Aika unohtaa unelma delfiiniuinnista? #ReilutBlogit
Tunnustan, olen delfiinihullu. Aina siitä asti, kun näin ensimmäiset delfiinini Australiassa, ne ovat olleet meikäläiselle lähestulkoon pakkomielle. Olimme veneessä palaamassa Moreton Islandilta Brisbanen rannikolta, kun näimme delfiinien selkäevien kohoilevan auringonlaskussa. Myöhemmin saman reissun yhteydessä, risteilyllä Whitsundaysin saaristossa delfiiniparvi ympäröi purjeveneemme ja kierteli sitä leikitellen koko illan. Taianomainen tunnelma oli kuin saduista tai romanttisesta elokuvasta.
Lopullisesti olin myyty Länsi-Australian reissun jälkeen, jonka aikana kohtasimme villejä delfiinejä useampaan otteeseen. En unohda ikinä sitä hetkeä, kun katsoin isoa pullokuonodelfiiniä luonnossa silmästä silmään lähes kosketusetäisyydeltä.
Koska rakastan delfiineitä, viimeinen asia mitä tahdon, on millään tavalla vahingoittaa niitä. En esimerkiksi ikinä vierailisi teemapuistossa tai muussa vastaavassa mestassa, missä delfiinejä pidetään vankeudessa.
Miksi delfiinit eivät kuulu vankeuteen? Delfiini ei voi elää luonnollisen elämänsä mukaisesti vankeudessa. Delfiinit uivat päivässä jopa 160 kilometriä. Se on altaassa aika monta ympyrää. Delfiinit elävät tiiviissä, monitahoisissa yhteisöissä. Näistä yhteisöistä poistaminen on delfiinille traumaattista. Delfiini ilman yhteisöään ei ole enää delfiini. Unohtamatta sitä, että vangitseminen saattaa tapahtua barbaarisissa olosuhteissa.
Vankeudessa elävät delfiinit ovat hyvin stressaantuneita ja turhautuneita ja kärsivät käyttäytymisongelmista kuten neuroottisuudesta, itsensä vahingoittamisesta ja aggressiivisuudesta. Näiden huippuälykkäiden eläinten täytyy vankeudessa tehdä temppuja 365 päivää vuodessa saadakseen ruokaa. Kommunikaatio, olennainen osa delfiinien elämää, vähenee huolestuttavasti, sillä altaissa äänet kaikuvat ja puuroutuvat. Delfiinien kuolleisuus vankeudessa on suuri.
Joskus delfiinien vankeudessa pitämistä puolustellaan tutkimuksella tai suojelulla. Älä mene lankaan. Mikään ei oikeuta delfiinin poistamista sen luonnollisesta ympäristöstä. Jacques Cousteaun sanoin, vankeudessa elävistä delfiineistä voi oppia tasan yhtä paljon delfiineistä kuin eristyssellissä elävistä vangeista voi oppia ihmiskunnasta.
Eettisesti paljon parempi vaihtoehto on delfiinien pällistely risteilyllä niiden omassa elinympäristössä. Delfiiniristeilyitä järjestetään monessa paikassa ympäri maailmaa. Risteilyäkin suunnitellessa on kuitenkin tärkeää ottaa selvää kyseisen yrityksen toimintaperiaatteista.
Siellä täällä maailmalla, kuten Uudessa-Seelannissa, Afrikassa, Australiassa ja Jenkeissä pääsee myös uimaan villien delfiinien kanssa. Delfiinien kanssa pulikoiminen läntisessä Australiassa on yksi elämäni päheimpiä kokemuksia. Siispä kuullessamme mahdollisuudesta samaan Havaijin reissun yhteydessä, buukkasimme retken saman tien.
Havaijin delfiiniuinnin yhteydessä opin kuitenkin uutta, jotain, minkä olisin toivonut tietäväni jo ennen matkaa. Onko villienkään delfiinien kanssa pulikoiminen hyvä juttu?
Vaikka kokemus oli taas unohtumaton, hommasta jäi arveluttava maku suuhun. Olisikin väärin hehkuttaa sitä tuomatta esille delfiiniuinnin kääntöpuolia. Siksi haluan nyt levittää sanaa, jotta te, rakkaat reissuja ja delfiinejä rakastavat lukijani, voitte tehdä omat valintanne tietoisesti.
Australian delfiiniuinnilla ei tullut mieleenkään, että hommassa olisi jotain mätää. Alueella pyörii vain se yksi paatti, ja yritys on saanut palkintoja ekologisuudestaan. Kävi ilmi, että Havaijilla meininki on hieman erilainen. Havaijilla tusina paattia lähtee delfiinijahtiin ainakin pari kertaa päivässä.
Huolenaiheena delfiiniuinneilla on erityisesti lepäävien delfiinien häiriköiminen. Delfiinit safkaavat yöllä, ja päivisin nassut täynnä antavat toisen aivopuoliskon vaipua uneen. (Delfiinien lepokäyttäytymisestä lisää Havaijin delfiiniuintipostauksessa.)
Haluaisitko silti uida delfiinien kanssa, jos tietäisit, että ne yrittävät nukkua? Jatkuva jokapäiväinen ahdistelu stressaa delfiinejä. Seurauksena delfiinit saattavat muuttaa suojaisista poukamista niille vähemmän edullisiin olosuhteisiin, joka voi johtaa delfiinikannan pienenemiseen.
Lepoajan vähenemisen lisäksi huolena on veneiden meteli sekä joidenkin retkien järjestäjien kyseenalaiset tekniikat uinnin onnistumiseen. Veneet saattavat ahdistaa parven poukamaan tai jahdata yhtä ja samaa parvea pitkään.
Vaikka meidän retkellämme tämmöiseen emme törmänneet, kilpailun ollessa kovaa kaikkien yritysten keinot eivät kuitenkaan välttämättä ole yhtä kunniallisia. Jälkeenpäin luin, että paikoittain, esimerkiksi Afrikan Zanzibarissa, paatteja lähtee jopa 30 yhden delfiiniparven kimppuun.
Soisi toivoa, että paattien määrää rajoitettaisiin, ja toimintaa jollain lailla valvottaisiin. Havaijilla uudet säädökset ovat ilmeisesti työn alla. Suojeluorganisaatioiden ohjeiden mukaan delfiineihin tulisi pitää jopa 50 metrin etäisyys. Tämä tarkoittaisi sitä, että delfiiniristeilytkin pitäisi unohtaa.
Haaveenamme on ollut myös uinti valashaiden kanssa, jonka voi tehdä Australian lisäksi ainakin Filippiineillä ja Meksikossa. Se ei kuitenkaan taida olla yhtään vähemmän ongelmallista.
En halua pilata teidän päivää, mutta onkohan aika unohtaa unelma delfiiniuinnista? Nyt teiltä ainakin löytyy eväät oman päätöksen tekemiseen. Eläinkohtaamiset ovat usein arvokkaita ja ikimuistoisia kokemuksia, ja olisi surullista, jos niistä kaikista pitäisi kokonaan luopua. Kohtaamiset täysin eläinten hyvinvointiin vaikuttamatta tuntuvat olevan harvassa, joten tee ainakin taustatyösi.
Sillä aikaa toivokaamme, että rajoituksia ja valvontaa lisätään, ja että tulevaisuudessa meillä on mahdollisuus edes jonkinlaisiin eläinkohtaamisiin hyvällä omallatunnolla.
Loppukevennyksenä synkkään postaukseen viisi faktaa delfiineistä. Olen jakanut mielenkiintoisia faktoja delfiineistä ennenkin. Löydät niitä postauksissa Australian delfiiniuinnista ja Monkey Mian delfiiniparatiisista.
1. Delfiinitkin kättelevät. Kun kaksi delfiiniä kohtaa, ne hierovat usein rintaeviään yhteen. Tämän arvellaan olevan tervehdys. Delfiinit myös antavat itselleen nimiä, kuten ihmiset.
2. Delfiinien kommunikaatio on huikean kehittynyttä. Suurinta osaa viestinnästä ei vieläkään ymmärretä. Ilman tekniikkaa se olisi mahdotonta, sillä delfiinien ääntely on nopeaa ja hemmetin monimutkaista. Ne naksuttelevat jopa 200 kertaa sekunnissa, ja yksi vihellys kestää vain kymmeniä tuhannesosasekunteja.
3. Delfiinit tietävät, että hauskanpito on tärkeä osa elämää. Delfiinit surffaavat, pelaavat hippaa ja kopittelua vaikkapa kilpikonnalla.
4. Delfiinit pystyvät myös näkemään äänillään. Epäillään, että ne pystyvät näkemään, oletko raskaana, tai sairastatko syöpää, vähän niin kuin ultraäänitutkimuksissa pystytään seuraamaan sikiötä. Delfiinit näkevät kymmenien metrien päästä, onko esine muovia vai puuta, ja ne näkevät hiekan alle piiloutuneet saaliit. Kaikuluotauksen avulla ne myös näkevät, mitä muut delfiinit näkevät.
5. Delfiinit saattavat hyvinkin olla ihmisten jälkeen älykkäimpiä otuksia. Delfiinit oppivat ymmärtämään nopeasti elekieltä ja monimutkaisia lauserakenteita, ja ne käyttävät työkaluja. Niillä on vaikuttava ongelmanratkaisukyky, rikas tunne-elämä ja kyky suunnitella tulevaisuutta.
Kaikki delfiinien rakastajat: Saa jakaa! Levitetään sanaa, ja tehdään maailmasta parempi paikka delfiineille.
Opi lisää delfiinien ja miekkavalaiden vangitsemisesta dokkareista The Cove (2009) ja Blackfish (2013).
Lue lisää: #ReilutBlogit – Eläinrakasta matkailua!
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Heidi / Maailman äärellä
Hieno juttu Anna ja ihania kuvia!
Delfiinit on kyllä niin ihania, mutta onneksi en ole koskaan edes haaveillut niiden kanssa uimisesta. Kuulostavat todellakin arveluttavilta nämä kuvaamasi delfiiniretket, joissa kymmenet paatit lähtevät delfiinijahtiin. Näin ensimmäisen kerran delfiinejä, kun olin ensimmäisenä reissuaamunani aamukävelyllä Los Angelesin rannalla. En ollut yhtään ajatellut, että saattaisin aamulenklläni päästä katsomaan delfiinilauman aamu-uintia, joten siitä jäi kyllä aivan uskomattoman ihanan muisto.
Tänä aamuna taas luin aivan karmivan uutisen: kuollut delfiini, joka oli kääritty kanaverkkoon, oli löytynyt Madridista maahan kaivettuna. Todennäköisesti tapaus liittyi eläinten laittomaan myyntiin ja salakuljetukseen. Ehkäpä tämäkin delfiini oli menossa jonnekin niistä delfinaarioista, joissa delfiiniparat joutuvat uimaan pientä rinkiä… mutta ei sitten päässyt edes perille asti.
Anna
Kiitos kommentista Heidi! Täytyykin pistää korvan taakse, että Losissakin voi bongata delfiinejä. Näitä karmivia uutisia näkee ihan liikaa. Seuraan Facebookissa muutamia delfiinisivuja, ja valitettavasti suurin osa postauksista on surullista nähtävää.
Johanna Suomela
Hyvä kirjoitus!
Kerran olen Kreikan purjehduksella nähnyt villejä delfiinejä jotka tulivat leikittelemään purjeveneen vierelle, kerran olin lähdössä Dubaihin ja suunnittelin delfiiniuintia. Näin jälkikäteen pitää todeta että onneksi se Dubain matka peruuntui sikainfluenssan vuoksi.
Jokunen vuosi sitten katselin suoraa huutoa vollottaen The Coven, ja maailma ei ole ollut sen jälkeen entisensä. Tämän postauksesi luettuasi tiedän taas enemmän, enkä edes haaveile villienkään delfiinien kanssa uimisesta.
Kiitos. Opin taas jotain uutta ja tärkeää.
Anna
Kiitti Johanna! Pitäisi vissiin aloittaa purjehdus, kun purjehtiessa kuulemma usein näkee delfiinejä. Uskomatonta, että Japanissa joukkoteurastukset jatkuvat, vaikka dokkarista on monta vuotta. Toivottavasti pikkuhiljaa muutosta saadaan aikaan.
Sisi
Hei! Tämä on erittäin hyvä aihe nostaa esiin, kiitos siitä ja ihanista jutuistasi delfiineistä! Itse olen myöskin ”hurahtanut” delfiineihin ja merinisäkkäisiin, ja sillä lähdinkin ottamaan niistä selvää lisää. Haluaisinkin kertoa esimerkin, että kaikki akvaariotkaan eivät ole kuvailemasi kaltaisia, kuten kaikki delfiiniuintiretket eivät sen ensimmäisen kokemasi kaltaisia järjestelyiltään. Itse olin harjoittelussa puistossa, jossa oli suuret luonnon veteen rajatut altaat, luonnonpikkukalaa saalistettaviksi jne. En nähnyt kertaakaan minkäänlaisia käytösongelmia eläimillä, ja olisivathan delffiinit voineet hypätä mikä tahansa päivä reilun metrisen aidan yli vapauteen niin halutessaan. Tässä samaisessa puistossa toimii myös kyseisen maan ainut villien merinisäkkäiden hoito- ja kuntoutustilat, ja muutamia tälläisiä, dynamiittikalastuksen vuoksi kuuroutuneita delfiinejä olikin saanut sieltä loppuelämän kodin. Valitettavasti monessa akvaariossa asiat ovat toki totaalisen toisin, ja tälläisten paikkojen tiloihin ja toimintatapoihin tulisikin puuttua. Itse suuntaan tulevaisuudessa työskentelemään pelastaen niitä ihmisten toimien vuoksi vahingoittuneita delffiinejä ja muita merinisäkkäitä, enkä kannata delffiinien vangitsemista luonnosta, mutta koen, että valistus on tärkeä osa tätä työtä, tehdä sitä kautta luonnosta vähemmän vaarallinen paikka näille upeille eläimille. Tähän taas näen tälläisten harjoittelupaikkani kaltaisten paikkojen olevan keino herättää ihmisiä välittämään, saamalla kosketuksen eläimiin ja oppimalla niistä lisää. Kaikille kun ei ole selvää, kuinka esim. dynamiitti- tai syanidikalastus vahingoittaa ympäristöä, vaikka suurimmalle osalle länsimaalaisista se tuntuukin ihan käsittämättömältä. Delfiiniuintien näen myöskin olevan keino tähän, mutta rahanahneus ja tietämättömyyskin aiheuttavat helposti ongelmia, kuten kerroitkin, ja villien eläinten häiritsemistä pidän erittäin pahana, niitä kun ei siellä luonnossa mikään tai kukaan auta. Esimerkiksi kun Sea World 70-luvulla aloitti työn miekkavalaiden kanssa, ne olivat vihattuja ja pelättyjä eläimiä, ja nykypäivänä valistuksen tuloksesta yksi maailman pidetyimmistä eläimistä. Tuloksia on siis tullut, mutta paljon on vielä tehtävää, ennenkuin luonnosta tulee turvallinen paikka eläimille. Turvallisella tarkoitan siis ihmisen aiheuttamien vaarojen poistamista. Mutta juuri tämän kaltaisia tekstejä, kokemuksia ja sitä kautta omakohtaisia oivalluksia siihen tarvitaan! 🙂
kiitos ihanasta blogistasi, löysin sen vasta, mutta tulen varmasti lukemaan juttujasi jatkossakin!
Anna
Kiitos Sisi kommentista! Hyvin kirjoitettu. Ihana kuulla, että maailmalta löytyy vielä paikkoja, joissa asiat hoidetaan delfiinien hyvinvointi edellä. Heräsi mielenkiinto, missä se harjoittelupaikka oli? Ja oon myös samaa mieltä siitä, että valistus on tärkeää. Toivon tosiaan, että tulevaisuudessakin on mahdollista päästä lähikontaktiin eläinten kanssa ilman, että ne joutuvat siitä kärsimään. Kaikista eläinkohtaamisista luopuminen ei toivottavasti ole tarpeen. Ne on paitsi arvokkaita kokemuksia, myös opettavaisia. Paikkojen, jotka niitä tarjoaa, valvontaa ja säädöksiä pitäisi vaan kiristää niin, että eläinten hyvinvointi tulee ennen voittoja. Siulla on kyllä hieno duuni, delfiinien pelastaja!
Sisi
Harjoittelupaikkani oli Filippiineillä, Ocean Adventure. Ja totta kyllä joka sana jonka kirjoitit, jatketaan tätä työtä ja tehdään yhdessä luonnosta hyvä paikka elää noille upeille eläimille! 🙂
säppä
The cove on kyllä vaikuttava dokkari – parikin kertaa tullut katsottua, vaikka pistääkin aina itkettämään..
Tämä oli hyvä postaus, etenkin kun tarinoita delfiinien kanssa uimisesta on blogosfääri täynnä. Monesti sitä luonnossa pulikoimista tunnutaankin pidettävän automaattisesti ikään kuin delfinaarioiden ”vastakohtana”, vaikka selvästi ei eettisesti ongelmatonta ole sekään. Kiitos tästä, antoi ajateltavaa.
Anna
Kiitos Säppä kommentista! Totta, ei itselläkään tullut pitkään aikaan mieleenkään, että villienkin delfiinien kanssa uimisessa olisi jotain ongelmallista. Siitä on aikaa kun katsoin The Coven viimeksi, pitäisi oikeastaan katsoa uudestaan, mutta tosiaan pistää aina itkettämään se järkyttävä vääryys!
Susanna
Hyvä aihe. Kirjoitin kerran jutun kohteista joihin voi lähteä delfiinejä näkemään, myös Välimerellä onnistuu delfiinien bongaus esim. Ranskassa ja Italiassa järjestetään retkiä. Delfiinit eivät sovi delfinaarioon myöskään sen takia kun niille tulee keuhkovaivoja kloorivedestä
Anna
Kiitos kommentista Susanna 🙂 Oon kuullut tuosta kloorivedestä, siinä on taas yksi ongelma lisää delfiinien vankeudessa pitämisessä. Muistan myös jossain Välimerellä nähneeni mainoksia delfiiniristeilyistä, en kyllä muista missä, ja itse en niitä siellä ole nähnyt.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
Kiitos Anna, kun osallistu #ReiluBlogit -kamppikseen ja vielä tällaisella postauksella, joka on juuri sitä aihetta mistä alkuperäisessä kampanja-aloituksessakin oli.
Tämän luettuani olenkin erityisen iloinen ettei menty tuolle delfiiniuinnille, joka itselläni oli agendalla. Tosin syy oli se että se maksoi jotain 400 dollaria, ja NIIN yli senhetkisen budjetin ettei tosi. Olisin kovasti tuonne halunnut. Tämän perspektiivin ja tiedon pohjalta tuntuukin oikeastaan hyvältä, vaikka olen tuota muuten jälkikäteen harmitellut.
Me käytiin Australiassa Tin Can Bayssä syöttämässä villidelfiinejä, ja se oli aivan jumalattoman upeaa! Yksi maailmanympärimatkan kohokohtia! Tässä tapauksessa delfiinit siis tulevat itse rantaan joka aamu, uivat sinne ihan itse, ja turistit isketään jonoon ja otetaan yksi kerralla antamaan yksi kala per turre jollekin delfiineistä. Se on jotenkin ollut ainoa eettinen tapa hoitaa tämä kun koko homma on delfiineille ihan täysin vapaaehtoista, ketään ei ajeta mihinkään ja hommaa säädellään vielä niin että vapaaehtoiset pitävät ihmiset ruodussa. Siitä on meillä kirjoitus blogissakin.
Tärkeä aihe, ja kamalaa seurata jatkuvalla syötöllä Animalian valasryhmän ja Sea Shepherdin postailevat kertomuksia kaikesta näkemästään, miten delfiinejä ja valaita, sekä esimerkiksi haita ja hylkeitä tapetaan, juttuvat laittomiin kalastusverkkoihin, ja vangitaan tai pidetään vangittuina erittäin huonoissa olosuhteissa. Tänään tuli vastaan jokin paikka Bahamalla jossa rantaan on aidattu delfiiniallas, jossa laskuveden aikaan on vain pari metriä vettä syvää, ja delfiinit ovat jatkuvasti auringossa, ilman minkäänlaista suojaa.
Ihmiset saisivat ottaa itseään vähän enemmänkin niskasta kiinni.
Anna
Kiitos kommentista! Mahtava kampanja. Innostuin, kun kuulin, miten paljon edellisellä kampanjalla saatiin aikaan. Toivottavasti jotain saadaan aikaan tälläkin kertaa. Oon kuullutkin Tin Can Baystä. Jostain syystä aina itärannikon road tripeillä ollaan se missattu. Mutta länsirannikon Monkey Mia taitaa olla hyvin samanlainen paikka, se on ehdottomasti ollut meidän Australian reissujen kohokohtia! Delfiinien ruokkiminenhan voi olla tosi ongelmallista myös, mutta ainakin Monkey Miassa se on tosi säädeltyä. Seuraan myös Fabossa muutamaa delfiinien suojelujärjestöä, ja valitettavasti suurin osa postauksista on tosiaan sydäntäsärkevää ja raivostuttavaa nähtävää. Toivotaan, että saadaan asiat paranemaan pian. Tietämättömyys on oma asiansa, mutta jos toimintaa jatketaan sen jälkeen kun epäkohdat tuodaan esille, on jotain käsittämätöntä. Enkä kyllä käsitä sitäkään, miten ylipäätään joku voi alunperinkään hyvällä omallatunnolla pitää delfiineitä vaan pari metriä syvässä altaassa.
Vintagella
Asiallinen postaus.
Mä en ole koskaan uinut delfiinien kanssa missään olosuhteissa, mutta kerran vierailin Georgia Aquariumissa, ja lähdin itkien pois. Siellä oli joku delfiinin kokoinen ja oloinen otus, olisiko ollut maitovalas, joka ui ympyrää altaassa niin, että se kosketti selällään ikkunaa joka kerta siitä ohi uidessaan. Georgia Aquarium ei ole ihan pienimmästä päästä, joten mulla kesti hetki huomata, että se oli tosiaan aina se sama yksilö, ja se ei muuta tehnyt kuin ui sitä ympyrää. Siinä vaiheessa järkytyin aika kovin, kun huomasin sen selässä lasista tulleen kuluman. En ole enää vuosiin pystynyt käymään eläintarhoissa, mutta nyt loppui myös akvaarioissa vierailut.
Anna
Kiitos kommentista 🙂 Onneksi tietoisuus kasvaa, varmaan aika monilla herää kysymyksiä näissä arveluttavissa puistoissa vierailemisen jälkeen. En usko, että puistot enää hirveän kauaa pystyssä pysyvät, toki muutos voisi olla nopeampaakin. Itse haluan uskoa edelleen, ettei kaikista eläinkohtaamisista tarvitse luopua, mutta ne eettiset olosuhteet taitavat valitettavasti olla aika vähissä.
Jenni / Globe Called Home
Kiitos informatiivisestä ja mainiosta kirjoituksesta! Olen moneen kertaan saanut nähtävyysvinkkinä ihmisiltä delfinaarioita tai delfiiniuinteja, joissa delfiinejä pääsee koskettamaan, ja on aina vaikea miettiä, mitä sanoisi hyvää tarkoittaville ihmisille aiheesta niin, että viesti menisi perille mutta ihminen ei kimmastuisi arvostelusta. Siksi onkin parempi levittää tietoa jo etukäteen, kuten sinä olet tässä tehnyt!
Anna
Kiitsat Jenni! Totta, ihmiset ei välttämättä ota sitä hirveän hyvin, jos henkilökohtaisesti alkaa neuvomaan. Onneksi vaikuttaa siltä, että tietoisuus tämän asian suhteen on kasvanut, ja sitä tällä kampanjallakin pyritään tekemään. Toivotaan, että tieto leviää lisää ja nopeasti.
Anne Pirttilahti
Hei! Löysin kirjoituksesi tänään huhtikuussa 2019. Aiheellinen ja todella mielenkiintoinen. Jaoin Facebookkini taidesivulle omin saatesanoin.On erittäin tärkeätä, että todellisuus tuodaan esiin myös turismissa. Juuri luin Julian Lennonin päivityksen, missä hänen tarkoitus puhua ekoturismista Filippiineillä sivuutettiin ja esiin tuotiin hänen ja isänsä elämä. Hyvä esimerkki, miten rahamahti jyrää kaiken sen, mikä olisi hyvää luonnolle. Minä itse en matkustele, olen ihan onnellinen Suomessa ja kotikaupungissani. Netin aikakautena näen ihan riittävästi kuvia ja videoita. Toiveeni vain olsii, että meret jätetään rauhaan. Ihminen siirtyisi penkereelle katselemaan. Jätetään meret tiedeihmisille ja merten eläimille. Muuten, me emme saa suojeltua meriä ihmisen elinaikana maapallolla, näin minä näe eli aistin. Kiva, kun otit artikkelissa kaikuluotaimen merkityksen esille. Huomaan että joku puhuu The Covesta kommentissa. Juurikin Japani ja muut valaanmetsätäjä ja delfiinimetsästäjämaat käyttävät sonarjärjestelmää hallitakseen ja myös tuhotakseen valaat ja delfiinit. Juuri tässä eräs päivä Taijista Japanista, The Coven paikasta, lähti valasalus pyyntimatkalle. Ne eivät todellakaan jätä rauhaan merta edes delfiinipynnin tauolla olo aikana. Oletko käynyt Japanissa ja Taijissa? Jos et, mene ja tee raportti sen luonnosta, uskomattoman kauniista luonnosta, mikä jää ainakin meiltä delfiinien vapauden puolestapuhujilta sivuun kaiken kauheuden keskellä. Kitios vielä tästä kirjoituksesta ja kuvista! Kivaa reissua taas!