Kärsitkö kohderiippuvuudesta? Pysähdy, olet jo perillä

Kohderiippuvuus on ilmiö, jossa onnellisuutta pidetään kaukana horisontissa häämöttävänä kohteena, johon pyrkiä. Seurauksena onni ei ole koskaan samassa paikassa kuin ihminen itse – tässä hetkessä.

Oletko koskaan huomannut sortuvasi sitten kun -ajattelutapaan? Ihmisellä on taipumus kuvitella olevansa onnellisempi sitten kun hän ansaitsee enemmän rahaa, sitten kun hän pääsee matkalle, sitten kun hän pudottaa painoa tai löytää elämänkumppanin – mitä se sitten kenenkin kohdalla onkaan.

Kohderiippuvuus

Oli aika, kun kulkurielämä maailmalla oli minulle kaukainen haave. Oli myös aika, jolloin en olisi uskonut, että joskus asuisin rannalla palmupuunäkymillä. Nyt kun ne unelmat on saavutettu, olen löytänyt itseni miettimästä, että tarvitsemme isomman talon. Kun keskellä matkalaukkuelämää haaveilin kodista, nyt sen pitäisi olla isompi, ja toisaalta taas kaipaisin takaisin reissuun. Australian tukahduttavassa kuumuudessa olen haaveillut Suomen viileästä säästä, jota aikanaan halusin niin kovasti paeta. Olen myös pitkään elänyt uskossa, että kun saan terveyteni takaisin, olen onnellinen. Kuluvana vuonna olen joutunut kasvokkain sen kanssa, että krooninen sairaus on nimensä mukaisesti krooninen – mutta onnellinen voin olla siitä huolimatta.

Mikä meitä ihmisiä oikein riivaa, kun mikään ei ikinä riitä? Miksi kookosmehu maistuu aina makeammalta palmupuussa, johon ei yletä? Miksi ihmisellä on taipumus aina keskittyä niihin asioihin, mitä elämästä puuttuu, sen sijaan että keskittyisi siihen, mitä on?

Sitten kun -syndroomasta kärsivät varmasti kaikki silloin tällöin. Etenkin jos oma tilanne on sillä hetkellä tavallista kurjempi. En varmaan ole ainoa, joka on ajatellut olevansa onnellisempi, kunhan elämä palautuu normaaliksi koronaviruksen jäljiltä. On myös ihan normaalia odottaa viikonloppua, kesälomaa tai lomamatkaa, kun pääsee rojahtamaan aurinkotuoliin pina colada kädessä.

Jossain määrin matkojen suunnittelu ja niistä haaveilu voi tuoda onnellisuuden tunteita myös nykyhetkeen. Jos on elämässä tarpeeksi kurja tilanne, toivo paremmasta voi olla selviytymiskeino elämässä. Mutta jos koko elämä on tulevan odottamista eikä koskaan ole tyytyväinen tähän hetkeen – silloin kohderiippuvuus on ongelma.

Mitä on kohderiippuvuus?

Kohderiippuvuus (engl. destination addiction) on brittiläisen psykologi Robert Holdenin kehittämä termi. Kohderiippuvuus viittaa ilmiöön, jossa ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Se tarkoittaa ajattelutapaa, jonka mukaan onnellisuus on kohde jossain hamassa tulevaisuudessa, eikä seurauksena koskaan tässä hetkessä.

Robert Holden kuvailee kohderiippuvuuden oireiksi seuraavia:

  • Mietit aina, mitä tapahtuu seuraavaksi
  • Et kykene pysähtymään, sillä aina tuntuu siltä, että pitäisi olla jossain muualla
  • Tunnet olevasi kiireessä, vaikka kiirettä ei ole mihinkään
  • Lupaat itsellesi, että ensi vuonna et ole niin kiireinen
  • Unelmien koti on aina se seuraava koti
  • Et pidä työstäsi, mutta se on tulevaisuutta ajatellen hyvä ponnistuslauta
  • Et kykene sitoutumaan, sillä pelkäät, että myöhemmin löytyy jotain parempaa
  • Toivot, että seuraavan tavoitteen saavuttaminen tekee sinut onnelliseksi
  • Kuvittelet, että sinun olisi pitänyt saavuttaa enemmän ja olla pidemmällä elämässä kuin missä olet
  • Mietit niin paljon tavoitteita ja tulevaisuutta, ettet osaa nauttia elämästä

Kohderiippuvuus on ongelmallista, sillä tavoitteen saavutettuaan ihminen ehtii harvoin nauttimaan onnestaan. Katse on jo käännetty seuraavaan tavoitteeseen, johon onnellisuuden voi liittää. Menestys ja onnellinen elämä siintävät aina jossain hamassa tulevaisuudessa, ja sen jahtaamisesta tulee riippuvuus. Elämästä tulee oravanpyörä, jossa metsästetään onnellisuutta koskaan sitä saavuttamatta.

Kohderiippuvuus on kuin istuisi junassa aina seuraavaa etappia odottaen, ymmärtämättä että matka itsessään on määränpää.

Kohderiippuvuus

Matka omaan itseen on elämän tärkein matka

Jossain määrin moderni yhteiskunta aivopesee meitä kohderiippuvaisiksi. Lapsesta saakka meitä on opetettu keskittymään tulevaisuuteen, oli se sitten koulu, hyvä työpaikka, lapsiperhe tai omakotitalo. Kulutuskulttuuri painostaa meitä uskomaan, että tarvitsemme aina enemmän. Sosiaalinen media uskottelee meille, että kaikilla muilla pyyhkii elämässä paremmin, emmekä ole koskaan tarpeeksi. Nyky-yhteiskunta ihannoi kurinalaista tavoitteiden asettamista ja tauotonta puskemista kohti unelmia.

Elämässä on tärkeää olla omia unelmia ja tavoitteita. Mutta tämän hetken onnellisuutta ei kannata uhrata tulevaisuuden unelmien alttarilla. Loppupeleissä tämä hetki on kaikki, mitä meillä on.

Matkailussa kohderiippuvuus voi näkyä passileimojen keräilynä tai matkustustyylinä, jossa matkustamisesta tulee pelkkää saavuttamista ja listojen ruksaamista kiireisellä aikataululla. Tee matkasta itsestään määränpää – pätee myös elämään.

Matkailu avartaa on vanha klisee, mutta totta, tiettyyn pisteeseen asti. Avartaako se 100. nähty maa ihmistä enää sen enempää kuin 99.? Joskus on aika pysähtyä ja kysyä itseltään, mitä oikein jahtaa. Joskus mieltä avartaa enemmän kyky sitoutua ja arvostaa vain yhtä. Sama pätee myös esimerkiksi ihmissuhteisiin näin Tinderin aikakaudella.

Mark Manson kuvailee kirjassaan Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan kuinka lisää maita, kumppaneita, rahaa tai kokemuksia ei tee meitä sen onnellisemmaksi, vaan päinvastoin. Mitä enemmän meillä on vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, sitä tyytymättömämpiä olemme valintoihimme. Kun on matkustanut 50 maassa, on mahdotonta valita vain yksi mihin sitoutua ja asettua. Mutta lopulta onnellisuus piilee oppimisessa keskittymään ja sitoutumaan omiin tärkeimpiin arvoihinsa.

Onnellisuus ei tule ulkoisista tekijöistä, menestyksestä, materiasta tai mammonasta vaan ihmisestä itsestä – toinen totuuteen pohjautuva klisee. Rahalla on onnellisuutta lisäävä vaikutus, mutta ainoastaan tiettyyn tulotasoon asti. Tutkimusten mukaan ihmisen tyytyväisyys elämäänsä on vakio, eikä edes lottovoitto vaikuta siihen pitkällä aikavälillä.

Sain aikanaan lahjaksi Tommy Hellstenin kirjan Pysähdy – olet jo perillä. Se taisi olla jonkinnäköinen vihje. Nyt koronaviruksen aikakaudella monet meistä on pakotettu pysähtymään, kukin omalla tavallaan. Ikävä tilanne on tarjonnut monille mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Me matka-addiktit olemme olleet pakotettuja etsimään ja toivon mukaan myös löytämään tyytyväisyyden aiheita nykyisestä elämäntilanteesta ja onnenhippusia tavallisesta arjesta. Keskittyminen kiitollisuuteen ja armollisuuteen ovat molemmat oivia työkaluja onnellisessa elämässä. Jatkuvan huomisen odottamisen sijaan on tärkeää pyrkiä elämään hetkessä ja nauttimaan siitä silloinkin, kun ei ole riippumatossa kylmä kolpakko kädessä.

Älä elä elämää niin, että sen lopussa huomaat, ettet ole kaikessa kiireessä huomannut pysähtyä sitä oikeasti elämään. Matka omaan itseen ja elämä itsessään on elämän tärkein määränpää.

Kohderiippuvuus

Lue myös:

Unelmista, kateudesta ja onnellisuudesta
Korona Australiassa – Tilanne ja kuulumisia