta sitten ahdistaa sekin, että aika loppuu 🙂
Vuosiin en ole enää kauheasti matkustellut, kuuden vuoden jälkeen täällä Espanjassakin olo tuntuu vielä ihan turistilta, nähtävää koettavaa ja opittavaa riittää. Ja nyt kun ajattelen niitä turisteja, jotka tänne viikon löhö- ja kännilomalle tulee, syövät turistimättöä ja makaavat rannalla niin eipä ne kauheesti siinä mitään opi, muuta kuin käyttämään aurinkorasvaa 😛 (paikallisessa lehdessä oli kuva kännäävistä punakasvoisista turisteista otsikolla “tälläistä turismiako me tänne haluamme” ) Mutta joskus kun on aikaa ja hyvä tilaisuus toivon pääseväni hitaalle pitkälle matkalle ympäri maailman, olisi tosi hyvä jos voisin siinä matkan aikana myös osallistua joihinkin ruohonjuuritason hyväntekeväisyysprojekteihin.
Anna
Sama fiilis, kuuden vuoden jälkeen myös Melbournessa tunnen olevani vieläkin ihan turisti. Itse kyllä rakastan rantalomia, mutta nykyään myös kulttuuriin ja luontoon tutustuminen kiinnostaa ihan eri tavalla. Kunnollinen tutustuminen ottaa kyllä aikansa, voi kun olisikin aina loputtomasti aikaa, ja rahaa. Ymmärrän kyllä paikallislehden huolen löhö- ja känniturismista! Oon tosin itsekin ollut joskus samanlainen, joten en tuomitse ketään 🙂
Tiia
Tosi hyviä pointteja taas kerran! Siulla on kyllä tosi hyvä blogi jota on tullu lueskeltelua tässä viimesen puolen vuoden aikana koska itsekin majailen Australiassa tällä hetkellä! 🙂 Ja mitä mitä, oot kanssa Lappeenrannasta lähtöisin?! 😀 🙂
Anna
Kiitsat! 🙂 Kappas, en oo kuuden vuoden aikana törmännyt kertaakaan toiseen lappeenrantalaiseen 🙂
Sandra
Olipa loistava postaus. Koen, että matkustaessa uusissa ympyröissä ihminen antaa niiden persoonallisuuden piirteiden nousta ylös, jotka ehkä arkena on piilossa. Matkustaessa on aikaa kyseenalaistaa, antaa ajatusten nousta jostain syvältä oman pään sisältä ja ajatella maailmasta ja itsestään luovemmin. Siksi itse yleensä matkustaessa olen pystynyt miettimään omaa elämääni vapaammin ja kaikki on tuntunut selkeämmältä aina matkojen jälkeen.
Anna
Kiitos kommentista Sandra 🙂 Ihana kuulla, että samanlaisia ajatuksia on muillakin. Itsellä ei tullut niinkään mieleen uusia persoonallisuuden piirteitä, mitä olisi tullut esiin, mutta monet ovat muuttuneet suuntaan tai toiseen. Ja itseni tunnen paremmin, mutta se voi toki tulla ikääntymisenkin mukana. Matkustaminen ruokkii luovuutta, kotiin aina palaa superinspiroituneena. Harmi, että se ei aina kestä niin kauaa, kuin toivoisi.
Ansku BCN
Kiinnostavia ajatuksia sekä postauksessa että näissä kommenteissa! Omalta kohdaltani en osaa sanoa, että onko minua muuttanut matkustelu, ulkomailla asuminen vai ihan pelkkä ikääntyminen, mutta en usko, että jos olisin asunut koko ikäni Suomessa ja käynyt vain vuosittain rantalomilla, olisin näinkin rento kuin nyt. Minulla kun on taipumusta pikkutarkkuuteen, stressaamiseen ja nipotukseen ja siihen on kyllä asuminen Espanjassa ja Ranskassa ollut hyvä lääke :D. Matkustaminen kummasti opettaa joustavuutta ja hetkeen tarttumista!
Anna
Joistakin asioista on vaikea sanoa, mikä muutoksen on aiheuttanut. Todennäköisesti ikääntyminen ja kokemuksien yhdistelmä!
Heh, Espanjassa asuminen voisi tuolta kantilta tehdä hyvää myös meikäläiselle 🙂
Jonna / Lempipaikkojani
aivan mahtava postaus, kiitos! Voin samaistua moniin ajatuksiisi ja näkemyksiisi. Vähän vastaavia on tullut itsekin viime aikoina pohdittua. Myös tuota kuplassa elämistä. Siitä tuli kirjoitettua blogiinkin. Myös tuo on totta, että monet muutokset ja kasvaminen ihmisenä voisivat tapahtua vaikka ei koskaan poistuisi kotoa. Matkailu tai ulkomaille muuttaminen on kuitenkin vain yksi tapa kasvaa ihmisenä. Itselläni suurimpia muutoksia ja kasvun aiheuttajia on ollut vanhemmuus, mutta varmaan yhtä suuri on muuttaminen ulkomaille (lapsiperheenä). Ja tärkein oppi tuo, josta sinäkin kirjoitit, että maailmakuva avartuu ja ymmärtää ettei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asiat.
Anna
Kiitos Jonna! Tuntuu, että ulkomailla asuminen ja reissaaminen on rikastuttanut tosi paljon, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Toisaalta välttämättä kaikki ei koe sitä samalla tavalla. Ja niin kuin Anskulle jo kommentoinkin, on vaikea kohdistaa, mistä se muutos johtuu, kun se on usein kokemuksien summa.
Mira / Exploras
Oikein onnistunut ja kiinnostava postaus! Monessa kohdassa ajattelen paljolti samoin – toisaalta aina ei ole helppo sanoa, mistä tarkalleen esim. oma muutos kumpuaa… Mutta varmaa on, että matkailu avaa silmiä niin monella eri tavalla, ettei sitä oikein tajuakaan. Ulkomailla asuminen tekee sitä myös, ehkä vieläkin rankemmin… 🙂
Anna
Kiitos kommentista Mira! Niin totta. Siihen muutokseen on voinut vaikuttaa niin monet asiat. Vaikea sanoa, olisinko kokenut samanlaista muutosta, jos olisin vain reissannut, enkä asunut ulkomailla. Reissuilla, varsinkaan lyhyillä, ei kuitenkaan samalla tavalla pääse sisälle siihen paikalliseen maailmaan.