Näkemiin ja kiitos kaloista! Tin Can Bayn delfiinit

Delfiinit ovat äärettömän kiehtovia eläimiä. Olen hehkuttanut niiden ainutlaatuisista piirteistä monta kertaa ennenkin. Tiesitkö esimerkiksi, että delfiinien kieli on eläinkunnan lähin vastine ihmisten kielelle? Tai että delfiini voi aistia, jos olet raskaana?

On unohtumaton kokemus päästä ihailemaan villejä delfiinejä lähietäisyydeltä luonnossa. Näitä kokemuksia meille on siunaantunut matkoilta jo useampia. Australian Queenslandin pieni kalastajakylä Tin Can Bay, kaksi ja puoli tuntia pohjoiseen Brisbanesta, on yksi paikoista, jossa delfiinejä pääsee ihailemaan luonnossa ihan läheltä. Useimpina aamuina Tin Can Bayn rantaan nimittäin saapuu muutama delfiini.

Homma alkoi 1950-luvulla, kun loukkaantunut delfiini rantautui Tin Can Bayhin, ja paikalliset alkoivat ruokkia sitä. Tervehdyttyään delfiini palasi luontoon, mutta tuli säännöllisesti morjestamaan ystäviään Tin Can Bayssä. Tämä toistui parin muun loukkaantuneen delfiinin kanssa. Nykyään, neljä sukupolvea myöhemmin, yhdeksän delfiinin parvi tulee säännöllisesti rannalle nauttimaan ilmaisesta ateriasta.

Tarina kertoo, että delfiineillä on ollut suhde paikallisiin ihmisiin jo kauan tätä ennen, niiden auttaessa paikallisia aboriginaaleja kalastamaan.

Herätyskello soitti aamukuudelta, ja lähdimme ajamaan kohti Tin Can Baytä. Pari delfiiniä oli jo odottelemassa meitä rantavedessä.

Delfiinien suojelu otetaan tosissaan Tin Can Bayssä. Ruokinta hoidetaan tiukassa valvonnassa. Vapaaehtoistyöntekijät pitävät delfiinihullun ihmislauman ruodussa kuin armeijassa konsanaan. Kädet desinfioitiin joka kerta ennen veteen astumista. Koskettaminen on tiukasti kiellettyä $8000 sakon uhalla, ja jo pelkästä kumartumisesta lähemmäs tuli heti sanomista. Delfiinit sen sijaan hinkkasivat hellästi kuonoaan työntekijöihin kuin huomiota kerjäten. Työntekijät pitivät tiukasti kädet itsellään.

Seisoimme matalassa vedessä rivissä delfiinejä ihmetellen samalla kun vapaaehtoistyöntekijät kertoivat delfiineistä. Opimme esimerkiksi, että nokkelat delfiinit käyttävät hiekkapohjaa tonkiessaan työkaluja, kuten merilevää suojaamaan kuonoaan. Kaikuluotauksen avulla ne näkevät, mitä hiekan alle kätkeytyy.

Monta kertaa delfiinit ovat tuoneet työntekijöille vastalahjoja tasapainotellen niitä nokallaan. Pulloja, laudanpalasia ja muita “aarteita” on kerääntynyt jo varsinainen kokoelma.

Tin Can Bayn delfiinit ovat harvinaisia, vajaa kolmemetrisiksi kasvavia australiankyttyrädelfiinejä (Australian humpback dolphin). Meillä kävi tuuri, sillä paikalla oli äitidelfiini pienen, vain neliviikkoisen delfiinipoikasensa kanssa. Äiti Ella ei kuulemma usein poikastaan tuo näytille. Sen lisäksi paikalle ilmestyi kaksi muuta delfiiniä, Patch ja Ellan toinen, vanhempi poikanen, nelivuotias Squirt.

Pieni suloinen poikanen pysyi tiukasti äitinsä kyljessä kiinni. Äitinsä huomiosta kateellinen Squirt hermostui ja vedessä nähtiin muutaman sekunnin vauhdikas sisarusten välinen nahistelu.

Delfiinien elämä ei ole pelkkää leikkiä. Vain yksi neljästä poikasesta selviytyy aikuisikään. Delfiinien iho oli täynnä merkkejä nahisteluista muiden delfiinien kanssa, sekä myös isoja hampaanjälkiä merkkinä läheltä piti-tilanteesta hain kanssa.

Ruokkimisen määrää on rajoitettu niin, ettei se vaikuta delfiinien kykyyn metsästää luonnossa, eikä tee delfiineistä kerjäläisiä. Poikasia ei ruokita.

Viiden dollarin maksua vastaan jokainen sai vuorollaan antaa delfiinille pienen kalan. Delfiinit odottivat jokaista suupalaa uskomattoman kärsivällisesti. Patch nappasi kalan kädestäni hellästi, ja kiitokseksi puhalsi puhallusaukostaan suukon. Viimeisen kalan napattuaan delfiinit olivat saaneet showsta tarpeekseen ja häipyivät. So long and thanks for all the fish!

Delfiinien näkeminen on aina yhtä sykähdyttävä, jopa liikuttava kokemus. Koko loppupäivän leijuimme taas päät pilvissä.

Tin Can Bay on hyvin samantyylinen kuin Länsi-Australian Monkey Mia. Siinä missä molemmat ovat hienoja kokemuksia, Monkey Mia on jäänyt mieleeni erityisen rakkaana paikkana. Monkey Miassa näimme enemmän delfiinejä, opimme niistä enemmän, ja vesi oli kirkasta, joten näimme ne paremmin.

Delfiinit eivät kuulu vankeuteen, ja järjestettyjen kohtaamisten luonnossa usein sanotaan olevan se eettisempi vaihtoehto päästä lähelle näitä ihmeellisiä eläimiä. Kohtaamisiin luonnossakin voi liittyä ongelmia, niin kuin olen ennenkin kirjoittanut.

Niin myös Tin Can Bayn kohdalla. Herää kysymys, pitäisikö delfiineitä ruokkia ollenkaan. On olemassa riski, että delfiinit oppivat, että rannalle uiminen, tai ihmisten ja veneiden lähestyminen ei ole vaarallista. On myös tapauksia, joissa delfiini on käyttäytynyt aggressiivisesti, kun ruokkiminen ei ole tapahtunut odotusten mukaisesti. On myös huoli siitä, että nämä Australian delfiinien ruokkimisohjelmat pitkällä aikavälillä muuttavat delfiinien käyttäytymistä ja lisäävät poikasten kuolleisuutta. Ehkä delfiinikohtaamiset pitäisi jättää kokonaan luonnon armoille?

Se on ainakin varmaa, että omin päin delfiineitä ei pidä mennä ruokkimaan ikinä missään. Sillä se vasta rohkaiseekin delfiineitä lähestymään ihmisiä ja veneitä, joiden potkurit voivat koitua delfiinille kohtaloksi. Delfiinien ruokkiminen Australiassa luonnossa onkin rikos, josta voi rapsahtaa $10 000 sakot.

Lue myös vanhemmat jutut delfiinikohtaamisista:

Monkey Mian delfiinit

Aika unohtaa unelma delfiiniuinnista? #ReilutBlogit

Delfiiniuinti Australiassa

Delfiiniuinti Havaijilla