Ensivaikutelmia Vanuatusta

Opiskelijaviisumini Aussilassa oli menossa umpeen, ja tarkoitukseni oli jatkaa maassa oleskelua Working Holiday –viisumilla. Meikäläisen matka Aussilassahan ei ole ohi, ihan liian paljon tehtävää ja nähtävää! Typerien sääntöjen takia uutta viisumia varten minun piti lähteä maasta. Ajattelin yhdistää viisuminhakureissun aurinkolomaan, ja buukkasin halvimmat lennot aurinkoon mitä löysin. Meikäläinen lähtee Vanuatulle! Saariryhmään, josta en tiennyt mitään muuta kuin sen, että siellä asuu maailman onnellisin kansa (ainakin Iltalehden lööppien mukaan).

Kuten jokainen meikäläisen reissustoori, Vanuatun reissu alkaa myös siitä, kun melkein missasin lentoni. Epähuomiossa menin kansainväliseen terminaaliin, kun unohdin, että minullahan on välilasku Brisbanessa. Kyllähän te meikäläisen tiedätte, reissaaminen ilman draamaa olisi tylsää, oli se sitten kadonnut omaisuus, pankkikortti tai huppelissa missattu lento!

Vanuatun pääkaupungissa Port Vilassa odotti unohtumaton vastaanotto. Bändi soitti reggaetyylisiä sointuja kukkaleit kaulassa, ja lentokenttä oli enemmänkin kuin…. Heinävaja tai kasvihuone. Pyysin informaatiotiskin tätiä hommaamaan meikäläiselle mahdollisimman halvan katon pään päälle, ja oh boy, luukku olikin sen näköinen. Olen aika varma että saaren alkuperäisasukkaat asuvat paremmissa majoissa. Yhteiseen keittiöön ei tarvinnut astua sen jälkeen, kun tein havainnon, että se on täysin torakoiden valtaama.

Pettymykseksi aurinkokin oli pilvien takana. Kuljeskelin pitkin Port Vilan mutaisia katuja keskenäni. Turisteja ei juuri näkynyt, ja meikäläistä toljotettiin kuin maailman ensimmäistä valkoista naista. Hotellin respassa naikkonen vinkkasi, että lähellä on komioita vesiputouksia. Kuski tarjoutui ystävällisesti menemään kanssani naimisiin, jos ikinä päätän jäädä Vanuatulle ikiajoiksi. Kuinka houkutteleva tarjous vanhalta, lihavalta partasuulta.

Vesiputoukset olivat huikean kauniita, paljon vettä (jotakin hyvää tästä vesisateesta), turkoosia vettä ja värikkäitä kaloja. Muita turisteja ei juuri ollut, ja pelkäsin liukastuvani liukkailla kivillä hyppiessäni keskellä tiheää sademetsää, missä kukaan ei ole auttamassa. Ja sitten puolen metrin päähän tippui iso kookospähkinä. En ikinä tajunnut, että kookospähkinät voivat olla niin vaarallisia! Pikagoogletuksella selvisi, että vuosittain kuolee 150 ihmistä kookospähkinän tippuessa päähän!

Matkalla takaisin kaupunkiin pysähdyin Melen pikkukylässä, jossa oli käynnissä itsenäisyyspäivän bileet. Musiikkia, ruokakojuja, fudista ja chillailevaa jengiä. Söin lounaaksi jonkinnäköisiä kebakoita, mistä lie koirista tehty. Paikallisten naisten värikkäät ‘Mother Hubbard’ mekot ovat kyllä tyylikkäitä, milloinkohan ne rantautuisivat Suomeen!

Port Vila ei ollut ihan se trooppinen paratiisi, mitä olin tullut hakemaan. Taustatutkimusta en tietenkään ollut tehnyt ollenkaan ennen tänne lähtöä. Illalla chillailin reggaebaarissa bissen ja ilmaisen wifin äärellä, kun aussijamppa tuli rupattelemaan. Hän kertoi lähtevänsä seuraavana päivänä Hideaway -saarelle, ja kysyi huvittaisiko lähteä mukaan. No mikä jottei! Siitä lisää ensi kerralla…

2015-11-19T10:16:09+00:00heinäkuu 30, 2009|Vanuatu|

5 Comments

  1. Ocean heinäkuu 30, 2009 12:49 pm - Vastaa

    Hui, oohan varovainen siellä!

  2. Julle tammikuu 25, 2016 6:54 am - Vastaa

    Oon joskus lukenu joitai juttuja täältä (siis tätä päivää aikaisemmin) ja instassa kyllä seuraan sua mutta nyt päätin alkaa lukemaan tätä blogia ihan alusta asti! Hauskaa. 😀 Mahtavia joskin aika alkoholipitoisia muistoja sulla! 😀

    Noh, tuli kysymyskin mieleen. En tiedä onko luetunymmärtämisessäni vikaa vai mitä, mut siis onko nää ihan blogin alun tekstit kirjotettu siis lähes ”oikeessa ajassa”? Siis kun yhtä tekstiä lukiessa tuli semmonen fiilis, että ootko kirjottanu sen vasta vaihtarivuoden jälkeen? 🙂 Tyhmä kysymys mut pakko kysästä. 😀

    Huikeet nuo vesiputoukset ja sun seikkailut ja en malta odottaa, että pääsen uudempiin teksteihin. 🙂 Kaikki tekstit aijon silti lukea tämän matkakuumeen keskellä mitä parhaillaan poden. Katsotaan kauan tämä maraton kestää. 🙂

    • Anna tammikuu 25, 2016 10:51 am - Vastaa

      Heippa Julle, tervetuloa seuraamaan 🙂 Reissumeininki on tosiaan muuttunut alkuajoista ja vaihtarivuoden biletyksestä vähän erilaiseen matkailuun, vaikka toki kuppiin ei syljetä vieläkään 😉
      Oikein aiheellinen kysymys! Iso osa vanhimmista postauksista oli alunperin englanniksi, ja myöhemmin oon muuttanut ne suomeksi, ja siinä samalla näkökulma on vähän vaihtunut.

  3. Julle helmikuu 7, 2016 9:43 pm - Vastaa

    Empä enää meinannut muistaa mitä tekstiä kommentoinkaan aikaisemmin mut onneks löyty.. 🙂 Kiitos vastauksesta! Tää on kyllä ihan yks lemppari blogeista! Parhaalla 1. sijalla matkakuume.net-blogin kans. :))

    Ja hei, en tiedä minkälainen on blogin ulkoasu joskus ennen ollut mutta ainakin nyt se on tosi jees! Selkeä mutta mielenkiintoinen (erityisesti pienet yksityiskohdat kuten erilaiset fontit tekee ulkoasusta tosi hyvän!) Ja hyvä kun on tuo hakukenttä erillisen vuosi/kuukausilistauksen lisäksi.

    • Anna helmikuu 10, 2016 5:22 pm - Vastaa

      Kiitos! Et arvaa miten lämmittää mieltä saada positiivista palautetta, se ei nimittäin ole ihan jokapäiväistä 🙂 Blogi on ollut uudessa osoitteessa vasta pari kuukautta, ja vanhoissa postauksissa on vielä paljon korjattavaa, kuvat on miten sattuu jne. Mutta jos muuten tulee ulkoasun kannalta jotain mieleen, niin ottaisin tosi mielelläni vinkkejä vastaan 🙂

Jätä kommentti