Phu Quoc – Kadotettu paratiisi?

Phu Quoc kokemuksia

Phu Quocin saarta on usein kuvailtu Vietnamin helmeksi ja sen rantoja Vietnamin kauneimmiksi. Näin on varmaan ennen ollutkin. Roskatunkioiden keskeltä meillä oli vaikeuksia löytää sitä paratiisia, miksi Phu Quocia oli kaikkialla hehkutettu. Silti meillä ei ollut mikään kiire pois. Nautiskelimme palmusaaren letkeästä elämästä ja loppujen lopuksi löysimme kuin löysimmekin rannan kuin suoraan postikortista.

Phu Quoc kokemuksia

Saavuttuamme Phu Quocin saarelle ajoimme ohi luksushotellien muurien, rakennustyömaiden ja roskatunkioiden. Ensivaikutelma oli järkytys. ”Tämä paikka on tuhottu”, Rohan huokaisi. Phu Quocia on joskus kuvailtu kehittymättömäksi ja koskemattomaksi. Kehittymätön on kai suhteellinen käsite. Mutta koskematon? Salli mun nauraa.

Saaren suosituin ranta, 20 kilometriä pitkä palmujen reunustama Long Beach on pelkkää resorttia ja rakennustyömaata vieri vieressä. Saaren luonnontilaiset rannat olivat täynnä roskaa. Paikoin niin täynnä roskaa, ettei hiekalla voi kävellä satuttamatta jalkapohjiaan teräviin muovinpalasiin. Aallokkoinen samea vesi ei myöskään houkutellut pulahtamaan.

Saaren kauneimmalla rannalla Sao Beachillä (Bai Sao) hiekka on valkoista, vesi kirkasta ja palmut huojuvat tuulessa. Siellä täällä palmupuista roikkuu keinuja. Valitettavasti täälläkin rantatuolien vieressä nousee isoja roskatunkioita, ja vedessä vastaan kelluu ties mitä pussia, putelia ja purnukkaa.

Kun odotukset ovat katossa, pettymys on sitäkin suurempi.

Rantojen hukkuminen muoviin on ongelma vähän joka puolella Kaakkois-Aasiaa, mutta ekaa kertaa todistin näin pahoja kaatopaikkoja. Osa roskista on selvästi merivirtojen tuomaa, mutta Vietnamissa roskaaminen ja jätehuolto on todellinen ongelma. Pahoin pelkään, että Phu Quoc on yksi niistä kohteista, jotka jossain vaiheessa joudutaan sulkemaan, kun saari hukkuu ympäristöongelmiinsa.

Eri aikaan vuodesta meren ollessa tyyni ja kirkas, Phu Quoc varmasti olisi näyttäytynyt paratiisimaisempana.

Vaikkei ihan sitä mitä odotimme, palmusaari on silti aina palmusaari.

Lämpenimme Phu Quocille hitaasti, ja totta puhuen ensimmäiset päivät katselin haikaillen bussitarjouksia Kambodzaan. Mutta loppupeleissä viihdyimme täällä melkein kuukauden. Rakastin hidasta elämää hiljaisessa rantakylässä ja söpöä pientä viidakon ympäröimää mökkiämme. Perhoset lepattelevat ja hiekkatiellä lehmiä kävelee vastaan. Rakastin illallisia merenrantaravintolassa ja ajeluja skootterilla ympäri saarta tukka tuulessa hulmuten.

Työpäivä oli mukava päättää pulahduksella viileään altaaseen tai lämpimään mereen. Phu Quocin suosituin ranta Long Beach on yllättävän rauhallinen, ja siellä roskia ei näy. Sen jälkeen voi istua hiekalla kookospähkinä sylissä ihaillen, kun jättimäinen tulipallo sulaa mereen. Phu Quocin auringonlaskujen täytyy kuulua kaikkien matkojen parhaimmistoon.

Löysimme lopulta myös sen postikorttimaisen kauniin rannan. Tosin sitä varten piti tehdä retki toiselle saarelle. Kaapelihissiretki Hon Thomin saarelle oli Phu Quocin matkan kohokohta. Hissikyydin jälkeen meidät ohjattiin läheiselle palmurannalle, juuri sellaiselle, mitä olimme Phu Quocilta etsineet.

Phu Quocin kaapelihissi on vasta avattu, ja turisteja oli vain vähän verrattuna siihen, minkälaiseen ryntäykseen täällä valmistaudutaan. Rakennus on täydessä vauhdissa ja Hon Thomin saarelle pystytetään suurta teemapuistoa. Onneksi olimme liikkeellä ennen kuin ne isot massat tämän löytävät, myöhemmin en tänne varmaan jalallanikaan astuisi. Nyt oli vielä niin rauhallista, että hissin mielettömistä maisemistakin saimme nauttia kaksistaan.

Phu Quocin rannat eivät olleet tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan. Silti Phu Quoc on yksi niitä paikkoja, minne on helppo jäädä jumiin riippumattoon makoilemaan vielä pariksi päiväksi, ja vielä pariksi… Ja sitten huomata, että kokonainen kuukausi on hävinnyt.

Phu Quocin parhaat rannat, aktiviteetit, ravintolat ja muut vinkit ensi kerralla!


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

12 Comments

  • Hanne sanoo:

    Ollaan lähdössä ensi helmikuussa saarelle. Lukenut olen pelkkää hyvää ja nyt tuli oli vähän erilainen tarina. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä omin silmin.

    • Anna sanoo:

      Toivottavasti saaresta ei jäänyt liian negatiivinen kuva, viihdyttiin saarella kuitenkin! Uskon, että teillä tulee kiva loma, helmikuussa käsittääkseni rantojenkin pitäisi näyttäytyä kauniimpina.

  • Laura sanoo:

    Mä tykkään sun blogista tosi paljon! Itse Vietnamissa käyneenä ymmärrän ongelman. Onneksi emme menneet rantalomale Phu Quociin vaan paikallisten Vung Tauhun, jossa ei juuri tätä ongelmaa ole.

    Yksi ystävällinen kehitysehdotus: toivoisin vähemmän harkittuja ja poseerattuja kovia. Nyt tosi monessa poseeraat kookoksen kanssa tai sitten jäykässä asennossa. Joukossa toki pari tosi onnistunutta ja rennompaa kuvaa, niitä lisää! 🙂 Lisäksi nytkin vaikka postaus itse asiassa koski enemmän Phu Quocin huonoja kuin hyviä puolia, keskittyivät kuvat siihen pieneen hyvään osuuteen eli eivät anna kovin realistista kuvaa paikasta.

    Joka tapauksessa, mielenkiintoinen postaus (kuten koko blogikin), kiitos siitä! 🙂

    • Anna sanoo:

      Kiitos Laura! <3 Hyviä vinkkejä. Ei olla oltu kovin tyytyväisiä tuotantoon itsekään... Jäykistyn aina kalapuikoksi kun Rohan kaivaa kameran esiin. Mutta ehkä se tästä ajan kuluessa, tai sitten ollaan toivoton tapaus 🙂

  • Laura sanoo:

    Käytiin jouluna phu quocilla kolmen yön verran. Pidempään saarella olleet kertoivat että roskaisuus johtuu osin siitä, että meri tuo thaimaan roskat phu quocin rantaan. Satuttiin paikalle tembin-myrskyn jälkimaininkeihin ja a) saarella ei oo mtn tekemistä sateella ja b) kaikki rannat on todella roskaisia. Todettiin että phu quoc tarvitsee aikaa, pari yötä tähän ei riittänyt. Silti nautin siitä kiireettömyydestä, mitä taas mantereelta ei ihan samassa mittakaavassa löytänyt. Ja liikenne oli mitä parhain skobailuun! Ei paljon ketään missään. Ehkä vielä joskus palataan pidemmäksi aikaa, kuka tietää 🙂

    • Anna sanoo:

      Se rento saarielämä täällä olikin parasta! Siinä käsityksessä oon itsekin, että iso osa tulee merivirtojen mukana. Mutta kyllä Vietnamissakin roskata osataan ja kunnolla 🙁 Kuvittelin kyllä, että joulukuussa rannat olisivat nätimpänä, vähemmän roskaa ja aaltoja. Sateella Phu Quoc ei tosiaan oo parhaimmillaan, tietkin muuttuu ihan mutalammikoiksi.

  • Anna I sanoo:

    Oltiin kaverini kanssa kiertelemässä eri paikkoja Vietnamissa vähän aikaa sitten, ja muutama viikko sitten vietettiin 4 yötä Phu Quocilla. Samaa mieltä, sääliksi jotenkin käy resorttien rakentaminen ja jätevuoret. Keskellä saarta mopoilla ajellessa törmättiin myös valtavaan ”roska-asemaan”. Ihanaa kuitenkin oli, ettei turisteja ollut paljoa, ihania rantoja ja paikkoja löytyi silti ja pienen hotellimme emäntä oli aivan ihana. Luonto on siltikin todella kaunis tuolla kun lähtee kiertelemään. Luin juuri postauksesi ja harmittaa että tuo kaapelihissi jäi välistä😐

  • Mira sanoo:

    Surkeaa, että rannat voivat olla tuossa kunnossa – mutta onneksi näitte myös jätevuorien yli, ja viihdyitte muuten. Palmusaari on kuitenkin palmusaari, kuten osuvasti sanoit. 🙂

  • Olin Phu Quocilla muutama vuosi sitten ja en löytänyt minäkään sitä, miksi saarta pidettiin paratiisina. Mutta siellä oli yksi kulma, joka jäi kaivertamaan mieltä. Käytiin vain piipahtamassa skootteriretkellä lounaalla. Nyt on vakaassa harkinnassa palata sittenkin, vaikka ajattelin, että ei tämä ole minun paikkani. Saa nähdä, rakastunko. Ainakin on se kai pitää selvittää. Tuo roskaongelma on kyllä hurja! Pahaa tekee.

  • Harmillista lukea paikka toisensa perään noista roskaongelmista 🙁 Olen itse käynyt Phu Quocilla tammikuussa 2015 ja silloin ei merkittävästi osunut silmään roskat, vaan rakennustyömaat. Uskon toki, että merivirtojen mukana suurin osa noista roskista sinne rannoille valuu, mutta ei yhtälöstä varmasti voi poistaa turismin hurjaa kasvua.
    Toi kaapelihissi olikin ihan uusi tuttavuus ja selittyykin sillä, että se on vasta hiljattain avatut. Me ihan viihdyttiin viikko tuolla, mutta ei mulla mitenkään ole ikävän sinne takaisin. Toivotaan, että roskaongelmat saatais kuriin yleisestikin niinku kaikkialla <3

  • Roskaongelma on kyllä aikamoinen Aasiassa, tosin merivirroilla vuodenaikojen mukaan taitaa olla enemmän vaikutusta siihen, mille rannalle roskat päätyvät. Mutta onneksi löysitte sieltä kuitenkin oman palan paratiisia – ja lopultahan monet asiat on paljon myös omasta asenteesta ja tottumuksista kiinni, kuinka sopeutuu erilaisiin mestoihin ennakkoluuluista huolimatta.

  • Herran jestas tuota roskan määrää! Toi on kyllä valitettavan normaali asia Vietnamissa. :c Mua harmittaa toi ettei ite oo vielä ehtinyt käydä Phu Quocilla, sillä olisi kiva päästä itse muodostamaan oma mielipide paikasta. Osa kehuu maasta taivaisiin, osa inhoaa ja osa on jotain siltä väliltä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *