Matkalla pariskuntana – Miten parisuhde kestää pitkän matkan?

Matkustaminen on testi parisuhteelle. Vuoden kestävä matka on todellinen testi parisuhteelle. Töiden ja jatkuvan matkustamisen yhdistäminen sen sijaan… Se ei ole enää pelkkä testi, vaan kunnon koettelemus, johon yhdessä tehtyjä lomamatkoja ei voi edes verrata.

Viimeiset 15 kuukautta on ollut elämämme hienointa ja jännittävintä aikaa, mutta myös helposti stressaavinta. Siihen on mahtunut parisuhteen ikimuistoisimpia kohokohtia, mutta myös kamalimpia aikoja. Töiden ja jatkuvan matkustamisen tasapainottaminen on ollut paikoin hermoja raastavan stressaavaa.

Olemme olleet yhdessä lähestulkoon ilman taukoja 24/7. Olemme matkustaneet kiivasta tahtia, viipyen yhdessä kaupungissa enintään kuukauden, yleensä vähemmän. Tutustuneet kohteeseen, etsineet seuraavaa kattoa pään päälle ja samalla yrittäneet saada hommat tehtyä. Lisää soppaan vielä armoton reissuväsymys ja jatkuvat sairastelut, ja resepti katastrofiin on valmis. Mistä kaikesta tapeltiin, ja toisaalta mikä on parasta pariskunta matkailussa? Ja kaiken tämän jälkeen… Vieläkö toisen pärstä miellyttää, vai heitetäänkö kapsäkit olalle ja painellaan eri suuntiin?

Mistä kaikesta meillä tapeltiin…

Yhdessä pitkään matkustaminen vaatii sitä, että molemmat ovat varustautuneet ylimääräisellä kärsivällisyydellä. Reissuväsymyksen keskellä kränää saa keksittyä mitä mitättömistäkin asioista. Olemme onneksi oppineet tunnistamaan uhkaavat merkit toisessa jo ensimmäisestä viiltävästä mulkaisusta tai kiukkuisesta tiuskaisusta, ja kompensoimaan toisen heikkoja hetkiä.

Aina se ei kuitenkaan onnistu. Meidän matkamme ei todellakaan ole ollut pelkkiä romanttisia auringonlaskuja. Kärsivällisyyttä on vaadittu ja venytetty molemmin puolin sen verran, että jos kummallakaan olisi yhtään lyhyempi pinna, emme varmaan olisi tässä enää.

Ongelmia seuraa matkalla erityisesti silloin, kun molemmat ovat väsyneitä ja/tai nälkäisiä, ja asiat menevät pieleen. Ja kun jatkuvasti matkustaa, asioita tulee menemään pieleen ja kömmähdyksiä sattuu. Ja sitten alkaa tiuskiminen ja turha syyttely.

Miksi et sopinut Airbnb-isännän kanssa, miten pääsemme sinne? Miksi et tarkistanut kartasta, miten kaukana paikka sijaitsee? Miksi et sopinut taksikuskin kanssa selvästi hintaa? Miksi et ottanut selvää tästä etukäteen? – No miksi et itse, olisithan sinäkin voinut!

Pariskuntana reissatessa tehtävät usein jakautuvat. Siinä missä minä varaan majoituksia, Rohan varaa lentoja. Siinä missä minä hoidan tinkimisen, Rohan hommaa useammin taksin. Ja niin edelleen. Se tekee yhdessä reissaamisesta usein sujuvampaa. Siitä huolimatta reissuväsymyskiukun iskiessä näistä saa oivia kinastelun aiheita. Yhtäkkiä alkaakin tuntua, että minun täytyy tehdä KAIKKI tässä parisuhteessa. Miksi minun aina täytyy? Miksi et joskus voi?

Me molemmat olemme aika vastahakoisia valittamaan asioista hotelleissa tai ravintoloissa silloinkin kun aihetta olisi. Joskus kävi niin, että majoitus ei ollut sitä mitä odotimme. Esimerkiksi Vietnamin Halong Cityssä hotellihuoneessamme oli todella vahva kemikaalien haju. Tuulettaminen tai huoneen vaihtaminen ei auttanut. Nälkäväsymyskin oli päällä pitkän bussimatkan jälkeen, ja kinastelimme pitkään, onko tässä tarpeeksi syytä lähteä lätkimään. Emme olleet varmoja, saisimmeko rahoja takaisin, eikä kaupungissa ollut kauheasti tarjontaa. Lopulta varasin meille huomattavasti kalliimman huoneen muualta. Rohan mökötti, kunnes saavuimme huoneeseen upeilla näkymillä Halong Bayhin, ja rauha oli taas maassa.

Valokuvista meillä taistellaan lähes joka matkalla. Siitä, kun Rohan ottaa kuvia silloin, kun en koe olevani kuvauskelpoinen. Tai ei ota kuvaa silloin kun haluaisin. Tai sitten lopputulos ei miellytä. Nyt kun olen itse oppinut käyttämään kameraa, meillä kinastellaan myös siitä, kumpi sitä kantaa. Joskus olen miettinyt koko valokuvaamisen lopettamista, ettei tarvitsisi tapella niin typerästä aiheesta. Mutta se on minulle rakas harrastus, jota tekisin ilman blogiakin.

Kahinaa saatiin aikaan myös muista pikkuasioista, kuten toisen ärsyttävistä tavoista. Minua ärsytti esimerkiksi se, kun Rohan pakkaa aina ihan viime tipassa. Kun uloskirjautuminen on puolelta päivin, hän alkaa pakata viittä vaille. Ja sitten drone tai joku vastaava ei mahdukaan hänen laukkuunsa, ja hän kysyy voiko tunkea sen minun laukkuuni, joka on ollut järjestelmällisesti pakattuna jo ainakin puoli tuntia.

Rohania ärsyttää ainakin se, kun en pysy etukäteen suunnitellussa budjetissa. Kun ostin taas kerran jotakin, vaikka elämme täyteen ahdetusta matkalaukusta.

Rohanilla on paha tapa stressikiukkuuntua asioista, joille emme voi mitään, kuten vaikkapa jatkolennon missaamisesta koneen ollessa myöhässä. Minulla on sen sijaan paha tapa motkottaa asioista, joille emme voi enää mitään, kuten dronen ottamisesta mukaan Marokkoon, jonne sitä ei olisi saanut tuoda. Siinä missä itse tykkään suunnitella ja miettiä reissut tarkkaan ruokapaikkoja myöten, Rohan mieluummin elää päivä kerrallaan ja spontaanisti istahtaa mihin tahansa kulmakuppilaan.

…Ja miksi silti rakastan yhdessä matkustamista

Tunnen itsen onnekkaaksi, että olen ylipäätään löytänyt elämänkumppanin, joka jakaa samat arvot ja jolla on samanlainen elämänkatsomus. Kumppanin, joka on samalla tavalla valmis uhmaamaan yhteiskunnan odotuksia eikä kaipaa sitä perinteistä elämäntyyliä. Kumppanin, jolla on sama sisäinen palo nähdä ja oppia maailmasta.

Tunnen itseni erityisen onnekkaaksi siitä, että tämä elämänkumppani jakaa myös samanlaiset reissumieltymykset. Sopivassa suhteessa seikkailua ja lomakoomaa, turistikohteissa ja niiden ulkopuolella. Joka samalla tavalla nauttii tutustumisesta ilman ennakkoluuloja eri kulttuureihin ja paikallisiin ruokatottumuksiin.

On mahtavaa löytää joku, kenen kanssa jakaa ihmeelliset kokemukset maailmalla, ja jonka kanssa muistella niitä jälkeenpäin.

Joku, jonka olkapäähän nojata pitkällä bussimatkalla ja jota halata auringonlaskussa. Jonka kättä puristaa innostuksesta, kun delfiini lipuu vain muutaman kymmenen sentin päästä. Tai puristaa pelosta, kun lennolla on turbulenssia. Joku, jonka kanssa nauraa kommelluksille ja joku, jonka kanssa yhdessä stressata, kun lento on myöhässä.

Kumppanin, joka pitää huolta, kun olen sairaana tai lopen uupunut. Tällä matkalla olen sairastellut niin paljon, etten tiedä miten olisin selvinnyt ilman Rohania. Hän on kärsivällisesti hoitanut asioita puolestani, kun en ole ollut niihin kykeneväinen. Kantanut laukut, ruokkinut ja käynyt apteekissa, peitellyt sänkyyn ja pistänyt leffan pyörimään, kun olen ollut sairaana.

Ihana hotelli Bangkokissa

Olen kiitollinen huomaavaisesta kumppanista, joka hieroo selkääni pitkän matkustuspäivän päätteeksi. Kumppanista, joka kärsivällisesti ottaa vielä yhden kuvan, ja vielä yhden, tai sata, kun en vieläkään ole otokseen tyytyväinen. Kumppanin, joka kärsivällisesti tulee seurakseni shoppailemaan, niin paljon kuin hän sitä inhoaakin. Joka vielä yhdeksän vuoden jälkeenkin kehuu kauniiksi juuri silloin, kun tunnen olevani sitä vähiten, kuten 30 tunnin matkustamisen ja unettomien öiden jälkeen.

Kumppanista, joka on paitsi mahtava matkakumppani, myös mahtava elämänkumppani. Ihminen, joka tuo parhaat puoleni esiin ja saa minut haluamaan kehittymään paremmaksi ihmiseksi. Joka rohkaisee minua uskomaan itseeni, astumaan epämukavuusalueelle ja jahtaamaan unelmiani silloin, kun oma usko itseeni horjuu.

Ihminen, jonka kanssa tuntuu, että olen kotona, olemme sitten missä tahansa.

Kumppanin kanssa pitkään matkustaessa parisuhteen todellinen tila paljastuu väistämättä. Tässä vaiheessa reissuelämää olemme ainakin käyneet läpi kaiken, mikä toisessa vähänkin ärsyttää ja nähneet toisemme pahimpina hetkinä. Olemme kasvaneet ja muuttuneet ihmisinä. Ja silti olemme vielä tässä, ja kumpikin on valmis jatkamaan matkalaukkuelämää. Ainakin pienen hengähdystauon jälkeen.

Joskus täytyy vain muistuttaa itseään, minkä aarteen on löytänyt.

Huh, olipas imelää!

“Find love with someone who loves your free spirit, someone who has no intention of restricting your wild side but someone who wants to set it free, and run with you.”

Lisää samasta aiheesta: Pariskuntamatkailun todellisuus

2019-03-23T07:03:43+02:00maaliskuu 10, 2019|Matkailu|

28 Comments

  1. Sateenmuru maaliskuu 10, 2019 11:20 am - Vastaa

    <3 Tunnistan monta samaa mahdollisuutta riidanpoikaseen tien päällä, mahtava kirjoitus! Olisi kiva, jos löytyisi sellainen taikasana, jonka riidan keskellä lausumalla molemmat yhtäkkiä hoksaisivat, että riidan aihe on lopulta vain pikkujuttu ja johtuu väsymyksestä/nälästä tms. ja tämän jälkeen matka jatkuisi taas sopuisana. ^_^ P.S. Teillä ei stressaavat matkahetket kyllä näy kuvissa yhtään! P.P.S. Joskus matkariidoista saa myös hyvät naurut jälkeen päin, mikä sekin on tietty ihan mukavaa!

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:17 am - Vastaa

      Kiitos! Harvemmin silloin tulee kuvia otettua, kun on kriisi päällä… 😀 Sellainen taikasana olis kyllä kätevä! Mutta sen puuttuessa täytyy kai vaan aina muistaa kysyä itseltään, voisko tämä nyt olla väsymystä / nälkää / stressiä.

  2. Pirjo Toivanen maaliskuu 10, 2019 4:25 pm - Vastaa

    Aihe on vakava, mutta tässä sitä käsitellään leppoisasti. Monta avioliittoa on särkynyt työkomennuksella, kun toinen puolisoista on töistä ja toiselle jää perheen tai kotitalouden pyöritys. Monesti toisessa kulttuurissa siitä huolimatta, että osaa kieltä, kotirouvana tai koti-isänä jää auttamattomasti ulkopuolelle. Kodin läheisyydestä ei helposti löydy kaltaisia keskustelukumppaneita, ulkomailla usein törmää ihmisiin, joiden arvot ja koulutustaso ovat toista mihin omassa kotimaisessa ystäväpiirissään on tottunut. Jos toisella on työ ja työtoverit ja työn vaatimukset, kotona tai ilman palkkatyötä oleva odottaa työssä väsyneeltä kumppaniltaan täysipäistä keskustelukumppania.

    Parina matkalla liikkuvilla on sama kohtalo kuin yhdessä toimivilla yrittäjillä ja eläkkeellä olevilla. Kun kaikki tehdää toisen kanssa, pinna eittämättä jossain vaiheessa kiristyy. Tulee syyttelyä ja turhautumista. Kumpikin tarvitsee omaa aikaa. Sitä voi ottaa myös lomalla, sillä kaikkiin paikkoihin ei tarvitse mennä käsi kädessä. Joku saattaa tykätä shoppauksesta ja toinen pelkästä hiljaa olemisesta. Rakastavillakin on asioita, joita tekisi mieluiten joko yksin tai jonkun toisen kanssa. Matkalla on vaikea löytää sitä jotakuta toista, vaikka samantasoista tenniskaveria tai samoista museoaiheista kiinnostunutta. On vain yritettävä sopia kuvioista sen oman kaverin kanssa, vaikka yksinäisistä hetkistä.

    Hyvä erilainen aihe, tartuin otsikkoon heti. Tämä varmasti antaa ajattelemisen aihetta monelle.

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:23 am - Vastaa

      Jep, hyviä ajatuksia tässä! Se oman ajan ottaminen on tosi tärkeää. Joskus siihen riittää ihan se, että käy vaikka lenkillä, salilla, shoppailemassa tai kahvilla yksin tai jossain muussa seurassa. Joskus voi ottaa kunnon etäisyyttä ja lähteä vaikka itsekseen lyhyelle lomalle, tekee nimittäin niin hyvää joskus ikävöidä toista.

  3. Miraorvokki/Pöndekengissä maaliskuu 10, 2019 4:48 pm - Vastaa

    Tästä postauksesta tuli niin hyvä mieli. <3 Aina ei tarvitse, eikä pidäkään olla elämä mitään ruusuilla tanssimista ja parasta onkin, kun ne pienet mitättömät kinat toisen kanssa muuttuu nauruksi ja kuitenkin hyviksi muistoiksi. Todella ihana, lämminmielinen postaus, johon ei osaa oikeasti lisätä oikein mitään. Kiitos Anna. Olette huikea pari. <3

  4. Lilja Lumilla maaliskuu 10, 2019 10:10 pm - Vastaa

    Niin samaistuttavaa! Varsinkin tuo kuvien ottaminen…omastakin mielestäni toinen ottaa kuvia aina väärään aikaan, ei ota kuvia ollenkaan tai ottaa ne vaan yksinkertaisesti väärin – ja joskus taas haluttaisiin ottaa kuvia yhtäaikaa, mutta kameroita onkin vain yksi! Täytyy varmaan hankkia ihan oma 😀

    Ihana postaus muutenkin ja vaikutatte niin symppisparilta! Pääsisinpä itsekin noin pitkälle reissulle – vaikka ei se pelkkää lomaa teilläkään tainnut olla!

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:24 am - Vastaa

      Heh kiva kuulla, ettei olla ainoita! Ei ollut pelkkää lomaa, kunpa olisikin ollut!

  5. Eveliina | Korkkarit rinkassa maaliskuu 11, 2019 7:49 am - Vastaa

    Tämä oli mukava postaus aiheesta, jota ei ehkä tule edes ajatelleeksi, kun vihdoin pääsee lähtemään sen unelmien matkakumppanin kanssa pidemmälle matkalle kahdestaan.

    Olen itse viihtynyt pääosin reissussa yksin tai ystävieni kanssa, mutta ollessani yksin pidemmällä reppureissulla Aasiassa ja Australiassa sovimme välillä samaan aikaan reissussa olevan ystäväpariskunnan kanssa yhteisiä pätkiä. Oli melkoista huomata ero kyseisessä pariskunnassa kotona Suomessa kuin reissussa. Reissussa heillä ei tuntunut olevan enää keskenään mitään puhuttavaa, kun kokivat kaiken yhdessä. Pienet yllätykset ja muut merkitykselliset asiatkin jäivät, kun ei ehtinyt missään kohtaa kaipaamaan toista. Ehkä jopa päinvastoin. Kun muutaman viikon aina silloin tällöin reissasin heidän kanssaan, en kertaakaan tuntenut olevani ns. kolmaspyörä, sillä he tuntuivat olevan kumpikin nauttivan siitä, että saisivat hetkeksi jonkun treeniseuraksi tai tekemään niitä asioita, mistä kumppani ei ehkä niin välittänyt. Minustahan se oli vain siistiä saada välillä touhuta tutussa porukassa, mutta ennen tätä en ollut koskaan ajatellut, että pariskuntana lomailu voisi olla myös haastavaa. Vaikka se tuttu kumppani on siinä ihan koko ajan, pitää silti muistaa, ettei hän ole itsestäänselvyys. 🙂

    Ha ha, mikä pitkä stoori, mutta all in all, minusta ihanan rehellistä, että toit tämänkin puolen esille. 🙂

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:28 am - Vastaa

      Ymmärrän hyvin tätä pariskuntaa. Siinä helposti alkaa vähän pitää toista itsestäänselvyytenä kun on koko ajan yhdessä, eikä tosiaan juuri koskaan saa mahdollisuutta ikävöidä toista. Se on kiva piristysruiske, kun saa muuta seuraa välillä. Tunnistan tuonkin, ettei puhuttavaa löydy. Mutta toisaalta me ollaan huomattu, että pienestäkin erossa olosta kuten kaupassa käynnistä kerrotaan toiselle jälkeenpäin kaikki yksityiskohdat, ihan kuin se olisi ollut suurempikin seikkailu. 😀

  6. Katja/jumalainenseikkailu maaliskuu 11, 2019 10:11 am - Vastaa

    Kadehdinko teitä? Ehkä vähän kadehdin, kun parisuhteet ovat olleet oman elämäni vaikein asia. Toisaalta sitten taas on ihana tietää, että erinomaisia pareja kuitenkin on, joita ei yhdistä vain lapsiperheen arjen pyöritys, jos sallitte, että sanon näin. Matkoistanne on aina kiva lukea 🙂

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:29 am - Vastaa

      Kiitos Katja! Ei meilläkään mikään täydellinen parisuhde ole, en usko että sellaista onkaan!

  7. Jenni Siusluoto maaliskuu 11, 2019 10:50 am - Vastaa

    Ihana, mielenkiintoinen postaus ja kauniita kuvia! Taas. <3

    Niin samaistun moneen asiaan tässä, meillä on myös melkoisen symbioottinen parisuhde ja teemme lähestulkoon kaiken aina yhdessä, myös matkat. (Tosin nyt olen alkanut reissaamaan myös itsekseni kun on aikaa.) Meilläkin tulee sanomista kuvaamisesta (Mikkohan ei siis jaksa keskittyä kuvien ottamiseen YHTÄÄN, aargh) ja kuten teilläkin, mies hermostuu juurikin tuollaisista lentojen myöhästymisistä yms. ja minä taas motkotan asioista, joille ei enää voi tehdä mitään. Olen kuitenkin tosi tosi kiitollinen ja onnellinen siitä, että olen löytänyt elämänkumppanin, jonka kanssa voin ja haluan jakaa aivan kaiken, ne ikävätkin hetket. Ja joka kestää minua huonoimmillani, useimmiten valittamatta.

    Kaikkea hyvää teille Australian hengähdykseen ja upeita yhteisiä reissuja tulevaisuudessakin!

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:32 am - Vastaa

      Kiitos Jenni! Pikkujutuista varmaan kinastellaan lähes joka suhteessa. Täytyy kai vaan muistaa pistää ne perspektiiviin ja miettiä niitä asioita, mistä voi olla kiitollinen 🙂

  8. Eliza Does Oz maaliskuu 13, 2019 9:08 am - Vastaa

    Ihanan rehellinen kirjoitus! Voin niin samaistua moneen kohtaan, erityisesti valokuvaus on meilläkin lähes takuuvarma riidanaihe. Olen kokeillut myös matkailua Jasonin sukulaisten kanssa – parin päivän reissun kokemuksella voin sanoa, että never again, haha. 🙂

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:34 am - Vastaa

      Heh, kiva kuulla että muilla on samanlaisia kokemuksia! Te vaikutatte kyllä niin symppisparilta <3

  9. Merja / Merjan matkassa maaliskuu 14, 2019 7:18 pm - Vastaa

    Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista ja matkoilla parisuhteen kestävyys testataan. Olen joskus kuullut väitteen, että tuoreen tyttö-/poikaystävän kanssa pitäisi lähteä nopeasti reissuun, niin toisen ikävätkin luonteenpiirteet tulisivat esiin ja jos reissusta selviää kunnialla, niin kaikesta muustakin toisen kanssa selviää. Meidän reissuila on tärkeää, ettei nälkä yllätä. Silloin on riita pystyssä välittömästi. Muutoin meillä ei juuri reissussa riidellä, kun olemme niin monta vuotta yhdessä matkustelleet. Toki joskus tulee jotain erimielisyyttä vaikka ravintolan valinnasta tms. tulla mutta niistäkin yleensä selvitään aika nopeasti 🙂

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:35 am - Vastaa

      Ah, ravintolan valinta, ikuisuuskysymys meillekin 🙂 Mutta pikkujuttu sekin. Se on hyvä, että osaa tunnistaa itsessä tai toisessa sen, että nyt kiukku johtuu nälästä, tai sitten vaikka väsymyksestä.

  10. Jenna / Huge passion for life maaliskuu 14, 2019 9:16 pm - Vastaa

    Mielenkiintoinen aihe! Mikä tahansa reissussa sattunut kiukkukohtaus on ainakin itsellä helposti liitettävissä väsymykseen ja nälkään, jolloin todellakaan ei ole kaikista skarpein. Useimmiten kuitenkin kömmähdykset ovat suht harmittomia ja niille voi myöhemmin naureskella. Pääasia on kuitenkin, että on huomaavainen ja samalla levelillä oleva matkakumppani, jonka kanssa jakaa kaikenlaiset reissukokemukset ja -kommellukset.

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:37 am - Vastaa

      Näinhän se on! Kunhan osaa pistää ne pikkukinat perspektiiviin ja miettiä mistä ne johtuu (yleensä väsymyksestä tai nälästä) niin sillä pärjää jo pitkälle 🙂

  11. Marttiina | Onioni.fi maaliskuu 16, 2019 3:38 am - Vastaa

    Ihana kirjoitus! Ei ole tosiaan mikään itsestäänselvyys, että kahden kumppanin reissuelämä olisi aina mutkatonta. Mekin ollaan oltu enemmän tai vähemmän 247 yhdessä uudessa asuinmaassa tai tien päällä kohta lähemmäs pari vuotta, ja on sitä ihan omalla tavallaan hitsautunut tiimiksi toisen kanssa. Eikä varmaan olisi tullut tehtyä ihan joka juttua, ellei toinen olisi ollut siinä vieressä tukena ja turvana. Kaikkea hyvää teille Australiaan!❤️

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:38 am - Vastaa

      Kiitos! On se toinen arvokas tuki ja turva monina hetkinä <3

  12. Samuli Jyrkinen maaliskuu 17, 2019 12:48 pm - Vastaa

    Tämä oli aivan mahtava kirjoitus! Vaikka en ole itse matkustanut puolison kanssa, niin matkustin kuitenkin yli 2v bisneskumppanin kanssa ja samanlaisissa tilanteissa oltiin ympäri maapalloa. Miten mw hoidettiin kaikki oli se, että on 100% selvät rajat ja vastuualueet mitä kukin hoitaa, jolloin vältyttiin oikeastaan kaikilta ongelmilta. Aina ei mene ”työmäärä” tasan, mutta tämä on se mistä kannattaa luopua kokonaan. Samalla tavalla ja puhtaalla kommunikaatiolla hoidan parisuhdeasiat matkoilla ja kotona.

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:43 am - Vastaa

      Tuo vastuun jakaminen auttaa varmasti kyllä jo aika pitkälle! Ja se, että kommunikaatio pelaa puolin ja toisin, ja molemmilta löytyy kärsivällisyyttä ja ymmärrystä puhaltaa yhteen hiileen vaikeampinakin hetkinä.

  13. Christa maaliskuu 17, 2019 5:26 pm - Vastaa

    Ihanan rehellinen, mutta kuitenkin positiivinen postaus. Tutulta kuulostaa jotkut asiat, kuten tuo pakkaaminen. Meillä ei ole kolmea viikkoa pidempiä reissuja koettu yhdessä, mutta toki arjessa tulee samantyyppisiä haasteita. Matkoilla yleensä asiat sujuu helposti, mutta olen huomannut, että aina odotukset ei tämä mene yksiin. sillon pitää uskaltaa olla erimieltä ja toteuttaa oma juttunsa eikä taipua toisen tahtoon (ja mököttää). Ei kaikkea tarvitse matkoillaan tehdä yhdessä.

    • Anna maaliskuu 18, 2019 1:46 am - Vastaa

      Tuo on hyvä pointti Christa! Itse asiassa tekee meidän kokemuksen mukaan ihan hyvää parisuhteelle, jos kaikkea ei tehdä yhdessä, ja tehdään välillä omia juttuja. Tekee hyvää olla erillään, ottaa aikaa itselle ja ehkä saada myös mahdollisuus sen toisen ikävöimiseen välillä.

  14. Emilia/Matkan varrella maaliskuu 17, 2019 7:49 pm - Vastaa

    Awws, olipa kiva ja samaistuttava teksti! 🙂 Voin vaan kuvitella miten raskasta on olla tien päällä sairaana ja missata vielä jatkolento – siinä tulee hampaiden kiristyksiä itse kullakin!

  15. Venla / Breezes from My Atlas maaliskuu 19, 2019 5:15 pm - Vastaa

    Nää kuvat on niin ihania, yhdet blogisi kauneimmista!

Jätä kommentti