Jaisalmer – Aavikon kultainen kaupunki

Jaisalmer on valloittava aavikkokaupunki Intian länsirajalla, Rajasthanin osavaltiossa. Turbaanipäiden, kamelien ja hiekkakivirakennuksien kultaisessa kaupungissa on ajatonta mystiikkaa. Tässä meidän kokemuksia Jaisalmerista.

Jaisalmer tunnetaan erityisesti kamelisafareista Tharin aavikolla ja maailman isoimmasta asutusta hiekkalinnasta, Jaisalmerin kultaisesta linnoituksesta. Kamelisafari oli unohtumaton kokemus, joskaan ei positiivisessa mielessä. Mutta ihan ilman kamelisafariakin Jaisalmer oli Rajasthanin matkamme kohokohta.

Mukulakivikatujen, kapeiden kujien ja keltaisten hiekkakivirakennusten labyrinttiin on helppo hukkua. Tutustumalla temppeleihin, tinkaamalla ostoksilla ja eksymällä kiemurteleviin sokkeloihin vierähtää helposti päivä jos toinenkin, vaikka Jaisalmerin ydin kohtuullisen pieni paikka onkin. Koko Jaisalmerin alueella asuu vajaa 700 000 eli intialaisittain 7 lakhia ihmisiä.

Matka Jaisalmeriin kesti taas piinaavan kauan. Tällä kertaa teillä oli perinteisten lehmien, kanojen ja kamelien lisäksi vielä loputtomasti panssarivaunuja ja sotilasrekkoja matkalla kohti 100 kilsan päässä Jaisalmerista sijaitsevaa Pakistanin rajaa. Sekään ei vielä riittänyt, sillä läheisen kaupungin festivaaleille oli vaeltamassa kymmenien, jos ei satojen kilometrien pituudella tuhansia ihmisiä, usein keskellä tietä tallustaen. Lopulta horisontissa näkyi kuitenkin Jaisalmerin kaupunkimaisemaa dominoiva, kukkulan laelle rakennettu jättimäinen hiekkalinna, Jaisalmerin kultainen linnoitus.

Jaisalmer huokuu historiaa

Jaisalmer oli kerran kukoistava kauppapaikka matkalla Persiaan muinaisen Silkkitien varrella. Mumbain talouskasvun ja Intian itsenäistymisen myötä kaupunki kuihtui. Kaikissa rakennuksissa käytetään kullankeltaista hiekkakiveä, mistä kaupunki on saanut lempinimensä kultainen kaupunki. Tehtiinpä siitä aikoinaan elokuvakin Kultainen Linnoitus. Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta Jaisalmer pysyy tärkeänä turistikohteena. Tänne ei ole helppo tulla, silti Jaisalmeriin löytää tiensä vuosittain huimat puoli miljoonaa ihmistä.

Jaisalmerin kultainen linnoitus

1100-luvulla, eli lähes tuhat vuotta sitten rakennettu majesteettinen linnoitus on yksi maailman suurimmista, ja sen jykevät muurit ovat kestäneet taistelun jos toisenkin. Tänä päivänä muurien sisällä asuu yli 3000 ihmistä, ja Jaisalmeria sanotaankin maailman ainoaksi eläväksi linnoitukseksi. Linnoituksesta löytyy loputtomiin kojuja, ravintoloita, temppeleitä ja nettikahviloita. Lukemattomilta kattoterasseilta avautuvat näkymät kauas aavikolle asti.

Valitettavasti Jaisalmerin linnoituksesta ei ole pidetty hyvää huolta. Tuhat vuotta hiekkamyrskyjä, taisteluita ja maanjäristyksiä kestänyt linna on nyt luhistumaisillaan. Tästä on syytetty ainakin ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia sateita että huonoa ja paikoin olematonta viemäröintiä.

Turismin myötä kasvanut vedenkulutus ei varsinaisesti ole auttanut asiaa. Vesi haurastuttaa heikkoa hiekkakiveä ja seurauksena merkittäviä osia linnasta on romahtanut. Miksi hallitus ei tee enemmän maailmanperintökohteen suojelemiseksi ja korjaa viemäröintiä? Oikea vastaus on: koska Intia.

Eettisen ja ekologisen matkailun nimissä kannattaakin mieluummin majoittua linnoituksen ulkopuolella. Tämän linnoituksen haluaisivat varmasti kokea jälkipolvetkin.

Nyt kun olen saanut sen pois sydämeltäni, on nolona tunnustettava, että me kurjat yövyimme itse linnassa yhden yön. Perehdyimme linnoituksen ongelmiin vasta paikan päällä, klassinen virhe. Toivokaamme, että tulevaisuudessa matkailijat voivat hyvällä omallatunnolla täällä bunkata, paikka oli nimittäin sisältä yhtä kuninkaallinen kuin ulkoa. Ikkunasta näkyi koko kaupunki.

Totuus on se, että vaikka yksikään turisti ei yöpyisi linnassa, se jatkaa luhistumistaan niin kauan kuin siellä asutaan ja harjoitetaan kaupallista toimintaa, ellei asian eteen tehdä jotain. Siihen asti paras päätös on kuitenkin boikotoida linnan majataloja.

Oiva vaihtoehto on vaikkapa Rang Mahal, n. 70e/yö (kuvassa alla). Rang Mahalissa pääsi meikäläinenkin hyvällä omallatunnolla kuvittelemaan olevani linnanneito, jonka pitkää lettiä pitkin prinssi Rohan kiipeää ylös, omassa versiossani drinksut tarjottimella mukana.

Jaisalmerin historialliset havelit ja temppelit

Jaisalmer tunnetaan mahtipontisista haveleista eli rikkaiden aikoinaan rakennuttamista arkkitehtuurisesti upeista yksityiskohtaisista kartanoista. Näitä pääsee Jaisalmerissa usein ihailemaan sisältä asti, ja monesti maksutta. Jaisalmerin jainalais- ja hindutemppelit ovat myös piipahtamisen arvoisia. Jainalaistemppeli tuntui pieneltä Ranakpurista juuri saapuneille, mutta tämäkin oli yhtä näyttävän yksityiskohtaisesti kaiverrettu.

Shoppailijan Jaisalmer

Shoppailijalle Jaisalmer tarjoaa ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Rakennusten seinillä roikkuu kauniita värikkäitä peittoja ja kankaita. Jaisalmerin kujilta löytyy myös mm. kauniita käsitöitä, kamelinnahasta tehtyjä laukkuja, mattoja, puuesineitä, sätkynukkeja, kirjoja Intiasta ja hopeakoruja, turistikrääsää unohtamatta.

Aika ihmeellistä tavaraa täältä löytyykin, vaatemainoksissa nimittäin luki: “Make your girlfriend more beautiful!” ja lakanoissa “No need for Viagra! Magic bedsheet”. Meikäläinen innostui suippokärkisistä Aladdin-kengistä, mutta Rohan puhui minut ympäri inttäen, etten muka käyttäisi niitä Melbournessa. Sitten hän tinki itselleen kaksi turbaania. Jos joku kaipaa apua, Rohan on nyt ekspertti turbaanin sitomisessa, kaikki eri tyylit hoituvat.

Intian sadhut eli hindulaiset pyhät miehet

Jaisalmerissa ei voi olla törmäämättä mielenkiintoisiin tyyppeihin. Täällä sarit ja turbaanit räiskyvät kirkkaampina kuin muualla ja kaikissa sateenkaaren väreissä. Naisilla on rihkamaa kilokaupalla, eivätkä korut ole harvinaisia miehilläkään. Vastaan kulkee katusoittajia ja käärmeenlumoojia.

Siellä täällä voi nähdä sadhun eli vaeltavan pyhän tyypin. Sana sadhu merkitsee pyhimystä tai hyvää miestä. Sadhut näkee usein pukeutuneena oranssiin, tai joskus ilkialasti tuhkan peitossa. Heitä kohdellaan usein kuin pyhimyksiä. Sadhujen luokse tullaan hakemaan siunausta, kysymään neuvoa tai joskus ihan vaan seuraksi pössyttelemään ja ihmettelemään elämää ja kuolemaa. Sadhut ovatkin usein täysin pöllyissä kaikesta sauhuttelusta, jota he käyttävät “uskonnollisena rituaalina”.

Sadhun tavatessa kannattaa olla tarkkana. Heitä on nimittäin moneen lähtöön. Aidot oikeat sadhut ovat luopuneet maanpäällisestä elämästään ja perheestään, ja elävät askeettista erakon elämää pyrkiessään olemassaolon kiertokulusta vapautumiseen. Nämä ovat niitä kavereita, jotka ovat puhumatta kymmenen vuotta, seisovat yhdellä jalalla vuosia tai elävät luolassa.Sitten on sadhuja, jotka eivät mene aivan niin äärimmäisyyksiin. He voivat elää kaupungissa ja yhdessä muiden sadhujen kanssa. Sadhujen elämäntyyli vaihtelee paljonkin paikasta riippuen. Mutta turistille tärkeä sadhu tunnistaa on turistisadhu, joka ei ole luopunut mistään. Päinvastoin, turistisadhu jahtaa turistin tai muun naiivin uhrin lompakkoa rupiankuvat silmissä kiiluen.

Bhang – intialainen kannabisjuoma

Jaisalmer on kuin taianomainen tuhannen ja yhden yön kaupunki. Lentävät matot vain puuttuvat, ja nekin pääsee kokemaan pössyttelemällä bhangia! Piippu on täällä yhtä yleinen kuin viinapullo ja bhang yleisempää kuin bisse.

Mitä se bhangi on? Kannabiksen muoto, ja kuulemani mukaan *köhöm* varsin tujua tavaraa. Lähellä linnoituksen porttia sijaitsee “hallituksen hyväksymä” bhangikoju. Bhangia löytyy ainakin lassin muodossa eli intialaisessa jogurttijuomassa tai vihreissä pipareissa (green cookies).

Ettei vain asiaan perehtymättömälle käy hassusti: ravintoloiden menussa läpi Rajasthanin bhang lassia kutsutaan usein special lassiksi. Bhangiin mieltyneet turistit joskus vetävät sauhut ennen kamelisafaria lentävä matto -kokemuksen toivossa. Tämä ei ole suositeltavaa; veikkaan, että edes lentävältä matolta ei ole kiva tippua, eikä sen päältä ole kiva yrjötä.

Auringonlasku Jaisalmerin Bada Baghilla

Auringonlaskut aavikolla ovat unohtumattomia. Autokuskimme Kushal kuskasi meidät kuuden kilsan päässä Jaisalmerista sijaitsevalla Bada Baghille katsomaan punaisen pallon laskeutumista horisonttiin. Bada Baghin intialaisista chhatreista eli paviljongeista koostuva hautamuistomerkki rakennettiin aikoinaan puutarhaksi. Puutarha on pelkkää autiomaata, mutta mesta oli mielenkiintoinen paikka auringonlaskun ihailuun. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut muita kuin pari turistia ja pari paikallista törpöttelemässä kotitekoista viinaa. Yksi jamppa oli vahvasti sitä mieltä, että meikäläisen pitäisi ruveta Bollywood-tanssijaksi. Jään harkitsemaan uranvaihtoa.

Lue myös kokemuksia Intian kamelisafarista ja glampingistä, joka ei mennyt ihan niin kuin piti.

Lue myös: Intian Rajasthanin parhaat

KAIKKI POSTAUKSET RAJASTHANISTA

Follow my blog with Bloglovin