Mikä diginomadielämässä mättää x 10

Viime marraskuussa teimme unelmastamme totta, irtisanoimme asuntomme ja lähdimme maailmalle määräämättömäksi ajaksi. On ollut mahtavaa pystyä työskentelemään mistä päin maailmaa tahansa, mistä kunnon nettiyhteys löytyy. Olemme asuneet palmusaarella ja pilvenpiirtäjässä ja vaihtaneet maisemaa sitten kun on alkanut kyllästyttää.

Silti, se diginomadielämän hohto on todellakin kaikonnut.

En enää ihmettele, miksi suurimmalle osalle nomadielämä on vain väliaikaista. Nomadielämä vie veronsa eikä tule ilman kompromisseja. Olemme vielä nomadielämän alkutaipaleella, ja monet tässä listatuista haasteista liittyvät siihen, kuinka totutella uuteen elämään ja kuinka löytää tasapaino loman ja työn välillä. Olemme myös tehneet virheitä. Tahtia täytyy hidastaa, tai palamme loppuun.

Tätä lukiessa kannattaa muistaa, että nomadeita on joka lähtöön. Diginomadielämän haasteet riippuvat paljon ihmistyypistä ja töiden luonteesta, ja niihin voi valinnoilla vaikuttaa paljon.

Luvassa nyt varsinaisia ensimmäisen maailman ongelmia! Tämä valitusvirsi kuulostaa omaankin korvaan aika naurettavalta. Mutta koska monet mielessään diginomadielämää ihannoivat, haluan muistuttaa, että siinä on myös kääntöpuolensa, niin kuin kaikilla valinnoilla. (Inhoan muuten diginomadi -sanaa, mutta paremman puutteessa.)

follow site 1. Diginomadielämä ei ole lomailua. Se vaatii asennemuutosta ja itsekuria. Sitä saattaa ikkunasta nähdä, kun muut pulikoivat altaalla drinksuja imeskellen samalla kun itse painii stressaavien työasioiden kanssa. Nähtävyyksiä jää näkemättä, kun työpäivän jälkeen on usein liian puhki. Diginomadielämä muistuttaa enemmän ulkomailla asumista, ja siihen liittyy myös ajoittaiset kulttuuristressin tuntemukset. Toisin sanoen silloin tällöin paikalliset tavat ottavat pattiin huomattavasti helpommin kuin lomamatkalla.

get link 2. Terveellisen elämäntavan ylläpito on haasteellista. Kun paikka vaihtuu usein, rutiineista on vaikea pitää kiinni. Auringonlaskussa tekisi mieli sundowneria, mutta niitäkään ei voi vetää joka päivä. Liikunta ja terveellinen ravinto on pantava etusijalle, ja se vaatii enemmän panostusta kuin kotona. Joka paikassa on aloitettava alusta, mietittävä liikuntamahdollisuudet ja terveelliset ruokapaikat. Meiltä on esimerkiksi viime aikoina puuttunut oma keittiö, mikä aina hiukan vaikeuttaa terveellistä elämää. Tästä aiheesta aion kirjoittaa vielä enemmän.

http://creativepropertyuk.co.uk/wp-json/ 3. Mukavuuksista joutuu tinkimään. Hotelliasumisessa on paljon positiivista, mutta silti ei sitä loputtomiin jaksa. Työpöytää löytyy harvoin molemmille. Nolottaa melkein mainita, mutta sängyt ja tyynyt ovat usein Kaakkois-Aasiassa liian kovia. Eihän sellaista niin lyhyellä lomalla mieti, mutta yöunien kärsiminen useamman viikon jälkeen alkaa rassaamaan.

Meidän koti Phu Quocissa.

4. Diginomadin elämä voi olla todella yksinäistä. Ennen matkan aloittamista en tullut tätä niin ajatelleeksi. Viihdyn omissa oloissani enkä uskonut, että yksinäisyydestä voisi tulla ongelma. Olen ulkomailla asuessa myös tottunut siihen, että perhe on kaukana ja missaa paljon tärkeitä tapahtumia.

Mutta nyt olen todella alkanut kaivata kaveriseuraa ja pitkiä lounaita juoruilun merkeissä. Väliaikaiset tuttavuudet eivät mitenkään korvaa tuttua kaveripiiriä.

Yksinäisyyteen liittyy kai sekin, kun ystävät ja perhe eivät ymmärrä, että mitä hittoa oikein puuhaat siellä Kaukoidässä. Nomadielämä kasvattaa kuilua väliin ihmisten kanssa, jotka eivät pysty samaistumaan kokemuksiisi tai jopa kantavat kaunaa, kun ovat itse tehneet eri valintoja elämässä.

buy lamisil no prescription 5. Joskus koti-ikävä iskee. Kun oikein väsyttää, kaipaan omaa kotisohvaa ja kunnon Netflix-putkea. Voimmehan me täälläkin ottaa rennosti ja pistää leffan pyörimään, mutta ei se vaan ole sama kuin omaan tuttuun kotipesään käpertyminen.

6. Diginomadielämä voi olla pitemmän päälle hemmetin väsyttävää. Tämä etenkin, jos paikkaa vaihtaa liian usein. Toisaalta viisumi yleensä rajoittaa pitempää oleskelua samassa paikassa. Työn ja uuteen kohteeseen tutustumisen yhdistäminen voi nopeasti viedä mehut ihmisestä. Varsinkin meistä, kun samalla kamppailemme jatkuvien sairastelujen kanssa. Aikaa uppoaa tuhottomasti tulevien suunnitelmien ja majoitusten etsimiseen ja jatkuva matkustaminen uuvuttaa.

7. Parisuhde joutuu koetukselle. Kirjoitin aikaisemmin Pariskuntamatkailun todellisuus -jutussani, kuinka meillä yhdessä reissaaminen sujuu oikein mukavasti. No, tilanne on erilainen nyt, kun ei olla lomalla. Olemme yhdessä pienessä tilassa 24/7 ja siihen kun lisätään työstressi ja matkastressi, niin yhteenotoilta ei ole vältytty. Tästäkin aion kirjoittaa vielä lisää! Yritämme kuitenkin pitää mielessä, kuinka onnekkaita olemmekaan, kun voimme tätä yhdessä tehdä.

8. Elämä on jatkuvaa purkamista ja pakkaamista. Matkalaukkuelämä on pitemmän päälle rasittavaa. Kaiken omaisuuden myös pitää mahtua matkalaukkuun. Tosin tämä on kyllä enemmän positiivinen asia kuin negatiivinen. Yllättävän vähällä sitä on oppinut pärjäämään, 20 kilon matkalaukussakin on paljon ylimääräistä, mitä ei ole tullut edes käytettyä.

9. Tuottavuus saattaa kärsiä. Kun samalla yrittää setviä kattoa pään päälle seuraavalle viikolle ja tekisi mieli tutustua uuteen ympyröihin, keskittymiskyky töissä kärsii ja tuottavuus laskee. Tämänkin kyllä saisi korjattua, kunhan vain hidastaisimme tahtia.

10. Matkustamiseen turtuu. Siitä tulee rutiinia. Lähtemisen kutkuttava jännitys puuttuu. Maisemien loittominen lentokoneen ikkunasta ei enää tuo vapauden tunnetta. Matkojen suunnittelu ei ole enää hauskaa vaan ylimääräinen stressaava askare. Pelottaa, etten osaa enää arvostaa, kuinka ihanaa onkaan painaa varpaat lämpimään hiekkaan, lillua lämpimässä meressä tai nauttia tropiikin lämpimistä öistä. Ikävöin sitä tunnetta, kun matkustaessa kaikki on uutta ja ihmeellistä. En halua pitää kaikkea kokemaamme itsestäänselvyytenä.

Nämä ovat kuitenkin kaikki naurettavia pikkujuttuja sen rinnalla, mitä diginomadielämä on antanut. Niitä onnenhetkiä on paljon enemmän kuin näitä ajoittaisia pieniä turhautumisen hetkiä. Tehdään nyt selväksi, että olen todella kiitollinen siitä, että meillä on ollut tähän mahdollisuus! Välillä pahimman matkaväsymyksen ja nälkäkiukun iskiessä itseään vain täytyy nipistää ja muistuttaa siitä.

Rakastamme elämäämme juuri nyt, mutta samalla meille on valjennut, että emme me kyllä tätä loppuelämäämme jaksa. Kun yksi unelma toteutuu, uusia on tullut tilalle. Kuuluu kai osittain ihmisluontoon kaivata sitä, mitä ei sillä hetkellä ole. Hassua kyllä, nyt unelmoin siitä mitä jätimme taaksemme, pesän perustamisesta, sisustamisesta, lemmikeistä ja ystäväpiiristä.

Mutta vasta sitten, kun olen saanut tarpeekseni vaeltamisesta. Päätöspäivää sille ei vielä ole näkyvissä.

Lue myös: Unelmista, kateudesta ja onnellisuudesta


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

38 Comments

  • Kiinnostava juttu, tykkään rehellisestä tavastasi kirjoittaa. Diginomadielämää ihannoidaan valtavasti (varsinkin matkablogeissa), mutta minua ei tämä elämäntapa inspiroi. Vastapainoksi kirjoitinkin omaan matkablogiini jutun oman kodin tärkeydestä. Toki mietin jatkuvasti, miten voisin järjestää elämäni niin, että voisin pari kuukautta vuodesta olla ulkomailla. Se on minun unelmani. Innolla aina odottelen, mitä seuraavaksi kirjoitat 🙂 Aiheet vaihtelevat, mutta rehellisyys ja pohdiskeleva asenne pysyy, siitä tykkään!

    • Anna sanoo:

      Kiitos Katja! Varsinkin kansainvälisissä blogipiireissä sitä tosiaan hehkutetaan ehkä vähän liikaakin, eikä kaikki välttämättä tule ajatelleeksi niitä kääntöpuolia. Hyvin harva nomadielämää varmaan loputtomiin jaksaa. On se aika ideaalia kuitenkin olla se oma tukikohta ja mennä sieltä sitten oman mielen mukaan.

  • Mielenkiintoinen kirjoitus, ja tottahan se on että diginomadius ei ole kaikille sopiva elämäntapa. Me jätettiin ”normaalit” työt ja Suomi viime kesänä, eikä päätös ole hetkeäkään kaduttanut tai nomadielämä tuntunut raskaalta, vaikka paljon töitä tehdäänkin.

    Tasapainoilu työn ja vapaa-ajan välillä kuuluu asiaan, mutta sitähän se elämä on muuallakin kuin maailmalla. Toisinaan majapaikoissa ei ole kaikki puitteet ihan kunnossa, varsinkin kun yrittää pitää päiväbudjetin pienenä, mutta hyvinpä sitä sopeutuu. Ruuanlaittomahdollisuus on kyllä tärkeä, sekä terveellisen elämäntavan että budjetin näkökulmasta.

    Tämän jutun kuvat ei kyllä anna diginomadi-elämästä kovin kurjaa mielikuvaa, tietokone uima-altaalla lienee sarkasmia vaikkei sitä jutussa mainittukaan..? 😀

    • Anna sanoo:

      Ei onneksi kaduta meitäkään, sehän se oli se isoin pelko, että myydään koko omaisuus ja kyllästytään kuukaudessa. 🙂 Miten väsyttävää se on, siihen voi tosiaan omalla tahdilla jonkun verran vaikuttaa. Me ollaan nyt kaksi kuukautta Vietnamissa jaettu 3 eri paikkaan, ja tuntuu liian kovalta tahdilta. Varsinkin kun viime puolen vuoden sisällä ollaan pyörähdetty Suomessa ja Ausseissakin… Sinänsä tää elämäntapa kyllä sopii meille kun ollaan levottomia sieluja ja uskon, että ainakin vuosi vielä jaksetaan.

      Heh, joo altaasta käsin työskentely voisi oikeasti olla aikaa vaikeeta ja vaarallista 🙂

  • Tosi samanlaisia ajatuksia itsellä on diginomadielämästä. Vaikka se on hemmetin siistiä, niin kyllähän siihenkin turtuu. Me tosin ollaan alusta asti tiedetty, että meistä ei ole reissaamaan paikasta toiseen, vaan otetaan aina tukikohta, josta voi tehdä sitten lyhyempiä täsmäiskuja. Meille on tärkeintä, että se paikka ulkomaillakin tuntuu kodilta. Ja, että siellä on keittiö. 😀

    • Anna sanoo:

      Jep, tukikohdassa on ehdottomasti puolensa! Ainakin jos löytää mieleisen. Me sitä Kuala Lumpuria mietittiin sellaiseksi tukikohdaksi, mutta ei sitten kuitenkaan viihdytty siellä tarpeeksi hyvin.

  • Wave to Mummy sanoo:

    Tosi rehellinen postaus! Varmasti kiva asia kokea tietyssa elamanvaiheessa ja upeita muistoja teille jaa- ja sitten tulevaisuudessa voi nauttia myos aloilleen asettumisesta. Onnea nomadielamaan nyt kuitenkin!

  • Todella hyvä kirjoitus! Kaikki kohtia, joita itse olen pohtinut diginomadiuteen liittyen. Erityisesti tuo 4. kohdan oivallus siitä, että diginomadi-elämä saattaa rakentaa tietynlaista kuilua diginomadin ja muunlaista elämää elävien ihmisten väliin. Juuri se samastumisen puute, ja ehkä hämmennyskin, että mitä se toinen oikein haahuilee maailmalla.

    Ja samaa mieltä muuten diginomadi-sanasta 😀 Ihan sairaan vaikea taivuttaa sitä oikein, haha!

    http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/

    • Anna sanoo:

      Kiitos! Jep se samaistumisen puute voi olla ongelma, mutta toisaalta ei sen tarvitse olla. Parhaimpien ystävien kanssa sitä voi pysyä ystävinä vaikka eläisikin tosi erilaisia elämiä 🙂

  • Liisa sanoo:

    Mäkin oon samaa mieltä diginomadi-sanasta, vaikka käytin sitä paremman puutteessa omassakin aihetta käsittelevässä postauksessani 😀 ”Suomenkielinen” vastine läppärikulkurikaan ei ihan istu omaan suuhun.. joka tapauksessa, kiitos (taas kerran) mielenkiintoisesta postauksesta!

    Olen itse vähän vähemmän perinteinen diginomadi, koska meillä on kuitenkin kaksi pysyvää tukikohtaa, mutta jo tämän järjestelyn kautta on saanut huomata myös niitä tämän duunitavan vähemmän aurinkoisia puolia. FOMOlta on vaikea välttyä, kun kahdessa tai kolmessa paikassa ei pysty olemaan samaan aikaan, ja jatkuva matkustaminen (erityisesti lentäminen) alkaa väsyttää aika nopeasti. Mutta kuten sanot, diginomadius on pienistä miinuspuolistaan huolimatta aika järjetön mahdollisuus ja etuoikeus, ja olen superkiitollinen ja iloinen siitä, että saan kokeilla tällaista(kin) elämää. 🙂

    • Anna sanoo:

      Tukikohta on kiva olla, se me ollaan opittu! Ja joo, kyllä ne positiiviset puolet voittaa negatiiviset. Ainakin kun tietää, että tämä on vain väliaikaista!

  • Kyllä, kyllä ja kyllä!

    Kun teimne vuoden maailmanympärimatkan, törmäsimme IHAN samoihin juttuihin työpöytäongelmaa lukuunottamatta. Ihan pelkkä reissaaminen käy työstä. Ja mukana oli vielä skidikin.

    Näitä juttuja on vaikea ymmärtää jos ei ole kokenut. Kirjotettiin useammastakin näistä ja pyrin kertomaan aina kun joku kysyy myös nämä varjopuolet.

    • Anna sanoo:

      Pelkkään reissaamiseenkin liittyy paljon varjopuolia, ja sitten lisää vielä siihen työstressi. Mutta onhan se silti ihan mieletön mahdollisuus ja kokemus. Eli en valita. 🙂

  • Laura sanoo:

    Tosi mielenkiintoinen teksti! Harvemmin ehkä käsitellään näillä kääntöpuolia, mutta nekin on tärkeää tiedostaa ettei tulisi sitten ikäviä yllätyksiä. Kiinnostaisi kuulla minkälaisia hommia teet läppäriltä, ootko kirjoittanut aiheesta aiemmin?

    • Anna sanoo:

      Jep, ja tiedostaa se, ettei se välttämättä sovi kaikille. Varsinkaan kovin pitkäksi aikaa. Kivahan sitä on kokeilla. Teen markkinointia australialaiselle startupille ja samalla omalle!

  • Anna sanoo:

    En ehkä kestä siu merenneitopyrstöä <3
    Ja nauttikaa! 🙂 Terkkuja!

  • Samuli sanoo:

    Olen samaa mieltä kaikesta ja tullut itse koettua ihan samat fiilikset. Suurin shokki oli varmaan se, että ei ole olemassa El Dorado paratiisia. Jos jotain saa niin se on jostain pois ja joka paikalla on hyvät/huonot puolensa. Tämä tajuaminen oli oikeastaan koko matkustelun paras asia nyt kun shokista on selvitty :D.

    Itse olen viettämässä vielä 6kk Melbournessa (tosi miellyttävä paikka!) jonka jälkeen tarkoitus palata Suomeen ja asettua enemmän aloilleen. Haluan edelleen matkustella ulkomailla esim 1-3kk sessiossa sillon tällöin, mikä oman bisneksen takia onnistuu.

    Hyvä postaus!

  • Mielenkiintoinen, ihanan rehellinen ja tärkeä postaus. Reissuelämä ei ole pelkkää auvoa, ja on tosi hyvä että myös varjopuolia tuodaan esille.

  • Hyvä rehellinen kirjoitus, niin kuin muutkin ovat sanoneet! Hienoa, että toteutitte oman unelmanne. 🙂 Tuntuu kyllä, että moni haaveilee diginomandin elämästä miettimättä lainkaan näitä varjopuolia. Itselleni ei tälläinen elämäntapa sopisi, eikä kyllä löydy sellaista ammattiakaan jota voisin tehdä yksin tai läppäriltä kävin. On myös kiva sulkea työpaikan ovi. 😀

    • Anna sanoo:

      Kiitos! Hyvä että oot tiedostanut sen, että se ei itselle sopisi. Monet siitä haaveilee, vaikka ei ymmärrä näitä kääntöpuolia. Itsekin oon vasta kunnolla kokemuksen myötä ymmärtänyt, että tässäkin, todellakin on ne varjopuolensa.

  • Mielenkiintoinen teksti! Niinhän sitä usein unelmoidaan ”vapaasta” elämästä, jossa voi matkustella mielinmäärin, mutta sen negatiivista puolista ei juurikaan puhuta. En varmaan itse jaksaisi elää diginomadina. Tosin minusta on mukava tutustua kohteisiin ihan rauhassa. Pitäisi ehkä vaan muistaa matkustaa todella hitaalla rytmillä eikä vaihtaa paikkaa liian usein. Onnea teidän matkalle! 😊

    • Anna sanoo:

      Kiitos Katariina! Itse tykkään kanssa tutustua kohteisiin kaikessa rauhassa, ja nyt meillä on kyllä ollut aivan liian kova tahti.

  • Mielenkiintoista pohdintaa. Ja olen samaa mieltä: Hienoa, että olette päässeet kokemaan tämän elämänvaiheen. Nauttikaa siitä nyt niin kauan kuin sitä riittää. Tämän ansiosta osaatte varmasti myös arvostaa seuraavaa elämänvaihetta vakituisessa tukikohdassa, kun sen aikanaan saatte.

  • Hienoa rehellisyyyttä 🙂 Niinhän se on, että harvassa työssä ja työpaikassa kaikki on aina täydellisesti. Itse yrittäjänä matkustan työkseni melko paljon ja teen ”lomilla” töitä etänä myös, ja tunnistan niin monet noista tunteista ja ajatuksista. Kiitos tästä 🙂

  • Sandra sanoo:

    Hienoa on, että te teitte kuitenkin tuon unelman, vaikka se ei välttämättä ikuinen onnela teille olekaan. Jälkikäteen tuskin kaduttaa. Voin samaistua hyvin, kun yksi vuosi tuli reissattua pitkin Australiaa, niin kyllä se väsytti aika paljon, vaikka toki oli upeaakin. Oliko jokin noista asioista, mikä tuli yllätyksenä?

    • Anna sanoo:

      En usko että kaduttaa vaikka kompromisseja ollaan jouduttu tekemään. Kaikista näistä olin kuullut ja miettinyt monia kohtia, mutta ei niitä silti oikein kunnolla sisäistä ennen kuin itse sen kokee. Jotenkin kai vähättelin niitä ennen kuin koin ne itse. Eniten tuli ehkä yllätyksenä tuo yksinäisyys, kun tosiaan aika kotihiirenä uskoin pärjääväni itsekseni. Mutta ihminen on laumaeläin…

  • Tämä oli todella mielenkiintoinen ja hauska juttu lukea! Se on totta, että pitkän päälle arki on arkea ulkomaillakin. Puitteet ovat toki ainakin Suomeen verrattuna hieman vehreämmät ja kauniimmat siellä tropiikissa. 🙂 Itselleni isoin harmituksen aihe olisi varmaankin juuri nuo ystävyyssuhteet. Mulla ainakin kestää oman aikansa ennen kuin ystävystyn kunnolla, ja siihen mennessä paikka saattaisi taas vaihtua. Olen myös omalla tavallani koti-ihminen, joten alkaisin varmaan kaipaamaan semmoista omaa turvapaikkaa. Mielenkiinnolla lähtisin kyllä kokeilemaan diginomadielämää tilaisuuden tullen!

  • Mä viimeksi viime viikonloppuna haaveilin nomadielämästä. Mutta kun tätä lueskelin, niin aika monta sellaista kohtaa tuli esiin, mitä minäkin kaipaisin normaaliarjessa. Ja se pisti miettimään, olisiko musta sitten loppujen lopuksi tuollaisen elämän pyörteisiin. Erityisesti tuo terveellinen ruoka ja urheilu. Ymmärrän sen tuskan, jos sellaisista rutiineista ja harrastuksista ei pysty pitämään kiinni, jotka tuovat ”normaaliarjessa” mielihyvää. Niiden puuttuminen vaikuttaa sitten niin kokonaisvaltaisesti kaikkeen. Toivottavasti opitte löytämään hyvän balanssin matkustamisen, työnteon ja toisaalta paikalleen jäämisenkin välille. Onhan se kurja ajatus, jos tuollaissa paikoissa ei pystykään nauttimaan siitä elämästä niin paljon, mitä ehkä normireissuilla ottaisi irti.

    Mutta onneksi olette kuitenkin lähteneet toteuttamaan haaveitanne! Sehän se onnellisuuden perusta on 🙂

  • Kiinnostavaa lukea myös tällainen näkökulma, sillä aina tulee luettua vain niitä hehkutuksia. Haaveista kun tulee totta, niin alkaa kehittelemään uusia haaveita. Toi on kyllä totta. Mikähän teidän seuraava askel on?

    Oon niin samaa mieltä sun kanssa – MIKÄ NIISSÄ AASIAN TYYNYISSÄ ON OIKEIN VIKANA? Eiks ne osaa tehdä normaaleja tyynyjä. :’DDD

  • Hyvä teksti, samaistun kympillä! Moni listaamistasi huonoista puolista on tuttuja, vaikka en varsinainen diginomadi olekaan. Erityisesti keskittymiskyvyn puute rassaa reissussa, kun samaan aikaan pitäisi tuottaa sisältöjä, ottaa kuvia, sortata sähköposteja, eli tehdä oikeasti töitä. Ja tästä johtuva stressi todellakin heijastuu parisuhteeseen, kun rentoutuminen muutenkin on töiden takia hankalaa. Usein tilanne on vielä se, että siippani on lomalla, mutta minulla on töitä tehtävänä. Ei hyvä, ei ollenkaan. Mutta sitten ne hyvät puolet, oh boy!

  • Osaan jotenkin kyllä kuvitella, että juuri noin siinä pääsee helposti käymään. Ja varsinkin tuo, että se lähtemisen hohto ja jännitys loppuu, kun on koko ajan reissussa sillä siitähän tulee arkipäivää. Mutta olen varma, että sitten muutaman vuoden päästä muistelette kaikkia upeita kokemuksia siellä maailmalla ja ne huonot asiat on painettu unholaan!

  • No näinhän se taitaa olla, että helposti sitä alkaa aina haaveilemaan siitä mitä ei sillä hetkellä ole saatavilla. Mutta on sitten toimistotyössä tai diginomadina, tärkeintä on varmasti saada se arki balanssiin ja rullaamaan siten että päivistä osaa myös nauttia ja pysähtyä elämään hetkessä. Jännää nähdä kuinka pitkään tulettekaan reissaamaan vai kutsuuko kohta Australia liikaa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *