UNELMISTA, KATEUDESTA JA ONNELLISUUDESTA

Elät unelmaa! Kuulen aina joskus. Eilen sain viestin eräältä seuraajalta, joka olisi kuulemma onnellinen, jos voisi elää edes viikon minun elämääni. Tällaisia kommentteja mietin eilen hiukan huvittuneena, kun makasin sairaana sängyssä pimeässä ilmastoimattomassa huoneessa hikoillen. Mahtaisi se viikko olla pettymys.

Mutta tunne on tuttu minullekin, sillä kukapa ei silloin tällöin sosiaalista mediaa seuratessa toivoisi voivansa vaihtaa jonkun kanssa elämää.

Toivon, ettei kukaan ota tätä jeesusteluna, sillä itsellänikin on vielä paljon työstämistä näiden juttujen kanssa.

Sosiaalinen media voi olla petollinen ja pinnallinen. Kaikki sen (toivottavasti) tietävät, mutta muistutus on aina paikallaan.

Kuvia selatessa on joskus vaikea olla vertaamatta itseään muihin ja tuntematta kateuden pistosta. Olisipa minullakin tuollainen pankkitili /kuvaustaito /vaatekaappi /vartalo /kuontalo /koti /parisuhde /työ /tms. Tämä riittämättömyyden tunne iskee etenkin silloin, kun on itsellä huono päivä.

Näinä hetkinä muistutan itseäni, ettei sosiaalinen media ole todellista elämää, eikä kenenkään elämä ole pelkkää kohokohtaa. Se, mitä näet sosiaalisessa mediassa on yleensä pikkuruinen osa ihmisen elämää, etkä voi tietää, mitä ihminen sen ulkopuolella yksityiselämässään käy läpi. Sosiaalisen median tuotoksiin vertaamalla siis vertaa itseään todellisuuteen, jota ei ole olemassa.

Jos käyttää energiansa vain vertailuun, ei voi olla kovin onnellinen ihminen. Sillä aina tulee olemaan niitä ketä ja kenen seikkailuja kadehtia.

Vertailu on inhimillistä, mutta sen sijaan että antaisi kateuden katkeroittaa, sitä voi käyttää muutosvoimana kohti unelmia. Jos se unelma siis on sitä mitä sisimmässäsi haluat, sitäkin on syytä pohtia. Vertailu negatiivisessa mielessä on elämän tuhlausta eikä sillä saavuta mitään. Elämä ei ole kilpailua, ja se mitä muilla on ei ole itseltä pois millään tavalla.

Tämä ei ole jokapäiväinen toimistomme.

Siinä mielessä elän unelmaa, että nomadielämä oli haaveemme ja nyt siitä on tullut totta. Elän yhtä unelmistani, ja olen todella kiitollinen siitä mahdollisuudesta.

En haluakaan valittaa vaan muistuttaa, ettei meidänkään elämämme ole pelkkää kukkakylpyä ja shamppanjaa.

Nomadielämähaaveen saavuttaminen on nimittäin myös avannut silmät vielä entistä enemmän sille, että oikeasti kenenkään elämä ei ole pelkkää unelmaa.

Kuulen usein kommentteja kuten ”te vaan reissaatte” tai ”aina te olette lomalla”. Kunpa näin olisikin. Kunpa elämä olisikin vain sateenvarjodrinkkejä uima-altaalla, vuorten valloitusta sateenkaaren alla, macaron-leivoksia Eiffel-tornin juurella ja koiranpentujen halailua palmupuun katveessa.

Matkustaminen ja loma ovat kaksi aivan eri asiaa. Diginomadielämä on arkea ulkomailla, se ei ole täyspäiväistä matkustamista. Ainakaan useimpien kohdalla. Meidän kohdallamme se on usein kymmentuntisia työpäiviä kuutena päivänä viikossa. Valtaosan ajasta istumme halvassa hotellihuoneessa epäergonomisen työpöydän ääressä.

Nomadielämä on elämäntapavalinta ja niin kuin kaikkiin valintoihin, siihen liittyy paljon vaihtokauppaa ja luopumista. Se voi olla esimerkiksi yllättävän yksinäistä, ja rutiinien, treenien ja terveellisen ruokavalion ylläpito voi olla haastavaa. Mutta niistä kääntöpuolista lisää joskus toiste.

Ehkä meidän pitäisi jakaa enemmän sisältöä myös siitä tavallisesta arjesta, etteivät ihmiset saa väärää kuvaa. Reissuaddiktina kirjoitan mieluiten matkajuttuja, ja arjen keskellä en usein jaksa ottaa kuvia ja somettaa. Varsinkaan kun arki ei itseäni samalla tavalla inspiroi kuin vaikka auringonnousun todistaminen Baganin temppelin katolta. Hämmästyttääkin, miten omasta näkökulmasta katsottuna tylsä arki voikin joskus kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin matkajutut. Lupaan kuitenkin tästä lähtien myös avata arkeani enemmän!

Jokaisella on omat ongelmansa. Meidän molempien elämää varjostavat tällä hetkellä terveysongelmat. Hiljattain tilanne on pahentunut ja uhkaa koko reissuelämän jatkoa. Sen enempää en niistä tässä vaiheessa avaudu, ehkä joskus. En tästä hirveästi huutele, koska jokapäiväisessä elämässänikään en siinä vello, vaan keskityn mieluummin positiiviseen. Teen minkä sairaudeltani pystyn ja tunnen itseni silti melko onnelliseksi.

Se onnellisuus ei kumpua tropiikin lämmöstä niin mukavaa kuin se onkin.

Onnellisuus ei kumpua edes ikimuistoisista elämyksistä tai edes niiden unelmien saavuttamisesta.

Unelmia on hyvä olla, isoja ja pieniä, ne voivat ajaa eteenpäin elämässä. Mutta niiden ei tulisi estää nauttimasta elämästä tässä hetkessä. Ja vaikka maailman näkeminen rikastuttaa ja auttaa elämään hetkessä, todellinen onnellisuus ei tule ulkopuolelta vaan ihmisestä itsestään, niin klisee kuin se onkin.

Positiivisuudesta, arjen pienistä iloista, tyytyväisyydestä siihen, mitä on. Siitä, kun ymmärtää hetken kauneuden. Kahvikupillisesta aurinkoisena aamuna, yhteisestä ajasta rakkaiden kanssa, luonnossa samoilemisesta. Sen oivaltamisesta, että vaikka minulla ei ole kaikkea, minulla on silti paljon. Vaikka kumppanin kanssa olisi riitaa, duuni tympii, laskupino kasvaa ja peilissäkin näkee vyötärölle kasvaneen vararenkaan, voi silti tuntea esimerkiksi olevansa hyvä ihminen ja muistaa, että elämässä on silti syitä olla kiitollinen. Onnellisuus tulee usein näkymättömistä asioista, joita ei sosiaalisessa mediassa näy; kiitollisuudesta, anteliaisuudesta ja myötätunnosta. Ei siitä, että jahtaa aina jotain katoavaa.

Peace & Love,


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

29 Comments

  • Ulla sanoo:

    Hyvä kirjoitus! <3

  • Marko Uskelin sanoo:

    Hieno kirjoitus. Tuo sairaus on iso harmi mutta päivä kerrallaan etiäppäin. Tuo elämäntapa olisi omalla kohdalla melko haastavaa, enkä tiedä olisiko se sitten unelmaa. Sen viikon voisi kokeilla 🙂

  • Sanni sanoo:

    Ehkä sun pitäisi julkaista niitä aitoja ja spontaaneja eli vähemmän teennäisiä ja aseteltuja kuvia, niin ihmiset ymmärtäisivät, että ihan normaali arki on teilläkin. Se toisi syvyyttä blogiinkin.

    • Anna sanoo:

      Jos viittaat tuohon pääkuvaan, niin se on kyllä ihan tarkoituksella överisti lavastettu, meistä se oli siinä tilanteessa hauskaa, ja kuvastaa mielestäni jutun aihetta aika hyvin 🙂 Arjesta pitäisi varmaan enemmän postata, mutta se ei tosiaan itseä kauheasti inspiroi. Aion silti yrittää, mutta ensisijaisesti matkablogina tämä tulee pysymään.

  • Amen! Tuosta olen nyt lähiaikoina useammankin tuttavan kanssa vääntänyt, että sosiaalisen median sisältö ja arjen todellisuus ovat kaksi niin eri asiaa. Sitä nyt vaan tuppaa jakamaan ne kivoimmat asiat huomattavasti helpommin kuin ne huonommat, sillä harva jatkuvaa valittamistakaan jaksaisi kuunnella, eikä sitä kyllä itsekään siihen valituskierteeseen halua upota.

    Sosiaalinen media on siitäkin paha, että kun päivittäin altistuu lukemattomien eri ihmisten positiivisille (ja joskus niille kateuttakin aiheuttaville) julkaisuille, saattaa helposti alkaa tuntumaan siltä, että kaikilla muilla tapahtuu järjetön määrä ihania asioita päivittäin, ja itse taas rypee nokka valuen räntäsateessa eteenpäin. Samalla sitten unohtaa ne omat ilon aiheet kun peilaa kaikkea sitä mitä toisella on siihen mitä itsellä ei ole, unohtaen täysin sen että toisella ei sitten taas ole kaikkea sitä mitä itsellä on. Todellisuudentaju siinä helposti menee, eikä muista että samat arjen ongelmat ne kaikilla on.

    Toivottavasti terveyshuolet hellittävät ja saatte jatkaa tuota unelmanne elämistä! <3

    • Anna sanoo:

      Kiitos Laura <3 Näin just, on ihan luonnollista jakaa mieluummin elämän hyviä juttuja kuin huonoja. Varsinkin kun kyseessä on matkablogi niin tottakai keskityn niihin matkoihin. Jos ihan valittamisen takia pitäisi blogissani alkaa jostain valittaa, niin jätän mieluummin kokonaan bloggaamatta. Tottakai se välittää tietyllä tapaa vääristynyttä kuvaa todellisuudesta, mutta toivon että ihmiset sen ymmärtää. Mutta varmaan melkein kaikki tietää tuon tunteen, kun todellisuudentaju hiukan somea selaillessa hämärtyy. Silloin on ehkä ihan hyvä pistää läppäri hetkeksi kiinni ja keskittyä oman elämän hyviin juttuihin.

  • Katrin sanoo:

    Kiitos kivasta kirjoituksesta se oli just se mitä tarvitsin tänä aamuna kahvikupposen kaveriksi. Ihan samaa mieltä niistä unelmista ja ihmiset joskuseivät halua ymmärtää että saadaksen jotain täytyy myös tehä kompromissejä

  • Veera K sanoo:

    Poskelle vierahti kyynel, tama teksti tuli niin inhottavan sopivaan elamanvaiheeseen etta ihan sattui. Oma sairaus uhkaa laittaa stopin vuosien maaratietoiselle unelmien jahtaamiselle, mutta harva sita kuitenkaan varikkaiden Instagram-kuvien takaa nakee. Enka kylla haluakaan etta nakee, tulen itsekin iloisemmaksi kun katselen ottamiani kauniita kuvia ja muistelen niihin liittyvia onnellisia hetkia. Ehka samalla valehtelen vahan itsellenikin, etta kaikki on paremmin kuin todellisuudessa, mutta toisaalta se minut voimaan hieman paremmin.

    Hirveasti voimia teille, kaikki kaantyy lopulta aina parhain pain. 🙂 <3

  • Hyviä ajatuksia oot saanut kirjoitettua. Sitä itsekkin joskus ajattelee, että voispa vaan matkustaa koko ajan, mutta kaikella on kaksi puolta .. Toivottavasti saisitte pian helpotusta terveysongelmien kanssa <3

  • Tosi kiva teksti Anna!
    Jos vertailun tielle lähtee, siitä ei tule loppua. Aina on joku viisaampi, lahjakkaampi, kauniimpi, rikkaampi, rohkeampi …. Mutta niin kuin sanot, ei oikea onni tule tällaisesta, vaan siitä, että osaa olla kiitollinen siitä, mitä on, ja nauttia elämän pienistä onnen hetkistä, niitä joita mahtuu ihan tavalliseen arkeen. Minun onnea on tänään hauveli, joka tuli meille hoitoon. Ihana on sitä rapsutella ja huomata, kuinka sekin nauttii siitä meidän pienestä yhteisestä hetkestä. Ja sen jälkeen jaksan taas intensiivisesti hetken tehdä töitä.
    Onnellisia hetkiä rutkasi sinun elämääsi Anna <3.

  • Saag sanoo:

    Olipa hyvä kirjoitus! Sorrun itsekin toisinaan miettimään somea seuratessa, kuinka jollakulla on kauniimpi koti, tai millon mikäkin. Teksti kyllä osui ja upposi ja olet aivan oikeassa, pitäisi enemmän pysähtyä miettimään mistä voisi tässä hetkessä olla onnellinen. Harva varmaan pysähtyy kateuksissaan miettimään sitä, miten paljon järjestelyä elämäntyylinne on vaatinut ja tosiaan kuinka yksinäistä se voi myös toisinaan olla. Itse olen ihaillut blogisi kuvia, niitä on ilo katsoa ja niiden avulla myös haaveilla reissuista. Kiitos niistä ja mielenkiintoisista matkapostauksista ja ennen kaikkea toivon hyvää terveyttä jatkoon <3

  • Onnellisuus muodostuu pienistä hetkistä ja siitä miten koemme oman menneisyyden ja nykyhetken ja tulevan. Olisi mielenkiintoista kuulla terveellisestä ruokavaliosta kohdallanne ja sen ylläpitämisen vaikeudesta ja noista mainitsemistasi terveysongelmista lisää.

  • Kyllä niin vaan minäkin sorrun joskus somen illuusioon. Toisaalta aika hyvin nykyään pysyy mielessä, että kaikilla meillä on ne omat ongelmamme.

    Ikävää, että sulla terveysongelmat painaa. 🙁 Voin samastua, sillä minulla on ollut myös rankka muutama vuosi, joka huipentui jälleen sairauskokoelman päivittymiseen reilu kuukausi sitten. Mutta, silti monelta osin on tietysti aivan hervottoman onnekas, ja sillä energialla painetaan eteenpäin. Toivottavasti sulla sairastaminen helpottaisi! <3

    Minuakin kiinnostaisi henkilökohtaisemmin te, ja yleisesti vaikka sitten se negatiivinenkin. 😀 Tietysti ymmärrän jos haluat pitää blogin tietynlaisena, etkä kirjoittaa koko henkilökohtaista sairaushistoriaasi tai muuta valitusvirttä nettiin. 🙂

    http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/

  • Katianna sanoo:

    Olen miettinyt joskus, pitäisikö bloggarilla olla esiteltävänään sellainen ”unelmaelämä”, jota kaikki haluavat elää tai edes sellainen elämä, jota muut (tai ainakin joku isompi joukko) elävät. Ollakseen ehkä jollain tavalla kiinnostavampi. Itselläni kun ei tunnu olevan oikein kumpaakaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi itse omaan elämääni melko lailla tyytyväinen. Tietenkin minullakin on ainakin yksi iso unelma, josta en tiedä, toteutuuko koskaan. Kyllähän sosiaalisessa mediassa esitellään parhaat palat ja harvemmin sitä kuitenkaan ajattelee, että kenenkään elämä ihan täyttä juhlaa olisi. Terveysongelmat ovat ikäviä.

  • Emma sanoo:

    Tähän ei voi muuta sanoa kuin että amen. Se on juuri näin kuin sen kirjoitit, toisen elämää ei kannata kadehtia – paitsi jos juuri se on se voima, jolla saa itsensä tekemään töitä omien unelmiensa eteen. Niistä henkilökohtaisemmista ja arkisemmista jutuista on munkin mielestä kiva kuulla ja lukea silloin tällöin, siten että ne tuovat syvyyttä niihin matkajuttuihin, mutta matkablogi saa mun mielestä olla kuitenkin rehellisesti matkablogi eikä sen tarvikaan olla lifestyle-avautumis-osastoa jos ei niin halua.

  • Anita sanoo:

    Vaikka nämä tässäkin postauksessa käsitellyt asiat jotenkin järjellisesti tietää, on kuitenkin aina hyvä välillä saada muistutus siitä, että some on vain yksi (yleensä melko tarkkaan harkittu) osa toisen ihmisen oikeasta elämästä. Olen pitkään miettinyt pitäisikö laittaa someen ja blogiinkin niitä kuvia/videoita, jossa olen onnistunut vahingossa räpsimään kuvia linssisuojus päällä tai vähemmän suunniteltuja kuvia. Toisaalta tulee mieleen, että haluaako kukaan katsoa mitään ”ihan kivoja” räpsäisyjä. Itse pidän kateutta jolloin tasolla myös positiivisena tunteena, joka mahdollisesti ajaa tavoittelemaan myös omia unelmiaan ja pitää liikkeessä, sekä laittaa punnitsemaan omia valintojaan.
    Arvostan sitä, että ihmiset uskaltavat nykyään julkisestikin puhua yhä enemmän itselle vaikeista asioista, sillä samalla niistä tulee entistä hyväksyttävämpiä ja voi todeta, ettei painikaan asioiden kanssa niin yksin kuin luuli.

  • Susanna sanoo:

    Toivon teille hyvää terveyttä reissuun. Jos tulee flunssia/vatsatauteja niin kannattaa kokeilla inkivääriä, se on auttanut minua. Sain reissussa flunssan ja sen jälkeen allergian nyt. Kannattaa joskus jakaa myös niitä huonoja puolia matkoilta, joskus lomat saattavat näyttää etenkin vieraiden silmiin liian täydellisiltä. Minullekin on oltu joskus kateellisia matkoista, mutta aurinkoisista kuvista ei välity esim. se kun sairastuu tai kun raahaa painavia matkatavaroita sateessa, tai kaikki aikataulujen muutokset, myöhästymiset, hotellihuijaukset sun muut. Nyt harmina on ollut myös se että mm. junat keski-Euroopasa maksavat jo lentolippujen verran, joten olen kulkenut vain busseilla

  • Todella loistava kirjoitus tärkeästä aiheesta, kiitos paljon! Some on varmasti lisännyt paljon vertailua ja kateutta tai ainakin antanut niille uusia mahdollisuuksia, mutta kyllähän molempia on aina ollut myös somen ulkopuolella. Olen pyrkinyt ottamaan someen sellaisen suhtautumisen, että käytän sitä lähinnä inspiraation lähteenä, josta etsin yksittäisiä ideoita matkakohteista, palveluista ja tuotteista. Käytän paljon instan hashtageja apuna ja niiden kautta sama asia tai paikka voi näyttäytyä hyvin eri tavalla riippuen kuvakulmasta, valotuksesta, muokkauksesta ja vaikka mistä. Myös before ja after -kuvat ovat auttaneet ymmärtämään, miltä joku asia on näyttänyt ennen muokkausta. Pyrin seuraamaan niin ammattimaisia blogeja, joissa on upeita kuvia ja huoliteltu ulkoasu kuin harrastajablogeja, jotka antavat hyvin vastapainoa ammattiblogeille. Tosin esimerkiksi kuvat voivat toimia myös toisinpäin ja huolimattomasti otettu pimeä räpsäisy voi antaa kohteesta paljon todellisuutta huonomman kuvan. 🙂 Ja kuten kirjoititkin, onnellisuus todellakin muodostuu pienistä asioista, omasta olosta ja päänsisäisestä maailmasta ja ajatuksista. Upea matka tai nähtävyys voi tehdä hetkellisesti onnelliseksi, mutta ainakin itselleni on paljon tärkeämpää pidempiaikainen hyvä olo, johon vaikuttavat niinkin yksinkertaiset asiat kuin ruoka, liikunta ja hyvät yöunet. 🙂

  • Hyvä kirjoitus tämä 🙂 Realiteeteistä muistuttaminen on tosiaan aina välillä paikallaan, kaikilla meillä on ne omat säröt ja rosoisuudet elämässä, vaikka se hetkittäin ulospäin näyttäisikin aivan mahtavalta. En kyllä yhtään ihmettele jos sun lukijat hieman kadehtii sua, tämä blogi ja sun insta kyllä ruokkii varmasti ihailun tunteita. Ikävää kuulla, että teillä haasteita terveysasioiden kanssa, mutta samalla mun mielestä on rohkeaa tuoda esiin näitä omia haasteita vaikka ne tosi henkilökohtaisilta tuntuukin. Inhimillisyys koskettaa aina. Itekin välillä miettii, miten oman elämän varjopuolia uskaltaisi tuoda vaikka blogissa esiin vai tarviiko kuitenkaan? Vaikeita juttuja. Tutulta kuulosti tuo, että pääsääntöisesti halvoissa hotellihuoneissa konetta näpytellen menee päivät, sitä tavallista arkea elellen. Tästä on kyllä pääsääntöisesti glamourit kaukana. Hyvältä tämä silti tuntuu, ei minkäänlaista halua muuttaa muuksi. Voimia ja iloa teille nomadiarkeen 🙂

  • Liisa sanoo:

    ”Matkustaminen ja loma ovat kaksi aivan eri asiaa.” – Niin totta! Tämä on tosiaan tullut (viimeistään) parin viime vuoden aikana todettua. Vaikka tietysti se että pääsee matkustelemaan töiden parissa upeissa paikoissa on jo itsessään upea juttu, olipa siinä ohessa lomaa tai ei 🙂 Ikävä kuulla teidän terveysongelmissa – toivottavasti ne ratkeavat pian!

  • Paljon tsemppiä ja terveyttä sinne! Se on ihan totta, että sitä äkkiä unohtaa ne matkailun nurjat puolet kun katselee ihania kuvia. Varsinkin näitä teidän kun paikka vaihtuu paratiisista toiseen 😉 Kukapa sitä haluaisi julkaista kuvia epämiellyttävistä tilanteista. Matkailu kyllä väsyttää eikä kaikki voi tietenkään aina mennä putkeen, joten samaistun kertomaasi. Ja teillä varmaan vielä enempi kun olette koko ajan tien päällä. Mutta varmaan muutaman vuoden jälkeen kaiholla muistelet tätä aikaa ja upeita kokemuksia. Toivon niitä teille paljon lisää arjen keskelle!

  • Hienoja realistisia ajatuksia ja mietteitä elämästä. Tuo somen illuusio on kyllä ärsyttäväkin juttu, mutta toisaalta nykypäivänä ihmisten luulisi jo ymmärtävän sen realiteetin, että some on juurikin sitä ulkokuoren kiillottamista ja positiivisten asioiden buustaamista. Ja toisaalta, kukapa niitä huonoja kuvia tai huonoja hetkiä niin kamalasti jaksaa jaella, saati katsella. Ja miksi edes pitäisi? En keksi. Tsemppiä terveysasioiden kanssa ponnisteluun ja jaksamista! Toivottavasti pystytte jatkamaan teidän unelmien tiellä vielä pitkään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *