Matkalla pariskuntana – Miten parisuhde kestää pitkän matkan?

Matkustaminen on testi parisuhteelle. Vuoden kestävä matka on todellinen testi parisuhteelle. Töiden ja jatkuvan matkustamisen yhdistäminen sen sijaan… Se ei ole enää pelkkä testi, vaan kunnon koettelemus, johon yhdessä tehtyjä lomamatkoja ei voi edes verrata.

Viimeiset 15 kuukautta on ollut elämämme hienointa ja jännittävintä aikaa, mutta myös helposti stressaavinta. Siihen on mahtunut parisuhteen ikimuistoisimpia kohokohtia, mutta myös kamalimpia aikoja. Töiden ja jatkuvan matkustamisen tasapainottaminen on ollut paikoin hermoja raastavan stressaavaa.

Olemme olleet yhdessä lähestulkoon ilman taukoja 24/7. Olemme matkustaneet kiivasta tahtia, viipyen yhdessä kaupungissa enintään kuukauden, yleensä vähemmän. Tutustuneet kohteeseen, etsineet seuraavaa kattoa pään päälle ja samalla yrittäneet saada hommat tehtyä. Lisää soppaan vielä armoton reissuväsymys ja jatkuvat sairastelut, ja resepti katastrofiin on valmis. Mistä kaikesta tapeltiin, ja toisaalta mikä on parasta pariskunta matkailussa? Ja kaiken tämän jälkeen… Vieläkö toisen pärstä miellyttää, vai heitetäänkö kapsäkit olalle ja painellaan eri suuntiin?

Mistä kaikesta meillä tapeltiin…

Yhdessä pitkään matkustaminen vaatii sitä, että molemmat ovat varustautuneet ylimääräisellä kärsivällisyydellä. Reissuväsymyksen keskellä kränää saa keksittyä mitä mitättömistäkin asioista. Olemme onneksi oppineet tunnistamaan uhkaavat merkit toisessa jo ensimmäisestä viiltävästä mulkaisusta tai kiukkuisesta tiuskaisusta, ja kompensoimaan toisen heikkoja hetkiä.

Aina se ei kuitenkaan onnistu. Meidän matkamme ei todellakaan ole ollut pelkkiä romanttisia auringonlaskuja. Kärsivällisyyttä on vaadittu ja venytetty molemmin puolin sen verran, että jos kummallakaan olisi yhtään lyhyempi pinna, emme varmaan olisi tässä enää.

Ongelmia seuraa matkalla erityisesti silloin, kun molemmat ovat väsyneitä ja/tai nälkäisiä, ja asiat menevät pieleen. Ja kun jatkuvasti matkustaa, asioita tulee menemään pieleen ja kömmähdyksiä sattuu. Ja sitten alkaa tiuskiminen ja turha syyttely.

Miksi et sopinut Airbnb-isännän kanssa, miten pääsemme sinne? Miksi et tarkistanut kartasta, miten kaukana paikka sijaitsee? Miksi et sopinut taksikuskin kanssa selvästi hintaa? Miksi et ottanut selvää tästä etukäteen? – No miksi et itse, olisithan sinäkin voinut!

Pariskuntana reissatessa tehtävät usein jakautuvat. Siinä missä minä varaan majoituksia, Rohan varaa lentoja. Siinä missä minä hoidan tinkimisen, Rohan hommaa useammin taksin. Ja niin edelleen. Se tekee yhdessä reissaamisesta usein sujuvampaa. Siitä huolimatta reissuväsymyskiukun iskiessä näistä saa oivia kinastelun aiheita. Yhtäkkiä alkaakin tuntua, että minun täytyy tehdä KAIKKI tässä parisuhteessa. Miksi minun aina täytyy? Miksi et joskus voi?

Me molemmat olemme aika vastahakoisia valittamaan asioista hotelleissa tai ravintoloissa silloinkin kun aihetta olisi. Joskus kävi niin, että majoitus ei ollut sitä mitä odotimme. Esimerkiksi Vietnamin Halong Cityssä hotellihuoneessamme oli todella vahva kemikaalien haju. Tuulettaminen tai huoneen vaihtaminen ei auttanut. Nälkäväsymyskin oli päällä pitkän bussimatkan jälkeen, ja kinastelimme pitkään, onko tässä tarpeeksi syytä lähteä lätkimään. Emme olleet varmoja, saisimmeko rahoja takaisin, eikä kaupungissa ollut kauheasti tarjontaa. Lopulta varasin meille huomattavasti kalliimman huoneen muualta. Rohan mökötti, kunnes saavuimme huoneeseen upeilla näkymillä Halong Bayhin, ja rauha oli taas maassa.

Valokuvista meillä taistellaan lähes joka matkalla. Siitä, kun Rohan ottaa kuvia silloin, kun en koe olevani kuvauskelpoinen. Tai ei ota kuvaa silloin kun haluaisin. Tai sitten lopputulos ei miellytä. Nyt kun olen itse oppinut käyttämään kameraa, meillä kinastellaan myös siitä, kumpi sitä kantaa. Joskus olen miettinyt koko valokuvaamisen lopettamista, ettei tarvitsisi tapella niin typerästä aiheesta. Mutta se on minulle rakas harrastus, jota tekisin ilman blogiakin.

Kahinaa saatiin aikaan myös muista pikkuasioista, kuten toisen ärsyttävistä tavoista. Minua ärsytti esimerkiksi se, kun Rohan pakkaa aina ihan viime tipassa. Kun uloskirjautuminen on puolelta päivin, hän alkaa pakata viittä vaille. Ja sitten drone tai joku vastaava ei mahdukaan hänen laukkuunsa, ja hän kysyy voiko tunkea sen minun laukkuuni, joka on ollut järjestelmällisesti pakattuna jo ainakin puoli tuntia.

Rohania ärsyttää ainakin se, kun en pysy etukäteen suunnitellussa budjetissa. Kun ostin taas kerran jotakin, vaikka elämme täyteen ahdetusta matkalaukusta.

Rohanilla on paha tapa stressikiukkuuntua asioista, joille emme voi mitään, kuten vaikkapa jatkolennon missaamisesta koneen ollessa myöhässä. Minulla on sen sijaan paha tapa motkottaa asioista, joille emme voi enää mitään, kuten dronen ottamisesta mukaan Marokkoon, jonne sitä ei olisi saanut tuoda. Siinä missä itse tykkään suunnitella ja miettiä reissut tarkkaan ruokapaikkoja myöten, Rohan mieluummin elää päivä kerrallaan ja spontaanisti istahtaa mihin tahansa kulmakuppilaan.

…Ja miksi silti rakastan yhdessä matkustamista

Tunnen itsen onnekkaaksi, että olen ylipäätään löytänyt elämänkumppanin, joka jakaa samat arvot ja jolla on samanlainen elämänkatsomus. Kumppanin, joka on samalla tavalla valmis uhmaamaan yhteiskunnan odotuksia eikä kaipaa sitä perinteistä elämäntyyliä. Kumppanin, jolla on sama sisäinen palo nähdä ja oppia maailmasta.

Tunnen itseni erityisen onnekkaaksi siitä, että tämä elämänkumppani jakaa myös samanlaiset reissumieltymykset. Sopivassa suhteessa seikkailua ja lomakoomaa, turistikohteissa ja niiden ulkopuolella. Joka samalla tavalla nauttii tutustumisesta ilman ennakkoluuloja eri kulttuureihin ja paikallisiin ruokatottumuksiin.

On mahtavaa löytää joku, kenen kanssa jakaa ihmeelliset kokemukset maailmalla, ja jonka kanssa muistella niitä jälkeenpäin.

Joku, jonka olkapäähän nojata pitkällä bussimatkalla ja jota halata auringonlaskussa. Jonka kättä puristaa innostuksesta, kun delfiini lipuu vain muutaman kymmenen sentin päästä. Tai puristaa pelosta, kun lennolla on turbulenssia. Joku, jonka kanssa nauraa kommelluksille ja joku, jonka kanssa yhdessä stressata, kun lento on myöhässä.

Kumppanin, joka pitää huolta, kun olen sairaana tai lopen uupunut. Tällä matkalla olen sairastellut niin paljon, etten tiedä miten olisin selvinnyt ilman Rohania. Hän on kärsivällisesti hoitanut asioita puolestani, kun en ole ollut niihin kykeneväinen. Kantanut laukut, ruokkinut ja käynyt apteekissa, peitellyt sänkyyn ja pistänyt leffan pyörimään, kun olen ollut sairaana.

Ihana hotelli Bangkokissa

Olen kiitollinen huomaavaisesta kumppanista, joka hieroo selkääni pitkän matkustuspäivän päätteeksi. Kumppanista, joka kärsivällisesti ottaa vielä yhden kuvan, ja vielä yhden, tai sata, kun en vieläkään ole otokseen tyytyväinen. Kumppanin, joka kärsivällisesti tulee seurakseni shoppailemaan, niin paljon kuin hän sitä inhoaakin. Joka vielä yhdeksän vuoden jälkeenkin kehuu kauniiksi juuri silloin, kun tunnen olevani sitä vähiten, kuten 30 tunnin matkustamisen ja unettomien öiden jälkeen.

Kumppanista, joka on paitsi mahtava matkakumppani, myös mahtava elämänkumppani. Ihminen, joka tuo parhaat puoleni esiin ja saa minut haluamaan kehittymään paremmaksi ihmiseksi. Joka rohkaisee minua uskomaan itseeni, astumaan epämukavuusalueelle ja jahtaamaan unelmiani silloin, kun oma usko itseeni horjuu.

Ihminen, jonka kanssa tuntuu, että olen kotona, olemme sitten missä tahansa.

Kumppanin kanssa pitkään matkustaessa parisuhteen todellinen tila paljastuu väistämättä. Tässä vaiheessa reissuelämää olemme ainakin käyneet läpi kaiken, mikä toisessa vähänkin ärsyttää ja nähneet toisemme pahimpina hetkinä. Olemme kasvaneet ja muuttuneet ihmisinä. Ja silti olemme vielä tässä, ja kumpikin on valmis jatkamaan matkalaukkuelämää. Ainakin pienen hengähdystauon jälkeen.

Joskus täytyy vain muistuttaa itseään, minkä aarteen on löytänyt.

Huh, olipas imelää!

“Find love with someone who loves your free spirit, someone who has no intention of restricting your wild side but someone who wants to set it free, and run with you.”

Lisää samasta aiheesta: Pariskuntamatkailun todellisuus