Palmujen ja pingviinien St Kilda

Melbournen St Kilda

Melbournen suosituin ranta sijaitsee eläväisessä, palmupuiden reunustamassa St Kildassa. Kesällä St Kildan rantahiekka täyttyy auringonpalvojista. Täällä, vilkkaan lähiön tuntumassa, vain 10 kilsan päässä miljoonakaupungin keskustasta elää myös yli tuhannen pikkuruisen pingviinin yhdyskunta!

Vaikka nykyään valitsen mieluummin rauhallisemman ja kauniimman rannan, St Kildassa tulee piipahdettua pari kertaa kesässä terassilla drinksuilla ja komeaa auringonlaskua ihailemassa. Tässä tunnelmia parin viikon takaa.

Aikanaan St Kildalla oli maine huumehörhöjen ja prostituoitujen alueena. Vaikka Kildalla on edelleen pimeä puolensa, nykyään katukuva on kirjava, ja jengiä löytyy hipeistä pukumiehiin. Alue on etenkin reppureissaajien suosiossa, eikä ihme. Tunnelma on rento, ja alueelta löytyy ihania putiikeita, ravintoloita ja kuhiseva yöelämä. Sunnuntaisin esplanadin valtaavat markkinakojut.

Puolen tunnin ratikkamatka keskustasta St Kildaan on ehdottomasti sen arvoinen, varsinkin jos vierailet Melbournessa kesäaikaan.

Kaupunkia kohti kävellessä ranta rauhoittuu. Tämä on meidän suosikkipaikkamme levittää rantapyyhe.

Auringonlaskut St Kildassa ovat upeita, vaikka tällä kertaa sitä olivat minun mielestäni pilaamassa rumat kirahvinosturit. (Rohanin mielestä ne olivat hienoja.)

Rannalla löhöämisen välissä kannattaa istahtaa Republican rantakuppilaan safkaamaan tai lasilliselle, ja samalla ohikulkevia lenkkeilijöitä pällistelemään. Yläkerran Captain Baxter on yhtä hyvä valinta.

Tuulisena päivänä taivas on täynnä leijalautailijoiden varjoja.

Rantabulevardin toisessa päässä sijaitsee pieni huvipuisto Luna Park. Laitteisiin emme uskaltaneet, mutta nappasimme kuitenkin hattaran mukaan.

Luna Parkin lähellä sijaitsee kolmas suosikkikuppiloistani St Kildassa, viehättävä Vineyard.

St Kilda on myös oiva paikka ihailla keskustan pilvenpiirtäjien kaukaista loistoa.

Auringon laskettua turistivirta alkaa laiturille, jonka tuntumassa maailman pienimmät pingviinit, sinipingviinit, aloittavat jokailtaisen maihinnousunsa ja kipuavat pikku räpylöillänsä kivikkoon pesiinsä. Tyypillisesti pingviinejä näkyy noin tusina, mutta määrä vaihtelee paljon.

Sinipingviinit kasvavat noin 40 senttisiksi ja painavat noin kilon. Australian etelärannikon lisäksi niitä voi bongata Tasmaniassa ja Uudessa-Seelannissa.

Vielä kahdeksan vuotta sitten nämä pingviinit eivät olleet suuri nähtävyys. Nyt sadoittain ihmisiä pökkii selfietikkujaan pingviiniparkojen naamoihin jokaikinen ilta.

Tällä kertaa lähdimme kotiin savu korvista nousten. Jouduimme nimittäin todistamaan, kun joku kieltokylteistä huolimatta lääppi pingviiniä.

Vuosi sitten luin lehdestä, kun joku sairas ihminen oli potkinut pingviinin kuoliaaksi. Viikkoa myöhemmin toinen pingviini löytyi punaisena verestä julmasti tapettuna. Mikä ihmisiä vaivaa?

Pingviineillä on täällä oma aidattu alueensa, jonne turisteja ei päästetä. Silti tuntuu, ettei turisteja tarvitsisi päästää tänne ollenkaan. Ei ole epäilystäkään, etteikö samanlaisia törttöjä täällä vieraile harva se ilta. Sitä paitsi sadoille kameroille poseeraamisen täytyy olla pinguille stressaavaa.

Turismin lisäksi pinguja uhkaa mm. saalistajat kuten kissat ja ketut, sekä meressä ajelehtivat muovit.

Täällä vieraillessa muistathan kunnioittaa pingujen yksityisyyttä.

St Kildaakin parempi, joskin maksullinen paikka näiden suloisten pikku palleroiden ihmettelyyn on 2,5 tunnin päässä Melbournesta sijaitseva Phillip Island.

Jos ihastuit näihin pieniin pingviineihin, suosittelen lämpimästi ihanaa australialaista hyvän mielen leffaa Oddballia, joka kertoo pingviineitä suojelevasta koirasta.


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

20 Comments

  • Vau mikä flashback: olen ollut tuolla rannalla “muutama” vuosi sitten (no okei 17 vuotta sitten). Olin kongressissa Melbournessa ja mieli teki eroon välillä siitä porukasta, joten muiden lähtiessä järjestetylle retkelle, päätin suunnata tuonne. Kongressi oli elokuussa, joten ranta oli jotakuinkin tyhjä. Se pubi, jossa kävin, sen sijaan oli täpötäynnä. Juttelin muutaman paikallisen kanssa ja nämä ihmettelivät rohkeuttani. Oisko ranta ollut silloin vielä hörhömaineessa? Joka tapauksessa alkoi tuntua, että parempi suunnata takaisin hotellille. Pingviineistä en ollut kuullutkaan, mutta varmaan ne ois jääneet näkemättä.
    Kiitos myös leffavinkistä!

    • Anna says:

      Voi tosiaan olla, että Kildalla oli vielä silloin vähän epämääräisempi maine 🙂 Varmaan aika paljon paikka muuttunut 17 vuodessa!

  • Upeita nuo pingviinit!! Tuo massaturismi kyllä vetää surulliseksi, eikä houkuta oikein lähteä katsomaan pingviinien ahdistelua…hyvin kerrottu paikasta! 😀👍🏻

  • Pingviinit on aivan mahtavia. Ja ne oli yksi syy, miksi mä halusin käydä Etelä-Amerikassa.. Ainoa asia mikä niissä ei ole kivaa on se ulosteen haju 😉

  • Maarit Johanna says:

    Aaaawwwss!! <3 Niin suloisia pinguja. Mulla on kauhea bucket-list ensi vuoden Aussireissulle jo. Kunhan se siis ensin varmistuu. Kahdessa viikossa ei kuitenkaan mahdottomia ehdi, mutta kaikkensahan voi aina yrittää.
    Tosi ihanat auringonlaskukuvat ^^

  • Ihania pikkupingviinejä mutta tosi kamalaa että ihmiset ei osaa käyttäytyä asiallisesti ja kunnioittavasti! 🙁 ymmärrän kyllä sen että ihmiset parveilee niitä nähdäkseen mutta joku raja.

    • Anna says:

      Joo, onhan niitä ihana käydä katsomassa, mutta tämmöisiin turistilaumoihin mahtuu valitettavasti niitä idioottejakin 🙁

  • Aww! Muistoja, muistoja 🙂 St Kilda oli meidänkin mieleen, etenkin kun pingviinibongauksen vaihtoehto olisi ollut maksullinen Phillip Islandin kierros. Hurmaavia pikku otuksia, ja huikeaa vauhtia viipottivat vedessä!

    Toivottavasti tuolla pysyy homma hallinnassa eikä kävijämäärät tuosta enää räjähdysmäisesti kasva.

  • Voi pingviini parkoja 🙁 Ihmiset osaa olla sitten tosi julmia.

    Tuonne olisi helppo houkutella myös leijasurffimieheni matkalle 😀

  • Sandra says:

    Voi v**** noita ihmisiä! Se tuolla Phillip Islandilla on ainakin hyvä, että siellä on niin paljon henkilökuntaa vahtimassa, ettei porukka häiriköi pingviinejä.

    Mulla tulee (tuli) käytyä kanssa Kildassa aina pari kertaa kesässä. Se on mukavan lähellä, mutta muuten ranta on liian täynnä nuorisoa (vaikka porukka on aika lähellä omaa ikää, mutta silti) ja muutenkin reppureissaajia. Aamuisin kun tulee, saa olla rauhassa. En ole koskaan ollut tuolla katsomassa auringonlaskua, mutta näyttää tosi hienolta.

    • Anna says:

      Itse asiassa itse kuulin vasta myöhemmin, että siellä edes on henkilökuntaa paikalla. Eli eipä tuotakaan pingviinilääppijää ollut siellä kukaan estämässä 🙁 Joo, Kildan ranta on omaankin makuun vähän liian täynnä nuorisoa. Auringonlaskut on kuitenkin upeita, varsinkin kun etsii vähän rauhallisemman paikan.

  • Stacy says:

    Taas esimerkki siitä, ettei ihmiskunnalla ole mitään toivoa. Harmittaa pingujen puolesta. Sen ainoan kerran kun olen pinguja nähnyt, ne ovat saaneet olla rauhassa ja hyvä niin, koska ne olivat uhanalaisia. Oikea ratkaisu minulta olla hankkimatta lasta, eipähän ole lääppimässä pingua.

    • Anna says:

      Vaikka oon optimisti yleensä, niin viime aikoina on ollut vähän samanlainen fiilis, ei näytä maailma muuttuvan kauheasti parempaan päin.. 🙁

  • Mulle jäi päällimmäisenä mieleen vaan toi ihmisten julmuus pingviiniä (pingviinejä) kohtaan.. Miten joku voi????
    Ja toi että niitä varmaan ahdistaa kun jengi koittaa saada napattua sitä parasta kuvaa ja siellä tungeksii tätä jengiä varmaan koko ajan..
    Onneksi on toi aidattu alue mutta ei se pidä tommosia idiootteja sieltä poissa 🙁

    • Anna says:

      Niinpä. Ja tarviiko siitä pingviinistä tosiaan ottaa se 100 kuvaa? Eikö yksi riittäisi? 🙁 Ja paremman kuvan toivossa sitä sitten mennään ihan liian lähelle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *