Kambodza – Veit sydämeni

Kambodza kokemuksia

En edes tiedä mistä aloittaa. Ruumiini on palannut Melbournen alkutalven kirpakkaan ilmaan syksyn lehtien rapistessa saappaiden alla, mutta mieleni hyppii edelleen paljain varpain Kambodzan paratiisisaarilla.

Kambodzan matka oli niin erilainen kuin mitä olen tehnyt vuosikausiin, monessakin mielessä. Palasin takaisin reppureissuelämään, kuljin rinkka selässä, nukuin pääasiassa hyttysverkon alla yksinkertaisessa bambumajassa. Loppumatkasta edes kymmensenttiset tuhatjalkaiset eivät enää niin hätkähdyttäneet.

Kuljin lähes koko matkan ajan ilman sandaaleita paljain jaloin. Koitin mahdollisimman paljon olla kulkematta ilman meikkiä, mikä on tälle prinsessalle uutta. Läppäri ei ollut edes mukana, ja sähköposteja ja Facebookia en vilkuillut koko reissun aikana. Kamerakin pysyi kassissa huomattavasti enemmän kuin tavallisesti. Mikä vapaudentunne!

Tutustuin ihmeelliseen Angkor Watin temppelikompleksiin, tähän asti upeimpiin rakennelmiin, joita olen nähnyt. Vielä 90-luvulla täällä vieraili vain 7000 turistia vuodessa. Luku, joka on nyt räjähtänyt pariin miljoonaan, eikä syyttä.

Angkor Wat kokemuksia

Haastoin itseni monella tapaa jooga- ja meditaatioretriitillä Siem Reapin lähellä sijaitsevassa Hariharalaya -retriitillä. Halusin retriitille, jotta saisin potkun persauksille meditointiin ja säännölliseen joogaan.

Sen sain, mutta sain kyllä niin paljon muutakin. Opimme toisistamme, opimme olemaan läsnä, opimme löytämään uudelleen sisäisen lapsemme, mutta näistä lisää myöhemmin. En usko, että ne kuusi päivää unohtuvat ikinä.

Hariharalaya joogaretriitti Kambodza

Kuva: Hariharalaya Retreat

Meditaatioretriitiltä siirryttiin toiseen ääripäähän, tanssimaan aamuun asti Kambodzan rantaparatiisien Full Moon Partyissa. Luulin ennen matkaa, että olen liian vanha bilettämään, tanssimaan, saati sitten aamuun asti reppureissaajien kansoittamassa täydenkuun bileissä.

Yksi reissun tärkeimmistä opetuksista olikin se, että en ole liian vanha yhtään mihinkään, eikä kukaan ole ikinä liian vanha tanssimaan niin kuin kukaan ei olisi näkemässä!

Koh Rong ja etenkin Koh Rong Sanloem yllättivät kauneudellaan, ja ainakin tähän aikaan vuodesta hiljaisuudellaan. Koh Rongille suunnitellaan parin vuoden sisään kansainvälistä lentokenttää, joten saa nähdä, miten kauan sitä autuutta kestää.

Koh Rong kokemuksia

Kun olin Angkor Watissa nähnyt minkälaisiin saavutuksiin ihminen parhaimmillaan kykenee, laskeuduin taivaista helvettiin, ihmisen upeimmista luomuksista karmeimmista karmeimpiin tutustuessa Phnom Penhin Kuoleman kenttiin.

Kuoleman kentät Kambodza

Vain 40 vuotta sitten Kambodza toimi näyttämönä yhdelle maailman hirvittävimmistä joukkomurhista, ja vain muutamassa vuodessa arviolta 2,5 miljoonaa ihmistä kuoli. Ahdistus painoi rintaa kun kävelin S-21 kidutuskeskuksessa läpi vankisellien samalla kuunnellen painajaismaisia tarinoita. Veti nöyräksi katsoa silmästä silmään yhtä vain seitsemästä tiedetystä eloonjääneestä.

Matka oli täynnä tunteiden ääripäitä.

Vaikka toki ison osan matkasta minulla oli mahtava reissukaveri mukana, sain myös kokea pitkästä aikaa yksin reissaamisen hykerryttävän jännityksen. Oikein imin itseeni jokaista sekuntia. Niin paljon kuin tykkäänkin reissata rakkaani kanssa, tämä ei jäänyt viimeiseksi reissuksi, jonka teen yksin, julistin miehelle kotiin palatessa. Yksin matkustaminen pitkästä aikaa oli uskomattoman vapauttava ja voimaannuttava kokemus.

Tapasin lukemattomia mahtavia, uskomattoman inspiroivia tyyppejä aina valoa ja iloa säkenöivästä Hariharalayan henkilökunnasta innostaviin maailmanmatkalaisiin ja ihmisiin täysin erilaisista taustoista. Ihmisiin, jotka olivat joutuneet pakenemaan omaa kotimaataan ja toisaalta vapaaehtoisesti perinteistä elämäntyyliä pakeneviin diginomadeihin, jotka antoivat rohkaisua siihen, että myös minulla on mahdollisuus samaan. Heidän kanssaan kävimme diippejä keskusteluita elämästä, jotka olivat jotain ihan muuta verrattuna tavallisiin illalliskeskusteluihin kotona tuttavien kanssa.

Matkan paras anti? Ennen tätä matkaa olin ehkä hiukan mieleni sopukoissa alkanut kyseenalaistaa reissuelämäntyyliäni. Onko se sittenkään oikeasti sitä, mitä haluan elämälläni tehdä? Ehkä sittenkin haluan perustaa pysyvän pesän, asettua aloilleni?

Ne pienimmätkin epäilykset karisivat jo matkan ensimmäisenä päivänä, ja kotiin palasin vastahakoisesti.

Olen reissusta aivan uupunut, ja tuntuu, että minun täytyy nukkua kaksi viikkoa putkeen. Mutta sieluni on energisoituneempi ja elävämpi kuin koskaan. Pehmeä sänky, Netflix, kuuma suihku, laattalattiat, iso kämppä, täysi vaatekaappi, kaikki nämä tuntuvat nyt niin turhilta. Totuttaudun varmasti nopeasti kodin mukavuuksiin, mutta oloni on määrätietoinen. Matka heitti aimo annoksen bensaa reissuhimon liekkeihin, joiden kokko roihuaa nyt isompana kuin ikinä.


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

44 Comments

  • Niin samoja tuntemuksia kuin mitä olen itse kokenut tällä pitkällä reissulla. Luulin että tämän jälkeen jo haluaisin palata normaaliin arkeen, mutta reissuhimo on vaan kasvanut kasvamistaan! 😄 Tuo joogaretriitti kuulostaa niin kivalta että ihan harmittaa etten sitä älynnyt sisällyttää omaan matkaani Cambodzassa!

    http://adalminasadventures.com/category/aasia-ja-oseania/kambodza/

    • Anna says:

      Voin vaan kuvitella, ei se reissuhimo vaan taida laantua ikinä, kunhan kasvaa vaan. Joogaretriitti oli ihan mahtava, veikkaan että parhaimpia Kaakkois-Aasiassa <3

  • Voi että tästä tuli kyllä reissufiilis, sun matka kuulostaa ihanalta! <3 mutta myös tietysti rankalta. oon miettinyt, että jos olisin Kambodzassa, kykenisinkö menemään Kuoleman kentille. :/ Samaa oon miettinyt Auswitchistä.

    Ja tuo joogaretriitti kuulostaa niin rentouttavalta, vaikken mikään joogaaja olekaan. Mielenkiinnolla odottelen sun reissutarinoita! 🙂

    • Anna says:

      Rankka paikka, olin kyllä ihan itku kurkussa sen koko ajan, silti, tärkeitä paikkoja tällaset on vierailla. Joogaretriitti ei tosiaan ollut pelkkää joogaa, aika täydellinen rentoutumispaikka!

  • Sandra says:

    Aivan ihanan postaus! Tästä niin välittyy se vapauden tunne ja fiilis, että matka oli todellakin merkityksellinen. Odotan lisää postauksia!

  • Voi että mitä reissuintoa koko postaus oli täynnä! Ihan kurkkua meinaa kuristaa, koska meillä taas on tulossa (todella mukavasta syystä kyllä) hieman rauhallisempi ajanjakso reissujen suhteen. Tämän postauksen jälkeen vain tekisi mieli pakata rinkka ja hypätä ensimmäiseen koneeseen. 😀 Kambodzasta itsellä ei ole juuri mitään mielikuvaa Angor Watin lisäksi, joten hienoa kuulla tulevissa postauksissa vähän muistakin paikoista.

  • Kambodza on mielenkiintoisimpia maita, missä olen vieraillut. Voisin koska tahansa lähteä kolmannen kerran. Suosittelen kyllä vierailua kaikille, jotka maata harkitsevat kohteeksi.

  • Hieno reissu, se välittyy todella hyvin tästä tekstistä. Mahtavaa, että teit sen ja siitä tuli just niin upea kuin toivoitkin.

    Oma tyttäreni on saanut alkunsa Kambodzassa ja osin senkin takia se tulee aina olemaan mulle erityisasemassa. Näistä kuvista ja tarinoista tuli niin ikävä takaisin. <3

  • Kambodza toi mulle sillon ekalla kerralla noi ihan samat fiilikset. Rantabileet missattiin, mutta muuten noita isompia kaupunkeja koluttiin ja ihmeteltiin maan menoa 🙂 Tuo reissukuumehan ei kyllä laannu ikinä 😀 Ihana reissu teillä ollut ja vaikka mullakin on tänä vuonna kaksi ihanaa reissua vielä tulossa niin silti haaveilen vaan siitä lopullisesta rinkan pakkaamisesta ja lähdöstä. Nuo keskustelut ja ihmiset ovat parhautta matkoilla <3

    • Anna says:

      Kohtaamiset on tosiaan parhautta matkoilla, ja jäi kyllä vähän mietityttämään miten paljon niistä jää paitsi kun pariskuntana reissaa, vaikka ei mitenkään yhdessä nyhjätäkään. Ja joo, reissukuume ei kyllä taida laantua ikinä, päinvastoin!

  • Kuulostaa siltä, että olit pitkästä aikaa LOMALLA! Ilman bloggaamisen ja taltioinnin asettamia haasteita.
    Olen itsekin lähdössä hiihtolomien aikaan Kambodzaan, ja maa selkeästi jakaa reissukansaa kahtia. Joidenkin mielestä se on aivan valtavan ihana paikka, toisen puoliskon mielestä kunnon kehitysmaa. On joka tapauksessa mukava lukea postauksia paikasta ja saada vinkkejä omalle matkalle!

    • Anna says:

      Jep, näin juuri, lomalta se tuntui! Kambodza on kunnon kehitysmaa, mutta se on myös samalla aivan valtavan ihana paikka 🙂

  • Vaikuttaa jotenkin niin mahtavalta reissulta, mä ihastuin Kambodzaan kanssa aikanaan ihan valtavasti, etenkin niihin ihmisiin. Angkor Watiin en niin hullantunut, mutta Killing fields ja Tuol Sleng nostattaa vieläkin voimakkaat tunteet pintaan vaikka vierailusta on jo muutama vuosi..

    Tuo yksin matkustamisen vapaus on kyllä hauska tunne, mä taisin kanssa vastikään jotain vastaavaa kotona julistaa, vaikka miekkosen kanssa mukava onkin matkustaa. Ja hei, kun bensaa on liekkeihin heitetty, niin lämmöstä ja välkkeestä kannattaa nauttia! 🙂

    • Anna says:

      Heh, nautitaan, ja kuumeisesti mietitään mistä rahat seuraavaan reissuun 😀 Killing Fieldseillä ja Tuol Slengissä vierailu viimeisenä päivänä Kambodzassa oli kyllä aika hurja loppu matkalle, pala oli kurkussa ja tippa linssissä koko päivän, ei varmasti unohdu ihan heti itseltäkään.

  • Ihanan rentouttava reissu! Tuollaista sen pitäisikin olla; paljain jaloin kulkemista ilman meikkiä ja puhelin unohduksissa jossain syvällä laukun pohjalla.

  • Oih, kuulostaa ihanalta – kaikkinensa!

    Se on kyllä jännä, miten ötököiden olemassaoloon tottuu, kun niiden kanssa elää riittävän pitkään 🙂

    • Anna says:

      Jep, kaikkeen tottuu, ja simppelissä bungalowissa elämisen jälkeen moderni asunto kaikkine mukavuuksineen tuntuu jotenkin ihan turhalta 🙂

  • Ne Tammelat says:

    Tämä maa ja etenkin Angor Wat ovat omalla listallani kärkipäässä, kun Aasian matka koittaa. Mielenkiintoista pohdintaa ja tuo reissukuume.. se vasta onkin kenkku tauti 🙂

  • Kuulostaa ihan mielettömältä! Näyttää kyllä siltä, että oot nauttinut joka sekunnista 🙂 Mulla on ollut jo niin pitkään haaveena tuollainen joogaretriitti, mutta en ole päässyt sitä vielä toteuttamaan. Toivottavasti lähitulevaisuudessa. Meidän kokemukset Koh Rongista ei olleet valitettavasti ihan noin positiviisia kun saatiin siellä ruokamyrkytys ja viikko meni lähinnä sängyssä maatessa. Mutta Samloemille halutaan kyllä ehdottomasti palata myöhemmin.

    • Anna says:

      Kiitos Johanna, oli kyllä huikee matka. Jos joskus joogaretriitille lähdet niin en voi muuta kuin suositella Hariharalayaa sydämeni pohjasta.
      Ruokamyrkytykset Koh Rongilla taitaa olla aika yleisiä. Oli itselläkin sen koko ajan pakki sekaisin mutta ei onneksi sen kummempaa, harmi että teillä meni sen osalta pieleen! Sanloemille haluan myös takaisin, se vasta oli paratiisi!

  • Mielettömän näkönen paikka!!
    Mua ei oo Aasia koskaan kiinnostanut mut jos joku ois pakko valita tuolta ja käydä niin ehkä Kambodza.. Oon nähnyt monilla kuvia mut nää sun kuvat ja tekstit oli kyl ihania.
    Ja tosi tarttuvai tekstejä, vähän kun ois ite paikalla.
    Toi tanssi ja biletys rannalla kuulostaa mielettömälle kokemukselle (vaikka mä en tanssi).
    Onneks et ajattele enää et oot liian vanha siihen ja tähän ja tohon!!
    Myös toi jooga kuulostas houkuttelevalle tuolla.
    Matka oli varmasti upea, niin oli kuvatkin!!!

  • Oot ehtinyt kokea tosi paljon! Ihanan kuuloinen reissu! Ja hei, koskaan ei ole liian vanha yhtään mihinkään!
    Monta itsellenikin tuttua paikkaa oli tässä mukana ja voi auts, että lentokenttä Koh Rongille! Heippa vaan sekin piilopaikka! 🙁
    Ihana muuten tuo sun mekko Angkor Watin kuvissa! 🙂

  • Sofia says:

    Oijoi, nyt kyllä heräsi matkakuume! Ihanasti tiivistit lomafiiliksiä ja upeita kuvia jälleen kerran! 🙂

  • Olipa mielenkiintoinen matka omaan mieleen ja samalla omiin tottumuksiin. Saattaisi tehdä itsellekin tuollainen reissu hyvää, missä ei olisi jatkuvia häiriötekijöitä käden ulottuvilla. Kiva silti kuulla, että reissuhimo sai bensaa liekkeihin, niin tulee luettua tulevaisuudessakin upeita tarinoita kuvien keran.

    • Anna says:

      Kiitti Rami, oli kyllä erilainen ja todella mieleenpainuva reissu monella tapaa. Ja joo, reissuille ei loppua näy näillä näkymin 🙂

  • Kambodza on todella vastakohtien ja ristiriitaisuuksien maa, montaa mahtavaa puolta ja sitten sitä pimeämpääkin… Vaikka olin jo miettinyt, etten ehkä hetkeen olisi menossa Kamboihin uudestaan niin tästähän tuli sellainen positiivinen sysäys ja tuo retriitti alkoi heti kiinnostaa 🙂 Teehän siitä vielä vaikka oma postaus!

    • Anna says:

      Jos yhtään jooga- ja meditaatioretriitti kiinnostaa niin voin suositella Hariharalayaa sydämeni pohjasta, mieletön kokemus. Siitä on vielä tulossa oma postauksensa!

  • Todella kiinnostavaa. Olen suunnitellut ihan lähiviikkoina nokan suuntaamista kohti Kambodzaa. Phnom Penhissä olen käynyt, mutta en pystynyt menemään noille muistomerkeille. Ne vaan ovat mulle liikaa. En sulje silmiäni mutta en halua kohdata.

    Liikuitteko maitse vai lentäen? Olen miettinyt Angkor Wat ja ranta -yhdistelmää. Vähän paikalliset lentoyhtiöt mietityttävät.

    • Anna says:

      Killing Fields ja Tuol Sleng oli rankkoja paikkoja, mitkä ei ihan heti (koskaan) unohdu. Silti, suosittelen käymään! Lensin Siem Reap-Sihanoukville ja minibussilla Sihanoukville-Phnom Penh. Lento pysyi ilmassa 🙂

  • Ihania kuvia jälleen kerran! Tämä Kambodza on kyllä pikkuhiljaa kohonnut mun bucket listan kärkipäähän kun näitä blogeja lueskelen. Etenkin nuo temppelit haluaisin nähdä! Mutta iik… nuo pääkallot. En ole tuollaisesta paikasta ennen kuullut, mutta varmaan sekin pitäisi liittää matkaan. Kiitos taas hyvästä postauksesta!

    • Anna says:

      Kiitti Paula, kiva jos on alkanut Kambodza kiinnostamaan, voin nimittäin lämpimästi suositella. Itsellä jäi kova himo takaisin. Ehdottomasti temppeleiden lisäksi kannattaa pyörähtää Phnom Penhin Kuoleman kentillä ja Tuol Slengissä, tärkeitä paikkoja, vaikka ei kovin mieltä ylentävä vierailu olekaan.

  • Kambodza on ihana. Vaikka taannoisella reissulla sitä tulikin vain pintapuolin raapaistua. Paikalliset ovat todella ystävällisiä ja iloisia, vaikka maalla on melkoinen lähihistoria. Melkoinen reissu sulla ollut!

    • Anna says:

      En voinut olla jatkuvasti ajattelematta Kambodzassa, aina kun näin yli 30-40 -vuotiaita ihmisiä, että missä he olivat silloin… 🙁 Historiasta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, ihmiset oli vallan ihania. <3

  • sanna says:

    Aivan ihana postaus, tästä välittyy todellakin se reissaamisen tuoma vapaus! Voin samaistua täysin! =) Itse koen myös tosi vahvasti, että matkoilla sitä oikeasti on elossa ja elää aidosti omannäköistään elämää. Olisi mielenkiintoista lukea lisää siitä, millaisia pohdintoja reissaava elämäntyyli on sussa itsessäsi tai läheisissäsi herättänyt ja koetko koskaan paineita esim. vakituisesta työpaikasta ja säännöllisistä tuloista, lapsista ja omakotitalosta? Välillä joudun itse selitellä omaa elämäntyyliäni tai jopa omia haaveitani ja sellainen kahden tulen välissä olo on ajoittain ahdistavaakin, kun esim. työyhteisössä tätä kaukokaipuuta ei meinata aina ymmärtää. Omaa paikkaa siis etsitään ja toivottavasti vielä sen löydän. Kiitos muuten kivasta ja inspiroivasta blogista! <3

    • Anna says:

      Kiitos Sanna! Jatkuvasti saan selitellä reissuelämäntyyliä ja vastata jatkuviin uteluihin, että milloin me oikein asetutaan aloilleen, milloin hankin “kunnon” työn, mitä se sitten tarkoittaakaan ja niin edelleen. Se on joskus tosi ahdistavaa, ja joskus ihan itsekin olen ruvennut sitä kyseenalaistamaan. Mutta toisaalta meitä reissuelämäntyylin valinneita alkaa olla enemmän ja enemmän. Tälläkin reissulla samanhenkisten tyyppien kanssa ajatusten vaihtaminen auttoi tosi paljon, ja vahvisti taas sitä tunnetta, että olen itselleni ihan oikealla polulla 🙂 Mutta joo, tästä luvassa juttua lisää lähitulevaisuudessa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *