GOA – Rantaloma siellä missä pippuri kasvaa

Goa tunnetaan Intian rantaparatiisina. Meille tutuksi tulivat Goalla letkeä Palolem, turistinen Calangute sekä rauhallinen Morjim. Tässä kokemuksia ja pieni matkakertomus Goalta.

Goa on Intian pienin mutta turistisin osavaltio. Se tunnetaan auringolla hellivästä ilmastostaan, rantaparatiiseistaan ja jossain määrin myös hippitunnelmastaan.

Goa oli yksi Intian matkan kohteita, joita odotin eniten. Intian matkan päätteeksi halusin kunnolla rentoutua palmun alla. Matka ei alkanut hyvin, mutta lopulta löysimme kuin löysimmekin Goalta palan paratiisia. 

Junalla Keralasta Goaan

Junamatka Keralasta Goaan kesti 17 tuntia, ja olipahan taas reissu. Junassa meillä oli paikat heti käytävällä oven vieressä, jossa jengi paukkasi edestakaisin läpi yön. Kaikkien valvottujen öiden jälkeen junan keikkuessa, torakoiden vilistäessä seinillä ja ihmisten möykätessä pinna alkoi olla poksahtamispisteessä.

Herätyskello teki oharit, mutta herätyskellovastaava mies oli onneksi valveilla ja vilkaisi kelloon minuuttia ennen saapumisajankohtaa, viiden aikaan aamulla junan jo lipuessa laiturille. Paniikissa heitimme kamat kasaan, ja Rohan ryntäsi ottamaan selvää, onko asema oikea.

Intiassa kuulutuksia on turha toivoa, eikä asemilla lue nimiä englanniksi. Mäihä oli taas matkalaisten puolella, kun jollain sattui olemaan lista asemista, ja heppu kertoi junan olevan hieman myöhässä, ja meidän asemamme olevan vasta seuraava.

Goan Palolem on leppoisaa rantaelämää

Palolemia lähinnä oleva juna-asema on Cancona, jossa jäimme pois junasta. Canconan asemalla oli vain yksi riksa odottamassa. Käypä siinä sitten tinkimään. Maksoimme 5 minuutin matkasta Palolem Beachille 2 euroa. Intian mittakaavassa täysi ryöstö, mutta eihän tuosta kehtaa möksähtää. Kuski vei meidät mukavannäköiseen bambumajaan suoraan Palolemin rannalla, josta maksoimme 7 euroa yöltä. 

Palolem Beach on yksi Goan osavaltion eteläisimmistä, rauhallisimmista ja parhaimmista rannoista.

Palmujen reunustamalla Palolemin rannalla on rento meininki; bambumajoja, ravintoloita, ei liikaa turisteja tai kaupustelijoita, muutamia lehmiä siellä täällä, ja pina coladakin irtosi vähän yli eurolla.

Täydellistä, ja juuri mitä olin kaivannut!

Päivät Palolemissa menivät laiskuudesta nauttien, välillä kastautuen Intian valtameressä, joka ei tosin paljon nahkaa viilentänyt. Joka ilta nautiskelimme intialaisia meren herkkuja suoraan rannalla kynttilänvalossa aaltojen loisketta ja satunnaisia ilotulituksia katsellen.

Goan ja Keralan ruoat ovat ehdottomasti Intian parhaimmistoa. Goalainen kalacurry jäi yhdeksi suosikkiruokalajeista Intiassa. Tätä tehdään kotonakin!

Palolemissa musiikin soittaminen on kielletty kello kymmenen jälkeen illalla. Se ei ole estänyt pahamaineisen Goan yöelämää rantautumasta myös tänne. Harva se päivä mainostettiin nimittäin hiljaisia diskoja, joissa jengille jaetaan kuulokkeet. Pakkohan sitä oli sitten kokeilla.

Hiljaisessa diskossa kolme eri DJ:tä soitti erilaista musiikkia, ja nappia vaihtamalla voi vaihtaa kanavaa. Siinä sivussa voi ihailla tulishowta sun muuta esitystä. Hauska kokemus, satojen ihmisten huojuessa ja notkuessa antaumuksella täydessä hiljaisuudessa kuulokkeet päässä. 

Calangute – Goan ykkösturistirysä

‘My friend! You like parasailing? Dolphin trip? You like hash? Opium? Cocaine? What you like?’

Etelä-Goan Palolemista otimme taksin kohti Goan ykkösturistirysää eli Calangutea. Jos meiltä kysytään, venäläisturistien ja huumekauppiaiden valtaama Calangute ei ole sitä miellyttävintä Intiaa.

Goasta sanotaan usein, ettei se ole aitoa Intiaa. Ja totta on, että Goa on ihan oma maailmansa.

Taksikuskin ajotyyli oli kuitenkin varsin intialainen, ja vaikka kolmatta kuukautta Intiassa jo mennään, hengitystä pidätellen meni reissu. Poliiseja oli joka mutkassa, ja kuski varoitti, että heillä on tapana rahastaa paikallisia sekä turisteja milloin mistäkin ‘rikoksesta’.

Pysähdyimme matkalla mausteplantaaseilla, ja olimme siis vihdoin siellä, missä se pippuri kasvaa. Siellä kasvoi pippurin lisäksi myös ainakin vanilja, kurkuma, chili, kaneli ja kardemumma.

Nippelitietona jaettakoon, että tästä vaniljasta 50% menee lääketeollisuuteen, 20% jätskiteollisuuteen, ja loput, mihinkäs muualle kuin Coca-colalle. Kierroksen päätteeksi saatiin vielä feniryypyt eli paikallista cashewpähkinästä väännettyä viinaa.

Saimme pienestä mutta viehättävästä Maggie’s -hotellista sopuhintaisen ja romanttisen vaaleanpunaisen huoneen parvekkeella ja uima-altaalla. Safkatkin olivat Maggie’sissa kohdillaan, kuola valuu vieläkin intialaista korianterikanaa muistellessa.

Meikäläisen synttäreiden kunniaksi vuokrasimme skootterin ja ajoimme Anjunaan, jossa on joka keskiviikko isot markkinat. Kaikkea mahdollista myyvien kojujen labyrinttiin ei näkynyt loppua, ja shoppailin meidät konkurssiin cocktaili kädessä.

Calangute on kuuluisa yöelämästään, ja pitihän sinnekin sitten eksyä eräänä iltana. Club Cubanaan maksoi kuusi euroa sisälle – all you can drink! Siellä ei varmaan käy paljon suomalaisia, kun pulju on vielä pystyssä.

Auringossa kölliminen oli loman teema myös Calangutella. Calanguten rantsussa oli väkeä kuin pipoa ja enemmän venäläisiä kuin Imatran kylpylässä. Goa on pelkkää hiekkarantaa hiekkarannan perään, joten kruisailimme ympäriinsä yrittäen löytää omaa rauhallista rantaplänttiä. Sitä ei löytynyt. Hotellin omistaja suositteli, että ajelisimme pohjoiseen.

Kokemuksia Goalta: Pohjois-Goan Morjim

Pohjoinen Goa on 60-luvulta asti ollut sitä kuuluisaa huumehöyryisten hippien täydenkuunjuhlien aluetta. Nykyään täältä löytyy kuitenkin paljon muutakin.

Viimeiset päivät Goalla majoituimme suoraan Morjimin rannalle rakennetussa halvassa bambumajassa. Goan mittakaavassa äärettömän pitkä ja leveä Morjimin ranta on melkein autio. Otimme rennosti pitkiä rantakävelyitä tehden ja rantatuolissa löhöillen.

Eräänä aamuna olin kaikessa rauhassa torkahtamassa aurinkotuoliin, kun takaa kuului: ‘Yes, madam? Shiny disco balls?’

Katsoin olan yli ja todellakin, ukkeli myi erikoko­­­­­isia discopalloja. No mitä sitä nyt muutakaan lähtisi myymään rantsussa?

Only in India.

Goalle palaan joskus takaisin. En pitänyt Calanguten alueesta, mutta etenkin Palolemiin ihastuin. Myös Morjim on rauhallisuudellaan enemmän meidän makuun, vaikka varmasti kehittyy nopeaa vauhtia.