Lentomatkailun todellisuus

Tiedäthän sen fiiliksen, kun kone kiitää kiitoradalla ja alkaa kohota. Korvanapeista kaikuu fiilistä nostattava musiikki samalla kun ihailet maisemia ikkunasta linnun silmin. Ilmassa on jännittävä lähtemisen tuntu.

Tai näin ainakin ihmiset, jotka pitävät lentämisestä ovat sitä joskus kuvailleet. Todellisuudessa lentämisestä on glamour kaukana, ainakin ellet omista yksityiskonetta. Lentämisen todellisuus menee enemmän tai vähemmän jotakuinkin näin. Perustuu tositapahtumiin.

Saavun lentokentälle kerrankin oikein ajoissa, jotta ehdin varmasti syödä ennen lentoa, sillä halpalentoyhtiö yritti veloittaa ateriasta 24 dollaria. Tiskillä odottaa ennennäkemättömän pitkä jono. Ikuisuuden jonotettuani tiskin takana emäntä tokaisee, että olen myöhässä. Check-in on juuri suljettu. Puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen ponnari alkaa olla jo tässä vaiheessa kireällä, mutta saan selvitettyä emännälle, että olen seisonut jonossa tuntitolkulla. Nainen ei vaikuta kovin myötätuntoiselta, mutta päästää minut läpi.

Seuraavaksi jonotetaan turvatarkastukseen. Tottakai minut poimitaan jonosta “satunnaiseen” pommitarkastukseen, niin kuin jokaikinen kerta.

Taas jonotetaan. Passintarkastuksen jälkeen alkaa olla jo kiire. Tax free -palautuksiin näyttää olevan ainakin tunnin jono, joten sen voin suosiolla unohtaa.

Ja taas jonotetaan, tällä kertaa koneeseen. Koneeseen pyydetään nousemaan paikkojen mukaisesti, mutta ihmisillä tuntuu olevan hirveä hinku koneen ahtaille paikoille istumaan. Tai sitten vain hengailemaan keskelle käytävää, vaikka takana odottaisi sata matkustajaa jonossa.

Koneeseen kuljetaan tietysti bisnesluokan ohi, jotta voimme pahoittaa mielemme kun näemme matkustajien siemailevan skumppalasiaan jalat suorina peiton alla.

Vilkaisen matkalippua: Jaahas, keskirivin keskipaikka. Koneen lähtö on viivästynyt, ja istumme paikoillamme yli tunnin. Ihan kuin yhdeksän tunnin lennossa ei muuten olisi tarpeeksi istumista.

Koneessa on kuuma, eikä yllä puhaltava minituuletin paljon lohduta. Takana istuva kakara alkaa potkia selkänojaa.

Kun kone vihdoin lähtee, lentoemäntä kehottaa minua ottamaan kuulokkeet pois korvilta lähdön ajaksi. Se siitä musiikin fiilistelystä.

Pian nousun jälkeen lähes koko kone vetelee sikeitä, paitsi minä. En ole koskaan oppinut pystyasennossa nukkumisen saloja. Mutta onneksi on elokuvat. Paitsi että viihdesysteemini tuntuu olevan rikki. Pyydän lentoemoa korjaamaan asian. Tässä menee kaksi tuntia.

Viihdesysteemi alkaa toimia, mutta suppea leffatarjonta on jo nähty. Alan silti katsoa jotakin vanhaa pätkää, kunnes viereisen paikan nuokkuva kiinalaismummo tokaisee: “Screen off, please.”

Koska en jaksa alkaa tappelemaan mummeliinon kanssa, alistun kohtalooni ja tuijotan selkänojaa loppumatkan. Palelen, sillä nyt koneessa on kylmä. Peitosta pitäisi maksaa.

Janokin alkaa olla sietämätön. Yhdeksän tunnin aikana vettä tarjoillaan kaksi pientä mukillista. Olin ostanut turvatarkastuksen jälkeen vesipullon, mutta sekin käskettiin heittää pois.

Kun edessä istuva laskee selkänojaansa polveni porautuvat siihen. Takapenkin kakara jatkaa potkimistaan.

Kaiken kukkuraksi koneessa haisee. Epäilen viereisen penkin mummelia.

Lentämisen kauheus

Väsymys alkaa olla elävien kuolleiden luokkaa. Säpsähdän hereille sekunnin nuokahtamisen jälkeen, ja sitä seuraa niin kivulias niskan suoristus, että epäilen pysyvää vammautumista.

Toinen vierustoverini alkaa nojata minuun nukkuessaan. Vaivihkaa yritän töniä häntä omalle paikalleen. Olkapäälleni valuu kuolaa.

Yritän välttää vessassa käyntiä viimeiseen saakka, mutta lopulta minun on alistuttava kohtalooni. Ensin joudun kiipeämään kuin Spiderman koisivan vierustoverini yli. Koneen vessassa odottaa ihana näky: joku ei ole ihan osunut pönttöön. Ja tottakai muuten niin tasainen lento alkaa juuri nyt pomppia. Vessaa vetäessä kuulostaa siltä, että se imaisee minutkin syövereihinsä.

Kun pääsen takaisin paikalleni turbulenssi pahenee. Lentopelkoisena alan olla varma, että tästä ei hengissä selvitä. Normaalisti puristaisin kädet hikoillen käsinojia, mutta vierustoverit ovat ahnehtineet ne molemmat. Katselen lentoemojen ilmeitä, näkyykö heissä paniikin merkkejä? Tyypillisesti lentomatkoilla vainoharhaisiin tapoihini kuuluu myös kuulostella, kuuluuko kapteenin äänessä itsetuhoinen masennus, ja tarkkailla matkustajia siltä varalta, että joku käyttäytyy epäilyttävästi.

Kun kone laskeutuu, olen niin väsynyt, etten enää edes välitä, pääsenkö elossa perille. Kapteeni kuuluttaa, että ikkunasta näkyy upeat kaupunkimaisemat. Niin varmaan, mutta ei niitä täältä keskeltä näe.

Koneen laskeuduttua korvat ovat niin lukossa, että olen koko loman puolikuuro.

Odottaminen ei toki vielä ole ohi, vaan ensin odotetaan koneesta ulos pääsyä. Sitten jonotetaan viisumia ja passintarkastusta. Jos hyvin käy, laukut ovat päässeet perille, ja saan ne vielä myös käsiini hihnan ympärille muodostuneen ihmismuurin läpi.

Ei sillä lomalla enää niin väliä, kunhan pääsen nukkumaan.


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

21 Comments

  • En nyt oikein tiedä, mitä tähän sanoisi xD. Siis tosi hyvin kirjoitettu juttu, joka sai naurahtelemaan, mutten kuitenkaan nauranut huonolle tuurillesi, koska onhan tuollainen ihan kamalaa. Ei kai kaikki tuo sentään tapahtunut saman lennon aikana? Juuri tuosta syystä maksan aina busineksesta, kun se vain on mahdollista, sillä jo parin tunnin lento economyssa alkoi ottamaan päähän johtuen monesta tässäkin mainitusta syystä. Korkeammissa matkustusluokissa lentäminen on ainakin itselle nautinto, mutta tietysti sekin on varmasti tuskaa toisille. Ja toisaalta kyllähän sitä voi matkustaa paljon useammin, kun ottaa paikan economysta, joten en yhtään ihmettele, miksi useimmat valitsevat sen vaihtoehdon.

    • Anna says:

      Olisin voinut jatkaa listaa ja kirjoittaa tästä pitemmänkin valitusvirren, mutta ehkä tästäkin jo se pointti tuli perille 🙂 Bisnesluokkaa en vielä ole päässyt kokeilemaan. Kyllä se varmasti viihtyvyyttä lisäisi, tosin sen jälkeen economy maistuisi kyllä varmaan vieläkin kauheammalta, eli pitäisi pystyä matkustamaan aina bisneksessä 🙂

      • Lista jatkuu varmasti melkoisesti, mutta hyvin tuli pointti esiin :). Se on ihan selvä businessluokan huono puoli, eli sen jälkeen economy tuntuu kymmenen kertaa pahemmalta – jos on yhtään sellainen luonteeltaan. Tarkoitan, että joihinkin se ei vaikuta lainkaan, mutta itselläni on sellainen asenne, että suunta on aina ylöspäin, eli economyyn on vaikeampaa enää palata :P.

  • Niitä fiilistelylentoja pystyy just ja just kokemaan tuolla tunnin Rovaniemi-Helsinki -pätkällä. Yheksän tunnin rasittavat reissut ei ehkä ole sieltä rentouttavimmasta päästä. Tämä oli varmasti economy-luokassa matkustavan normisetti 😀 Hauska postaus anyway ^^

    • Anna says:

      Kotimaan lyhyet lennot on ihan siedettäviä. Mutta esim. Suomi-Australia -väliä en enää kykene putkeen edes lentämään. Välissä on pysähdyttävä jossain ja levättävä muutama yö ennen kuin jatketaan matkaa 🙂

  • En nyt sitten tiedä itkeätkö vai nauraa 🙁 😀 eli mennään välimuodolla 😐

    Itsellä kyllä kieltämättä lennot ovat usein sitä, että katselen viihdekeskuksen karttaa missä päin mennään ja lueskelen kirjaa. Itse asiassa, jos olen reissussa yksin, lueskelen ne kaikki lentoaseman mahdolliset jonotuskohdatkin kirjaa tai istun oluella, ja luen. Kun valitettavasti en ehdi lukemaan niin paljon kuin haluaisin, niin lentäminen antaa siihen parhaat mahdollisuudet. Juuri hetki sitten pohdin, minkä kirjan/kirjat ottaisin mukaan Chicagoon, kun saa nauttia taas lukemisesta koneessa.

    Onhan toki matkan varrelle sattunut jotain sellaisiakin lentoja, missä kaikki ei ole mennyt niin putkeen. Liekö kuitenkin niin, että harvemmin kun lentelen halpalentoyhtiöillä, niin näillä perinteisillä firmoilla hommat toimii kohtalaisen varmasti. Pahin on se, jos on koneessa kylmä tai liian kuuma. Kaikesta muusta voi selvitä – paitsi siitä, että en pysty nukkuun koneessa ollenkaan. Siksi en edes kuvittele, että se onnistuisi.

    P.S. Toivottavasti ehdit hieman lomailemaankin eikä mennyt pelkästään nukkuessa 🙂

    • Anna says:

      Hyvä kirja on kyllä arvokas, semmoinen on pelastanut monta matkaa! Ja totta puhut, halvemmasta lennosta joutuu usein kärsimään. Mekin ollaan alettu entistä enemmän maksamaan hiukan enemmän, jos se tarkoittaa mukavampaa lentoa ajankohdan, matkustusajan tai lentoyhtiön puolesta. Pitkiä yölentoja yritän välttää, muuten menee koko seuraava päivä vaan nukkuessa. Kiva muuten kuulla, että jollain muullakin on vaikeuksia nukkua koneessa, pimeässä lentokoneessa yleensä kun katson ympärilleni niin kaikki muut nukkuu paitsi minä. 🙂

  • Kieltämättä hieman negatiivinen kuvaus lentämisestä. Toki se voi olla toisinaan rasittavaa.

    Vaihtoehtoisesti asiat voivat mennä hyvinkin sujuvasti. Helsingissä netti-checkin ja hyvän istumapaikan valinta. Matkalaukun jättö nopeasti ja lyhyimmän turvatarkastuksen läpi passintarkastusautomaatille, josta loungeen, joka maksaa 19 euroa.

    Koneeseen kannattaa suosiolla nousta viimeiseksi. Jos on valinnut lentonsa hyvin, siihen kuuluu 2 lämmintä ateriaa ja juomat. Pari viinilasia elokuvan kanssa omilla laadukkailla kuulokkeilla saa ajan kulumaan hyvin. Laajarunkokoneessa kannattaa kävellä silloin tällöin hakemaan lasi vettä liikunnan ja veden vuoksi.

    Toki lentopelko vähentää nautintoa varmasti. Jos tykkää lentämisestä koneen liikkeitä ja lennon vaiheita on mukava seurata. Mm. itse olen oppinut havaitsemaan lennon aikana pienetkin korkeuden muutokset koneen polttoainemäärän keventyessä.

    Pahinta lienee juuri ei-toivotunlaisen ihmisen istuminen vieressä tai takana. Penkinhakkaajat ärsyttävät eniten, mutta onneksi niitä on harvoin.

    • Anna says:

      Jos joskus olen selvinnyt pitemmästä lennosta ilman tattia otsassa ja mieletöntä väsymystä, niin se on poikkeus sääntöön. 🙂 Viime matkan jälkeen pohdittiin miehen kanssa, että kai se on alettava maksaa ikkunapaikasta, kun ei sitä viime reissuilla ole muuten irronnut. Joskus toki on tarjolla netticheck-in, ja joo, koneeseen aina viimeisenä. Paremman lentoyhtiön valitseminen auttaa usein ketutukseen, mutta muuten se ei pelasta. Noita penkinpotkijoita tuntuu osuvan omalle kohdalle tosi usein. Sen verran epämiellyttäväksi koen kuitenkin lentomatkat, että nykyään usein tulee maksettua suosiolla enemmän edes hiukan mukavammasta lennosta. Ja lentopelkoon auttaisi varmaan ainakin se, että lopettaisin Air Crash Investigationsin pakkomielteisen katsomisen… 🙂

  • Mikä tämä kamalan lentoyhtiön nimi on, joka pakottaa hankkiutumaan vesipullostakin eroon? 😀 Ihan hirveää ja vielä noin pitkällä lennolla! Minäkään en kyllä tykkää yhtään lentämisestä. Joskus ekoina aikuisuusvuosinani, kun en ollut siihen kovinkaan tottunut, tykkäsin varsinkin lentokenttien tunnelmasta: siinä tajusi aina jotenkin konkreettisesti pääsevänsä reissuun johonkin uuteen, jännään paikkaan. Mutta nykyään inhoan lentokenttiä, lentokoneita, ihmisiä, jotka eivät osaa mennä koneeseen ilman jäätävää säätöä, ja kaikkia lentomatkustukseen liittyviä sääntöjä ja rajoitteita. Onneksi Keski-Euroopassa junalla ja autolla matkustelu on helppoa!

    • Anna says:

      Samat fiilikset täällä! Kai se liittyy siihen, kun tulee lenneltyä nykyään enemmän, niin se ei ole yhtä jännää vaan enemmän rasittavaa. Myönnän, asennevamma 🙂 Ja lentoyhtiövalinnoilla voi toki vaikuttaa. Mutta silti, se säätäminen ja jonottaminen… Argh! Pahus, kun Ausseista ei oikein maateitse minnekään lähdetä 🙂 Lentoyhtiö oli Jetstar. Mutta Jetstarin puolustukseksi, meillä on siitä ihan ok kokemuksiakin. Vesipulloakaan ei ole ennen tarvinnut nepata, en tiedä riippuuko se lentokentästä vai mistä moinen.

  • Apua, kuulostaa kyllä kamalalta! Jos tyypillinen kokemus on tällainen + kärsii lentopelosta niin ymmärrän ettei lentäminen ole suosikkijuttu.
    Ei mun mielestä lentämisessä juuri glamouria ole, mutta tykkään siitä silti. Ja tykkään myös lentokentistä. Mutta mun kokemuksen (pääosin Euroopassa) on huomattavasti positiivisempia kuin tämä. Harvoin joudun keskipaikallle. Online checkinin avulla vältän jonituksen tiskille. Ei passin tarkastuksia. Jne jne.
    Tsemppiä sulle seuraavalle lennolle!

    • Anna says:

      Me ei olla kauheasti viime vuosina Euroopassa lennelty, aika paljon ollaan oltu esim. AirAsian armoilla. Ja online check-iniä ei aina ole ollut tarjolla 🙁 Kiitos tsempeistä, sitä tarvitaan 😀

  • Keskipenkki harmittaa kyllä joka kerta. 🤗 Hauska miten kirjoitin juuri samaan aikaan siitä miksi tykkään lentokentistä ja sitten törmäsin tähän sun juttuun. Hyvä, että pysyy balanssi asiassa. 😁

    • Anna says:

      Heheh 🙂 Kävin lukaisemassa siun jutun ja joo, onhan niissä lentokentissä jotain positiivistakin kieltämättä! Silti, se säätäminen ja jonotus… Argh.

  • 😀 😀 😀 😀 Tänä vuonna olen miettinyt, että olen jo vähän alkanut tottua. Mutta helppo eläytyä tähänkin näkökulmaan…

  • Sandra says:

    Aika tuttua valitettavasti. Itse en kyllä olisi suostunut screeniä laittamaan kiinni, jokaisella on kuitenkin täysi oikeus katsoa leffoja vaikka läpi yön. Siksi kannattaa ostaa nukkumiseen unimaski.

    Itseä ärsyttää penkkiä potkivat lapset ja myös jos viereen istuu kovin isokokoinen henkilö, joka jaloillaan ja kyynerpäillään vie osan omasta tilasta. Koolleen ei aina voi mitään, mutta saa se silti ärsyttää.

    • Anna says:

      Niinpä, varsinkin kun siitä viihdesysteemistä on maksanut. Olin kuitenkin niin väsynyt etten jaksanut edes seurata koko leffaa, joten oli turhaa alkaa tapella. Normaalisti leffat on ainoa asia, minkä voimalla selviän lennoista 🙂 Jep, vieruskaverit ei aina voi esimerkiksi koolleen mitään, mutta toisena esimerkkinä vanhemmat voisi komentaa lapsiaan olemaan potkimatta selkänojaa…

  • Veera K says:

    Ahhh ma olen juuri niita ihmisia joita et kesta! 😀 Oon ihan fiiliksissa aina kun paasen lentokentalle, mulla on vakio seikkailubiisit tulilla kun kone lahtee kohti kiitorataa ja en ikina kyllasty mollottamaan maisemia ja pilvien muotoja. Tykkaan myos vain katsella leffoja, kirjoitella ja kuunnella musiikkia samalla kun kaikki tarjoillaan nenan eteen eika itse tarvitse tehda mitaan (tietty halpislentoyhtioilla tama nyt ei aina ole keissi). Oon myos niita ihmisia jotka pystyy nukahtamaan minne vaan ja mihin asentoon tahansa, joten yleensa oon lennon jalkeen vain hampaidenpesua vaille valmis tohisemaan koko paivan. Joitain kuukausia sitten lensin juuri Helsingista Kuala Lumpuriin ja Helsinki-Doha valille mun viereen sattui (kerrankin) ihan sairaan cool kanssamatkustaja jonka kanssa sitten kitattiin kaljaa ja lankytettiin kaikesta maan ja taivaan valilla koko lento. Vierustovereiden kanssa kay kylla TODELLA harvoin tuuri, mustakin tuntuu etta mut laitetaan useimmiten aina istumaan sinne missa on myos kaikki kirkuvat mukulat ja kerran yksi lapsonen takanani oksensi paallensa ja koko lennon oli tosi kivat tuoksut sitten siina osastolla. Lentopelon kanssa on kylla kurja matkustaa! Yksi lentopelkoinen tuttuni kertoi napsivansa unilaaketta helpottamaan lentoja, mutta paha kommentoida asiaan mitaan kun ei ole omakohtaista kokemusta…

    • Anna says:

      Heh, oon oikeastaan vähän kateellinen, reissaaminen olisi paljon mukavampaa jos lentomatkat menisi noin! Jos voisin nukkua lennoilla, niin se helpottaisi ihan suunnattomasti. Lentopelkokaan ei ole yhtä iso ongelma. Joskus on mennyt puolet lomasta pilalle, kun olen nukkunut lentomatkasta aiheutunutta univelkaa pois. Ja ikkunapaikkakin lisäisi edes hiukan viihtyvyyttä kun voisi ihmetellä pilviä, täytyy kai ainakin halpisyhtiöillä alkaa maksamaan ikkunapaikasta 🙁

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *