Kotiinpaluun kulttuurishokki – Kun Suomi ahdistaa
Suomen vierailut voivat olla pakahduttavaa ristiriitaisten tuntemusten vuoristorataa. Käänteisestä kulttuurishokista puhutaan etenkin paluumuuton yhteydessä, mutta pelkkä vierailukin voi pitkän ajan poissaolon jälkeen olla kuin ämpärillinen jääpaloja niskaan.
Vuosien aikana ulkomailla kotimaata alkaa ajatella romantisoiden, nostalgisen sinivalkoisten silmin, kunnes Suomeen palatessa odotukset ja todellisuus eivät kohtaakaan.
Ihastelin Suomen visiitillä synnyinmaani kauneutta, nautin täysillä valkoisesta joulusta, lenkkeilystä metsien syvässä hiljaisuudessa ja ajasta rakkaiden kanssa. Mutta paitsi ne ihanat asiat Suomessa, myös epäkohdat paistoivat räikeästi ulkosuomalaisen silmiin. Joskus on ihan hyvä käydä muistuttamassa itseään, miksi mieluummin asun ainakin tällä hetkellä muualla.
Suomen pimeys, epäkohteliaisuus, loskakelit ja kireä ilmapiiri ahdistivat, vaikka minkään näistä ei olisi pitänyt olla yllätys. Aikaisin iltapäivällä on pilkkopimeää, ja keskellä päivääkin pitää olla valot päällä. Naapuri tai vastaantulija metsälenkillä ei tee elettäkään noteeraamisekseni. Kengät kastuvat läpimäriksi Helsingin sohjossa kahlatessa, ja räntää sataa vasten kasvoja. Joku tönäisee ohimennessään eikä pahoitteluja kuulu. Hanskat tippuvat matkasta kiireessä, ihmisjoukosta kukaan ei pysähdy niitä noukkimaan. Töykeä taksikuski kaahaa, ja kaupassa ruoan hinnat häkellyttävät. Ikävöimieni suomalaisten ruokien hohto on äkkiä eletty, kun salmiakki ei maistukaan yhtä hyvältä kuin ulkomailla silloin harvoin kun sitä näppeihinsä saa.
Eniten Suomessa kuitenkin ahdistaa se, että tunnen itseni niin ulkopuoliseksi. En ole turisti, mutta en paikallinenkaan enää. En odottanut löytäväni Suomea ja sen ihmisiä sellaisena kuin ne jätin, mutta muutoksen todistaminen omin silmin sai silti sisäisen identiteettikriisin poikasen pulpahtamaan pintaan. On vaikea tuntea yhteenkuuluvuutta, kun elää niin erilaista elämää, jota ympärillä olevat eivät tunne. Jokaisella Suomen visiitillä tunnen itseni taas entistä enemmän vieraantuneeksi synnyinmaastani.
Huomasin, kuinka suomen kieleni on kärsinyt. En muista sanoja ja vahingossa möläyttelen englantia. Tunsin helpotusta, kun kassamyyjä puhuikin englantia. Stressasin myös asioita kuten junamatkustamista ja kaupassa käyntiä. Mitä jos en tiedä, miten siellä toimitaan? Ulkomailla ulkomaalaiselle annetaan virheet anteeksi, mutta kyllähän minun suomalaisena pitäisi tietää. En tunnista lööppien ihmisiä tai radion biisejä. Ymmärrän kieltä, mutta muuten olen muukalainen.
Miten voinkin tuntea oloni enemmän kotoisaksi ensimmäisenä päivänä Hongkongissa, Kambodzan viidakossa, tai oikeastaan ihan missä tahansa muualla kuin Suomessa?
On keinoja, joilla suomiahdistusta voi välttää. Tässä vinkkejä muille ulkosuomalaisille kotiinpaluun kulttuurishokin välttämiseen!
Kuinka selvitä Suomen visiitistä – 8 vinkkiä
1. Hyväksy muutos ja omat tunteet. Sopeutuminen on helpompaa, kun hyväksyy ja käsittelee omat tunteensa. Menneeseen on turha jämähtää, pidä katse tulevassa. Et ole sama ihminen kuin ennen, etkä todennäköisesti edes haluaisi olla. Eivät ole muutkaan, ja ihmissuhteet kyllä kestävät erilaiset elämät jos niin haluaa.
2. Muista, että aina pääsee pois. Tämä on helppoa etenkin, jos olet vain käymässä ja taskussa on jo lentoliput pois. Kaukaa katsottuna Suomea on helppo rakastaa.
3. Pidä huolta rutiineista ja hyvinvoinnista. Ahdistus voi kummuta jo siitä, ettei voi fyysisesti hyvin. Lepää, syö hyvin ja liiku. Simppeli neuvo, mutta ei välttämättä ollenkaan itsestäänselvää ainakaan itselleni Suomen lomilla. Pöydät notkuvat suomiherkkuja, unettomuus painaa päälle kun kroppa laahaa Australian ajassa, eivätkä jatkuvat viinisessiot kavereiden kanssa auta asiaa.
4. Varmista oma rauha. Pitkää visiittiä ei välttämättä jaksa toisten nurkissa. Itse alan pian kaivata omaa rauhaa. Sen voi varmistaa vaikkapa yöpymällä osa ajasta hotellissa tai Airbnb:ssä, joskus pelkkä liikkuminen metsässä yksin voi auttaa.
5. Ole itsekäs. Aikaa Suomen lomalla on usein rajallisesti. Asennoidu jo etukäteen siihen, että kaikkia ei ehdi välttämättä tavata. Älä vaadi itseltäsi liikoja. Jos olet itse matkustanut 30 tuntia toiselta puolelta maailmaa, ehkä nyt on toisten vuoro tulla sinua katsomaan.
6. Keskity positiiviseen. Asioihin, joita olit ikävöinyt, aikaan ystävien ja perheen kanssa. Ahnehdi suomen kieltä ja keskity asioihin, jotka ovat paremmin kuin omassa kotimaassasi.
7. Hae vertaistukea. Ulkosuomalaisena on ikuisesti ulkopuolinen, niin asuinmaassa kuin myös entisessä kotimaassa. Siksi muiden ulkosuomalaisten, paluumuuttajien tai muuten vaan kulkurielämää elävien seuraan hakeutuminen voi piristää. He ymmärtävät mitä käyt läpi ja jos olet onnekas, jaksavat ehkä jopa kuunnella reissujorinoitasi.
8. Lomaile. Tutustuminen uusiin maisemiin kotimaassa voi piristää ja avata taas hiukan silmiä kotimaan kauneudelle. Meille se kohde oli tällä kertaa Lapin Saariselkä.
Ja jottei menisi ihan synkistelyksi, lue myös:
12 + 1 syytä miksi Suomessa on ihmisen hyvä olla
Seikkailijattaret: Missä on koti ulkomailla asuvalle
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Veera
Mä oon nyt viettänyt Suomessa 11 kuukautta ja kirjoittanut samankaltaisen postauksen luonnoksiin jo kuukausia sitten, mutta syystä tai toisesta jättänyt sen jakamatta. Koen, että tuntemukset Suomeen paluusta on kaikkien muiden mielestä ”vääriä” ja mitä pidempään aikaa kuluu, sitä ulkopuolisemmaksi itseni täällä tunnen. Onneksi syksyllä on muutto Skotlantiin edessä, sen voimalla mennään vielä viimeinen puoli vuotinen. Kiitos tästä 🙂
Anna
Jotenkin kuvittelin, että ne ulkopuolisuuden tuntemukset siitä loivenisi mitä kauemmin viipyy. Ehkä et ole vielä siinä vaiheessa, tai ehkä sitä sopeutumista ei kaikille vaan tule 🙂 Samaistun kyllä noihin “vääriin” tuntemuksiin myös siltä ajalta, kun vuoden Ausseissa asumisen jälkeen muutin hetkeksi takaisin Suomeen. Tsemppiä odotukseen, ja jaappa nyt se juttu, olis kiva lukea 🙂
Viherjuuria
Hyviä ajatuksia. Toisaalta myös sellaisia ulkopuolelta tehtyjä huomioita. Pimeys ja loska ovat inhottavin osa talvea, I agree, ja Suomessa tuntuu olevan kauhean stressaantunut ja kiireinen ilmapiiri. Samalla kuitenkin ainakin itselleni tulee joka reissulla muistutuksia pinnan alta löytyvästä ystävällisyydestä ja avoimuudesta. Se vain pitää huomata. Pidempi aika Suomessa olisi saattanut loiventaa joitakin pahimpia törmäyskursseja entisen kotimaan kanssa =) Vinkit Suomen sietämiseen olivat oikein hyviä,. Itselläkin alkaa mennä siihen suuntaan, että lomalla ollaan myös hotellissa tai mökissä, ainakin silloin, jos kyseessä on monen viikon reissu ja mieskin on mukana. Muuten ei vaan, hm, jaksa 😉
Anna
Kiinnitin huomiota myös tuohon pinnan alta löytyvään ystävällisyyteen. Ei suomalaiset epäystävällistä kansaa sinänsä ole, vaan hiukan jäykkää ja hymytöntä, mutta Ausseista tullessa se voi helposti tuntua epäkohteliaalta. Sellaista perushuomaavaisuutta ehkä kaipaisin enemmän. Mutta ettei mene ihan yleistykseksi ja negistelyksi, niin joukkoon mahtui tälläkin reissulla myös niitä herttaisia ja auttavaisia ihmisiä. <3
Jasmin
“Ymmärrän kieltä, mutta muuten olen muukalainen”. Tähän voisi tiivistää mun fiilikset Suomen visiiteistä. Tosi usein tuntuu ettei mulla ole enää mitään yhteistä niiden ihmisten kanssa jotka mun elämään Suomen päässä kuuluu. Tuttuja naamoja on kiva nähdä ja voidaan muistella menneitä, mutta mietä kauemmin Suomesta on ollut pois sitä enemmän tuntuu että ollaan kasvettu täysin erilleen. On vaikea löytää puheenaiheita omien kuulumisien ohella kun ei tunnista radion biisejä, sisko käyttää sanoja joita suomenkielessä ei ollut olemassakaan kun mä asuin siellä ja noin päällisin puolin mulla ei ole mitään käsitystä mitä koko maassa on meneillään. Itku on meinannut tulla usein heti lentokentällä kun ihmiset on niin töykeitä. Kukaan ei vaivaudu pitämään ovia auki eikä kukaan kiitä itseselvissä tilanteissa. Käyttäydyn nykyisessä kotimaassani liian suomalaisesti mennäkseni paikallisesta ja Suomessa liian ulkomaalaisesti tunteakseni oloani siellä kotoisaksi. On tosi vaikea kun koteja löytyy ympäri maailmaa, mutta joka paikassa on aina tiettyyn pisteeseen asti ulkopuolinen. On myös tosi vaikea löytää ihmisiä jotka jakaa samat fiilikset, koska ainakin mun kohdalla suurimmalla osalla mun ulkosuomalaisista ja muista expat kavereista on tosi vahvat siteet kotimaihin ja siellä vietetään kaikki lomat siinä missä mä käyn Suomessa ehkä just sen kerran vuodessa piipahtamassa. Mahtava kuulla että muilla on samanlaisia fiiliksiä Suomeen paluusta 🙂
Anna
Hyvin täydensit omia ajatuksiani Jasmin, olis voinut olla omasta kynästä. <3 Ihana kuulla, että on kohtalotovereita! Itse oon nyt käynyt tosi harvoin Suomessa, kolme kertaa Ausseissa asumisen aikana. Se liittyy eniten etäisyyteen ja hintaan, mutta ehkä vähän myös siihen, että ne reissut on aina sellaista tunteiden vuoristorataa. Paljon on ihania asioita mutta monet asiat myös ärsyttää ja turhauttaa, paljon herkemmin kuin jos asuisi Suomessa. Toi on rankkaa, kun tuntuu ettei ole mitään yhteistä. Mutta kyllä vahvimmat ihmissuhteet kestää ne erilaiset elämät, jos ne kestää senkin että nähdään vaan kerran kolmessa vuodessa. Ja pitää kai yrittää ajatella positiivisesti, et varmaan kuitenkaan vaihtaisi pois sitä useamman kotimaan rikkautta. 🙂
Outi/Maa Quzuu
Aika hyviä pointteja, harvoinpa tällaisia näin perisuomalaisena ajattelee. Mutta mun mielestä kovin inhimillisiä ja anteeksiannettavia ajatuksia ja tuntemuksia (vaikket nyt suoranaisesti mitään anteeksiantoa anellutkaan :D). Veikkaanpa, että jos itse olisin asunut noin pitkään muualla, saattaisin tuntea ihan samoin. Terveisin, tälläkin hetkellä sukat märkinä lumihangessa tarpomisesta ja lopen kyllästynyt ikuiseen ulkovaatteiden kanssa venkslaamiseen. Valkoisia hiekkarantoja odotellessa!
Anna
Pieni kynnys on aina julkaista mitään Suomea kritisoivaa, koska siitä usein voi seurata hyökkääviä vastareaktiota, mutta päätin nyt kuitenkin avautua. 🙂 Vaikka asun tällä hetkellä mieluummin muualla, Suomi on kuitenkin rakas. <3 Toivottavasti hiekkarannat kutsuu pian!
Veera K
Yhdyn kylla joka sanaan tekstissasi ja myos kommenteissa, varsinkin Veera-kaiman ja Jasminin.
Olen huomannut, etta aikalailla maksimiaika kotimaassa alkaa olla 2 viikkoa ennen kuin meinaa tulla itku. Erittain tuttuja tunteita ovat nuo ulkopuolisuuden tunteet, kun edes vanhojen ystavien kanssa ei tunnu loytyvan yhteista savelta. On kova paikka sielulle olla muukalainen kotimaassaankin. Ja naista tunteista on hankala puhua, vain toiset ulkosuomalaiset ymmartavat naita tunteita (eivatka aina hekaan) ja ihan tavan tallaajalle huoleni kuulostavat lahinna teennaiselta brassailulta. Ja jos kehtaakin kritisoida Suomea jostain ja kehua toista kotimaataan niin siita narkastytaan kovin herkasti. Minusta on tullut Suomen visiiteilla oikeastaan aika tuppisuu. 🙁
On aina kuitenkin ilo lukea tallaisia teksteja ja huomata, ettei ole yksin. Tekisi melkein mieli perustaa Facebook-ryhma nimella “Ahdistuneet ulkosuomalaiset” ja alkaa vuodattamaan. :’D
Anna
Heheh jos perustat niin lähetä heti kutsu! 😀 Ihana kuulla, että on kohtalotovereita! Tiedän niin tuon tunteen, kun tuntuu, ettei oikein voi puhua mistään. Toisaalta niillä toisilla osapuolillakin on varmaan samantyyppisiä ajatuksia, mistä tuon kanssa nyt voi puhua? Kun toinen reissaa maailmalla ja toinen perustaa pesää, niin tottakai yhteistä jutunjuurta joutuu vähän enemmän hakemaan. Tuntuu, että useimpia Ausseissa eläminen ei tunnu kiinnostavan. Keskitytään mieluummin muihin aiheisiin, ja yritän itse purra huulta etten vastaa kaikkeen selittämällä, miten sekin on Ausseissa eri tavalla. 🙂
Veera K
Joo, mullekin tulee sellainen olo valilla etta ketaan ei oikeastaan edes kiinnosta mun kuulumiset ja elama pahemmin. Todetaan vaan etta hengissa se on ja hyvaa sille kuuluu, kysellaan etta koskas sita Suomeen asetutaan ja sitten puhutaan jostain muusta. Eika se mua silleen haittaa, toki on ihanaa kuulla kun kaverit toteuttaa unelmiaan esimerkiksi juuri pesanrakennuksen tai muun suhteen, mutta tulee vaan ajoittain semmonen olo etta mun elama ei oo tarpeeks kiinnostavaa etta siita voisi jutustella tuon enempaa. Tai etta se ei ole “oikeeta” elamaa, ulkomailla asuminenhan on ikuista lomailua ja niin edespain. Valilla joku vielakin pudottaa tuonkin keskusteluun ja silloin on vaikea olla tarayttamatta jotain todella nokkavaa. 😀
Teija / Lähdetään Taas
Niin muistan kun palasin Suomeen 11 vuotta (!!) sitten Costa Ricasta vain puolen vuoden siellä oleskelun jälkeen. Moni asia oli tosi hämmentävää, mutta kaksi asiaa muistan parhaiten, sen, että kaikki näyttivät keskellä talvea ihan kuolleilta, kun olivat niin vaaleita ja se, että ei ollut mitään tietoa julkkiksista, ketä sillä välin oli pongahtanut ihmisten tietoisuuteen. En nykyäänkään tiedä, kun en seuraa julkimoiden elämää, mutta silloin se tuntui hassulta, ettei tiennyt jotain kaikkien tietämää tv-persoonaa.
Voin kuvitella, että sinulla on vielä oudompi fiilis, kun olet jo niin pitkään asunut pois Suomesta.
Anna
Mitä kauemmin aikaa menee, sitä oudommalta Suomi tuntuu. Heheh kieltämättä ihmiset ehkä hiukan muistuttaa jotain eläviä kuolleita 😀 Oon kyllä itse ihan samanlainen kalpeanaama vaikka Ausseissa asunkin ettei sen puoleen.
Anna-Maria K
Mulle iskee aina kova kulttuurisokki kun palaan reissusta suomeen takaisin. Ja nyt päätin tuliaisina muille täällä oleville tuoda hymyjä. Koska muakin aina ihastuttaa reissun päällä se, kuinka ihmisiin otetaan kontaktia. Hymyillään ja tervehditään. Tuolla loskasateessa koirien kanssa kävellessä siis hymyilen vastaantuleville ja juna-asemalla jään pitämään ovea auki. Yritän ainakin itse lisätä hyvää ympärilleni 🙂
Anna
Pelkästä hymystä voi jo tulla niin isosti hyvä mieli jollekin! Monesti hymyilevä vastaantulija on saanut itsenikin hyvälle tuulelle.
Jenna Valtari / Enemmän kuin äiti
Mulle iskee suomalainen kulttuuri ja ilmasto kasvoille märän rätin lailla jo lyhyenkin reissun jälkeen! Toki Suomen kesä ja yötön yö on upea ilmiö, mutta eipä ole viime aikoina saanut siitä oikeasta kesästä nauttia paria viikkoa enempää. Viime kesäkin oli aika farssi, ikävä tuli rantalomalle.. Allekirjoitan kaikki (etenkin postauksen ensimmäisissä kappaleissa kirjoittamasi) kohdat. Toisaalta täällä riittää kyllä ylpeyden aihettakin monessa asiassa moneen muuhun maahan verrattuna, mutta usein nuo “pienet asiat” arkipäiväisessä elämässä aiheuttaa eniten kotiinpaluumasennusta 😀
Anna
Ulkomailla ollessa sitä muistelee niitä hyviä juttuja ja miettii Suomea vaaleanpunaisten lasien läpi. Ne odotuksetkin varmasti vaikuttaa siihen kokemukseen sitten kun sinne Suomeen palaa.
Elina Marjaana Travel Blog
Tuttuja tunteita ja ajatuksia! Mulle on aina ollut paljon helpompi mennä tuntemattomaan kuin palata tuttuun. Muistan edelleen tosi hyvin, kun palasin vaihto-opiskeluvuoden jälkeen Suomeen ja koin todella voimakkaan kulttuurisokin. Siitä on jo pitkä aika ja silloin puhuttiin lähinnä kulttuurisokista kohdemaassa, joten olin todella ihmeissäni ja mietin mikä mua vaivaa. Hiljalleen sopeuduin takaisin Suomeen, mutta noista sun vinkeistä, etenkin omien tunteiden hyväksymisestä, olisi varmasti ollut apua. Olen asunut useita kertoja muutaman kuukauden pätkiä ulkomailla ja huomannut, että paluu on muuttunut vähän helpommaksi joka kerran jälkeen. Ei se silti ihan ongelmatonta ole.
Anna
Uskon, että itseä auttaisi kun pääsisin käymään vähän useammin. Ei unohtuisi niin totaalisesti kaikki ne ikävemmät puolet, ja muistaisi mitä odottaa.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
Tuttuja tunteita. Olin viime viikolla Suomessa muutaman päivän ja mietin vierailuni jälkeen sitä, että en varmaan koskaan enää palaa Suomeen asumaan. Ajattelin kirjoittaa siitä postauksenkin, kunhan saan syyt jäsenneltyä päässäni, mutta tässähän moni asia tulikin jo esiin. Hyviä neuvoja myös, etenkin tuo “itsekkyys” on pitänyt opetella. Vaikeaksi tilanteen tekee tietysti nyt myös ikääntyvät vanhemmat, jotka eivät ymmärrä, miksi Suomi-loma ahdistaa.
Anna
Suomessa asuvalle perheelle ja kavereille voi tosiaan olla vaikea suomiahdistusta purkaa. Toivottavasti saat postauksen kirjoitettua, olis kiva lukea!
Stacy Siivonen
Minulla kesti noin kymmenen minuuttia Suomessa ennen kuin rupesin haluamaan pois täältä. Jotenkin Hiekkaharjun asemalla oleva “Aito avioliitto” -juliste aiheutti sen ahdistuksen. Kaverit sanoivat, että vuosi vuodelta on yhä vaikeammaksi tullut paluu Suomeen.
Ilmapiiri Suomessa on muuttunut ihan vuosikymmenen sisällä ahdistavaksi, ahdasmieliseksi, häijyksi ja vahingoniloiseksi.
Ystävällinen vinkki säästää rahat: älä tule Suomeen.
Anna
Ymmärrän mitä tarkoitat… Ja hyvä säästövinkki, perhettä ja kavereita on vaan silloin tällöin pakko käydä katsomassa <3
Minna
Pakko kommentoida tuohon Aito avioliitto-asiaan, että varmasti homoja vastustavia tahoja on ollut menneinä vuosina huimasti enemmän. Tuon liikkeen ihmisethän olivat tosi pieni porukka, joiden kansalaisalote kaatui heti. Sen sijaan homojen liittoja puolustava kansalaisaloite sai heti ensimmäisenä päivänään 50 000 allekirjoitusta ja valtavat kansanjuhlat Kansalaistorilla – samoin Pridestä on tullut viime vuosina koko kansan yhteinen juhla, puistojuhlissa on monesti ollut koko heterokaveriporukkani.
Veikkaisin siis, että olet saanut yhden julisteen perusteella vääristyneen kuvan. Jos nuorisolta kysyy, kukaan ei edes kyseenalaistaisi homojen oikeuksia. Pieni porukka vaan jossain vielä yrittää läyhätä vastaan. Mutta suuri Suomi on kuitenkin nykyisin ainakin tuon asian suhteen melkoisen avomielinen.
Emma
Mä en ole asunut muualla puolta vuotta pidempää jaksoa, mutta voin silti samaistua kirjoittamaasi. Pidemmän ajan jälkeen Suomi tuntuisi varmasti todella pimeältä, märältä ja tylyltä. Toisaalta muistan myös, miten ihanaa oli palata Aasian komennukselta sysipimeään joulukuuhun: tuntui jotenkin lohdulliselta ja armolliselta vaan kietoutua siihen pimeyteen pitkästä aikaa.
Anna
Australiassa asuessa melkein ikävöin ja haaveilin siitä pimeydestä, ja tykkään pimeästä tunnelmasta, kynttilöistä ja talvisesta joulusta. Mutta palasi kyllä mieleen myös se, miksi on ihan kiva asua aurinkoisessa maassa. <3
Sofia / Project Forever
Tämä oli aika herättelevä postaus suomalaisuudesta myös ihan näin Suomessa asuvan näkökannalta! Allekirjoitan sen hymyttömyyden ja tylyn ilmapiirin mikä täällä vallitsee, mutta se on onneksi ihana asia että suomalainen on sitä vain päälle päin. Useimmat ovat todella ihania ja sydämellisiä ihmisiä kun vähän pääsee keskustelun alkuun, tai tekee itse sen jonkun auttavan tai hyvän teon toiselle. Toisaalta en itsekään haluaisi tuntemattoman kanssa small talkia harrastaa, mutta kieltämättä jonkinlainen toisen ihmisen huomaaminen olisi kyllä täällä enemmän paikallaan. Balilta Suomeen palatessa se hymyttömyys ja se, että kukaan ei katso päin, oli kyllä aikamoinen isku vasten kasvoja. Tämän luettuani yritän itse hymyillä tuolla vähän enemmän! 😉
Anna
Totta, pinnan alla suomalaiset on kyllä ystävällistä kansaa. Ja en kyllä Suomessa asuessa ollut sen kummempi hymynaama kuin muutkaan, se on kai vaan se kulttuuri, mihin varmasti vaikuttaa pimeys ja kylmyys. Mutta ehkä sitä voi yksittäisten ihmisten kautta pikkuhiljaa muuttaa!
Ansku BCN
Samoja fiiliksiä olen käynyt läpi näiden vuosien mittaan, kun Suomi on ollut vain lomakohde ja koti on jossain muualla! Nykyään se ahdistus on tosin jo helpottanut ja minusta on aina ihana käydä Suomessa, ja siihen vaikuttaa varmaan se, että on jokseenkin 100 prosenttisen varmaa, että emme palaa Suomeen asumaan tai ainakaan sitä ei enää aktiivisesti mietitä. Nykyään minusta Suomenreissuilla on pelkästään ihanaa: ihmiset ovat niin ystävällisiä ja auttavaisia, juomavesi on hyvää, on tilaa hengittää eikä ole hiki 🙂
Anna
No hiki ei tule, se on plussaa 😀 Tuntuu, että itseä auttaisi se, jos pääsisi vähän useammin käymään. Kun on kauan poissa, ne huonot asiat unohtuu kokonaan ja Suomesta maalaa mielessään vähän liian ruusuisen kuvan.
Saana | Live now – dream later
Omat ulkomailla asumiset ovat olleet maksimissaan vuoden mittaisia, mikä ehkä vaikuttaa osaltaan siihen, että mun omat kokemukset ovat olleet täysin päinvastaisia. Sen sijaan että ahdistuisin, olen ulkomailla asuessa oppinut kaipaamaan sellaisia pieniä asioita, joita en olisi koskaan uskonut kaipaavani, kuten nurmikonleikkuuta tai pihan kolausta. Tai juustohöylää. Meillä puhutaan kotona pelkästään englantia joka tapauksessa, joten välillä kielet menevät itselläkin sekaisin enkä aina muista mitä kaupungilla asioidessa pitäisi puhua, mutta eipä sekään ole tahtia haitannut.
Saan tällä kommentilla ehkä vihaa niskaan, mutta osa ahdistuksen aiheista kuulostaa omaan korvaani lähinnä Helsinkiin liittyviltä ongelmilta, mitä en yleistäisi koko Suomeen! 🙂 “Naapuri tai vastaantulija metsälenkillä ei tee elettäkään noteeraamisekseni. Joku tönäisee ohimennessään eikä pahoitteluja kuulu. Hanskat tippuvat matkasta kiireessä, ihmisjoukosta kukaan ei pysähdy niitä noukkimaan. Töykeä taksikuski kaahaa, ja kaupassa ruoan hinnat häkellyttävät.” Mun on vaikea tunnistaa näistä sitä Suomea, missä itse asun. Loskan kuittaan, rakastan talvea, kunhan se on kunnollinen – kylmä ja valkoinen. Mutta tuo ihmisten käyttäytyminen on yksi niistä syistä, miksi käyn Helsingissä vain kun on pakko. Täällä länsirannikolla ihmiset katsovat silmiin, hymyilevät ja tervehtivät – myös ja erityisesti metsälenkillä. Toki tiuhun aina yksi mätä muna mahtuu täälläkin, mutta niin se on kaikkialla maailmassa.
Anna
Kun on pitkään poissa, sitä unohtaa ne huonot asiat kokonaan ja nostalgisesti keskittyy ikävöimään niitä kivoja juttuja. Ausseissa asuessa tulee sitä pimeyttä ja kylmyyttäkin tietyllä tavalla ikävä! Sitten kun pitkän ajan jälkeen tulee kotiin niin ne odotukset ja todellisuus ei kohtaakaan. Uskon, että se ahdistus johtui pitkälti siitä. Ja on varmaan totta, että alueellisia eroja on. Helsingin lisäksi itse pyörin paljon Lappeenrannassa, missä noita negatiivisia kokemuksia myös koin. Mutta lyhyellä reissulla otanta on pieni, voi olla että kävi vaan huono tuuri. Tai sitten ensi kerralla vietän enemmän aikaa lännessä 😀
Saana | Live now – dream later
Haha, tervetuloa tänne (villiin) länteen vaan! 😀 Kyllähän oma mielentila vaikuttaa vahvasti siihen, miten asiat kokee. Jos mieli on jo valmiiksi vähän musta, pienet positiiviset asiat on helppo sivuuttaa ihan huomaamatta ja pimeyden keskellä näkee vaan ne ikävät asiat. Toivottavasti seuraava Suomen-vierailu sujuu positiivisemmissa merkeissä! 🙂
Anna
Siun pitää lukea nuo muutkin Suomi-postaukset, kyllä meidän Suomen matkaan nimittäin mahtui paljon ihaniakin hetkiä, ei se pelkkää kulttuurishokkia ollut 🙂 https://muuttolintu.com/2017/12/28/valkoinen-joulu-ja-muita-suomen-matkan-kohokohtia/
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
Ehkä se on vaan merkki siitä, että sun paikka on Anna jossain muuallapäin maailmaa – jossain ihanassa ja lämpimässä. <3 Tunnen samoja fiiliksiä täällä hyvin usein, sillä erityisesti pimeys, epäkohteliaisuus ja kireä ilmapiiri ahdistaa. Joskus tuntuu, että me suomalaiset ei osata olla helposti onnellisia toisten puolesta (yleisesti, poikkeuksia varmasti on) vaan heti ajatellaan usein jotain negatiivista. Joskus täällä on hankala olla sitä, mitä haluaisi.
Ihanaa oli kuitenkin, että tulit käymään Suomessa! Musta on ollut tosi kiva lukea sun Suomi-fiilistelyjä, jospa itekkin jonakin kauniina päivänä löytäisin itseni saman tyylisestä tilanteesta. Tää varmasti lukee jossain sun blogissa, mutta mikä sai sut alunperin muuttamaan pois Suomesta? 🙂
Anna
Hankala olla sitä mitä haluaisi, se on vähän niin! Tuntuu että kaikkien pitäisi olla samasta muotista ja toisia helposti lytätään. Lähdin aikoinaan opiskelijavaihtoon, ihastuin Australiaan ja siitä se sitten lähti 🙂 Tarkempi tarina löytyy täältä https://muuttolintu.com/2016/07/09/muutto-australiaan-miten-kaikki-alkoi/
Merja / Merjan matkassa
Suomen talvi on kyllä ahdistava, kun koko ajan on pimeää ja kylmää. Aurinkoiset talvipäivät ovat tälle vastakohta ja ne ovat ihania, mutta niitä ei usein ole tänä talvena näkynyt. Ihmisten epäkohteliaisuudesta täytyy sanoa, että Helsingissä tapaa myös ystävällisiä ihmisiä, jotka nostavat pudonneet hanskat ja juoksevat perään 🙂 En asu pääkaupunkiseudulla, mutta käyn työn puolesta Helsingissä usein ja joskus oikein ihmettelen miten kohteliaita ihmisiä siellä tapaa. Olen nimittäin kuullut tästä töykeydestä muiltakin. Tai sitten mulla on käynyt vaan hyvä tuuri 🙂
Anna
Kiva kuulla, tais käydä vaan huono tuuri! Ja aurinkoiset pakkaspäivät on ihania, harmi että joulukuussa ne oli vielä vähissä.
Anne/ Matkahetket
Hyvä postaus! Itseäni ilmasto ei haittaa, olen päinvastoin alkanut vuosi vuodelta pitämään ja arvostamaan neljää vuodenaikaa yhä enemmän.:) Kaamoksestakin selviää kynttilöitä polttamalla ja tunnelmoimalla hämärää. Mutta joka kerta kun ulkomailta palaa, harmittaa ihmisten epäkohteliaisuus ja suoranainen töykeys, jota niin usein Suomessa kohtaa. 🙁 Kohteliaisuus on moneen muuhun kulttuuriin niin sisäänrakennettu, mutta ei tietysti aivan mustavalkoista ole tämäkään.
Anna
Niin, se kohteliaisuuden kokeminen riippuu varmaan siitäkin paljon mistä on tulossa. Ausseissa ihmiset kun on suorastaan yltiökohteliaita. Jos joku vain hipaisee ohimennessä, niin sitä seuraa vuolaat anteeksipyytelyt.
Tykkään itsekin selkeästä neljästä vuodenajasta, mitä hehkutin täällä https://muuttolintu.com/2017/12/05/12-1-syyta-miksi-suomessa-on-ihmisen-hyva-olla/
Pirkko / Meriharakka
Talvinen Suomi on erilainen kuin kesäinen – myös täällä asuvan mielestä.
Ainakin omakoti- ja rivitaloalueilla kesäisin näkee koko ajan ihmisiä ja tulee juteltua ainakin pari sanaa mennen tullen, mutta loskan, pyryn ja tuulen keskellä ihmiset ovat ulkona vaan lyhyen, pakollisen, ajan ja silloinkin pitää keskittyä usein selviämiseen.
Mutta talvesta huolimatta, mitä vanhemmaksi sitä tulee, niin sitä enemmän sitä kyllä arvostaa sitä miten hyvin Suomi kuitenkin toimii ja huolehtii. Aasiassa olet omillasi tai vakuutusten varassa.
Anna
Tuo on totta, että säällä on iso merkitys! Varmasti aurinkoisena kesäpäivänä irtoaisi enemmän hymyjä.
Veera Bianca
Paljon tuttuja ajatuksia silloin kun on itse palannut Suomeen ulkomailla asumisen jälkeen! Nykyään asun kuitenkin varsin onnellisesti täällä Helsingissä ja tämä paikka on alkanut oikeastaan ensikertaa tuntua oikeasti kodilta – paljon on toki siitä kiinni, että vaan sulkee silmänsä epäkohteliailta ohikulkijoilta tai taksikuskeilta ja keskittyy siihen hyvään! 🙂 Nykyään koen, että täällä on paljon ystävällisiä ihmisiä, hyvää asiakaspalvelua ja monesti jos jotain pudottelen, noukkii sen joku perästä! 🙂
Tosin nykyään jos palaan vaikka Australiaan pitkän ajan jälkeen, siellä melkein säikähdän yltiohyvää asiakaspalvelua, vaikka kovin sosiaalinen olenkin! 😀 Kai kaikkeen vaan ajallaan tottuu! 😀
Anna
Jep, tottumiskysymys se on! Ausseista tullessa sitä kontrastia ei voi olla huomaamatta, ja toisaalta en muista että olisin Suomessa asuessa kiinnittänyt huomiota ihmisten synkkyyteen, kun olin itse samanlainen 🙂 Ja kiva kuulla että ystävällisiä ihmisiä riittää, meillä tais käydä vaan huono tuuri!
Sonja Evita / Shining Journey
Kiva postaus aiheesta, joka on itsellekin ajankohtainen pari kertaa vuodessa. Olen 17-vuotiaasta saakka asunut ulkomailla pidempiä jaksoja elämässäni. Suomeen paluu on joka kerralla erilainen. Ristiriitaisuus siihen kuuluu aina, kun on sekä jälleennäkemistä rakkaiden kanssa että käänteistä kulttuurishokkia. Juuri tällä hetkellä elämäni on rakentunut niin, että vietän kesät ja joulut Suomessa. Poimin tavallaan mansikat kakun päältä. 😀 Siksi visiittini Suomessa eivät ole sisältäneet niin paljon shokkeja kuin joskus aikaisemmin. Jouluisin ihmiset ovat Suomessakin yleensä hyväntuulisia. Monet ovat lomilla, joten ehdin tapaamaan ystäviä. En yritäkään enää käydä joka paikassa, vaan valitsen tärkeimmät ihmiset, joita kulloinkin haluan tavata. Mieluummin vaihdan syvällisesti kuulumisia muutaman kanssa kuin yritän nähdä kaikkia minuuttiaikataululla kiirehtien. Saan nauttia palan kaamosta, kynttilöitä, koti-iltoja viltin alla, saunaa ja muita ihania tunnelmia Suomesta.
Kesäisin taas elämä Suomessa on huomattavasti mukavampaa kuin mihin tahansa muuhun vuodenaikaan. Ihmiset ovat iloisempia, avoimempia ja positiivisempia. 🙂
Olen kuitenkin nähnyt myös kolikon toisen puolen Suomeen paluusta. Muun muassa vaihto-oppilasvuoden ja yhden pitkän reppureissuilun jälkeen vaivuin suorastaan masennukseen ja synkkyyteen, kun alkuhuuma Suomeen paluusta oli kadonnut. Esimerkiksi 1,5 vuoden mittainen reppureissu vei minut niin erilaiseen elämään, etten meinannut osata elää enää Suomessa sen jälkeen. Ensin vähän seikkailua Trans-Mongolian junareitillä ym. Australiassa olin vuoden, jonka jälkeen matkailin kolme kuukautta Uudessa-Kaledoniassa, Fidzillä ja Cook-saarilla. Niiden jälkeen palasin Suomeen keskellä kylmintä talvea. Silloin oli vielä 40 asteen hirmupakkaset. Kontrasti oli suuri niin keleissä kuin ihmisten asenteissakin. Olin tottunut iloiseen ja letkeään saarielämään, josta olin palannut opiskelukaupunkiini Ouluun. Muistan vielä, miten moikkailin iloisena tuntemattomia lenkkipoluilla. Muistan, miten he katsoivat minua tyyliin, että mitähän tuo on vetänyt. Viikkojen vieriessä vaivuin alakuloon, kun seuraavasta reissusta ei ollut tietoakaan, töitä ei ollut ja rahatkin olivat loppu. Olen kuitenkin sopeutuvainen, joten kyllä se elämä alkoi taas hymyillä jossain kohtaa. Olen kuitenkin kokenut Suomeen paluun tuskan monta kertaa elämässäni.
Nykyään ajattelen, että koitan keskittyä mahdollisimman paljon niihin Suomen positiivisiin puoliin ja tavata siellä ihmisiä, joiden kanssa synkkaa hyvin. Jos alakulo tai kulttuurishokki iskee, ympärillä on onneksi ihmisiä, joiden kanssa sitä voi käydä läpi. Nykyään on helpompaa löytää kohtalotovereita kuin aikaisemmin. 🙂
Anna
Kiitos Sonja, kiva lukea muiden kokemuksia. Ensi kerralla haluan tulla Suomeen kesällä, ehkä ihmiset on silloin vähän pirteämmällä päällä 🙂 Tuntuu, että jos nyt itse joutuisin jostain syystä palaamaan Suomeen, olisin aika alakuloinen. Mutta kaikkeen tottuu, ja keskittyminen niihin positiivisiin asioihin on varmaan se tärkein juttu, millä kulttuurishokin yli pääsee. 🙂
kaari3
Siinäpä se pähkinänkuoressa, komppaan ulkomailla vuodesta 1967 asunut, mutta työn puolsta 10 vuodeksi palannut -80 luvulla. Suomi- lomat ovat ihania, mutta viikko riittää. Yksin olin kerran kaksi viikkoa, se oli OK koska muu perhe ei ollut sormella osoittelemassa outoja suomalaisia tapoja. Ja silti kaikki tykkäämme Suomesta, pieninä paloina.,
Johanna / Fin Nomads
Taitaa vaikuttaa aika paljon sekin, mihin aikaan vuodesta Suomeen palaa. Me tultiin kesällä parhaaseen aikaan ja kohdalle sattui vielä ihana kesäkin, joten sen takia kokemuskin on varmasti positiivinen. Ps. Tuolla kohtien 1-4 alussa on jotain oudon näköisiä linkkejä, jotka ei näytä kuuluvan postaukseen, kannattaa ehkä tsekata läpi…
Katja
Heippa,
Mahtava kirjoitus – mun piti laittaa ajat sitten nukkumaan, mutta jumiuduin lukemaan.
Tuo minkä joku mainitsi, että miltä Suomen kohteliaisuus tuntuu, riippuu siitä millainen nykyinen kotimaa on, pitää mielestäni todellakin paikkansa.
Minä asun Itävallassa ja täällä kohteliaisuus ei useasti ole aitoa. Tarkoitan siis tällä sitä, että ihmiset esim. sanovat että nähdään pian ja ilmoittelen, mutta et koskaan kuule ihmisestä mitään. Pahimmassa tapauksessa joitakin ilmaisuja käytetään ns. siihen, että toinen jättää sinut rauhaan.
Minua kauhistutti Suomessa se kylmyys kesällä, koska Itävallassa on lämpimämpi. Olin kuitenkin niin innoissani taas kerran järvistä ja merestä, että ei edes kylmyys haitannut.
Me koimme vain kohteliata suomalaisia ja toisaalta tähän vaikuttaa se, että vaikka monilla on Wienistä kuva charmikkaana kulttuurikaupunkina, niin ei voi sanoa, että wieniläiset olisivat kohteliata. Kohteliaisuutta löydät täällä kahviloista (ehkä) ja myös ravintoloista, mutta esim. vaatekaupat ja kosmetiikkaliikeet ovat pahimpia mitä tulee kohteliaisuuten. Jopa suomalaiset, jotka ovat käyneet kylässä, huomasivat kuinka epäkohteliasta palvelu Wienissä oli. Kosmetiikkakaupan myyjät vain jatkavat jutteluaan sen sijaan, että palvelisivat sinua. Ihmisten kohteliaisuus kaduillakaan ei ole niin paljon parempaa kuin Suomessa ja osittain jopa törkeää. Yrittäppä mahtua metroon lasten vaunun kanssa – erittäin vaikeaa…olet kuin ilmaa ellei joku toinen äiti tai harvassa oleva kohtelias vanha mies tai nainen satu ihmeen kaupalla paikalle…
Toisaalta tätä ei voi yleistää koko Itävaltaan, esim. Yltäitävallassa ja Tirolissa olen kokenut paljon kohteliaampaa käytöstä. Ala-Itävallan ja Wienin mentaliteetin ja meininkiin tottuneena, suomalaisten aitous ja ystävällisyys tuntuvat mahtavilta. Ilmaisisin asian niin, että suomalaiset eivät aina ehkä tunnu niin kohteliailta, koska small talkia ei harrasteta, mutta suomalaiset eivät myöskään ole suoraan törkeitä tai töykeitä….mitä täällä usein kokee.
Siis tämä miten Suomen kokee riippuu mielestäni todella paljon siitä missä maassa nykyisin asuu ja millainen sen maan mentaliteetti on.
Kiitos ihanasta kirjoituksesta taas jälleen kerran
Katja
Moi vielä,
Koska on niin myöhä, en ehtinyt kommentoida sitä, miten koen henkilökohtaisesti Suomen. Lyhyesti vain, onhan sitä shokkia ja sitä, että oma elämänkatsomus on muuttunut valtavasti ja kokemukset ovat muuttaneet minua ja olo on vieras kun ei tunne sanoja eikä ole osa muiden entisten kavereiden elämää eikä tiedä uusimpia juttuja eikä sanoja.
Mulle silti se suomalaisten aitous on niin ihana asia, että nautin olosta Suomessa. Kuten jo aikasemmin mainitsin – tähän nykyisellä kotimaalla on erittäin suuri vaikutus, koska täällä ihmiset todella usein eivät tarkoita mitä sanovat. Siihen tottuu, mutta ei siitä pidä. AITOUS on ihanaa.