Ajatuksia koti-ikävästä: Mitä kaipaan Suomesta

Klikkasin naamakirjassa jonkun linkittämää suomalaista biisiä, ja sitten se iski. Koti-ikävä. Olen asunut Australiassa yli kuusi vuotta. Olen Australiassa kuin kotonani, kutsun tätä kodikseni, mutta tämä ei ole Koti. Koti-ikävä Suomeen iskee silloin tällöin. Mitä ikävöin Suomesta?

Suomen talvi

Ulkosuomalaisten kesken koti-ikävästä puhutaan Suomi-ikävänä. Suomi-ikävä on asia, mikä koskee jokaista ulkosuomalaista joskus. Se ei ole huono asia, eikä se ainakaan ole sairaus, niin kuin joskus ajateltiin. On ihan normaalia ikävöidä asioita, joihin on kiintynyt.

Kenguru

Kavereita ja perhettä nyt on toki aina ikävä, mutta muuten nostalgia vihloo sydäntä erityisesti kahdesti vuodessa. Jouluna ja Suomen kesällä. Samalla kun Melbournessa ilmat viilenevät, somekanavat alkavat täyttyä suomifrendien varpaista auringossa ja terassitörpöistä. Joulu taas ei tunnu joululta kolmenkymmenen asteen helteessä ilman perhettä.

Ikävällä on monet kasvot. On ikävä suomalaisia ruokia, joita täältä ei saa. On ikävä lämpimiä taloja. Kylmät talot taitavat olla yleisin Melbournen suomalaisten ulinan aihe.

Siiderillä terassilla Suomessa

Kaihoan kesäfestareille, kesämökille, järvelle ja terassille. Haluan haistaa Suomen kesän tuoksun, koivun ja grillimakkaran, tuntea talvella kirpeän pakkasen ja ihailla lumen peittämiä puita. Ikävöin pimeitä suomalaisia syysiltoja ja sitä, kun keväällä kaikki, ihmiset mukaanlukien, herää henkiin. Haluan tuntea saunanraikkaan fiiliksen, pelata korttia kesämökillä, lenkkeillä pururadoilla ja fiilistellä pubissa Kaija Koota.

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän ikävä kohdistuu tunnelmiin ja hetkiin, aistien muistikuviin. Konkreettisten asioiden sijaan ikävä kohdistuu enemmän muistoihin. Ja niitä ei voi elää uudestaan, voi vain tehdä uusia.

Laskettelemassa Suomessa Tahkolla

Kesäfestareita ja terdejä löytyy täältäkin. Järven sijaan voin lähteä meren rannalle. Suomalaiset maut voi korvata uusilla, tai hengen hädässä tehdä itse. Kun aika kuluu, niitä kaipaa vähemmän ja vähemmän. Uudet perinteet alkavat korvata vanhat.

Mutta kaikkea ei voi korvata. Raastavinta on huomata, kuinka aika ei olekaan pysähtynyt Suomessa, vaan myös siellä elämä etenee. Olen missannut kaikki syntymäpäivät ja muut merkkipäivät. Veljenpojat, jotka vasta olivat vauvoja, ovat kasvaneet isoiksi pojiksi ilman, että Australian täti on ollut näkemässä.

Piparkakkutalo

Ikävöin sitä, että kaikki ympärillä puhuvat suomea. Sitä syvää tuttuuden tunnetta ja sitä, että kuulun johonkin. En usko, että samanlaista syvää kuuluvuuden tunnetta saan ulkomailla koskaan. Silti tiedän, etten enää kuulu Suomeenkaan. Samalla kun aika kuluu, ja tukiverkostot uudessa maassa voimistuvat, kotimaan suhteet heikentyvät.

Vaikka ikävöin Suomeen, en tällä hetkellä voisi kuvitellakaan muuttavani takaisin. Maailmankuvassa on tapahtunut niin perustavanlaatuisia muutoksia, että en tiedä, miten sopeutuisin takaisin. Ikävöisin varmasti Australiaan. Ikuinen ulkopuolisuus on ulkosuomalaisuuden pimeä puoli.

Surffia Australiassa

Minulla on koti-ikävä kotiin, jota ei enää ole. Ikävöin elämää, jonka olen jättänyt taakseni. Siitä huolimatta, että en vaihtaisi takaisin. Se niin sanottu koti ei enää ole sama paikka kuin ennen. Se on täynnä uusia kauppoja ja ravintoloita, uusia naamoja, ja ne tututkin ovat muuttuneet. Lapsuudenkotia ei enää ole. Mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos, niinhän ne buddhalaisetkin sanovat.

Auringonlasku Australiassa

Joskus koti-ikävä muistuttaa etäisesti sydänsuruja. Tavallaan koti-ikävässä onkin kai kyse surusta oman kotimaan menettämisestä. Suren sitä, kuinka vieraantunut olen synnynmaastani, enkä kuulu enää minnekään.

Toisaalta olen kaihonnut kauas niin kauan kuin muistan, joten kenties en ikinä kuulunut mihinkään alunperinkään.

Suomi-ikävässä on myös hyvä muistaa, että haikea mieli usein kultaa muistot. Sen tunnistaa viimeistään siitä, että alkaa ikävöidä pakkasta tai loskaa.

Suomi-ikävä on illuusio. Ikävöin sitä suomalaista todellisuutta, jossa elin. Ja kun elin Suomi-kuplassani, kaihosin muualle. Minua vaivaa ikuinen koti-ikävä.

Australian eläimet

En itse ole enää se ihminen, joka asui Suomessa. Kenties joskus ikävöin vähän sitä tyyppiä. Hassua huomata kuinka paljon se, kuka on, perustuu siihen, missä on. Ehkä koti-ikävä on yritystä ottaa kontaktia tyyppiin pään sisällä, yritystä ymmärtää omaa identiteettiään pohtimalla miten tähän on tultu.

Ehkä koti-ikävä on reaktiota niihin muutoksiin, mistä kirjoitin viime kerralla. Koti-ikävän kohteena ei olekaan koti, vaan entinen minä. Siitä huolimatta, että siinä entisessä meikäläisessä kauheasti mitään ikävöimistä olisikaan. Niillä muutamilla Suomen visiiteillä ei ole tuntunut kuin olisin kotona. On tuntunut siltä, että yritän mahduttaa itseäni entisen itseni muottiin. Silti toivon, että tänä kesänä pääsen taas visiitille Suomeen, ja olen sen aikaa taas hetken lähempänä entistä minua. Ulkosuomalainen elää kaksoiselämää.

Koti-ikävä sanonta

Onneksi koti-ikävän tuoma epätodellinen tyhjyyden tunne on ohikiitävää. Auttaa, kun muistuttaa itseään, että olen juuri siellä, missä haluan. Olen omassa elementissäni, kun en ole Suomessa. Täytyy vaan hyväksyä, että ulkosuomalaisen elämä on kompromisseja.

Se Suomi mitä ikävöin, on enää vain muistoissa. Ikävä tulee ja menee, mutta omia juuriaan ei pidä unohtaa. Itseään ei tarvitse kokonaan muuttaa, vaikka maisemat muuttuisivatkin. Näin katkeransuloinen ikävän tunne muuttuu vaalittavaksi aarteeksi sydämessä.

DSC_8878 (1024x696)

Biisi oli muuten Nopsajalan Nosta Mua. Se soi nytkin, paitsi että enää en ryve koti-ikävässä, vaan ahdan itseni täyteen nostalgiaa hymy huulilla. Alakerran kahvilasta nousee mieletön kahvin tuoksu, ja olen lähdössä kavereiden kanssa safkaamaan. Ikkunasta paistaa aurinko ja on 18 astetta lämmintä, vaikka Melbournessa on talvi. Ehkä sittenkin olen kotona.

Tipsejä koti-ikävän selättämiseen ensi kerralla!

Muut ulkomailla asuvat, mitä te kaipaatte Suomesta?


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 .

39 Comments

  • Nea says:

    Itsekin Melbournessa asuvana ulkosuomalaisena voin allekirjoittaa joka ikisen kohdan naista. Juhannus ja joulu ovat ajat jolloin koti-ikava on pahimmillaan enka malta odottaa etta elokuun Suomen reissulla paasen Citymarkettiin! Ruisleipa, jalkiuunipalat, dippi, oltermanni, fazerin sininen, salmiakki!!!

    • Anna says:

      Kiitti kommentista Nea! Hassua, mutta miulla myös yksi asioista, mitä odotan eniten Suomen reissulla on kauppaan pääseminen 🙂 Eniten tietysti haluan syödä niitä kaikkia ruokia mitä on ikävä, mutta on myös jännää nähdä, mitä kaikkia uusia tuotteita Suomessa on kaupassa. Oltermanni, marjat, aurajuusto ja irtokarkit on ainakin meikäläisen listalla. Omnom…

  • anna-kaisa says:

    Olipa ihana lukea suomifiilistelyä! Kiva, et muistutit mitä kaikkea hienoa kotimaamme pitää sisällään, kun itse kohta lähden Suomea kohden. Kohta haistan koivun ja grillimakkaran 🙂 Vielä kolmisen viikkoa niin olemme matkanneet täältä Ranskasta maata myöten Suomen suveen. Hienosti kuvasit tuota ristiriitaa, mitä koti-ikävä pitää sisällään. Itse en ole pysyvästi ulkosuomalainen, koska en asu ulkomailla, mutta olen kuitenkin vähintään puolet vuodesta jossain tienpäällä, joten tiedän tunteen, kun kaipaa “entisatä elämää” tai kaipaa jotain, mitä ei välttämättä osaa edes määritellä.

    • Anna says:

      Kiitos kommentista Anna-Kaisa, eli kaima. Miekin olen nimittäin Anna-Kaisa. Voi onnekasta, nauti Suomen kesästä! Toivon tosiaan, että itekin pääsisin siitä tänä vuonna nauttimaan. Siitä on nimittäin aika monta vuotta, kun oon Suomen kesän viimeksi nähnyt. Miun korvaan tuo kuulostaa aika houkuttelevalta elämältä, että voi puolet vuodesta olla reissussa, ja puolet Suomessa. Mutta epäilemättä siinäkin on haasteensa. Aina on ikävä jotain tai jonnekin muualle. 🙂

  • sim says:

    Omien tuntemusteni sijaan lainaan tähän The Economistin artikkelia joidenkin vuosien takaa, joka hyvin kuvastaa monien tunteita: http://www.economist.com/node/15108690

  • “Hassua huomata kuinka paljon se, kuka on, perustuu siihen, missä on”
    Vitsi miten voinkaan samaistua tuohon! Vaikka en oikeastaan koskaan sellaista kunnon Suomi-ikävää olekaan ehtinyt missään potea, tuo pitää kyllä paikkansa.
    Mukavaa, että pääset vihdoin pitkästä aikaa Suomeen. Onko teillä pitkä loma tiedossa ja onko jo kauhiasti suunnitelmia? LAPPIIN!! 😀

    • Anna says:

      Ei olla vielä varmoja päästäänkö kesällä tulemaan, mutta ihan viimeistään talvella! Ja varmaan joku kolme viikkoa. Se on semmonen passeli aika, että ehtii nähdä kaikki ihmiset, ja sen jälkeen on aika valmis jo lähtemään pois 🙂 Ja joo, varsinkin jos talvella tullaan, niin Lappiin olis ihana tulla! 🙂

  • Ida says:

    Vaikuttava teksti, Anna! <3 Varmasti totta joka sana 🙂

  • Hmclehto says:

    Melkein tuli itku niin totta joka sana mä oon ollut poissa Suomesta kohta 17 v ja joskus se koti-ikävä iskee niin kovaa että mieli on maassa jopa viikon. Mutta aina se siitä 😉

    • Anna says:

      Kiitos kommentista! Ei se koti-ikävä sitten varmaan kokonaan lähde koskaan, jos ei 17 vuodessa oo lähtenyt. En usko, että itseltäkään lähtee. Katson kuitenkin, että tää uusi elämä uudessa maassa on antanut paljon enemmän kuin mitä ottanut. Nyt ei tunnu siltä, että olisin palaamassa lähiaikoina Suomeen, mutta kuka tietää, mikä tilanne on vaikka kymmenen vuoden päästä.

  • Tiia says:

    Olipa taas ihana kirjoitus ja tuli itselle hyvään saumaan. Minulle Suomi-ikävä iskee silloin kun täällä maailmalla reissatessa pitää taas vaihtaa paikkaa ja sanoa hyvästit ihmisille joita täällä on tavannut. Juurikin tässä puolisen tuntia sitten jätin farmi kodin ja siellä tapaamaani ihmiset taakse. Se porukka oli kuin perhe minulle yli 4 kk ajan ja oli kyllä raastavaa sanoa hyvästejä koska joistakin tyypeistä tuli niin läheisiä. Vaikka edessä on taas uusia jännittäviä paikkoja ja ihmisiä, tässä tilanteessa tulee aina hetkellisesti se kaipuu että pääsisipä vain takaisin Suomeen niiden omien läheisten luo ja omiin tuttuihin paikkoihin. Onneksi tuo fiilis on kuitenkin ohimenevää. 🙂
    Hetkittäin Suomi-ikävä on erittäin paha mutta itse en myöskään pysty kuvittelemaan itseäni asumassa Suomessa tällä hetkellä, joten jo tuo ajatus yleensä hieman lievittää pahimpia ikävän hetkiä 🙂
    Ja tuo on muuten aivan totta että monessa asiassa aika kultaa muistot ja enemmän on ikävä juurikin niitä muistoja ja niitä ei tosiaan uudestaan pääse elämään. Kiitos tästä tekstistä sinulle ! 🙂

    • Anna says:

      Kiitos kommentista Tiia! Jatkuva hyvästien sanominen on rankkaa. Toisten kanssa pysyy yhteyksissä, toisten kanssa ei. Miullakin iso osa frendeistä on reppureissaajia, jotka ennemmin tai myöhemmin jatkaa matkaa. Joskus tuntuu myös uuvuttavalta aina aloittaa se tutustuminen alusta uusiin tyyppeihin. Mutta sitten kun sitä miettii, niin onhan se rikkaus, kun tutustuu paljon ihmisiin ympäri maailmaa.

      Ja aika ja ikävä todellakin kultaa muistot. Vappuna oli myös koti-ikävä, mutta sitten kun sitä taas tarkemmin mietin, niin ei ne vapunvietot Suomessa itsellä ainakaan niin ikävän arvoisia ole olleet. 🙂

  • Katja says:

    Voisitko kirjoittaa syistä, miksi muutitte pois Suomesta ja siitä kun ensin saavuitte Austraaliaan, sopeutumisesta. Mitkä asiat vaikuttivat sopeutumiseen ja miten asiat loksahtivat paikoille? Vaikeudet?

    Teksti sai miettimään omaa tulevaisuutta, ja mitä ehkä itselläkin on joskus edessä 😩

    • Anna says:

      Moi Katja! Kiitos postausideasta. Ne on aina tervetulleita, tasaisin väliajoin nimittäin loppuu aiheet kesken. Muutama postaus on nyt jonossa, mutta ehdottomasti alan pikkuhiljaa hahmotella 🙂

  • Minna says:

    Hienosti kirjoitettu! Ikääntyvien vanhempieni takia yritän käydä Suomessa useammin tai olla pidempään, ja samalla käyn myös kavereiden luona. Joskus tuntuu, että solahdan “vanhaan minuuteen” saman tien, joskus tunnen selkeästi olevani vain kyläilijä. Ehkä juuri vanhempien luona ollessa tajuan, miten aika on rientänyt, kun molemmat ovat eläkkeellä eikä isä enää ole täysin terveenä. Kotini on nyt Englannissa, mutta samalla tuntuu, että Suomessa pitäisi olla enemmän, vaikken paluumuuttoa olekaan miettimässä. Onneksi serkkuni perheineen ja muut naapurit ovat siellä auttamassa.

    • Anna says:

      Kiitos kommentista Minna! Voi olla, että vanhempien ikääntyessä joutuu itsekin miettimään siellä useammin käymistä. Täältä Ausseista on vaan niin kallista kovin usein käydä. Ei paluumuutto kokonaan ole poissuljettu. Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että mies saisi varmaan töitä Suomesta.
      Jotenkin sitä kuvittelee Suomeen mennessä, että kaikki olisi niin kuin silloin, kun siellä on viime kerralla käynyt. Sitten kaikki onkin muuttunut. Toisaalta jotkut asiat ei tunnu muuttuvan koskaan, sellaiset, minkä soisi muuttuvan. Siinä varisee äkkiä muistoilta kultareunus.

  • Nomadi says:

    Samastun todellakin melkeinpa joka sanaasi. Tuli juuri kymmenen vuotta ulkosuomalaisena tayteen ja vaikka noin yleensa en karsi Suomi-ikavasta, se voi tosiaan iskea mita yllattavimmissa tilanteissa. Muistan esimerkiksi, kun kerran Marokossa paahtavan kuumassa junavaunussa keskella ihmistungosta aloin yhtakkia kaivata sita omaa tilaa, mita Suomessa saa, viileytta ja kuulautta ja kaikkea, mika oli ihan erilaista kuin sen hetkinen tilanteeni.
    Minulle joulu on talvisen koti-ikavan, vappu kevaisen koti-ikavan ja juhannus kesaisen koti-ikavan juhla. Silloin harvoin, kun noina maagisina aikoina Suomeen menen, ei se todellisuus tietenkaan olekaan niin kullanhohtoista kuin muistoissani. Kesaisin kaipaan keskiyon aurinkoa (ja sen kerran, kun vein vaimon Suomeen kesakuussa muka keskiyon aurinkoa ihailemaan, satoi toki vetta koko viikon eika auringosta vilaustakaan), talvisin lunta (ja viimeksi kun marraskuussa menin kotiin, satoi vetta koko viikon eika lumesta vilaustakaan) jne.
    Totta on, etta mita pitempaan on poissa, sita vahemman kaipaa mitaan konkreettisia asioita. En ole enaa pitkaan aikaan rahdannut ruisleipaa tai turkinpippureita Suomen lomilta kotiin (missa se on milloinkin ollut). Nyt olen menossa heinakuussa Suomeen ja odotan innolla junailua lapi kesaisen Suomen (katsotaanpa sataako taas vetta koko viikon)!

    • Anna says:

      Kiitos kommentista! “Minulle joulu on talvisen koti-ikavan, vappu kevaisen koti-ikavan ja juhannus kesaisen koti-ikavan juhla.” Juurikin näin! Samoin on meidän visiiteillä nopeasti varissut kultareunus muistoilta. Viime kerralla oltiin joulun aikaan Suomessa, olin tietenkin haaveillut valkoisesta joulusta. Oli ihan karmea loskasää ja kylmä viima.
      Itse myös vähemmän ja vähemmän kaipaan suomalaisia ruokia, muutamia tiettyjä lukuunottamatta. Niiden tilalle on tullut paljon uusia suosikkeja täällä Ausseissa.
      Tuntuu, että koska vuodenajat menee täällä päinvastoin, on vielä helpompi aina kaivata sitä, mitä ei juuri sillä hetkellä ole.
      Hyvää Suomen lomaa, toivotaan, että Suomessa on tänä kesänä hyvä kesä! 🙂

  • Marja Frayne ( Lumio ) says:

    HEI. hieno kirjoitus. sinulta Anna. ensikertaa käväisin täällä sivuillasi. ymmärsin että olet aikaisemminkin kirjoitellut.
    itse lähdin Suomesta 25v. ja ensimmäinen maa minne piti sopeutua oli Norja, Oslo. aivan ihana maa jossa viihdyin peräti 23v. sitten ystävättäreni kehujen ja pyyntöjen seurauksena muutin Espanjaan, Benidormiin, jossa olen viihtynyt n. !6v yhteensä. jouduin olemaan jossain välissä suomessa pari vuotta saadessani vakavan sairaskohtauksen ja sen seurauksena menin Suomeen hakemaan eläkettä. se olikin sellainen rumba että vieläkin hirvittää. mutta vaikka lähdin aikoinaan Helsingistä niin menin Turkuun, joka olikin aivan upea kaupunki. viihdyin siellä sen pari vuotta oikein hyvin, vaikka espanjan elintason ja hintaluokkien jälkeen oli suomi melko kallis maa. kaipasin Benidormissa tietysti niitä yleisiä asioita kuten ruisleipä, ja kahvi. myös olin tottunut suomessa toisenlaiseen yleisöpalveluun. täällä espanjassa ei kiireellä ja hosumisella tai ärhentelemällä saa ainakaan asioita nopeammin ,joskus ei ollenkaam. täällä pitää monessa konttorissa olla ” nöyrä “. täällä usein on niin että konttorissa ynnä vastaavassa hän on oikeassa ja sinä kiltisti vaikenet ja nyökkäillet. toki olen jo oppinut että maassa maan tavalla, mutta hyvinkin tempperamenttisella luonteellani en aina pidä suutani kiinni tai sano asiaani ystävällisessä sävyssä. kyllä hyvin oppii kun tiskin takana sanotaan että mee takaisin jonon päähän. muuten on täällä hyvä elää, etenkin näin vanhempana. suomi-ikävä välillä vaivaa, mutta nykyään pääsee näin ” läheltä ” melko edullisesti käymään synnyinmaassa. se ikävä on , niinkuin Anna kirjoitit itsessä ja niissä kaukaisissa muistoissa mitä sinulla on ollut . Englannissakin tuli asuttua, mutta niin vähän aikaa, että oikea asuminen ja oleilu jäi hyvin pieneksi, ja ikävä kyllä negatiiviseksi muistoksi. hyvää kesää sinne Australiaan sinulle

    • Anna says:

      Kiitos kommentista Marja! Miusta on hienoa, että oot päässyt kokeilemaan asumista eri maissa ja erilaisia elämäntyylejä. Se on aikamoinen rikkaus, kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta. Ulkosuomalaisena joutuu luopumaan paljosta, mutta kyllä siitä saa vielä enemmän.
      Itsekin haluaisin vielä asua myös jossain muualla kuin Suomessa ja Australiassa, esimerkiksi juurikin Espanjassa. Samanlaisia juttuja konttoreista olen kuullut myös muista Välimeren maista, varsinkin Italiasta. Ne olisikin hyvää harjoittelua meikäläisen kärsivällisyydelle! Iso positiivinen asia Euroopassa olisi kuitenkin se, että pystyisi vähän useammin edes käymään Suomessa.
      Luuletko, että vielä palaat Suomeen? Kaikista vastauksista päätellen, mitä olen saanut, kuulostaa siltä että se jakaa aika kahtia ihmiset. Toiset palaavat ja toiset eivät.
      Hyvää kesää myös sinne!

  • Katri says:

    Heips! Mahti kirjoitus oleellisesta aiheesta.

    Ehdottomasti komppaan että ikävä on paikkaan jota ei ole enää olemassa. Melbournessa on tullut vietettyä viimeiset 7 vuotta ja Suomi ei ole enää mitä muistin sen olevan. Ikävöin ihmisten rehellisyyttä ja luontoa, ehkä vähän sitä masentuneisuuttakin.. jostain syystä 😀

    Suomessa käyn melkein kerran puolessatoista vuodessa ja vaikka kauppaan on ikävä, se on karu todellisuus joka siellä kohtaa salmiakin ja muiden herkkujen joukossa ja se on se ruuan kallistuminen vuosi vuodelta.. En tiedä olisiko edes varaa asua Suomessa enää!

    Mutta sinne luontoon kaipaan. Ne tuoksut ja tunteet saavat muistelemaan <3

    • Anna says:

      Kiitos kommentista Katri! Niin totta. Paras lääke koti-ikävään on lentolippujen ostaminen. Suomen visiitin jälkeen ei ole ikävä kotiin taas vähään aikaan 🙂 En uskalla kuvitella mitä siellä nykyään maksaa ruoka, kun kallista se oli silloinkin kun asuin siellä.

  • Anna says:

    Olen asunut USA:ssa 37 vuotta ja viimeksi käynyt Suomessa yli 27 vuotta sitten. Ikävöin ihmisiä ja asioita Suomesta joita monia ei enää ole. Ei ole myöskään enää kotia eikä sitä turvallisuutta jonka se toi. Jos menisin sinne nyt, ei Suomi olisi enää se sama maa josta lähdin. Luulen että ikävöin eniten muistoja, en niinkään itse maata. Jos menisin sinne nyt, mitä jos en pitäisikään siitä millaiseksi synnyinmaani on muuttunut?

    • Anna says:

      Kiitos kommentista Anna! Ohhoh, siulla on pitkä aika vierähtänyt poissa Suomesta. Voin kuvitella, että jos sitä mitä Suomessa ikävöi, ei enää ole, ei välttämättä ole sinne ollut asiaa. Tunteellinen reissu siitä varmaan tulisi, ja ilman niitä rakkaita asioita ja ihmisiä nykyinen Suomi voisi olla pettymys. Ehkä on helpompi vaan pitää kiinni niistä kauniista muistoista? En tiedä. Luuletko, että joskus vielä palaat?

  • Anna says:

    Ehkä menen joskus vierailemaan samalla kun kiertäisin Eurooppaa. Pysyvästi Suomeen asumaan en koskaan. Olen asunut täällä USA:ssa kauemmin kuin nuorena Suomessa. Täällä ovat lapseni ja lapsenlapseni. Olen kotona. ❤

  • Sirkka Tervakoski says:

    Juuri noin, ikävöin monenlaista Suomesta, joita täältä ei saa. Silti en halua muuttaa Suomeen asumaan. Olen asunut yli puolet elämästäni Canberassa, kasvanut kaupungin mukana. Lomalle, juu. Tapaamaan sukulaisia ja ystäviä. Ihailemaan maisemia ja nauttimaan Suomen kesästä. Talvestakin, vaikka se on aivan liian pitkä. Käymätiellä se on OK. Olen muuttunut, en ole se entinen joka lähti nuorena tänne tuntemattomaan. Suomi on muuttunut, ei ole se Suomi, jonka jätin. Silti Suomella on paikka sydämessäni lopun elämääni.

    • Anna says:

      Kiitos kommentista Sirkka! Miulla on samoja tuntemuksia, vaikka en noin kauaa olekaan täällä vielä asunut. Pelkästään vierailemalla Suomessa pysyy varmaan se suomikuvakin parempana, kuin siellä pysyvästi asuessa. Toisaalta itse en vielä poissulje väliaikaisesti takaisin Suomeen muuttamista. Kunhan se olisi väliaikaista. Ja vaikka loppuelämäni viettäisin ulkomailla, aina Suomella tulee olemaan paikka sydämessä.

  • Leena says:

    Myös Austraaliassa pysyvästi asuvana ja jo monta vuotta Suomesta pois asuneena ilmaisit tässä omatkin ajatukseni täysin. Suomesta on ikävä perhettä ja ystäviä ja hetkiä joista jää paitsi, joita ei ikinä saa takaisin. Myös Prismaa, ruisleipää, grillimakkaraa ja saunaa on kamala ikävä. Kesäiltoja (ilman hyttysiä kiitos). Nyt itse vanhempana suree sitä että lapsi ei näe isovanhempiaan kuin ehkä kerran vuodessa eikä isovanhemmat saa nähdä lapsenlapsensa kasvavan (muuta kuin skypen kautta)..mutta samalla täytyy muistaa että mikä rikkaus tämä on lapselle, elää kahden kulttuurin keskellä 🙂 Onneksi on kuitenkin lentokoneet, skype ja Whatsapp keksitty niin se helpottaa tuota koti-ikävää 🙂

    • Anna says:

      Kiitos kommentista Leena! Ihana kuulla kohtalotovereiden fiiliksiä. Varmasti siinä vaiheessa kun on lapsia niin vielä enemmän toivoo, että Australia olisi vähän lähempänä. Ulkomailla asuminen on rikkaus, mutta vie se kyllä veronsakin…

  • Meri says:

    Suomesta kaipaan ystäviä, perhettä, oikeaa joulua jouluruokineen ja kauniine suomalaisine joululauluineen & joulupukin kuumaa linjaa 😀 Suomen kesästä kaipaan mökkeilyä, istuskelua laiturilla auringonpaisteessa, puistopicnickejä ja pitkiä kesäiltoja, jolloin aurinko ei laske ollenkaan ja on valoisaa, kun lähtee kävellen kotia kohti. Kotia, jota tosin minullakaan ei enää Suomessa ole.

    Asumme Kuala Lumpurissa ja tämä on kaupunkina kotikaupunkiini Helsinkiin verraten täysin erilainen – kaikin tavoin. Vaikka täältä saa lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, on muutamia juttuja, joita aina täällää ikävöin – nimittäin ruokia :D! Tällä hetkellä himotuslistalla ovat raejuusto (saa, mutta poskettoman kallista), hernekeitto (saa, jos tekee itse alusta loppuun), Turun sinappi (appivanhemmat onneksi toivat tätä), grillimakkara (saa, mutta aika kallista, kun tämä on musmimaa ja kyseessä non-halal-tuote), näkkileipää (saa ikeasta, mutta ei se tietty yhtä hyvää ole, kuin koulunäkki), hapankorppuja, karjalanpiirakoita (näitä olisi vähän soveltamalla ehkä mahdollista tehdä, kun on kuitenkin ruisjauhoja myynnissä ja sain juuri vinkin, että sushiriisistä menisi puuroriisistä), jostain syystä glögi ja piparkakut (näitä jälkimmäisiä saa jouluna ikeasta) and the list goes on and on.. 😀

    • Anna says:

      Kiitos kommentista Meri! Niin kuin tuossa aikaisemminkin kommentoin, ihana kuulla kohtalotovereiden fiiliksiä. Joulu on kyllä ehkä masentavin juhla olla poissa kotoa, siitäkin huolimatta että täällä Ausseissa on silloin kesä kauneimmillaan. Siinä on vaan hieman vaikea päästä joulun tunnelmaan.
      Me itse asiassa ollaan viime aikoina leikitelty ajatuksella Malesiaan muuttamisesta, miehellä saattaisi olla siellä duunimahdollisuuksia.
      Karjalanpiirakoita me ollaan tehty muutaman kerran itse. Työlästä mutta sen arvoista! 🙂 Miun himotuslistalla on korkealla tällä hetkellä myös raejuusto ja aurajuusto. Niitä saa varmaan vasta Suomessa…

  • Meri says:

    Malesiassa on asuinmaana puolensa (hyvä business case, jos tulee kalliista maasta, kuten juuri Suomi tai Australia). Asuminen on sanalla sanoen hulppeaa (meillä on iso kaksio keskustapilvenpiirtäjässä, 23.krs, omalla kuntosalilla, yoga-huoneella ja uima-allasalueella – samalla kuukausivuokralla saa yksiön Sörnäisistä, Australian asumishintatasoon nyt edes vertaamattakaan). Verotus on ainaki suomalaisittain hyvin kohtuullinen ja täällä tulee merkittävät verohelpotukset vuosittain (“puoliso ja hänen elatusmaksunsa RM12.000/vuosi” jne ilman sen kummempia kyselyitä, kunhan on kirjanpitäjä – kansainväliset yritykset hoitavat tämän). Ravintolatarjonta on huippulaadukas, kohtuuhintainen ja monimuotoinen – sää 365 about samanlainen (paistaa oikeastaan joka pvä, monsuunien aikaan sataa noin tunnin päivässä – kuuma on.. aina :D).

    Mutta sitten se nurja puoli. Työolosuhteet (itse opiskelen yliopistolla ja pätee siihen myös) ovat melko erilaiset, mihin olemme kehittyneemmässä maailmassa tottuneet. Ammattitaito on paikoitellen heikkoa, tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan, työetiikka jokseenkin.. vapaamuotoinen ja höveli. Hirveä säätäminen virastoissa kaiken kanssa – byrokratia ja korruptio kukoistavat. Malesialaiset ovat luontaosesti hyvin laiskoja, heitä koskevat täällä monet helpotukset jne – he ovat tottuneet siihen, että öljyrahat riittävät loputtomiin, eikä isoa eforttia vaadita. Koska kukaan ei jaksa suunnitella mitään, tai juuri pidä kiinni säädöksistä, on tuloksena usein melkoinen kaaos, kuten vaikka jumalattoman ruuhkautunut liikenne, joka vaikuttaa oleellisesti työssäjaksamiseen. Vastapainona on tosi iso määrä juhlspyhiä vuosittain ja koska KL on AirAsian kotikenttä, meiltä lennähtää välillä vaikka Indoihin, Vietnamiin, Fiippiineille esim. Pitkäksi viikonlopuksi jne tyyliin samalla summalla, kuin Suomesta Tallinnaan, eli tosi otollinen matkustamisen suhteen ja vaikutti meillä muuttopäätökseen.

    Kaikenkaikkiaan – asumme todennäköisesti ihan mielellämme täällä tämän kaksi-kolme vuotta, mutta sitten saattaa olla esim. suuren suosikkimme Honkkarin vuoro 🙂

    • Anna says:

      Kuulostaa hyvältä. Tuo hulppea asuminen ja sijainti Aasiassa erityisesti houkuttelee. Joogahuone, uima-allas ja oma sali ei kuulosta ollenkaan huonommalta! Ilmastokin kelpaisi, täällä Melbournessa tulee vähän turhan kylmä talvella. Ja täältä on niin pitkä matka lentää melkein mihinkään. Honkkareita ei olla edes mietitty smogin takia. Siitä tulikin mieleen, onko KL hirveän saasteinen? Oon toki lyhyesti vieraillut mutta en muista. Yhtenä vaihtoehtona meillä on myös ollut Penang. Ei olla myöskään mietitty viisumihommia. Voi olla, että meikäläinen joutuisi kotirouvaksi, joten sekin varmaan vaikuttaa päätökseen.

  • Meri says:

    Hazea oli viime valitettavasti pari kuukautta putkeen – tilanne on ohimenevä ja johtuu täällä pääosin Indonesian metsäpaloista (polttavat sademetsää öljypalmuviljelmien tieltä – toiminta on laitonta ja aiheuttaa ekokatastrofin, köyhät ihmiset palkataan siihen ymmärtämättömyyttään). Savusumua on välillä, mutta pääosin lukemat jopa paremmat kuin esim Helsingissä (jos siis julkiseen indeksiin on luottaminen).

    Jos päädytte tänne muuttamaan, suosittelen viisumikuvioiden hoitoon firmaa nimeltä santa fe (yleensä palkkaava yritys hoitaa kaiken paperisodan ja virastoissa jonottamisen) saatiin itse viisumit passeihin viikossa. Vaihtaessani dependanttia student visaan, koitin virastoissa juoksemista yhden pvän, sain tarpeeksi ja palkkasimme jälleen santa fen. Hoitivat kaiken alle viikossa (tosin sen viisumin saaminen yliopiston kautta veikin sitten yhteensä 13 vko, joka oli aika kurjan pitkä aika olla ilman passia, mutta niin vaan kaikki luonnistui silläkin kertaa :))

  • Mie says:

    Ja mulla iskee ikävä ihan usein! tekee mieli tuoretta hiivaleipää, ruislimppua ja reikäleipää Valion suola-voin kera!
    Ja sitten salmiakkijäätelöä!! Fazerin suklaata! Lihapiirakat!!!! lenkkimakkaraa Turun sinapin kera! 😛 ja Abban silliä!
    Sekä leipurin Pullaa ja kaneliPullaa!! ( on parempaa kyllä kuin oma tekemä bulla ;-D
    ja kaiken hullua on elikkä täällä maassa jossa asun ei voi ostaa mistään Mustikoita torilla! pätee herneille myös! ei tunneta täällä!
    siis mustikkapiirakkaaaaaaa!!! nam nam!! joo pitää mennä itse yksin mettään poimia mustikoita, kun ketään ei huvita tulla mukaan mettään ja sinne en yksin mene!
    ja paljon muutakin , tässä vaan pieni kokelma jota suomesta kaipaan, ai joo ja sitten se sininen taivas kesällä, taivas on kuin maailman kaunein suomessa kun aurinko siellä paistanee! varsinkin kesäisin! ;-D

    • Anna says:

      Salmiakkijäätelöä en muista edes koskaan maistaneeni, mutta salmiakkia on ikävä. Ja lakujäätelö nam! Eniten kaipaan ehkä marjoja, aurajuustoa ja kanttarellikastiketta. Täällä saa sentään mustikoita, mutta eri lajia kuin Suomessa, eikä yhtä hyviä ollenkaan. Australialaiset mansikat on myös ihan mauttomia suomalaisiin verrattuna. On tää rankkaa, toivottavasti pääsen ensi kesänä Suomeen tyydyttämään kaikki nämä himot 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *