Paluu omaan itseen jooga- ja meditaatioretriitillä Kambodzassa

Kambodzassa vietin unohtumattomat, ehkä jopa elämän mullistavat kuusi päivää jooga- ja meditaatioretriitti Hariharalayassa. Sydän täyttyy edelleen inspiraatiosta ja rakkaudesta, kun vain ajattelenkin ainutlaatuista viikkoa, jonka sain täällä viettää.

Olin jo pitkään haaveillut jooga- ja meditaatioretriitistä, mutta Hariharalaya ylitti odotukset.

Vuosien takaisen buddhalaisen meditaatioretriitin opit olivat jo päässeet unohtumaan, enkä yrityksistä huolimatta ollut tarpeeksi motivoitunut säännölliseen joogaan saati meditaatioon. Siitä huolimatta, että tiedostan, kuinka hyvää se minulle tekee.

Sain mitä tulin hakemaan, potkun persauksille ja pulppuavaa inspiraatiota säännölliseen harjoitukseen, mutta sain myös niin paljon enemmän. Opin olemaan enemmän läsnä, elämään tietoisemmin. Opin niin paljon lisää meditaatiosta, joogasta ja elämästä yleensä. Sain muistutuksen siitä, kuinka hyvää tekee viettää aikaa luonnossa. Opimme yhteisöstä ja toisiltamme.

Viikko ei tee kenestäkään valaistunutta joogia, mutta viikko pakotti hiljentymään ja palaamaan itseeni, ja se teki uskomattoman hyvää.

En tiedä oliko se pelkästään retriitin ansiota, vai retriitin yhdistettynä koko lomaan, kolmen viikon paljain varpain kulkemiseen ja kunnon rentoutumiseen, mutta kotiin palasin energisoituneempana, inspiroituneempana ja rentoutuneempana kuin naismuistiin.

Puitteet ovat idylliset

Hariharalaya sijaitsee keskellä rauhallista maaseutua puolen tunnin ajomatkan päässä Siem Reapistä, palmujen ja lukemattomien hedelmäpuiden katveessa. Siellä täällä roikkuu lukuisia riippumattoja. Retriitiltä löytyy mm. kirjasto, pelihuone pingispöytineen, hiljentymisalue, elokuvamaja, pieni uima-allas, vaatimaton “kuntosali” kookospähkinäkäsipainoineen, ja jopa boulder -kiipeilysali. Oleskelualueelta löytyy mehubaari, jossa tarjoiltiin tuoreita mehuja, kookosta, jälkiruokia ja happy hourin aikaan kombuchamartineita.

“Voisin asua täällä”, ystäväni huokasi, ja tunsin samoin. Viimeisenä päivänä tuntui, etten halua koskaan lähteä.

Joogaretriitti Kaakkois-Aasia

Retriitin henkilökunta suorastaan säteili rakkautta. He eivät olleet vain henkilökuntaa, vaan enemmän kuin oppaita polulla kohti itseämme. Erityisesti perustajan Joelin opetukset ja viisaudet tekivät syvän vaikutuksen, ja luen hänen kirjaansa uudestaan ja uudestaan. Yhteisö ja ympäristö retriitillä oli rakastava ja kannustava. Viimeisenä päivänä kokemuksia vertaillessa paikalla ei varmasti ollut ketään, joka ei tuntenut syvää liikutusta.

Epämukavuusalueelle astuminen teki hyvää

Haastoin itseni monella tapaa, en pelkästään joogassa ja meditaatiossa. Luksus vaihtui pitkästä aikaa alkeelliseen bambumajaan. Loppuajasta en enää hätkähtänyt edes 15-senttisiä tuhatjalkaisia. Kuljin ilman meikkiä ja jatkuvasti hiestä märkänä. Olin paljon omissa oloissani, mutta pyrin myös haastamaan antisosiaalisen itseni ja tutustumaan muihin. Pitkästä aikaa pistin somen syrjään kokonaiseksi viikoksi. Elektroniset laitteet ja kellot olivat kielletty, elämä retriitillä kulki gongin kumahdusten mukaan.

Etukäteen olin huolissani vegaaniruokavaliosta. Myönnän, haaveilin lihasta ja kunnon proteiinista, enkä ole kääntymässä vegaaniksi. Mutta sen sanottuani on todettava, että ei siellä kyllä nälkä tullut. Ruoka oli aina maistuvaa, ja sitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Saimme myös reseptit mukaan, ja ainakin salaattikastikkeita aion tehdä myös kotona.

Hariharalayassa rohkaistiin tekemään jotain luovaa, löytämään taas se sisäinen lapsi. Vietin paljon aikaa lukusalissa, jossa pääsimme piirtämään, värittämään mandaloita ja kokeilemaan erikoisia soittimia.

Olen aina ollut luova tyyppi, mutta sisäinen perfektionistini on estänyt minua harrastamasta vaikkapa laulamista tai piirtämistä sen kummemmin. Jos en voi omistautua täysin harrastukselle enkä voi olla paras, onko järkeä? On. Et tee sitä muita varten, vaan itseäsi. Kun pääsin kotiin, ostin ukulelen ja olen päättänyt pitkästä aikaa palata tanssiharrastukseni pariin.

Aktiviteettiä riittää

Oli pyöräretkeä maaseudulla vastaantulevien lapsien kiljuessa tervehdyksiään. Oli vegaanisten jälkkäreiden leivontaa, leffailtaa Minimalism -dokkarin parissa, ylimääräistä joogaa, yhteislauluiltoja, tuliseremoniaa sekä muun muassa mieleenpainuvia iltoja tanssin merkeissä.

Lisämaksusta tarjolla oli esimerkiksi hierontaa ja yksityistä jooganeuvontaa. Hieronnalle riitti kysyntää, kaikilla taisi olla lihakset aika jumissa. Sokean miehen shiatsu -hieronta oli kuulemma mieletön kokemus!

Viimeisenä päivänä osallistuin retkelle salaiselle temppelille, joka ilmeisesti tulee olemaan uudessa Angelina Jolien First They Killed My Father -leffassa. Täällä saimme siunauksen paikallisilta munkeilta ja joogasimme puiden katveessa.

Kenelle?

Hariharalayan jooga- ja meditaatioretriitti sopii kenelle tahansa kiinnostuneelle ensikertalaisesta kokeneempaan joogiin. Joogasessiot alkoivat ihan perusteista eivätkä olleet erityisen rankkoja (mutta siinä kuumuudessa soija lensi joka tapauksessa). Hariharalaya kutsuu joogaansa integraalijoogaksi. Se ei ole joogaa, missä väännetään jalkaa niskan taakse tai varvasta suuhun. Integraalijooga on kaiken kattavaa joogaa, mihin eivät kuulu vain asennot ja hengitysharjoitukset, vaan joka hetkessä läsnäoleminen.

Myös meditaatiosessiot aloitettiin aivan perusteista. Asento käytiin jokaisen kohdalla läpi, ja seurauksena tällä kertaa meditointi ei ollut yhtä kivuliasta kuin edellisellä retriitillä.

Oli myös mukava huomata, että pääni ei ole ihan yhtä sekavaa sillisalaattia kuin viime kerralla. Jotain edistystä on vuosien saatossa tapahtunut. Silti, kun kesken meditoinnin hyttynen puree naamasta, tai koppakuoriainen tassuttelee reidellä, tai kun viereisestä kylästä kaikuu järkyttävä bassonjumputus, reagoimatta jättäminen osoittautui vielä aika vaikeaksi…

Tällä retriitillä osallistujat olivat pääasiassa naispuolista, nuorehkoa reppureissukansaa, mutta mukaan mahtui myös vanhempaa väkeä ja pari kundia.

Suosittelen Hariharalayaa erittäin lämpimästi kaikille, joita yhtään kiinnostaa jooga- ja meditaatioretriitti Kaakkois-Aasiassa. Tästä paljon parempaa et löydä!

Hinta-laatusuhteeltaan paikka on loistava. Kuusi päivää ruokineen ja majoituksineen maksoi $270 USD kahden hengen bambumajassa.

Millainen oli tyypillinen päivä retriitillä? Siitä lisää ensi kerralla!

Entä mitä retriitistä jäi käteen? Siitä hiukan lisää ajatuksia Seikkailijattarissa.

Kaikki vinkit ja kokemukset Kambodzaan löydät täältä.


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.