Muutto Australiaan – Miten kaikki alkoi

Ulkomaille muutto on hyppy tuntemattomaan. Siihen liittyy haasteensa, mutta samalla puhtaalta pöydältä aloittaminen voi olla mielettömän vapauttavaa. Omalla kohdallani ulkomaille muutto ei ollut pelkästään virkistävää vaihtelua, vaan muutti koko elämäni suunnan ja elämänkatsomukseni. Miten kaikki alkoi, miten ujosta maalaistytöstä tuli maailmankansalainen?

Australian visiittini piti olla väliaikainen. Opiskelijavaihto ulkomailla oli osa tutkintoani. Australia oli selvä kohde alusta alkaen. Halusin kylmästä lämpimään unelmarannoille, missä puhutaan kuitenkin englantia.

Rannalla Australiassa

Yli seitsemän vuotta sitten tupsahdin lentokoneesta toiselle puolelle maapalloa. Tupsahtamiselta se tuntui, sillä en ollut valmistautunut puolen vuoden opiskelijavaihtoon juuri mitenkään. Vaikka olin haaveillut matkasta vuosia, taustatyö oli tekemättä, enkä tiennyt Melbournesta juuri mitään.

Lisäkuumotusta toi se, että välistopilla Thaimaassa onnistuin tyypilliseen hunsvottityyliini hukkaamaan pankkikorttini, eikä minulla maailman toiselle puolelle yksin laskeutuessani ollut siis pennin jeesusta takataskussa.

Kaikesta selvittiin. Muutto Melbourneen oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Melbournen kaupunki kaukaa

Mieleen on jäänyt se, kuinka hämmästyttävän ystävällisiä kaikki olivat. Apua tarjottiin ovista ja ikkunoista. Oma kämppä, tai huone jos tarkkoja ollaan, oli helppo löytää. Koulun kautta pääsin nopeasti tutustumaan uusiin tyyppeihin, mikä tietysti helpotti alkuaikoja.

Sulautuminen Australiaan oli samalla sekä uuvuttavaa että jännittävää.

Opiskelijavaihto meni hetkessä, ja sen loputtua jäin Australiaan Working Holiday -viisumilla.

Puolentoista vuoden jälkeen tuli aika lähteä kotiin. En uskonut, että tieni enää vähään aikaan Australiaan minua toisi. Olin väärässä. Hieman ennen Suomeen lähtöäni tapasin tulevan aviomieheni Rohanin road tripillä Australian itärannikolla.

Rantaviivaa Australiassa

Rohan seurasi minua Suomeen, jossa asuimme vuoden. Rohan viihtyi Suomessa erinomaisesti, ja itsekin sopeuduin takaisin yllättävän nopeasti.

Yhteinen Suomen vuosi oli tärkeä. Rohan oppi paremmin tuntemaan, mistä meikäläinen tulee, mistä minut on tehty. Se on ollut tärkeä asia silloin, kun olen kieriskellyt koti-ikävässä, haaveillut kanttarellikastikkeesta ja saunasta, ja suku ja ystävät ovat toisella puolella planeettaa.

Suomen järvellä kellumassa

Aloimme viihtyä liiankin hyvin. Aloimme tyytyväisinä tuudittautua siihen inspiraation tappavaan monotoniseen rutiinien rottaralliin, minkä olimme molemmat jo kerran taaksemme jättäneet. Jossain määrin rutiineista saa voimaa, mutta liiallisina ne passivoivat mieltä ja rajoittavat ajatuksia, ja sitä kautta mahdollisuuksia.

On vaarallisen helppo jämähtää mukavuusalueelle haaveilemaan ‘sitten joskus’ -ajoista. Sen tuoma turvallisuuden tunne on ansa. Välillä tekee hyvää sekoittaa pakkaa ja ravistella vallitsevaa tasapainoa.

Sisäinen palomme nähdä maailmaa ja kokea asioita onneksi voitti.

Australian lippu ja minä

Ilman tarkkoja suunnitelmia lähdimme maailmalle. Olimme reissun päällä lähes vuoden, ensin Intiassa ja muualla Aasiassa, ja sitten heitimme pakettiautolla 25 000 kilometriä Australian ympäri.

Road tripillä oli aikaa miettiä tulevaisuutta. Päätimme hakea minulle partneriviisumia Australiaan. Se oli pääsyy siihen, että päätimme jäädä Melbourneen. Autossa asuessa kotisohvakin alkoi kummasti houkuttelemaan.

Eläinkyltti Australiassa

Toki Australiaan muuttoon liittyi haasteitakin. Muuttaminen on aina rasittavaa, saati sitten ulkomaille. Ilmassa oli silloin tällöin pieniä kulttuurishokin aineksia. Välillä joutui venyttämään penniä. Paperisota etenkin partneriviisumin ja työhön liittyvien sertifikaattien kanssa koetteli hermoja. Työnhaku on turhauttavaa missä tahansa, mutta väliaikainen viisumi ja ulkomaalaisuus tuovat siihen lisähaastetta.

Uusien ystävien tekeminen on pitemmän päälle uuvuttavaa, ja olo on joskus yksinäinen. Koti-ikävä iskee edelleen jouluna, juhannuksena tai muuten vaan kun sattuu olemaan huono päivä. Kenties isoin haaste on ikuinen ulkopuolisuuden tunne. Enemmän tai vähemmän olen aina muukalainen.

Brighton Beach, Melbourne

Silti jostain syystä kaikki tuo on jäänyt mieleeni pikkuasioina. Koskaan mikään ei ole tuntunut lähellekään ylitsepääsemättömältä, eikä koskaan ole tullut halua ostaa lentolippua takaisin Suomeen.

Vaikeuksienkin äärellä olen tuntenut, että tämä kaikki on sen arvoista. Päällimmäiseksi tunteeksi alkuvuosista on jäänyt innostuneisuus, vapaus ja suuri seikkailuntuntu. Vaikka uutuudenviehätys on kaikonnut, jossain määrin se on jäänyt päälle.

Sopeutumista varmasti edesauttoi se, että Australia oli unelmani. En antanut itsepäisesti itselleni koskaan muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä. Pidin mieleni avoimena ja positiivisena, enkä antanut negatiivisille tunteille valtaa.

Yhdessä Australiaan palatessa sopeutumista tietenkin helpotti suunnattomasti se, että oli paikallinen vieressä tukemassa. Toinen, lähes elintärkeä tuki ovat olleet paikalliset suomalaiset ystävät, kohtalotoverit.

Kenguru loikkii

Minulla on aina ollut ehtymätön seikkailunjano, ja ulkomaille muutto oli siihen paras lääke. Samalla se oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. En enää haaveile pelkästään matkoista vaan myös eri elämäntapojen kokeilemisesta eri puolilla maailmaa.

Ulkomailla asuminen on muuttanut minua ihmisenä monella tapaa. Katson elämää uusin silmin. Meille annettu aika tässä elämässä on rajallinen. Siitä ajasta kaiken irti saaminen on minulle tärkeämpää kuin mammona, materia ja uraputki. Olen alkanut kyseenalaistaa totutut kaavat ja muiden odotuksien mukaan eletyn liukuhihnaelämän. Sen sijaan yritän suunnitella elämääni sen ympärille, mitä oikeasti haluan tehdä.

Rannalla Länsi-Australiassa

Ulkomaille muutto ei tietenkään ole kaikille. Toiset on tehty juurtumaan paikoilleen. Mutta jos haaveilet ulkomaille muutosta, tee se!

Omien estojen voittaminen ja mukavuusalueelta poistuminen vaatii uskallusta, vahvaa tahtoa ja vaivannäköä. Mutta vaikka tulisitkin siihen tulokseen, että ruoho ei ole sen vihreämpää aidan toisella puolella, tuskin tulet katumaan kokeilemista. Ulkomailla asuminen on kaikin puolin avartava kokemus.

Lue myös: Parasta ulkosuomalaisuudessa


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

12 Comments

  • Tämä oli kivan inspiroiva kirjoitus 🙂 Mäkin olen tullut siihen tulokseen, että ulkomaille muuttaminen on mua varten, ja unelmissa siintää mikäs muukaan kuin miehen kotimaa Portugali. Tässä on tehty niin monta muutaman kuukauden muuttoa milloin mihinkin (ja pari vielä edessä), että pysyvämpi tukikohta jossain auringon alla on kummasti alkanut houkutella. Katsotaan mihin päädytään!

    • Anna says:

      Kiitti Johanna 🙂 En yhtään ihmettele, että pysyvämpi tukikohta on alkanut houkuttelemaan, jos jatkuvasti muuttaa. Portugalissa asuminen kuulostaa huikeelta kokemukselta, toivottavasti pääset tekemään unelmista totta! 🙂

  • Ida says:

    Aivan mahtava teksti! <3 Ajankohta myös täydellinen – täällä puolen palloa on ison elämänmuutoksen suunnittelu käynnissä. Syksyllä pitäisi aloittaa viides yliopistovuosi, mutta tässä kesän aikana olen päättänyt että nyt saa riittää paikallaan jumittaminen sekä fyysisesti että henkisesti. Maailmalle on päästävä ja se on tehtävä nyt. Tämä teksti kolahti siis ja kovaa! Kerron lisää kunhan jotain päätöksiä on tehty 😉

  • Susanna says:

    Hyvää pohdintaa.
    Joo liukuhihnaelämää ja perusrutiinia en minäkään haluaisi elää, vaikka tiedän ihmisiä joiden mielestä kaikki muu on väärin. Ei ole, ei etenkään nykyään, kaikilla on ja pitäisi olla valinnanvapaus elämänvalinnoille. Ymmärrän kyllä sen jos esim. isoäidit eivät ole voineet menneisyydessä valita, mutta nykynuoret voi ja saa valita mitä elämäntyyliä elävät. Australia on hieno maa ja varmasti siellä on hyvä elää 🙂

    • Anna says:

      Kiitos Susanna. Negatiivisia reaktioita ja etenkin ymmärtämättömyyttä tulee vastaan silloin tällöin. Niin monet, etenkin monesti vanhemmat sukupolvet ei välttämättä ymmärrä muuta kuin sitä perinteistä elämäntapaa. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa enemmän ja enemmän tullaan arvostamaan myös näitä erilaisia elämäntyylejä. Ja pääasia on kuitenkin se, että tekee niin kuin itse kokee parhaaksi, ja elää sen mukaan mikä tekee onnelliseksi.

  • Mrs DN says:

    Heippa,

    on kiva lukea ajatuksia joltain joka on jo muutoksen tehnyt. Me olemme muuttamassa pysyvästi Australiaan nyt syksystä neljän yhteisen suomi-vuoden jälkeen. On kiva, että oma Aussimies on saanut kokea Suomen ja mun juuret, mutta nyt on hyvä aika lähteä sinne suuntaan. Ounastelen, että muutos saattaa olla haastava, mutta toisaalta meitä odottaa perhe joka on tosi innoissaan meidän paluusta. Mikä sua on auttanut eniten auttanut sopeutumisessa?

    • Anna says:

      Kiitos viestistä! Onko teille muutto Australiaan ensimmäinen? Iso apu on varmasti se oma aussimies vieressä. Sen lisäksi avoin mieli, kärsivällisyys ja positiivinen asenne. Vertaistuki paikallisesta Suomi-yhteisöstä on ollut itselle myös tärkeää. Se, että pääsee pian paikalliseen arkeen ja rutiineihin kiinni, mitä se sitten sisältääkin. Uusien verkostojen rakentaminen. Australia on tosi kansainvälinen isoissa kaupungeissa ainakin, joten on helppo löytää kohtalotovereita. Myös se, että pitää itsestään huolta, syö ja nukkuu hyvin, liikkuu ja koittaa olla stressaamatta. Uudesta kotipaikasta kaiken irti ottaminen ja reissailu lähialueilla varmasti aina piristää, jos on huonompi päivä. Nuo asiat nyt tuli ensimmäisenä mieleen.
      Sopeutumisessa on monta vaihetta. Ensimmäisenä vuotena tulee paljon mietittyä, mikä Suomessa on paremmin, ja se kuuluu asiaan. Pikkuasiat voi ärsyttää. Sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa miettiä, mikä Australiassa on paremmin. Ja vasta sitten paljon myöhemmin, kun on kunnolla sulautunut uuteen maahan, näkee asiat neutraalimmin. Meinasin kirjoittaa sopeutumisesta vielä ihan oman postauksensa tässä parin kuukauden sisällä.

      • Mrs DN says:

        Hei Anna,

        kiitos hyvistä vinkeistä! Asuin aiemmin puolisen vuotta Australiassa, mutta sitä ei voi verrata pysyvään muuttoon joten kokemus on uusi 🙂 Lukisin mielelläni postauksen sopeutumisesta, uskon että mielekkäällä tekemisellä ja kavereiden löytymisellä on suuri rooli 🙂

  • Sf-store says:

    Sinulla on kyllä kaunis ja uskomaton tarina takanasi! Kiitos että pidät näin kaunista sekä inspiroivaa blogia pystyssä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *