Parasta ulkosuomalaisuudessa

Viimeisessä postauksessani ulkosuomalaisuudesta toin esille ulkomailla asumisen kääntöpuolia. Koti-ikävää, ikuista kuulumattomuuden tunnetta, kaksoiselämää, elämää ikuisessa limbossa.

Paljon se ottaa, mutta paljon se on antanutkin. London and Beyond -blogin Leena haastoi ulkosuomalaiset bloggaajat pohtimaan, mikä ulkosuomalaisuudessa on parasta.

Ulkosuomalaisuudessa on parasta se, miten perustavalla tavalla se on muuttanut identiteettiäni ja maailmankatsomustani.

Kenguruita Australiassa

Kirjoitin aikaisemmin myös siitä, kuinka matkustaminen voi muuttaa ihmistä. Koen muun muassa saaneeni itsevarmuutta ja työkaluja elämänhallintaan. Ennakkoluulot ovat karisseet, arvostan synnyinmaatani uudella tavalla, ja materian haalimisen merkitys on vähentynyt.

Matkustamista enemmän näihin muutoksiin on myötävaikuttanut ulkomailla asuminen.

Ulkomailla asumisella voi olla mullistavia vaikutuksia, kun koko elämä on rakennettava alusta vieraassa kulttuurissa. Reissaaminen on ulkomailla asumiseen verrattuna maistiainen ja pintaraapaisu. Matkustaminen on kuin kuherruskuukausi, ja ulkomailla asuminen pitkä parisuhde tai avioliitto. Ulkomaille muuttaessa tulee kasvokkain haasteiden, vastoinkäymisien ja uuden kotimaan negatiivisien puolien kanssa. Se on ollut hyvä elämänkoulu.

Coral Bay, Länsi-Australia

Ulkomaille muuttaessa huomaa pian katsovansa maailmaa uusin silmin. Normaalius kadottaa merkityksensä, kun oivaltaa, että oikeita lähestymistapoja niin arkipäiväisiin kuin yhteiskunnallisiin asioihin on monia. Tietyn kulttuurin piirissä kasvamisella on kokonaisvaltainen voima, sen kautta ihminen muodostaa koko maailmankuvansa. Ulkomailla asuminen on opettanut out of the box -ajattelua ja tehnyt maailmankuvastani pykälää globaalimman.

Cradle Mountain, Tasmania

Se, miten näen maailman on siis muuttunut. Mutta niin on myös se, miten näen itseni.

Ulkomaille muuttamiseen liittyy entisestä luopuminen ja uudestaan aloittaminen. Samoin kuin turhasta irtaimistosta, saattaa matkan varrella huomata myös luopuneensa joistakin turhista negatiivisista piirteistä itsessään. Samalla kun sisustaa uutta kotia, voi huomata uudistavansa itseään. Uusissa aluissa on taikaa.

Ihmisen käsitys itsestään perustuu yllättävän paljon ympäristöön ja ympärillä oleviin ihmisiin. Toiset ihmiset toimivat kuin peilikuvina. Uudet ihmiset ilman ennakkokäsityksiä saattavat nähdä minut hyvin eri tavalla verrattuna niihin, jotka ovat tunteneet minut aina, ja joiden kautta olen siihen asti ymmärtänyt itseäni. Siten ulkomaille muuttamisen myötä voi alkaa nähdä itsensä uudessa valossa.

Rannalla Broomessa, Länsi-Australiassa

Toisessa maassa asuminen rikastuttaa monella tavalla. Olen kiitollinen kaikista uusista tyypeistä, joihin olen saanut kunnian tutustua matkan varrella. Suomalaiset ovat aika homogeeninen kansa. Melbournessa kolmasosalla on juuret jossain muualla. On rikkaus tutustua ihmisiin, joiden kanssa ei välttämättä olisi ystävystynyt Suomessa, tai jotka tulevat täysin erilaisista taustoista. Se pistää kyseenalaistamaan omat ajatuskaavat.

Melbourne Australia

Pakon edessä ulkosuomalaisuus tuo kykyä sopeutua eri tilanteisiin ja paikkoihin. Uppoa tai ui, ole kärsivällinen tai kärsi. Tämän myötä avoimuuteni uusia kokemuksia kohtaan on kasvanut.

Vuosien ulkomailla asumisen myötä uutuudenviehätyksen haihduttua alkaa nähdä toisen maan kuin omansa, paikallisen silmin. On hienoa pystyä katsomaan maailmaa kuin australialainen, tai melkein ainakin. On palkitsevaa huomata omaksuneensa paikalliset tavat ja perinteet, tuntevansa naamat telkkarissa, tietävänsä mistä Australiassa nyt kohistaan ja kohisevansa itse mukana.

Samalla olen oppinut näkemään Suomen kuin ulkomaalainen, niin hyvässä kuin pahassa.

Ulkosuomalaisena voi poimia parhaat asiat molemmista maailmoista. Voin elää australialaista elämäntyyliä, päivitellä Suomen kylmää säätä ja synkkiä uutisia vain etäältä, ja silloin tällöin piipahtaa nauttimassa Suomen luonnosta, ruoasta, perheestä ja ystävistä.

Hiekkadyyneillä Australiassa

Ulkomailla asuminen on tuonut elämääni ihmisten lisäksi paljon mielettömiä kokemuksia, mitä en vaihtaisi mihinkään. Ulkomailla asuminen helpottaa kaukokaipuuta, tai trenditermein wanderlustia. Arki on arkea missä tahansa, silti itselle se on täällä tuntunut vähemmän monotoniselta rottarallilta, vielä näin kuuden vuoden jälkeenkin.

Auringonlasku Melbournessa

Ensimmäisen kerran jälkeen kynnys toiseen maahan muuttamiselle on madaltunut. Ei se olekaan niin vaikeaa.

Ulkosuomalaisuus ja tutusta totutusta todellisuudesta ulos astuminen on iskostanut aivoihin, että elämä on valintoja, ja voin tehdä elämälläni melkein mitä haluan ja melkein missä haluan. On vapauttavaa oivaltaa, että voin suunnitella oman elämäni sellaiseksi, mikä itseäni miellyttää.

Ulkomailla asuminen on auttanut löytämään paikkani maailmassa. Minulla on enemmän kuin kaksi kotia, koko maailmasta on tullut kotini. Vaikka joskus palaisin Suomeen, tiedän, ettei se ole ainut vaihtoehto.

Se, että en yhtään tiedä edes missä maassa asun viiden vuoden päästä, on minulle kiehtova ajatus. Melkein koko maailma on avautunut ei pelkästään vierailulle, vaan myös pesän perustamiselle.

Kielitaidon karttuminen, pitkät, kuumat kesät ja loskakelien välttäminen ovat näiden rinnalla vain pieniä bonuksia.

Mikä teistä on parasta ulkomailla asumisessa?


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

33 Comments

  • Todella hyvä postaus! Mulla on vasta mietintämyssyssä tähän aiheeseen tarttuminen, sillä se onkin yllättävän vaikea ja laaja. Mutta sä osasit hyvin pukea sanoiksi minunkin ajatuksia siitä, mikä ulkosuomalaisuudessa onkaan parasta 🙂

  • On käynyt muillekin aiheesta kirjoittaneille kommentoimassa, että tää oli tosi hyvä haaste. Luen suurella mielenkiinnolla muiden ajatuksia asiasta – ja voi miten helppoa sinunkin tekstiisi on yhtyä! 🙂 samoilla linjoilla!

  • Pirkko Aura says:

    Jo 38 vuotta Italiassa asuneena sanoisin ettà 6 vuotta ulkomailla kuuluu vielà siihen kuheruskuukauteen, koska ollaanhan yleensà nuoria, eikà useinkaan ole vielà menetetty jotain rakkaita sukulaisia siellà kaukana entisessà kotimaassa, jossa juuri nàmà antavat sen ruokaisan mullan omille juurille. Itselleni parasta ulkosuomalaisuudessa on aina ollut se tunne ettà olen enemmàn kotonani tààllà kuin Suomessa. Joskus harvoin olen nàhnyt kauheita painajaisia siità ettà olen matkustanut Suomeen lomalle, enkà pààsekààn takaisin kotiin Italiaan. Hyvà puoli kaksoiskansalaisuudessa on se ettà on kulttuurillisesti rikkaampi, on avoimempi mieli, helpompi hyvàksyà suuretkin erilaisuudet turhia pelkààmàttà. Itse en ole koskaan kàrsinyt mistààn kotinostalgioista, vain saunaa, ruisleipàà ja màmmià tulee joskus kaivanneeksi, mutta italialainen ruokakulttuuri korvannee nuo kaksi viimeistà, ja saunaakin kaipaa làhinnà talvisin – senkin voisi hommata jos rahat riittàisivàt!

    • Anna says:

      Kiitos kommentista Pirkko! Kyllä, kuusi vuotta verrattuna 38 vuoteen kuuluu varmasti vielä siihen kuherruskuukauteen. 🙂 Itse en ole vielä nähnyt painajaisia juuttumisesta Suomeen 🙂 Aika näyttää, tuleeko itsellä ikinä noin pitkä aika täyteen. Ulkosuomalaisuuden vaiheita on monia, ja tuossa vaiheessa on juurtuminen uuteen kotimaahan varmaan jo ihan eri luokkaa. Se varmasti muuttaa asioita, jos Suomessa ei enää ole samalla tavalla ihmisiä joita ikävöidä. Itse vaihtaisin kyllä myös mämmin italialaiseen ruokakulttuuriin milloin vain. Saunaa kaipaan itsekin talvisin, mutta tosiaan onhan se mahdollista täälläkin hommata jos välttämättä tahtoo.

  • Upeasti kirjoitettu! Voin samaistua ajatuksiisi monelta osin ja itsekin suht samoista asioista tuli kirjoitettu omasa vastineeessani haasteeseen. Tärkeimmiksi koen juuri sen mahdollisuuden valita itselleen mieluisimmat tavat eri maista ja mahdollisuuden ylipäätään valita missä elämäänsä elää. Minäkin pidän uusista aluista ja uusista ihmisistä elämässä. Mikä rikkaus tosiaan! Minäkään en ole tällä erää ulkomailla asunut kuin alle 4 vuotta, joten monen mielestä kuulun varmasti vielä tuoreisiin tapauksiin ja kokemattomiin. Uskallan silti väittää, että jo tässä ajassa on ehtinyt oppia monta asiaa ja päässyt melko hyvin jyvälle asuinmaansa asioista. Meillä on kolme lasta ja etenkin heidän kauttaan on väistämättä tullut osallistuttua ihan siihen tavalliseen paikallisten arkeen, koska lapset ovat paikallisissa päiväkodeissa ja kouluissa. Ei siis ihan pelkästään voi elää sellaista pitkää “lomaa ulkosuomalaiskuplassa”.

    • Anna says:

      Kiitos Jonna 🙂 Jep, jos loskasäät ei nappaa niin on muitakin vaihtoehtoja. Se muuttaa asioita paljon kun on lapsia, me ollaan sitä pohdittu silloin tällöin. Niiden kautta varmasti tulee osallistuttua vielä enemmän paikalliseen arkeen. Miusta on ihanaa, että lapsista tulisi monikulttuurisia ja -kielisiä. Sitten taas toisaalta ei olisi niin kivaa, että lapset olisivat kaukana isovanhemmistaan.

  • Ida says:

    Hieno teksti! 🙂 Varmasti oot kokenut monenlaista tunnetta ja tilannetta tällä matkalla. Yksi suurista haaveistani on, että voin joku päivä kirjoittaa jotain samankaltaista omista kokemuksista käsin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän Suomi tuntuu sellaiselta paikalta, jossa voisin kuvitella eläväni ja asuvani koko elämäni ajan tai edes suurinta osaa siitä.

    • Anna says:

      Kiitos Ida! Kyllä ulkosuomalaistumiseen kuuluu monta vaihetta ja tunteita laidasta laitaan, silti sekuntiakaan en vaihtaisi. Toivottavasti sait tästä vähän rohkaisua uskaltaa kokeilla elämää Suomen ulkopuolella! 🙂

      • Ida says:

        Niin, sen uskon! Ja kyllä, tämän lukeminen taas vahvisti kertaalleen sitä ajatusta, että pitää lähteä ottamaan selvää mitä tarjottavaa maailmalla on! 🙂

  • Todella, todella hyvä teksti! Enpä edes lähde tässä avaamaan, mistä olin erityisesti samaa mieltä, koska koko postaus on varsin tarkkaan sitä, mitä olen itsekin miettinyt. 🙂

  • Kiva kirjoitus! Samoja ajatuksia aiheesta olen myos pyoritellyt mielessani.

  • Sandra says:

    Huikean hyvä kirjoitus ja allekirjoitan kaikki ajatuksesi. Osasit hienosti jäsennellä laajaa teemaa. Tajusin itsekin, että ulkomailla asuminen (vaikkakin toistaiseksi vain vuoden verran – lisää tulossa) toi helpotusta kaukokaipuulle. Nyt taas jälleen muutaman Suomessa vietetyn kuukauden jälkeen sama palo ja kaipaus on pikku hiljaa hiipinyt pääkoppaan ja huomaan haikailevani muualle. Onneksi pian. Onneksi Melbourneen.

    • Anna says:

      Kiitti Sandra! Mitämitä, ootko tulossa takaisin Melbsiin? Olin jostain syystä siinä käsityksessä, että oot menossa Länsi-Australiaan. Kivaa jos tuut tänne! 🙂 Väliaikainen asuminen varsinkin tuo helpotusta kaukokaipuuseen. Pitemmän asumisen myötä se herää taas. Miun tekisi mieli nyt kokeilla asumista jossain muussa maassa.

  • Susanna says:

    Hieno kirjoitus ja hyvää pohdintaa.
    On totta että jokainen pystyy siihen mihin haluaa. Olen kanssa miettinyt vähän samoja aiheita viime aikoina, etenkin sitä että missä nyt olisin jos en reissaisi missään. Jos olisin vain kuunnellut toisten ihmisten “hyviä” neuvoja. Asuin todella pitkään Itä-Helsingissä, mutta en koskaan täysin viihtynyt

    • Anna says:

      Kiitos Susanna! Meistä on moneksi, ja siksi se oma paikka pitää löytää itse eikä muita kuuntelemalla. Hyvä että oot myös alkanut löytää oman tiesi 🙂

  • Todella hyvä kirjoitus! Vähän samantyyppisiä huomioita olen jo itsekin tehnyt, vaikka ollaankin asuttu vasta pari vuotta Thaimaassa. Niinkin lyhyessä ajassa tuntuu, että oma persoona ja asennoituminen elämään on muuttunut todella paljon. Onneksi voi valita tällaisen elämäntyylin 🙂

    Otin itsekin osaa samaan haasteeseen, ja postaukseni löytyy täältä:

    http://thaimaanrannanmaalarit.blogspot.fi/2016/06/parasta-ulkosuomalaisuudessa.html

  • Kyllä vain, paljon tuttuja ajatuksia. Tämä haaste on saanut minut pohtimaan ulkosuomalaisuutta taas uudella tavalla, monelta eri kantilta ja olen oivaltanut, kuinka onnekas oikeasti olenkaan. Aivan niinkuin sanoit: Paljon se ottaa, mutta paljon myös antaa. Minä en olisi juuri tällainen minä ellen olisi ulkosuomalainen

    • Anna says:

      Itse kyllä koen myös olevani aika onnekas, kyllä ulkosuomalaisuus on kuitenkin loppupeleissä niin paljon elämää rikastuttanut, vaikka siihen tietysti niitä huonojakin puolia liittyy. Joskus tulee pohdittua missä olisin nyt ja miten elämä olisi mennyt, jos en olisi jäänyt tänne. Olisinko löytänyt samanlaisen onnen Suomesta?

  • Petra says:

    Jep, ulkosuomalaisena on aina vahan plussan puolella vaikka ei se aina helpolla tule. Naita muiden ajatuksia on niin virkistavaa lukea ja huomata se, etta aika monella on se sama punainen lanka matkassa mukana maailmalla.

    • Anna says:

      Joo, muut ulkosuomalaiset on tärkeä vertaistuki! Pääsee paasaamaan niistä hyvistä ja huonoista puolista jollekin, joka ymmärtää 🙂 Ihan mahtavaa huomata, ettei ole ajatustensa kanssa yksin.

  • Pirkko Aura says:

    Kun lukee nàità postauksia niin yksi asia pistàà silmààn, ja on alkanut kaihertaa omaatuntoa. Suomalaiset, varsinkin nykyààn, ovat làhteneet maailmalle varsin hyvillà evàillà; yleensà osataan jo kieli, tai ainakin joku sellainen jolla tulee toimeen, on tyòpaikka tiedossa, ja jos voidaan petrataan senkin vaihdossa, kierrellààn, kàydààn usein kotimaassa vaikka maailman toiselta puolelta, mieli avartuu, vastaanotto on hyvà verkostoitumisineen,jne.
    Mikà sitten kaihertaa?
    Itse làhdin Suomesta 23 vuotiaana, ja nyt on oltu Italiassa 38 vuotta. Niihin on mahtunut paljon, ja tunnen itseni enemmàn tàkàlàiseksi, vaikka alkujuureni tietenkin ovat Suomessa. Minullakin oli hyvà “vastaanotto”, vaikka aika vàhin taloudellisin evàin làksin maailmalle. On ollut lihavien lehmien (taloudellisesti) aika kahtenakymmenenà avioliittovuotena, ihanat ja hyvin koulutetut lapset, ja sitten eron jàlkeen tyòtòmyyttà ja nipin napin pinnalla pysymistà taloudellisesti.
    Kukaan ei ole koskaan samaistanut minua maahanmuuttajiin, jollainen itseasiassa pohjimiten olen. Minà itse vain.
    Nàin monen vuoden jàlkeen, perhe-elàmàn ja tyòpanoksen (silloin kun sità oli) minà menen ihan tàydestà ja tasavertoisena tààllà, enkà ole koskaan saanut kuulla toivotuksia siità ettà làhtisin takaisin sinne mistà olen tullut. Olen omaksunut tàydellisesti tàkàlàisen elàmàntyylin, kielen ja kulttuurin, se tietysti auttaa, mutta kyllà auttavat myòskin “eksoottinen” suomalaisuus ja ihonvàri.
    Itsestàànselvyyksià?
    Juuri tàmà kaihertaa; kun puntarissa on Suomi-maahanmuuttaja ja “mamu”, niin se maailman vaaka heilahtaa ikàvàsti ja epàoikeudenmukaisesti sellaiseen suuntaan joka on omiaan riisumaan nàiltà viimeisiltà usein sen ainoan minkà he ovat voineet ottaa mukaansa: kunnioituksen ihmisinà, joka meille on itsestàànselvyys.
    Kuinkahan moni meistà itseasiassa edes tulee ajatelleksi olevansa “mamu”?
    Ja kuinka moni tiedostaa olevansa etuoikeutettu sellainen?
    Ja jos tiedostaa…tuleeko kyseenalaistettua, vai otetaanko vastaan ihankuin se olisi oikeus ja kohtuus?
    Postauksellani ei ole tarkoitus heràttàà kiivaita poliitisia keskusteluja, se on vain jotain, joka on nyt tullut mieleeni.

    • Anna says:

      Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kommentti, kiitos siitä Pirkko! Tästä aiheesta saisi oikeastaan jo ihan oman postauksensa. Mahtavaa, miten hyvin täydellisesti olet sulautunut Italiaan. Toivon, että niin käy itsellenikin täällä, jos siis tänne päätetään jäädä.

      Toistaiseksi olen itse kokenut olevani australialaisten joukossa jossain määrin ulkopuolinen, siitä huolimatta, että tänne muuttaminen on esim. kielen puolesta ja muutenkin ollut suhteellisen helppoa. Vaikka maa todellinen kulttuurien sulatusuuni onkin, ja eri kulttuurit otetaan pääasiassa vastaan syleillen, silti tuntuu, että ulkomaalaiset ovat hieman heikommassa asemassa. Töitä on esimerkiksi hiukan vaikeampi saada, noin yleisesti. Tunnen myös usein paikallisten suhtautuvan minuun eri tavalla, koska en ole täältä. Pahimmillaan ihmiset pitävät ulkomaalaisia jollain tavalla huonoälyisempinä tai alempina ihmisinä tai kuvittelevat, että Suomessa asutaan vielä luolissa. Se riippuu kyllä todella paljon ihmisistä, meitä on joka lähtöön, ja onneksi sellainen käyttäytyminen on todella marginaalista, ja suurimmaksi osaksi vastaanotto on ollut oikein positiivinen. Niin kuin Suomessakin varmaan, vastaanotto riippuu ihmisistä. Vaikka ainakin täältä puolelta maailmaa katsottuna Suomessa vastaanotto on vaikuttanut noin yleisesti olleen aika negatiivinen.

      Olen siis kyllä tuntenut itseni jossain määrin mamuksi, ja etuoikeutetuksi sellaiseksi. Se on varmaan osasyy siihen, että koen olevani intohimoinen ns. suvakki, vaikka inhoankin tuota kahtiajakavaa sanaa ja sitä ei oikeastaan edes pitäisi käyttää…

  • Anu says:

    Hienosti kirjoitettu! Voin yhtyä moneen kohtaan 🙂 Ulkomailla asuminen on avannut silmiä monelle asialle. Nyt Venezuelassa tuntuu, että olen oppinut niin paljon, ettei sitä olisi ikinä voinut oppia asumalla pelkästään Suomessa. Jakaminen, positiivisen asenteen säilyttäminen vaikeuksista huolimatta, ahkeruus ovat vain osa kaikesta, miten olo täällä on minua rikastastanut.

    • Anna says:

      Kiitos Anu! Venezuelassa asuminen on varmasti mielettömän antoisa ja opettavainen kokemus, se on kuitenkin niin erilainen paikka. Itse ajattelen samoin, en usko että olisin sama ihminen, jos olisin asunut vain Suomessa. Positiivinen asenne on yksi tärkeimmistä muutoksista itselleni, vaikka onhan se mahdollista, että sen olisin Suomessakin löytänyt. Iänkin mukana tulee kaikenlaisia muutoksia.

  • Kiva lukea näitä postauksia ja niiden kommentteja 🙂 Jokaisella meillä on oma tarina ja ulkosuomalaisuuden kokeminen riippuu paljolti siitä kuinka pitkään on asunut poissa Suomesta? asutaanko pitkään yhdessä maassa vai vaihtuuko asuinmaa usein? asutaanko puolison kotimaassa vai muutetaanko oman peheen kanssa? ollaanko sinkkuja vai parisuhteessa? ollanko lapsellisia vai vai lapsettomia? ollaanko kotona vai koulussa tai töissä? Mutta kaikilla meillä taitaa olla jonkinlaiset siteet Suomeen <3

    • Anna says:

      Näin juuri, kokemuksia tuntuu olevan joka lähtöön. Toiset ikävöivät kotiin, toiset ei. Toiset palaavat joskus Suomeen, toiset ei. Mutta tosiaan jollain lailla se Suomi kuitenkin pysyy kaikilla sydämessä, enemmän tai vähemmän 🙂

  • Hilkka Talvi says:

    Anna olet ihana maailman kansalainen , mielenkiintoisia ja positiivisia matkakirjoituksiasi on ilo lukea . Kiitos niista ❤️💞

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *