Korona ja Australia – Kauhujen karanteeni ja rajat kiinni!

Australia on adoptoinut koronaviruksen torjunnassa yhden maailman tiukimmista koronastrategioista. Mikä on koronatilanne Australiassa toisen aallon iskettyä Melbourneen? Entä miten korona on vaikuttanut meidän arkeen ja tulevaisuuteen Australian tropiikissa? 

Heinäkuun alussa Australiaan, jossa siihen asti korona oli hyvin hallinnassa, iski viruksen toinen aalto. Tätä kirjoittaessa nyt syyskuun alussa Australiassa on kuollut koronaviruksen kanssa noin 600 ihmistä.

Koronaviruksen toinen aalto on keskittynyt Melbourneen, joka on ollut lockdownissa nyt monta viikkoa. Tautipesäkkeet ovat nostaneet päätään myös Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa. Muissa osavaltioissa elämä jatkuu lähes normaalisti, toki etäisyyksistä ja hygieniasta huolehtien. Huhtikuussa kansalaisia yllytettiin lataamaan miljoonia maksanut koronasovellus, joka ei ole toiminut odotetusti, ja josta ei siksi ole ollut juuri apua koronan hallinnassa.

Australian rajat ovat olleet kiinni maaliskuusta, ja maahan saapuvat laitetaan pakolliseen karanteeniin. Myös osavaltioiden rajat ovat kiinni, käytäntöjen hiukan vaihdellessa osavaltioiden välillä. Victorian osavaltiossa on maskipakko maaseutua myöten. Maskia suositellaan myös esimerkiksi Sydneyn julkisessa liikenteessä.

Melbournen lockdown ja himokkaat turvamiehet

Koronaviruksen toinen aalto Australiassa alkoi Melbournesta, jossa siis eletään keskitalvea. Toisen aallon tapausten tartuntaketju on jäljitetty hotellikaranteenia valvovien turvamiesten seksiseikkailuihin karanteeniasukkaiden kanssa. Sittemmin on paljastunut, etteivät järjestysmiehet saaneet minkäänlaista koulutusta koronaa varten.

Toisen aallon puhjettua yhdeksän kunnan kerrostaloa laitettiin kahdeksi viikoksi poliisin valvomaan täyteen eristykseen, jossa ulos ei päässyt ollenkaan. Eristyksestä ei kerrottu etukäteen asukkaille, joista monet olivat haavoittuvassa asemassa. Ainakin yksi teki itsemurhan.

Myöhemmin koko Victorian osavaltioon julistettiin alueesta riippuen kolmannen tai neljännen tason lockdown. Lockdownin kestoksi laitettiin aluksi kuusi viikkoa, mutta sitä todennäköisesti jatketaan, sillä osavaltion pääministerin mielestä tautitapausten määrä ei ole tarpeeksi alhainen. 

Mitä lockdown Victorian osavaltiossa sitten tarkoittaa? Tässä keskeisimmät rajoitukset:

• Kotoa saa lähteä ainoastaan ruokaostoksille tai liikkumaan enintään tunnin ajan ja enintään viiden kilometrin säteellä
• Yli kahden hengen ryhmiä tai perheen ulkopuolisia tapaamisia ei sallita
• Koulussa ja töissä käydään etänä
• Jos etätyö ei ole mahdollista, työmatkoja varten tarvitaan lupalappu
• Maskipakko maaseutua myöten
• Ulkonaliikkumiskielto kello 20-05 välillä
• Ravintolat ja kahvilat tarjoavat ruokaa vain mukaan
• Kuntosalit, kampaajat yms pysyvät kiinni

Rajoituksia valvotaan kovin ottein poliisien ja jopa drone-kopterien voimalla. Osavaltio on julistettu hätä- ja katastrofitilaan, jonka varjolla poliisilla on ennennäkemätön valta. Rajoitusten rikkomisesta voi rapsahtaa pahimmillaan $20 000 sakot.

Osavaltion pääministeri Daniel Andrews vaahtoaa, kuinka eristys on elämän ja kuoleman kysymys, ja osoittaa syyttävällä sormella viruksen leviämisestä ihmisten välinpitämättömyyttä. Seurauksena ihmiset ovat alkaneet kääntymään toisiaan vastaan. Poliisin mukaan eristystä on kuitenkin noudatettu erittäin hyvin, ja sakkoja jaettu hyvin vähän.

Korona ja Australian kauhujen karanteeni

Australiaan saapuvat on laitettu pakolliseen kahden viikon hotellikaranteeniin. Heinäkuusta asti maahan saapuvat ovat joutuneet itse maksamaan hotellikaranteenin, jonka hinnaksi on kohteesta riippuen tullut monta tuhatta dollaria. Karanteenin voi kuitenkin välttää olemalla tärkeä henkilö kuten Dannii Minogue, Tom Hanks tai tennispelaaja.

Karanteeniolosuhteet ovat olleet Australiassa paljon otsikoissa, ja hiljattain myös Iltalehdessä. Pakkokaranteenista on raportoitu vaihtelevia kokemuksia. Olosuhteet, säännöt ja karanteenin hinta riippuvat siitä, missä osavaltiossa ollaan, ja minkälainen tuuri on matkassa.

Viiden tähden hotelleista huolimatta hotelliloma on karanteenista kaukana. Raitista ilmaa ei välttämättä saa ollenkaan – sinänsä olosuhteet voivat olla pahemmat kuin vankilassa, jossa sentään pääsee ulkoilemaan. Huonetta ei siivota, ruokaa ei välttämättä ole saanut tarpeeksi, ja ruokarajoitteisilla on ollut ongelmia.

Monien mielestä karanteenista valittaminen on etuoikeutettujen turhaa uikutusta. Ja toki normaali terve ihminen tästä selviääkin vaikka päällään seisten, jos vain kukkaro kestää. Ongelmista ovat kärsineet etenkin lapsiperheet ja terveysongelmaiset.

Jos ihmisten ei voida luottaa eristäytyvän omaehtoisesti, niin hotellikaranteenia inhimillisempiäkin ratkaisuja on keksitty monissa maissa. Miksi sitten Australiassa ei ole edes harkittu muita ratkaisuja? Ilmeisesti koska raha puhuu, ja hotellit työllistävät.

Samaan aikaan Melbournessa on uutisoitu koronapositiivisista ihmisistä, jotka ovat anoneet pääsyä jonkinlaiseen hotellieristykseen tai muuhun, koska heillä ei ole paikkaa missä eristäytyä. Pyynnöt on kielletty. Seurauksena heitä on palannut vanhainkoteihin ja muihin tiloihin, joissa eristys ei ole ollut mahdollista. Missä logiikka?

Korona ja Australia – Rajat kiinni!

Australia sulki rajansa ulkomaailmaan maaliskuun puolessa välissä. On huhuttu, ettei rajoja avattaisi turisteille ennen ensi vuotta. Kansalaiset tietenkin aina päästetään maahan, mutta käytännössä asia ei ole niin yksinkertainen.

Heinäkuussa Australiaan saapuvien määrää aloitettiin rajoittaa muutamaan sataan per viikko. Ulkomailla on jumissa arvoiden mukaan lähemmäs 20 000 australiasta, jotka eivät pääse kotiinsa. Ongelmana ovat matkustajamäärien rajoitusten lisäksi matkan kustannukset. Economy-luokan lippuja siirretään jatkuvasti, ja käytännössä jos haluaa varman lentolipun, on maksettava businessluokan lipusta, joiden hinnat liikkuvat monissa tuhansissa euroissa.

Siinä missä Suomessa matkustuskielto on ollut vain vahva suositus, Australiassa maan kansalainen tai pysyvän oleskeluluvan haltija ei saa lähteä maasta. Lomamatkojen osalta ratkaisun voi ymmärtää, mutta ihmisillä on monenlaisia syitä lähteä maasta. Sitä paitsi voisi kuvitella, että omakustanteinen tuhansien dollareiden hotellikaranteeni ja paluulentojen saamisen vaikeus olisi jo omiaan estämään huvimatkat.

Näin kaksoiskansalaisena en siis pääse lähtemään Suomeen perheeni luokse. Jos Australiasta haluaa lähteä, on anottava poikkeuslupaa, joista suuri osa hylätään. Lupia ei ole aina herunut edes sairaan vanhemman hoitoon tai hautajaisiin. Inhimillisyys tuntuu olevan päätöksistä unohtunut.

Lue myös Life In English -blogin Anun postaus Miksi emme pääse kotiin Australiaan

Australia ja korona – Pohdintaa

Heti alkuun – en halua vähätellä koronaa tai väittää, ettei rajoituksia tarvita. Immuunivajeisena mielellään itsekin välttäisin ikävän taudin. Tuntuu kuitenkin kuin ihmiset olisivat unohtaneet, että ihmisiä kuolee erilaisiin syihin valtavia määriä joka vuosi. Vertailun vuoksi, viime vuonna Australiassa 310 000 ihmisellä diagnosoitiin influenssa, joista yli 3000 kuoli. Kukaan ei edes kohauttanut olkiaan saati väläytellyt ideaa yhteiskunnan sulkemisesta.

Median vastuuttomasti pelkoa lietsova uutisointi on saanut monet pelkäämään koronaa kuin mustaa surmaa tai ebolaa konsanaan. Siitä huolimatta, ettei korona ole osoittautunut lähellekään yhtä tappavaksi kuin mitä alkuaikojen malleissa päin honkia arvioitiin. Uutiset, jotka pistäisivät tilanteen oikeaan perspektiiviin ovat harvassa, ja seurauksena koronahysteria on ottanut vallan.

Victorian pääministeri toitottaa päivittäin tapausten ja kuolemien määriä aivan kuin ihmisiä ei enää mihinkään muuhun kuolisi. Tehdään sensaatio-otsikoita milloin mistäkin kuten nyt pitkittyneistä jälkioireista, aivan kuin se olisi jokin koronalle uniikki piirre. Viruksen jälkeisen oireyhtymän kanssa kamppailevana voin kertoa, että ei ole.

Yksipuolisen ja kauhukuvia seinille maalaavan uutisoinnin seurauksena monet lähestulkoon rukoilevat entistä rajumpia rajoituksia. Ja niin kauan kuin kansa tukee rajoituksia, politiikot mieluummin yliampuvat rajoitukset kuin alireagoivat, viis veisaamatta niiden liitännäisseurauksista. Samalla rajoituksia yhtään kyseenalaistavat leimataan äärioikeistolaisiksi foliohattu-covidiooteiksi, ja eri mieltä olevien lääketieteen edustajien mielipiteet sensuroidaan.

“Käppyrän loiventaminen” ja sairaaloiden kapasiteetin suojeleminen on tottakai tärkeää. Sen suhteen Australiassa eikä ilmeisesti Suomessakaan ole kuitenkaan ollut mitään hätää. Rajoitukset ovat jatkuvaa tasapainottelua, ja nyt Victoriassa on mielestäni kallistuttu pahasti ylivarovaisuuteen, jolla on kallis hintalappu. Mikä on oikea strategia, tai mitä Victoriassa olisi tapahtunut ilman lockdownia – sitä emme voi vielä tietää.

Valtaosa Melbournen koronakuolemista on tapahtunut vanhainkodeissa. Herää kysymys, olisiko tilanne pitänyt hoitaa paremmin vanhainkotien suhteen, ja antaa muun väestön jatkaa elämäänsä lievemmin varotoimin.

Niin WHO kuin EU:kin on myöntänyt, että lockdown ei ole pitkän aikavälin strategia, ja sitä tulisi käyttää vain viimeisenä oljenkortena sen vakavien liitännäisvaikutusten vuoksi. Lääketieteellisen The Lancet -julkaisun mukaan tiukat lockdownit tai laaja testaus eivät ole johtaneet pienempään kuolleisuuteen.

Uutisia ei juurikaan näy koronarajoitusten sivuvaikutuksista. Itsemurhissa odotetaan pelkästään tänä vuonna 50% kasvua, ja rajoitusten vaikutukset tuntuvat vielä monta vuotta. Entä ne kuolemat, jotka ovat suoraa seurausta pelonlietsonnasta, koska ihmiset eivät ole uskaltaneet hakeutua hoitoon? Tai ne kuolemat, jotka ovat seurausta hoitojen lykkäämisestä sairaaloiden keskittyessä koronaan?

Entä ne vanhukset, jotka kuolevat siksi, että ovat yksinäisiä, eivät pääse liikkumaan tai saa hoitoa kuten normaalisti? Sosiaalisella kanssakäymisellä on monen vanhuksen terveydessä merkittävä rooli. Ihmiset eivät elä ikuisesti, ja eristyksessä he kuolevat yksin, ilman hyvästejä.

Arvioiden mukaan jopa miljoona ihmistä on menettänyt työnsä Australiassa. Puhumattakaan mielenterveysongelmista, kotiväkivallasta, päihdeongelmista, syrjäytymisestä, yksinäisyydestä, konkursseista, psyykkisistä vaikutuksista, koulutuksen kärsimisestä…

Kyse ei ole siitä, etteikö vanhojen tai sairaiden elämällä olisi merkitystä, tai talouden laittamisesta terveyden edelle. Vaakakupissa painaa toisella puolella talouden lisäksi myös ihmisten terveys. Sitä paitsi, pitkällä aikavälillä talous on yhtä kuin ihmisten terveys. 

Helppoja ratkaisuja ei varmaankaan ole, enkä tavallisena talliaisena niitä yritä antaa. Peräänkuulutan myös mahdollisten rajoitusten noudattamista. Jos sellaiseen strategiaan on päädytty, niin tehdään nyt ainakin parhaamme, ettemme sitä sössisi.

Rajoitusten rinnalle toivon kuitenkin neutraalimpaa uutisointia, avoimempaa keskustelua ja erilaisten mielipiteiden sallimista sensuurin sijaan. Vaikuttaa siltä, että koronavirus on keskuudessamme pitkään, joten sen kanssa pitäisi jotenkin oppia elämään. Ja rajoituksista huolimatta ihmisoikeuksista ei tulisi joustaa.

Mielenkiintoisia artikkeleita:
Forbes: 600 Physicians say lockdowns are a ‘mass casualty incident’
The Spectator: The Real covid-19 threat
The Telegraph: Top WHO disease detective warns against lockdowns
The Telegraph: Lockdown supporters cannot bear the thought that Sweden has got it right
Charles Eisenstein: The Coronation
Tommi Laiho: Varaudu kolmanteen aaltoon, jolloin lingosta tulee sinko
Tulos maskien vähäisestä hyödystä “ei ole muuttunut mihinkään”
Suomen Kuvalehti: Koronakriisin aikana valtalehtien avaamisesta tuli vastenmielistä – Arvostan tiedettä ja siksi olen koronaskeptikko
Ville-Veikko Elomaa: Koronadystopia
THL:n pääjohtaja: Koronauutisointi mennyt överiksi
Youtube: Viral Issue Crucial Update: The science, logic & data explained
Modelhealthshow: Mask facts

Mitä meille kuuluu? 

Australian pohjoisen tropiikin Cairns ei ole ollut yhtään pöllömpi paikka viettää koronavuotta, eikä meillä ole sinänsä ollut marisemisen aihetta – päinvastoin, olemme tunteneet itsemme aika onnekkaiksi. Täällä, niin kuin valtaosassa Australiaa, ei missään vaiheessa ole ollut vakavaa epidemiaa. Pahimmillaankin alkuvuodesta Cairnsissä on ollut alle 30 tapausta, eikä yhtään kuolemaa. Olimme silti täälläkin eristyksessä kuusi viikkoa maalis-huhtikuussa. Sittemmin elämä on palannut lähestulkoon normaaliksi. Elämä tropiikissa palmujen alla lievittää pahinta matkakuumetta, ja pienet retket lähiympäristöön piristävät kummasti.

Turismista normaalisti elantonsa saava Cairnsin kaupunki on ottanut pahasti osumaa koronasta. Tilanteelle ei helpotusta näy niin kauan kun Queenslandin pääministeri vaatii osavaltioiden rajojen pysyvän kiinni.

Meillä oli loppuvuodelle matkoja varattuna, jotka peruuntuivat. Joulukuulle on vielä lennot Suomeen, mutta niiden toteutuminen on iso kysymysmerkki. Varsinkin, kun ne lähtisivät Perthistä, ja osavaltioiden välillä ei pääse matkustamaan. Viimeksi olen nähnyt perhettäni yli kaksi vuotta sitten, joten luvan lähtöön saadaksemme olisimme valmiita vaikka muuttamaan pysyvästi Suomeen, jos se siitä on kiinni.

Pidetään peukut ja varpaat pystyssä, että pahin on ohi. Pidetään toisistamme huolta, ja samalla maltti ja järki päässä.

LUE MYÖS:

MATKAOPAS: AUSTRALIA
Australia on tulessa – Mitä, miksi, miten voimme auttaa?
Australiassa kaikki voi tappaa