Minkälaista on elämä Australian tropiikissa Cairnsissä?

Minkälaista on elämä Australian tropiikin Cairnsissä? Ison Valliriutan edustalla sijaitseva Cairns on täynnä luonnonihmeitä, pitkiä palmurantoja ja sademetsää. Palmun alla asumiseen liittyy toki myös kääntöpuolensa.

Aamuisin lenkkeilen rantapolulla palmupuiden siivilöidessä aamun ensimmäiset auringonsäteet. Vastaantulijat toivottavat huomenta lämpimästi hymyillen. Suomessa heitä pidettäisiin varmaan hulluina tai humalaisina.

Ennen uima-altaassa viilentymistä istahdan hetkeksi autiolle rannalle ja kaivan varpaat hiekkaan aaltojen lyödessä laiskasti rantaan. Muutama kajakki lipuu aamuauringossa kylpevässä meressä. Horisontissa häämöttävät vehreät Ison Valliriutan saaret. Aamu on Cairnsin rannoilla maagista aikaa.

Olemme asuneet Australian Cairnsissä nyt pitkälle toista vuotta. Cairnsin ympäristö kuuluu suosikkialueisiimme Australiassa, ja edelleen tekee välillä mieli nipistää itseäni. Olin aina haaveillut asuvani suoraan rannalla, ja vihdoin siitä tuli totta. Kotimme edustalla avautuu palmujen reunustama ranta, joka jatkuu molempiin suuntiin silminkantamattomiin.

Idyllisen naapuruston taustalla aurinko kultaa sokeriruokopellot, joiden takana kohoavat sademetsien peittämät kukkulat aamu-usvaan kietoutuneina.

Cairns on noin 150 000 asukkaan kaupunki Koillis-Australian tropiikissa. Cairns on suosittu turistikohde ja maan suosituin portti Isolle Valliriutalle. Olemme asuneet täällä melkein pelkästään korona-aikana. Pahimman kolauksen jälkeen kaupunki nousee pikkuhiljaa jaloilleen, mutta valitettavasti paljon yrityksiä joutui sulkemaan ovensa.

Tämän parempaa paikkaa olisi vaikea keksiä poikkeusajan viettoon. Selvästi myös muuta Australiaa on pikkuhiljaa alkanut kiinnostaa letkeä elämä palmun alla, sillä Cairnsiin on suuntautunut muuttobuumi. Olimme onnekkaita löytäessämme mukavan pikku asunnon suoraan rannalta kohtuuhintaan. Nyt se olisi vaikeaa, sillä asunnot viedään käsistä.

Luonto on lähellä – niin hyvässä kuin pahassa

Aamuisin herään aaltojen loiskeeseen ja eksoottisten lintujen kakofoniseen kuoroon. Papukaijat piipahtavat silloin tällöin parvekkeellamme, kenguruja loikkii takapihallamme ja perhosia lepattelee ympärillä. Eräänä aamuna rannalla meidät yllätti satojen perhosten massamuutto. Jouluaaton Cairnsissä kruunasi delfiinien bongailu. Emme edes tienneet, että niitä elää täälläpäin.

Hetkittäin täällä tuntuu kuin satukirjassa eläisi.

Siitä huolimatta, että samoilemme paljon sademetsässä, emme ole onneksi törmänneet juurikaan tarantelloihin tai muihin monstereihin. Ikävä yllätys uuteen kotiin muuttaessa olivat torakat, jotka ovat kuitenkin sen jälkeen pysyneet poissa. Jättimäisiä tikkuhyönteisiä, steroideilla pumpatun näköisiä heinäsirkkoja sekä suloisia vihreitä sammakoita sen sijaan on näkynyt rakennuksen portaikossakin usein. Vähemmän suloisia, valtavia rupikonnia loikkii asfaltilla öisin.

Käärmeisiin emme ole törmänneet, vielä. Australian käärmeuutiset ovat kuitenkin tehneet minusta vainoharhaisen. Milloin joku on herännyt jättiläispytonin lipoessa kasvoja tai milloin käärme on puraissut takapuolesta pöntölle istahtaessa.

Siispä vaikka tiedän, ettei tämä ole rationaalista, tarkistan aina vessanpöntön käärmeiden varalta ennen kuin istun. Ja ikkunoita ei ilman verkkoja auki pidetä.

Lue myös: Australiassa kaikki voi tappaa

Lähes päivittäin löydän itseni huokailemasta Cairnsin luonnon kauneudelle; palmurannoille, taianomaisille sademetsille ja lukemattomille vesiputouksille. Vaikka olemme ahkerasti kolunneet ympäristöä, paljon on vielä näkemättä ja kokematta.

Cape Tribulation on yksi suosikkikohteistamme viikonloppuretkille. Täällä Iso Valliriutta kohtaa rannikolla autiot palmurannat ja muinaisen sademetsän. Tänä talvena (Suomen kesällä) aiomme tehdä snorklausretkiä Isolle Valliriutalle.

Varvassandaalielämää ja sykloneita

Cairnsissä kesä on ikuinen ja pitkähihaista ei tule ikävä. Elän bikineissä, kesämekoissa ja varvassandaaleissa. Ilmasto täällä tropiikissa jakautuu kuivaan ja sadekauteen. Cairnsiin muuttamisessa eniten huolettikin sadekauden hiostava kuumuus sekä syklonivaara.

Kuivalla kaudella sää on kuin täydellinen kesäsää lämpötilojen heiluessa 25-28 asteen tienoilla. Sadekaudella sen sijaan valehtelisin jos väittäisin, ettei tukahduttava kuumuus välillä ahdistaisi.

Hikoilu on normiolotila, bikinit eivät kuivu ikinä, ja suihkussa on käytävä hetkenkin ulkoilun jälkeen.

Aurinko nousee hämmentävän nopeasti ja porottaa armottomasti jo aamuseitsemän jälkeen. Jos ei halua tuupertua lämpöhalvauksen seurauksena, ainoa mahdollinen aika ulkona lenkkeilyyn on ennen auringonnousua tai illalla auringon laskiessa kukkuloiden taakse.

Sadekaudesta selvittiin ilmastoinnin avulla, mikä surrasi päivin öin. Paitsi silloin, kun gekko eksyi ilmastointilaitteeseen ja onnistui rikkomaan sen.

Sadekausi ei aina nimensä mukaisesti tarkoita loputonta sadetta. Ensimmäinen sadekautemme täällä oli ihmeellisen kuiva, jopa kuivempi kuin niin sanottu kuiva kausi. Tänä vuonna onkin sitten satanut senkin edestä. Home on sadekauden ikävä tunkeilija, mutta ilmastoinnin avulla sekin on pysynyt poissa.

Tänä vuonna koimme myös ensimmäiset syklonimme. Tämä ei ole vielä mitään, mies totesi rauhallisena kauhistellessani myrskytuulessa lähes vaakatasoon taipuvia palmuja. Lukuisia sykloneita liippasi läheltä, mutta pahimmalta vältyttiin.

Sadekaudella Cairnsissä tulee kuitenkin aina olla varautunut syklonin mahdollisuuteen pitämällä syklonipakkausta kuivamurkinoineen ja muine varusteineen valmiina lähtöön.

Matalalle rakennettu kaupunki ei ole valmis vakavan syklonin mukanaan tuomaan mahdolliseen myrskytulvaan ja muuhun tuhoon. Jopa sairaala on paitsi kapasiteetiltaan täysin riittämätön myös liian matalalle rakennettu, ja siten oikein kiperän paikan tullen joudutaan evakuoimaan.

Meressä vaanii vaara

Kuivalla kaudella meressä voi huoletta uida, kunhan välttää krokotiilien asuttamia alueita. Täällä tropiikissa ei kuitenkaan voi koskaan noin vain pulahtaa uimaan tietämättä varmuudella, ettei alueella ole krokotiileja. Varoituskylttejä täytyy pitää silmällä, ja varmuuden vuoksi varmistaa tilanne paikallisilta jos ei tunne aluetta.

Maailman vaarallisimmat krokotiilit eli Australian suistokrokotiilit lienevät täällä se vakavin uhka. Krokotiilit ovat näkymätön uhka, ja siksi niiden olemassaoloa on joskus vaikea edes uskoa. Asuntomme lähellä kulkee pieniä jokia, joissa krokotiilien tiedetään vaanivan. Kaksi kertaa olemme bonganneet krokotiilin luonnossa, kerran paistattelemassa joenrannalla ja kerran jalkakäytävällä!

Sadekausi tuo tullessaan meduusat. Eikä mitkä tahansa meduusat, vaan maailman tappavimpiin otuksiin kuuluvat kuutiomeduusat. Niiden aiheuttamat kuolemat ovat hyvin harvinaisia, mutta silti sadekaudella meressä ei tule uida ilman märkäpukua.

Sadekaudella rannoille rajataan verkoilla pieni alue uimista varten. Ne ovat suosittuja, mutta itse en niihin ole uskaltautunut. Toinen vaarallinen meduusalaji, irukandji, kun on vain peukalonkynnen kokoinen. Sitä paitsi alueella on liikkunut huhuja, että uimaverkkojen sisältä on bongattu krokotiili.

Sadekaudella meillä on tapana paeta kuumuutta sisämaan lukemattomille vesiputouksille, järville ja muille uimapaikoille.

Melbournen metropolista Cairnsin rauhaan

Asuimme ennen vuosia Melbournen miljoonakaupungin sykkivässä sydämessä. Ikävöin Melbournesta paitsi perhettä ja kavereita, myös suurkaupungin mahdollisuuksia ja menoa ja meininkiä. Ikävöin keskustassa asumisen helpoutta, kun kaikki on tarjolla kivenheiton päässä kotiovesta, valtava ja edullinen vihannestarjonta, isot ostoskeskukset, julkinen liikenne.

Elämä ei ole Cairnsissä yhtä kätevää, mutta en silti vaihtaisi sitä takaisin. Yleisiä ongelmia Cairnsissä asumiseen liittyen ovat pula asunnoista ja työpaikoista, jonkinasteinen nuorisorikollisuus sekä riittämätön terveydenhuollon kapasiteetti ja julkinen liikenne.

Melbournen metropolin vipinä ja vilske sopi siihen vaiheeseen elämääni. En näe koskaan muuttavani takaisin, sillä nykyään sieluni kaipaa luonnon rauhaa. Jopa Cairnsin pienessä keskustassa vieraillessamme alan nopeasti haikailla takaisin hiljaiselle kotirannallemme, jossa liikenteen metelin korvaa lintujen lirkuttelu.

Parasta Cairnsissä on kuitenkin letkeä elämäntyyli. En tiedä johtuuko se paratiisimaisesta maisemasta, mutta ihmiset tuntuvat ottavan täällä rennommin. Rantojen asukkaita yhdistää syvä rakkaus kuvankauniiseen ympäristöömme, ja elämä tuntuu täällä yhteisöllisemmältä kuin missään muualla, missä olen asunut.

Sitä paitsi ehkä elämyshakuiselle ja temperamenttiselle luonteelleni sopii elämä tropiikissa, jossa Suomen harmauden korvaavat räiskyvät värit, polttava aurinko ja raivoisat myrskyt. Kyllästyn yleensä nopeasti, mutta ainakaan tähän mennessä uusi koti ei ole lakannut sykähdyttämästä sydäntä päivittäin.

Mikä tärkeintä, Cairns tuntuu kodilta. Se ei ole tällaiselle levottomalle maailmanmatkaajalle itsestäänselvää.

30heinä

Millaista on asuminen Australiassa? Plussat ja miinukset