Päiväkirjamerkintöjä jooga- ja meditaatioretriitiltä

Jooga- ja meditaatioretriitti kokemuksia

Minkälainen oli tyypillinen päivä jooga- ja meditaatioretriitillä Kambodzassa? Tässä muistiinpanoja, joita raapustin jooga- ja meditaatioretriititillä.

Ajatusten prosessointi vei aikaa, ja mitä pään sisällä kävin läpi, siitä luvassa juttua myöhemmin.

Tässä kuitenkin pieni kurkistus retriitin tunnelmiin. Joogasimme ja meditoimme kaksi kertaa päivässä, ja päivän aikana tarjolla oli paljon vapaaehtoisia aktiviteetteja. Tarkemman retriittiohjelman löydät Hariharalayan sivuilta.

jooga- ja meditaatioretriitti kaakkois-aasia

1. Päivä

Tunnelma oli odottava ja innostunut, kun saavuimme joogaretriitin tapaamispaikalle Siem Reapissä. Meidät lahdattiin tuktukeihin, ja matka maaseudulle alkoi. Siem Reapin pakokaasujen jälkeen tuntui ihanalta hengittää keuhkot täyteen maaseudun ilmaa ja kukkien tuoksua.

Keskustelut muiden osallistujien kanssa pyörivät reissaamisen ympärillä, useimmat ovat pitemmällä reppureissulla etsimässä itseään Kaakkois-Aasiassa.

Turbaanipäinen retriitin perustaja Joel vei meitä ympäri retriittiä. Hän puhui silmät kiinni, ja pyysi säästämään mahdolliset banaaninkuoret lehmälleen. Olen jo nyt ihastunut retriitin puitteisiin palmujen ja hedelmäpuiden katveessa.

Jooga- ja meditaatioretriitti Kambodzassa

Ensimmäinen yö bungalowissa hirvitti, sillä olen tottunut hieman eritasoiseen majoitukseen. Huone on pimeä ja kuuma, joten siellä ei tee mieli hengailla.

Jostain kuuluu rauhallista, meditatiivista musiikkia. Sen lisäksi ainoat äänet ovat lintujen laulu ja jatkuva sirkkojen siritys, yöllä gekkojen säksätys ja sammakkojen kurnutus.

Tuntuu heti oudolta elää ilman kelloa ja jatkuvaa puhelimen vilkuilua, en ensin oikein tiedä, mitä itseni kanssa tekisin.

Meitä rohkaistiin unohtamaan viikoksi sandaalit ja olemaan yhteydessä maahan. Satunnaisten sadekuurojen ansiosta jalkani ovat jatkuvasti mudassa. Alan tottua myös jatkuvaan nihkeään nahkaan, suihkusta ei tässä kuumuudessa ole kuin hetken hyöty.

Ensimmäinen joogasessio alkaa perusteista, silti hiki lentää. Meditaation aikana en voi olla kiinnittämättä huomiota lähikylästä raikuvaan vauhdikkaaseen kambodzapoppiin, ja tanssin mielessäni mukana. Tunnen lentävän koppakuoriaisen törmäävän rintaani ja sitten kipittävän pitkin jalkaani. Pidän tiukasti silmät kiinni ja yritän olla reagoimatta.

Ennen ateriaa seisomme aina ringissä hetken hiljaa ruokapöydän ympärillä pysähtyen hetkeksi arvostamaan ruoan valmistajia ja elämän kiertokulkua.

Ruoka on ihan hyvää, mutta kana olis kiva.

Illalla en uskalla öttimönkiäisten pelossa käydä nukkumaan, ennen kuin kaverinikin tulee huoneeseen.

2. Päivä

Yö meni valveilla, sateen rummutusta kuunnellen ja örkkejä peläten. Aamumeditointi oli enemmänkin harjoitus siitä, kuinka nukkua istualtaan. Kun aamupalalla on pelkkiä hedelmiä ja vihanneksia, mietin, että olisi pitänyt pyydystää ja grillata se koko yön kiekunut saakelin kukko.

Kroppa on jo nyt jäykkänä joogasta ja erityisesti meditoinnista. Useimmat valittavat jalkakipuja, mutta minulla selkä kärsii eniten.

Koko päivän olen kärsinyt myös jomottavasta päänsärystä, liekö seurausta kahvinkaipuusta, jatkuvasta hikoilusta vai molemmista.

Puhelin on unohtunut, ja huomaan, miten se onkaan pitänyt levottomuutta yllä. Alan vihdoin rauhoittua.

Teimme pyöräretken ympäristöön. Paikalliset paalujen päälle rakennetut talot eivät näytä yhtään pöllömmiltä, voisin itsekin kuvitella asuvani sellaisessa. Vastaantulevat lapset tervehtivät iloisesti englanniksi. Paluumatkalla sain aikamoisen sätkyn, kun ajoin melkein käärmeen yli.

3. Päivä.

Aamu alkoi mantroilla. En ole aina ymmärtänyt mantrojen merkitystä, mutta ne auttavat keskittymään, ja niillä on monenlaisia syvempiäkin vaikutuksia kehoon ja mieleen. Meditaatio sujuu jo parin päivän jälkeen huomattavasti paremmin, vaikka ohjaajamme sanoin, huonoa meditaatiosessiotahan ei ole olemassakaan.

Vapaa-ajalla vetäydyin mökkiin nukkumaan univelkaani pois. Ovella mönki epätoivottu vieras, 15-senttinen tuhatjalkainen. Naapurin kanadalaistyttö pelasti tilanteen, ja urheasti tarttui tuhatjalkaiseen siirtäen sen kauemmas.

Angkorin temppeleillä kävellessä aikaansaatu rakko varpaassa on tulehtunut, eikä tahdo näissä kuuman kosteissa olosuhteissa parantua.

Päivä päättyi tanssimeditaatioon, jossa yhdistyy luovuus ja mindfulness, tietoinen läsnäolo. Ensimmäisen viiden minuutin kiusaantuneen fiiliksen jälkeen päästin vihdoin irti ja annoin mennä, kunnes meinasin hukkua hikeen. Siellä se intialaista sadhua muistuttava perustajakin jorasi täysiä discovalojen välkkyessä.

4. Päivä

Tämän päivän vietimme hiljaisuudessa. Sehän ei tuottanut mitään ongelmia antisosiaaliselle itselleni, päinvastoin, nautin, kun ei tarvinnut ottaa kontaktia yhtään keneenkään.

Retriitillä oli vierailemassa jenkkiläinen kädestä lukija. Ei vakuuttanut, tyyppi oli lähinnä koominen. Koko porukka tirskui, kun hän tutki vapaaehtoisen tytön kättä taskulampulla ja ainakin oli tekevinään dramaattisia löydöksiä.

Vapaaehtoisena aktiviteettina tänään on partnerijooga, joka osoittautui enemmän kuin akrojoogaksi. Superhauskaa! Joogan yhteydessä keskustelimme myös siitä, mikä meitä on tänään inspiroinut. Heti mieleeni tuli luonto. Retriitillä olemme eläneet välittömässä yhteydessä luontoon, ja olen tuntenut, kuinka hyvää se on tehnyt keholle ja mielelle.

Kun heinäsirkkoja ja koppakuoriaisia hyppi illallispöydälle, oli lähellä, etten popsinut niitä naamaan. Kunnon proteiinia on ikävä.

Retriitin “kuntosali” kookospähkinäkäsipainoineen

5. Päivä

Teimme retken metsän siimeksessä sijaitsevalle temppelille. Istuimme sammalten peitossa olevien raunioiden luona, ja kolme oranssikaapuista buddhalaismunkkia istui lootusasentoon eteemme. He toistivat siunauksen, ja pirskottivat päällemme vettä ja viskoivat kukkasia niskaan.

Joogasimme korkeiden puiden keskellä tuijottaen latvustoon. Tunnelma oli täydellisen seesteinen. Teimme kävelymeditaation ja harjoituksen, jossa tuijotimme toisiamme silmiin. Voimakas, tunteellinen kokemus. “In front of you is another you”, opettajamme sanoi. Jollain nousi kyyneleet silmiin, enkä itsekään voinut välttyä liikutukselta. Jokainen meistä on kokenut samat tunteet, vaikka eri tavalla. Kaikki ennakkoluulot ja muut tarinat, joita omat päämme olivat kehittäneet, katosivat. Lopuksi halasimme.

6. Päivä

Viimeisen jooga- ja meditointisession jälkeen aamu meni käytännön asioita hoitaessa. Tunnelma oli haikea. Olisin voinut jäädä tänne toiseksi viikoksi, tai vaikka kuukausiksi. Ringissä kävimme läpi, mitä itse kukin koki saaneensa viikosta irti. Tuntuu siltä, että viikko on ollut antoisampi, kuin mitä vielä osaan ymmärtääkään.

Toisaalta en kyllä malta odottaa pannullista kahvia ja kokonaista kanaa.


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

10 Comments

  • Oletko jatkanut meditointiharjoituksia kotona? Joku tämänkaltainen reissu kuuluu omiinkiin haaveisiini…Lohtuna täytyy etsiä joogasali, kun olen syyskuun Kazakstanissa 😀 Olen yrittänyt meditoida ja tehdä läsnäoloharjoituksia jo pari vuotta siinä onnistumatta. Nyt tuli pakollinen pysähtyminen elämässä ja olen meditoinut säännöllisesti 2 kk, 2 x joka päivä. Väitin, ettei siitä mitään hyötyä ole, mutta kyllä huomaan jo pääkopan muuttuneen. Ja itseni rauhoittuneen. Toki olen vieroittanut itseni myös facebookista ja netin turhasta selailusta. Tekee hyvää!

    • Anna says:

      Joo, olen nyt kotiin saavuttua säännöllisesti joogannut ja meditoinut joka aamu. Ja on kyllä rauhoittanut ja antanut keskittymiskykyä kummasti! Loistotapa aloittaa päivä. Netin turha selailu tuntuu isommalta haasteelta 🙂

  • Olipas kiehtovaa näistä kokemuksista! Kuulostaa ainutlaatuiselta. Kuinka innostunut joogasta täytyy sun mielestä olla, että tuolla viihtyy? En ole mitenkään äärimmäisen innostunut joogasta, vaikka monena vuonna olenkin sitä harrastanut. Hiljentyminen ja rauhoittuminen taas kiinnostaisivat kovasti. 🙂

    • Anna says:

      Ei tällä retriitillä mielestäni tarvitse olla intohimoinen joogaaja, kunhan lähtee avoimin mielin, ja kuitenkin jooga ja meditaatio sen verran kiinnostaa, että mielellään osallistuu. Ihan perusteista siellä jooga ja meditaatio lähtee, joten senkin puolesta sopii tosi monille!

  • Kiva lukea tälläinen päiväkirja postaus pitkästä aikaa 🙂 pääsee tunnelmaan eri tavalla 🙂 tuo on ollut huikea kokemus varmasti! Tekisi kaikille varmasti aika hyvää!

  • Ihanan rehellinen postaus kananhimoineen! Samalla kun luin tätä mieleeni tuli flashbackeja mistäpä muustakaan kuin Elizabeth Gilbertin Eat Pray Lovesta. Olen joogannut säännöllisen epäsäännöllisesti pari vuotta, mutta itse meditointi jäi alkuinnostuksen jälkeen mielen rauhoittamisen ja keskittymisvaikeuksien vuoksi aivan liian nopeasti. Ehkä tuo teknologian dumppaaminen hetkeksi voisi auttaa asiaa!

  • Emma Roinila says:

    Olipas tää mielenkiintoinen juttu – tai siis mielenkiintoinen kokemus – vaikka täytyy myöntää että suhtaudun aina alkuun tietyllä varauksella ja ennakkoluuloisesti kaikenlaiseen hippeilyyn 😀 Mutta ehkä tällainen retriitti olisi jotain jota minäkin voisin koittaa. Netistä ja puhelimesta irtautuminen ainakin tulisi mulle tarpeeseen!!

  • Kiva postaus! Joogaa olen joskus vuosia sitten kokeillut, mutta silloisessa elämäntilanteessa ei ollut aikaa säännöllisiin tunteihin. Tuollainen viikko noissa maisemissa olisi varmasti upea kokemus. Mitenköhän sitä pärjäisi viikon ilman kanaa ja kännykkää?

  • Minullakin on haaveissa tuollainen rauhoittuminen kaiken tämän kiireen keskellä. Se tosin saa odottaa vielä muutaman vuoden, mutta jonain päivänä. Minulla tekisi varmasti tiukinta kahvin kanssa – olen aamuisin täysin riippuvainen siitä. Ehkä rauhoittumisen lisäksi saisin aikaan kahvilakonkin.

  • Siis voi vitsi kun olisin halunnut tulla tuonne myös, jäi niin harmittamaan kun kerroit paikasta ja olin silloin kans just tulossa Cambodiaan. No ensikerralla sitten! 🙂 Joogaretriitit on kyllä sopiva irtiotto kaikesta, ja siinä samalla saa itselleen ja ajatuksilleen tilaa ja aikaa. Haaveissa olisi päästä vuoden vaihteessa jonnekin paratiisiin jooga- ja surffiretriittiin… 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *