Kuuba matkakohteena – Rappioromantiikkaa, paratiisirantoja ja elämäniloa

Kuuba matkakohteena on entisaikojen loisteliasta arkkitehtuuria, paratiisirantoja ja sydämellistä elämäniloa. Ensimmäisellä matkallani Kuubaan pääkaupunki Havannan eksoottinen tunnelma sai tällaisen paatuneenkin matkailijan reissusydämen pitkästä aikaa sykkimään innostuksesta niin, että päädyin palaamaan kaupunkiin uudestaan ja uudestaan. Havanna on tunteita herättävä, vahvahenkisten ihmisten kaupunki, joka on tatuoitu sydämeeni loppuiäksi.

Kuuba on yksi niistä maista, jotka menivät ihon alle. Kuuban matkoihin on mahtunut rommia ja sikareita, leikkisiä ihmisiä, komeiden siirtomaa-ajan rakennuksien ihailua, kiihkeitä salsailtoja ja toisaalta yhtä kiihkeitä keskusteluja maan nykytilanteesta hämyisissä pikkubaareissa.

Kuuban Havanna on kuin aikamatka menneisyyteen, sanotaan. Kenties aika Havannassa tuntuu pysähtyneen kiitos hallitusten, mutta maan kovia kokenut sydän sykkii vielä intohimoisesti. Kuten aina ne elämän mieleenpainuvimmat matkakohteet, Havanna ei itselleni koskaan ollut nähtävyyksiä, vaan tuntemuksia.

“Havana ooh na-na… Half of my heart is in Havana, ooh-nana… ” Camilla Cabellon biisi soi taustalla ja tukka hulmuaa tuulessa kun pinkki retroauto kruisailee pitkin Havannan Maleconin rantabulevardia.

Maailmanympärimatkaa suunnitellessa yksi varmoista kohteista oli Kuuba. Mikä sinne kutsui, upeat vintageautot vai kohtalo, en osaa sanoa.

Ehkä joku muukin tunnistaa sen tunteen, kun on jossakin uudessa, eksoottisessa kohteessa, ja silti tuntuu kuin olisi kotonaan. Löysin itseni miettimästä, olenko haahuillut Havannan vanhankaupungin kaduilla jossakin entisessä elämässä.

Heti Havannan lentokentältä ulos astuessa hymy hapuilee kasvoja, kun ensimmäiset näkemäni autot ovat juurikin niitä vanhoja jenkkiautoja.

Paluu menneisyyteen on Kuuban matkatarinoiden klisee, mutta siltä se tuntuu, kun hakemaan saapunut taksikin on suloinen vanha klassikko. Sen verran ajan haurastuttama, että kuski mieluummin avaa ja sulkee ovet itse, ettei asiakkaalla jää kahva käteen. Fiilistä kohottavat entisestään taksimatkaa säestävät radion Karibian rytmit.

Pakko myöntää, että jatkuvan maailmanmatkaamisen myötä joskus sisälle ryömii se tunne, kun mikään kohde ei oikein enää tunnu miltään. Havanna oli poikkeus. Omaleimaisen fiiliksen Havanna oli kuin olisi astunut toiseen maailmaan.

Kaupungin puoleensavetävä fiilis kutsuu pysähtymään, jäämään, tutustumaan, unohtamaan kaiken muun ja viis veisaamaan muista suunnitelmista.

Havannan vanhankaupungin Habana Viejan, mukulakivikadut ja värikkäät rakennukset yhdistettynä etnisesti monipuoliseen kansakuntaan ja iloisiin ihmisiin ovat valokuvaajan unelma.

Heinäkuun tukahduttavassa kuumuudessa Central Parkia ympäröivät klassikkoautojen värit räiskyvät auringossa. Samalla Havannan hohkaaville kaduille sulavat sekä aivot että kroppa. Ainoa helpotus löytyy puolen tunnin päässä sijaitsevilta Havannan rannoilta. Veden väri ei täällä maan kuuluisimmalle rantakohteelle Varaderolle kalpene, vaikka rannat eivät olekaan yhtä täydellisen puhtaita. Mutta mitäs siitä, kun paikallinen kuubalaismies myy kookoksia reilulla rommilisällä vain eurolla.

Iltasella Havannan kuuluisan Obispokadun lukemattomista ravintoloista kaikuvat marakassien ja rumpujen karibialaiset rytmit niin, että jäykemmälläkin suomalaisella lantio alkaa vatkaamaan – viimeistään muutaman mojiton jälkeen.

Paras paikka todistaa auringonlaskua on meren rantaa pitkin kulkeva Malecon, jossa tuntuu kuin aurinkokin itkisi verta kaupungin kohtaloa.

Havana Viejan loisteliaan arkkitehtuurin, eri väreissä räiskyvien klassikkoautojen ja livemusiikkia toitottavien baarien ulkopuolella avautuu kuitenkin toisenlainen Havanna, jossa paikallisten arjen kurjuus hyppää näkyvämmin silmille.

Täällä rakennukset eivät enää ole kiehtovalla tavalla rapistuneita vaan ihan kokonaan romahtaneita, ja usein roskatunkioiden reunustamia. Onko tämä sitten sitä nykypäivän todellista Havannaa?

Nykypäivän Kuuba

Entisaikojen vauras, näyttävän arkkitehtuurin ja palatsien Havanna on etenkin keskustassa vielä selvästi aistittavissa. Samalla varsinkin vanhankaupungin ulkopuolella rosoiset kadut, rakennusten romahtaneet julkisivut ja kadulla nukkuvat kerjäläiset muistuttavat Havannan nykypäivästä.

Menneiden vuosikymmenten loiston sijaan siitä huokuu surumielinen tunnelma ihmisten taistellessa paremman tulevaisuuden eteen. Haaveet paremmasta tulevaisuudesta murenevat samalla kun prameiden palatsien annetaan rapistua.

Kummasti maan johdolta tuntuu aina löytyvän rahaa tylsiin moderneihin tusinahotelleihin komeiden vanhojen rakennusten kunnostusten sijaan. On kuin Kuuba olisi myynyt sielunsa.

Kuubalaisten kurja nykytilanne on vaiherikkaan historian, Yhdysvaltojen orkestroiman kauppasaarron ja sittemmin nykyhallinnon ja koronakriisin monimutkainen tuotos.

Ruoasta, vedestä, bensasta ja lääkkeistä on pulaa. Sähkökatkokset ovat yleisiä. Tänä päivänä Kuuba on maa, missä taksikuski tienaa helposti paremmin kuin lääkäri. Yhden tuoreen tutkimuksen mukaan 90% kuubalaisista elää äärimmäisessä köyhyydessä.

Äärimmäiseksi köyhyydeksi tässä tutkimuksessa oli laskettu ihmiset, jotka tienaavat vähemmän kuin $2 päivässä. Minimipalkka Kuubassa on kirjoitushetkellä 2024 kuitenkin noin $7 kuukaudessa. Samalla esimerkiksi kilo porsaanlihaa maksaa puolet siitä. Kalasta on pulaa, mutta toisaalta kalastaminen on tehty mahdottomaksi. Samalla kun kansa näkee nälkää, ihmeellisesti kalaa kuitenkin myydään ulkomaille.

Olin Kuubassa yhdeksän päivää kovassa kuumeessa, jonka jälkeen raahauduin maan parhaimmaksi väitettyyn sairaalaan. Heillä ei ollut antaa edes parasetamolia. Koronakriisin aikaan maa väänsi itse omat rokotteensa, kun vaihtoehtoja ei ollut.

Kauppasaartoa enemmän paikalliset syyttävät kuitenkin nykyhallinnon korruptiota, vaikka siitä vain kuiskittaisiinkin hämyisissä baareissa. Vuoden 2021 protestien seurausten jälkeen entistä harvempi uskaltaa avata suutaan.

Yksi mieleenpainuvista kohtaamisista Kuubassa oli naisen kanssa, jonka sykähdyttävä lauluääni houkutteli meidät kurkistamaan tyhjään baariin. Keikan jälkeen nainen istui pöytäämme. Hän oli lääkäri, joka yritti vapaa-ajallaan tienata lisätienestejä laulamalla, jotta voisi jonain päivänä paeta maasta. Hän halusi antaa puhelinnumeronsa, jos vaikka tarvitsisimme joskus lääkäriä, tai vaihtoehtoisesti laulajaa.

Nykymaailman keskellä Kuuba tuntuu joskus kuin toiselta planeetalta. Siitä ei esimerkiksi ole kauan, kun jenkkimusiikin kuunteleminen oli kielletty. Kuubalaiset eivät saaneet omistaa asuntoa vasta kuin 2011. Vielä kymmenen vuotta sitten pelkästä turisteille puhumisesta saattoi joutua tuntikausien poliisikuulusteluun.

Ehkä siksi, tai ehkä koska turismi ei Kuubassa ole aina ollut itsestäänselvyys, turisteihin suhtaudutaan innostuneesti. “Hölkynkölkyn” naureskelee yksi kuubatar omalla kauppamatkallaan, kun vastaan olevani Suomesta. Toisaalta viime vuosien kurjistunut tilanne on lisännyt myös huijareita kaduilla.

Maan toivottoman tilanteen vuoksi useimmat nuoret kuubalaiset haluavat paeta ulkomaille hinnalla millä hyvänsä. Kuubassa onkin käynnissä varsinainen joukkopako; vain parin viime vuoden aikana yli 400 000 kuubalaista on lähtenyt etsimään onneaan ulkomailta.

Silti harvassa maassa voi todistaa samanlaista syvää intohimoa omaa kotimaata kohtaan.

Kaikista jokapäiväisen elämän haasteista huolimatta Havannan kaduilta välittyy elämänilo, ylpeys kulttuurista ja sisukkuus. Kuin ohimennen kuubalainen ystäväni mainitsee, kuinka ruoanlaitto ei enää onnistu, koska kävi ilmi, että koko rakennus räjähtää, jos kaasuhellan kääntää päälle. Kuubassa arjen haasteet ovat vähän erilaisia kuin Suomessa.

Havannassa sitä ei tiedä mitä saa seuraavana päivänä syödäkseen, mutta aina voi heittää tanssiksi kadulla tai auttaa naapuria.

Kuubalaisen yhteisöllisyyden todistaminen lämmittää suomalaista erakkosydäntä, mutta maassa jossa kaikesta on pulaa, yhteisöllisyys on itsestäänselvyys ja välttämättömyys. Silloin kun jokapäiväinen leipäkin on kysymysmerkki, yhdessä leikinlaskeminen, nauraminen, musiikki ja tanssi pitävät pään kasassa.

Yhdysvaltojen Kuuban vastainen kauppasaarto

Kuuballa on vaiherikas, välillä surullinenkin historia, johon kannattaa tutustua ennen matkaa, jotta ymmärtää myös maan nykypäivää. Siihen mahtuu siirtomaa-aika, vallankumoukset, kommunismi, Fidel Castro sekä Che Guevara, joita t-paidoissa edelleen monien mielestä kyseenalaisesti juhlistetaan ja sittemmin Yhdysvaltain kauppasaarto.

Vaikka Yhdysvaltojen kauppasaartoa ei voi kokonaan syyttää Kuuban nykytilanteesta, sillä on ollut merkittävä vaikutus. Yhdysvaltain presidentti Kennedyn aloittaman kauppasaarron tavoitteena oli “tuoda Kuubaan nälkää, epätoivoa ja sitä kautta lopulta vallankumous”.

Kuusi vuosikymmentä myöhemmin Yhdysvaltojen Kuuban kauppasaarto on maailman pisimpään kestänyt sellainen.

Yhdysvaltojen orkestroima Kuuban vastainen kauppasaarto ei vaikuta pelkästään Kuuban suhteisiin Yhdysvaltojen kanssa vaan lähes koko maailman, kun Yhdysvallat on kannustanut tai kiristänyt muita maita liittymään saartoon.

Nykytilanteesta sen verran, että presidentti Trump lisäsi Kuuban terroristeja tukevien valtioiden listalle. Sittemmin presidentti Bidenin hallinto kieltäytyi poistamasta Kuubaa listalta ja samalla tiukensi monia rajoituksia. Bidenin hallinnon mukaan Kuuban vastainen kauppasaarto “tukee tavallisia kuubalaisia kansalaisia kohti parempaa tulevaisuutta”. Siitä voi olla montaa mieltä.

Turistin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisena Kuuban matkan jälkeen et ole enää kelvollinen ESTA-hakemukselle Yhdysvaltoihin, vaan maahan joutuu hakemaan viisumia.

Kuuba matkakohteena

Kuuba matkakohteena on monipuolinen maa, joka tarjoaa matkailijalle niin ainutlaatuista kulttuuria, kiehtovaa historiaa ja kauniita omalaatuisia kaupunkeja, joidenkaltaista arkkitehtuuria harvassa maailmankolkassa enää näkee. Luonnon rakastajat ihastuisivat esimerkiksi Viñalesin karstikalliomaisemiin. Kuuban paratiisirannat eivät myöskään mielestäni kauheasti kalpene läheisille Bahamasaarille, joilta Kuubaan saavuimme.

Parista kuukaudesta Kuubassa vietin suurimman osan Havannassa, joten nämä blogiartikkelit ovat siitä näkökulmasta kirjoitettu. Havannasta taisi tulla lempikaupunkini koko maailmassa. Vietin myös yli viikon Varaderossa, Kuuban kuuluisammassa rantakohteessa. Kirjoitan kokemuksia Varaderosta pian!

Kuuba näyttäytyi minulle salaperäisenä suljettuna saarena. Siinä missä McDonald’sin tai jopa nettiyhteyden puuttuminen on monille meikäläisen kaltaisille maailmanmatkailijoille positiivinen asia, sulkemisella maailman Kuuban kansan ulkopuolelle on ollut vaikeat, moniulotteiset seuraukset.

Kuubassa ja sen pääkaupungissa Havannassa on lumoa, jota harvasta nykyaikaisen maailmanmenon tahdissa hypelleestä kaupungista löytyy. Uniikki kuubalainen sielu, jota on mahdotonta selittää sanoin, se on itse koettava ja tunnettava.

Olisiko Kuuban pääkaupungissa samanlaista taikaa, jos sen historia olisi ollut vähemmän kivulias?

Turismi on tällä hetkellä monelle kuubalaiselle elinehto ja viimeinen oljenkorsi. Matka Kuubaan erityisesti omatoimisesti vaatii hiukan enemmän vaivaa kuin tavallisemmat kohteet, mutta ainutlaatuisuudessaan se on vaivan arvoinen. Omalta osaltani voin kertoa, että viiden matkan jälkeenkin sydämessä on edelleen kaihoisa kaiku Kuubaan… kuin meidän tarinamme yhdessä ei olisi vielä päättynyt.

Kiinnostaako Kuuba? Matkavinkit Havannaan tulossa pian!