Muutosten tuulia, nomadielämän opetuksia ja uudenvuodenlupauksia

Istun parasta aikaa Sri Lankan palmurannan tuntumassa sijaitsevassa kahvilassa. Ulkona palmut huojuvat tuulessa ja aallot tyrskyävät rantaan. Tuuletin ei juuri viilennä ja hiki virtaa, mutta rakastan suolaisen meri-ilman tuoksua.

Meillä on vielä pari viikkoa aikaa nauttia rantaelämästä Sri Lankassa, ennen kuin vaihdamme maisemaa tältä erää viimeiseen kohteeseemme, tällä kertaa Malediivien postikorttirannoille. Odotan jo Australiaan paluuta into pinkeänä. Odotan sitä lähes yhtä paljon kuin Malediivien vetten ylle rakennettua bungalowmajoitusta, tai yhtä paljon kuin odotin aikoinaan diginomadielämän alkua. Odotan rutiineja, kotona kokkailua, ystävien kanssa juoruilua, leffahetkiä sohvalla, terveellistä ruokaa viherjuomineen, patikointia Australian ihanassa luonnossa, ja ennen kaikkea lepoa, lepoa ja lepoa. Ja kunhan olo on tarpeeksi hyvä, paluuta treenaamisen pariin.

2019 tulee olemaan suuri muutosten vuosi. Helmikuun lopussa palaamme siis lähtöruutuun Australiaan, josta seikkailumme alkoi 14 kuukautta sitten.

Takana on 14 kuukautta nomadielämää, elämää ilman kotia 14 eri maassa läppärillä töitä tehden ympäri maailmaa. Diginomadielämälle emme ole sanomassa lopullisia hyvästejä, mutta tauko tulee enemmän kuin tarpeeseen. Terveys on laitettava etusijalle, ja se vaatii nyt kunnon varikkopysähdystä. Samalla otamme tämän tauon aikalisänä. Nyt on oiva aika pysähtyä miettimään, missä mennään, ja mitä oikeasti haluamme elämällä tehdä.

Kun kroppa sanoo pelin poikki

Onko järkeä matkustaa loputtomasti, jos siitä ei voi nauttia täysillä, uppoutua matkaan jokaisella solulla? Kaipaan kadoksissa olevaa omaa energistä ikiliikkuja-itseäni. Tuntuu siltä, että haluan kaatua sänkyyn, pimeään hiljaiseen huoneeseen ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Ajatus ei kulje ja eteenpäin porskutetaan lähinnä kahvin voimalla. Siinä missä alkumatkasta vielä joogasin ja kävin salilla, nyt kuntoa voi lähinnä kuvailla sanalla rapakunto. Entisenä himoliikkujana en ole tottunut siihen, enkä pidä siitä sitten yhtään. Tuntuu, etten ole oma itseni enää.

On aika pistää seikkailut jäihin, kunnes kroppa kulkee taas sopusoinnussa seikkailijasielun kanssa.

Tästä vuodesta ei tule kovin seikkailurikasta, ja se on välillä ihan ok. Meillä on varattuna tälle vuodelle Australiaan palaamisen jälkeen yksi ainut ulkomaan matka, ja sekin on lepoloma Thaimaassa. Jos palaudumme nopeasti, tarkoitus on myös seikkailla hiukan Australiassa.

En välitä tyhjistä uudenvuodenlupauksista, mutta säännöllisen tavoitteiden asettamisen koen tärkeäksi. Viime vuonna halusin päästä asemaan, jossa voin tehdä töitä reissun päältä. Tänä vuonna tavoitteet ovat erilaisia, mutta sitäkin tärkeämpiä.

Tämän vuoden tavoite on puhtaasti lepo, palautuminen ja parantuminen.

Sairaspäiviä on mahtunut matkaan aivan liian paljon. Olen joskus tainnut mainita, että kamppailen tiettyjen autoimmuunisairauksien kanssa. Eikä tuon miehenkään terveydessä kyllä kehumista ole. Nomadielämä pisti jo valmiiksi uupumuksen partaalla olevan kropan lisäkoetukselle. Nomadielämä on ollut huomattavasti stressaavampaa, kuin mitä etukäteen kuvittelimme läppärielämän palmun alla edes voivan olla.

Työn ja reissuelämän tasapainottaminen ei ole niin yksinkertaista, kuin miksi sen ehkä kuvittelee. Diginomadielämä ei todellakaan sovi kaikille, ja siihen liittyy paljon kääntöpuolia ja kompromisseja. Kääntöpuolista huolimatta emme ole saaneet siitä vielä tarpeeksemme. Meillä on vahva aikomus palata tien päälle sen jälkeen, kun vointi on parempi. Olemme nyt saaneet maistaa vapautta, emmekä vaeltajasieluina ole siitä ihan helposti valmiita luopumaan. Se on kuin päästäisi sisäkissan kerran ulos seikkailemaan; takaisin kotikissaelämään ei noin vain palatakaan. Vaellusvietti voittaa edelleen pesänrakennusvietin.

Tähän vuoteen liittyy lepäämisen ja palautumisen ohella myös koitoksia, joista ehkä avaudun myöhemmin, tai sitten en.

Joka tapauksessa tänä vuonna se suurin matka tulee olemaan matka omaan itseeni.

Nomadielämän opetuksia

Olen koko sydämestäni kiitollinen, että meille aukeni mahdollisuus toteuttaa unelmamme diginomadielämästä. Matka on ollut mielettömän antoisa ja opettavainen. Monet jahtaavat unelmiaan kuvitellen, että sen toteutuminen on se yksi elämästä puuttuva asia, minkä tarvitsee ollakseen onnellinen. Unelmia pitää olla, ilman niitä elämä ei maistu elämältä. Unelmat pitävät sielun nuorena. Ja itseään kannattaa haastaa, muuten päätyy polkemaan elämässä paikallaan.

Mutta samalla kannattaa tiedostaa, ettei edes se unelmien täyttymyskään välttämättä tee onnelliseksi. Onnellisuus on tässä hetkessä, läsnäolossa ja arjen pienissä hetkissä. Tulen vielä myöhemmin kirjoittamaan lisää nomadielämän oppitunneista!

Lue myös: Unelmista, kateudesta ja onnellisuudesta

Nomadielämä on hiukan kirkastanut sumeaa pääkoppaani sen suhteen, mitä haluan elämältä. Tai ainakin mitä en halua. Olen kokenut olevani tuuliajolla kauan. Minusta on aina tuntunut, että minulla on liian monta kutsumusta. Siksi en ole osannut päättää, mihin suuntaan energiani keskittäisin, minkä polun kaikista lukemattomista mahdollisista valitsisin.

Tähän asti prioriteetti on ollut matkustamisen maksimoiminen uran rakentamisen kustannuksella. Uratikkaita mieluummin kiipeän palmupuihin. Ja vaikka matkustaminen on edelleen minulle rakas ja tärkeä asia elämässä, olen oppinut myös sen, että haluan myös itse työn olevan merkityksellistä ja antoisaa. Juuri siksi, että se onnellisuus piilee arjen pienissä asioissa.

Maailmalla matkustamisen myötä ajatus siitä, että tämän lyhyen matkan aikana, jota elämäksikin kutsutaan, haluan omalta pieneltä osaltani jollain tavalla parantaa maailmaa. Vaikka se olisi vain yksi ihminen tai pieni asia.

Katse tulevaisuuteen

Ihminen käyttää töihin keskimäärin 90 000 tuntia elämästään. En halua hukata sitä asioihin, millä ei ole minulle syvempää merkitystä.

Joku saattaa muistaa, että reissunaisen lisäksi minulla on taustaa liikunta-alalla ja intohimo hyvinvointiin. Tällä hetkellä tuntuu vähän siltä, että tämän vuoden kuluessa saatan kääntää kelkkani kohti tätä toista intohimoani.

Mutta tunnetusti olen tuuliviiri, ja mitä tahansa voi tapahtua. Kuka tietää, ehkä pitäydyn sittenkin tutussa ja turvallisessa. Ehkä päädyn hulataiteilijaksi Vanuatulle, paimentamaan puhveleita Timbuktuun tai jos en muuta keksi, niin ihan vaan rehellisesti hulluksi kissanaiseksi Australiaan. Koko maailma on avoinna, ja se on tavallaan ihan kiva ajatus.

2019-01-25T13:05:37+00:00tammikuu 25, 2019|Arjen avautumisia|

28 Comments

  1. Jenni | Boarding Time tammikuu 25, 2019 10:37 am - Vastaa

    Ymmärrän kyllä hyvin väsymyksen. Olen välillä miettinytkin, miten jaksatte jatkuvaa matkustamista. Vaikka itsekin rakastan reissaamista, kotona on välillä aivan ihana hengähtää ja viettää sitä ihan tavallista perusarkea. Ja noi liikuntarutiinit on muuten tosi tärkeitä itsellenikin.
    Mahtavaa loppumatkaa teille ja ihania päiviä Malediivien paratiisissa. On ollut tosi antoisaa seurata teidän nomadivuotta! ❤️

    • Anna tammikuu 25, 2019 12:43 pm - Vastaa

      Kiitos Jenni <3 Nyt nomadielämän kokeneena koen, että ihanteellisinta itselleni olisi, jos joskus tulevaisuudessa voisi yhdistää ihanan kodin, ja silti matkustaa useamman kuukauden vuodesta. Täytyy pikkuhiljaa alkaa miettimään, jos sen jonain päivänä saisi järjestymään.

  2. Hannu Kohvakka tammikuu 25, 2019 10:54 am - Vastaa

    Moi muuttolintu. Olen lukenut matkakertomuksiasi mielelläni. Nuorena sitä jaksaa mennä ja katsoa mitä seuraavan mutkan takaa löytyy. Itse olen myös reissannut koko elämäni, mm. muuttanut yli 40 kertaa. Nyt lähes seitsemänkymppisenä en jaksa enää pitkiä lentomatkoja, joten olen parkeerannut itseni lokakuusta toukokuun loppuun Torreviejaan Costa Blancalle. Suosittelen sitä tai yleensä Espanjaa kaikille veteraaneille. Sinulla on hyväpuoli kun asut ” ausseissa ” sieltä löytyy niin paljon loistavia kohteita hengähtää. Itse koin sitä maata 1974–75. Toivotan hyviä reissuja sinulle.
    Ps. Virtaava vesi ei sameudu😀

    • Anna tammikuu 25, 2019 12:45 pm - Vastaa

      Moikka Hannu! Virtaava vesi ei sameudu, se on niin totta 🙂 Aussit on hieno maa, pirun kaukana vaan! Espanjassa on se hyvä puoli, että pääsisi kotonakin pyörähtämään vähän useammin. Ja monet sitä kehuu, täytyy joskus lähteä katsastamaan 🙂 Hyviä reissuja ja aurinkoista talvea myös sinne 🙂

  3. Venla / Breezes from My Atlas tammikuu 25, 2019 12:29 pm - Vastaa

    Mäkin olen ajatellut, että työ on keino mahdollistaa matkustelu, mutta kun olin reilun vuoden työssä, joka ei tuntunut omalta, stressasi mua ja jonka työajat uuvutti mut, olen todennut että täytyy työstä saada muutakin kuin rahaa ja kivan työkaverin. Nyt olenkin paljon pienempipalkkaisessa työssä pienemmällä tuntimäärällä, mutta tykkään siitä enkä ole enää jatkuvasti väsynyt aikaisten aamujen takia! Saan myös neuvoteltua paremmin vapaita matkustelua varten, kuin entisessä työpaikassani. Työ ei ehkä vaikuta muiden silmään niin uskottavalta ja koulutukseeni sopivalta tai kunnnianhimoiselta, kuin aiempi työni, mutta en välitä mitä muut ajattelevat. 🙂

    Nostan hattua teille, että lähditte kokeilemaan nomadielämää! Pieni breikki on varmasti tarpeen ja auttaa näkemään sen, tuleeko nomadiutta ikävä vai houkutteleeko koti sittenkin. Itselleni normaalit reissut ovat tarpeeksi (kunhan niitä on tarpeeksi usein), sillä nautin tietynlaisesta elämän helppoudesta, jota oma koti ja siihen liittyvät rutiinit edustaa.

    • Anna tammikuu 25, 2019 12:51 pm - Vastaa

      Tämä just! Kun useimpien meistä kuitenkin täytyy puurtaa töissä iso osa elämästä, niin tärkeäksi koen sen, että se on sellaista, mistä tykkää. Tai ei ainakaan stressaa tai pilaa terveyttä. Mistään uratikkaiden kiipeämisestä, muiden mielipiteistä tai vastaavasta en kauheasti piittaa. Täytyy seurata sitä omaa juttua ja miettiä, mikä tekee onnelliseksi.

  4. Sateenmuru tammikuu 25, 2019 2:37 pm - Vastaa

    Moikka ja kiitokset kirjoituksesta! Pystyn eläytymään. 😀 Olen muuttanut usein maasta ja kaupungista toiseen viimeiset kymmenen vuotta ja viime vuonna tämä kaikki huipentui siihen, että muutimme mieheni kanssa retkeilyautoon jonkin sortin ”nomadeiksi”. Samoin kuin sinä, huomasin myös, että terveydestä on vaikea pitää huolta ainaisen liikkeen, suunnittelun ja työskentelyn keskellä, kun rutiinit rapisevat pois päivä päivältä. Ja huomasin myös, että oli vaikea innostua uusista kohteista ja jos innostuikin, niin netin ja kirjojen ulottumattomissa oli vaikea kerätä siinä määrin ennakkotietoja kuin olisin toivonut – ja matkajournalistille tämä kaikki on erityisen epämiellyttävä ja stressaava tunne! No, nyt on retkeilyauto myynnissä ja kämppä Berliinissä alla, ja terveys on jo alkanut parissa kuukaudessa tasaantua – olemme myös alkaneet innoissamme suunnitella uutta eeppistä matkaa (jolle tulee olemaan paluulippu!), joten kaikki hyvin loppu hyvin! Onnea myös teille tulevaan, mitä se sitten tuokin tullessaan!

  5. Veera tammikuu 25, 2019 3:11 pm - Vastaa

    Mä kyllä samaistun tähän myös! Matkustamisesta nauttii ihan eri tavalla, kun välillä palaa kotiin ja rutiinien pariin. Mun lyhyemmillä reissuillakin opin, ettei musta olis koskaan diginomadiksi, koska tarviin niitä arkirutiineja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Onneksi voitte palata Australiaan, on huonompiakin paikkoja maailmassa tukikohdaksi! 😊

  6. Jyrki tammikuu 25, 2019 3:40 pm - Vastaa

    Kiitos kaikista ihanista matkakertomuksistanne! Ja toivotan teille molemmille hyvää palautumista ja lepoa! Uskon, että kulkutautisia ei mikään pysäytä kokonaan! Teillä on varmasti vielä monta hyvää reissua edessäpäin.

  7. Marttiina | Onioni.fi tammikuu 26, 2019 4:37 am - Vastaa

    On ollut ihan huippua ja tosi inspiroivaa seurata teidän vuotta! ☺️ Ymmärrän kyllä täysin väsymyksen, joten sen suhteen kuluvan vuoden suunnitelmat kuulostaa tosi hyviltä. Tekee hyvää pysähtyä. Meillä on tälle vuodelle suunniteilla paljon vähemmän reissaamista kuin viime vuonna, mutta tuntuu myös tosi hyvältä olla ankkuroituneena yhteen paikkaan nyt ja nauttia ihan perusarjesta. Sitten on taas kiva lähteä tien päälle. Kuten sanoit maailma on avoinna! Ihanaa päiviä Malediiveille ja paluuta Australiaan. 💛

  8. Anna | Tämä matka -blogi tammikuu 27, 2019 8:40 am - Vastaa

    Ymmärrän hyvin väsymyksen, sillä paljon olette reissanneet. Ei tien päällä eläminen pitkään herkkua ole, mutta sitä ihannoidaan paljon sellaisten ihmisten keskuudessa, joilla ei ole paljoa kokemusta matkustamisesta.

  9. Merja tammikuu 27, 2019 8:58 am - Vastaa

    Ihanaa kotiinpaluuta! Toivottavasti kroppa parantuu, kun pääset palautumaan. Kiitos myös rehellisestä kirjoituksesta. Voimien keräämisen jälkeen on taas kaikki vaihtoehdot avoinna.

  10. Piyya tammikuu 27, 2019 11:35 am - Vastaa

    Hienoa avautumista nomadielämön hyvistä ja huonoista puolista ja tuolla kokemuksella osatakin sen sanoittaa. Tietenkin kaikki kokemukset ovat aina hyvin subjektiivisia, yksi kokee näin ja toinen noin mutta minusta kokemuksenne on hienoa luettavaa.
    Nomadielmässä joutuu varmasti huomaamaan miten jotkut aika arkisetkin asiat eivät ole enää itsestäänselvyyksiä.
    Rohkeita olette olleet ja laadukasta sisältöä olette tuottaneet. Ihanaa aikaa Malediiveille ja kovasti odottaen mitä se hetkeksi asettuminen tuo tullessaan.

  11. Katja tammikuu 27, 2019 12:04 pm - Vastaa

    Ihana postaus! Rehellisyydessään virkistävä, kaikki kun ei aina matkoilla, etenkään pitkillä sellaisilla mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan ja ilmestyy mutkia matkaan.
    Me tehtiin 2017 pitempi 3kk reissu ja pari kuukautta siitä meni reissuhuumassa, viimeinen kuukausi oli jo vähän sitä reissuväsymystä joten rupesin miettimään että ehkä mun kauan haaveilema maailmanympärimatka saa jäädä odottamaan tai ehkä jopa kokonaan pois suunnitelmista, koska haluan pystyä nauttia siitä täysillä ja nyt tuntuu että niin pitkä reissu ei ehkä tuntuiskaan hyvältä.
    Mieluummin sitten vaikka monia lyhyempiä reissuja 🙂

    Ihan huikea reissu on kyllä teillä ollut ja varmasti tuntuu mahtavalta palata kotiin noin pitkän ajan jälkeen!

  12. Christa tammikuu 27, 2019 12:14 pm - Vastaa

    Teillä on ollut ihan huippu vuosi, mutta väsyminen jatkuvaan matkustamiseen on ymärrettävää. Itselläni se väsymys tuli kolmen kuukauden jälkeen kun reissasin Italiassa. Tai en oikeastaan väsynyt reissaamiseen vaan turruin kaikkeen kauniiseen ja ihanaan ja totesin, että minulle sopii paremmin se, että teen useamman reissun yhden pitkän sijaan, jotta oikeasti pystyn nauttimaan kohteesta.
    Mutta mahtavaa on se, kun pääsee toteuttamaan unelmiaan ainaisen haaveilun sijaan. Olin itse opintovapaalla viime vuoden monen vuoden vapaudenhaikailun jälkeen. Vuosi oli ihana, mutta opetti toisaalta myös sen, että todellista vapautta ei tässä elämänvaiheessa (perhe) ole. Niinpä vapauden esteenä ei ole työssäkäyminen, kuten olin jotenkin ajatellut. Se on helpottanut töihinpaluuta.Vapaus on enemmän mielentila kuin olosuhde.

  13. Katja/jumalainenseikkailu tammikuu 27, 2019 2:50 pm - Vastaa

    Niin tuttuja tunteita ja ajatuksia, Anna. Toki itse en ole reissannut noin pitkään koskaan, koska oletan, ettei se sovi mun herkälle kropalle. Mutta viimeiset kolme vuotta olen myllännyt elämää ja juurta jaksain miettinyt, kuka olen ja mitä haluan, siksi ymmärrän sua hyvin. Nyt elän unelmieni elämää, mulla on ihana oma koti, asuin juuri 3 kk Kreikassa ja elämässäni on tosi kiinnostavia juttuja. Minulla on kanssa ollut sama ongelma, että olen kiinnostunut tosi monesta asiasta ja oman tien löytäminen on ollut vaikeaa. Nyt tehdään mulle nettisivuja, koska tuntuu, että se oma juttu on vihdoin löytynyt. Ja halu parantaa maailmaa – se on täälläkin.

  14. Sini tammikuu 27, 2019 3:22 pm - Vastaa

    Hyvä, että tietää, milloin on aika rauhoittaa tahtia. Onko tuo valokuva Nomadielämän opetuksia – otsikon yläpuolella otettu Indonesiasta Floresin saarelta? Muistelen nähneeni saman maiseman jollain nettisivulla.

  15. Heidi/ Thaimaanrannan maalarit tammikuu 29, 2019 3:51 pm - Vastaa

    Mä olen kanssa Anna seurannut teidän reissuvuotta, ja joissain postauksissa aistinnutkin väsymyksen jossain määrin. Noi terveysongelmat on tosi kurjia, mutta se on varmaan elimistön ainoa keino pysäyttää. Ja hei, teillä on Aussit! Vaikka en ole itse vielä käynytkään, niin ei varmasti ole huonoin paikka maailmassa.
    Tiedän myös ton tunteen, kun ei vieläkään tiedä mitä ’isona’ haluaa olla. Omalta kohdaltani veikkaan, etten tule tietämään sitä koskaan, eikä sekään varmaan ole niin paha. Elämä itsessään on matka 🙂

    Ihanaa pysähtymistä teille! Seuraan taatusti sitäkin enemmän kuin kiinnostuneena.

  16. Mirka / Reason for Season tammikuu 29, 2019 9:25 pm - Vastaa

    Pystyn tosi hyvin samaistumaan näihin mietteisiin terveydestä – minustakin tuntuu siltä, että mieluiten nukkuisin seuraavat kaksi kuukautta putkeen. Harmi, että joudun olemaan paikoillani täällä kylmässä pohjolassa, mieluusti sitä toipuisi jossain lämmössä :P. Mutta tosiaan, kyllä se oma hyvinvointi kannattaa priorisoida, niin ihanaa kuin matkustaminen onkin. Viimeistään tuossa kolme päivää sitten, kun viimeinen isovanhemmistani nukkui pois, tajusin taas kerran, että ei täällä olla ikuisesti – elämä on todella hauras. Terveyttään (tai sen rippeitä) kannattaa todellakin vaalia <3. Paljon aurinkoa ja voimia sinne auringon alle!

  17. Ei se kyllä helppoa ole, varsinkaan kun liikkuu paljon. Hyvä että huomaatte itestänne ajoissa näitä asioita niin ei sitten aivan kuukahda kesken matkan😊 nauttikaa malediiveista täysin rinnoin ja koittakaa levätä myös! ♥️

  18. Emilia/Merkintöjä maailmasta helmikuu 1, 2019 9:55 am - Vastaa

    Hieno kirjoitus <3 Voin kuvitella, että nomadielämä sekä antaa että ottaa paljon. Samaistuin vahvasti tuohon, mitä sanoit työelämästä. Ja liikkuminen on niin iso osa omaakin hyvinvointia. Toivottavasti tämä vuosi tuo teille hienoja seikkailuja Australiassa ja kehon ja mielen tasapainoa. <3

  19. Periaatteen Nainen helmikuu 2, 2019 9:57 am - Vastaa

    Vähempikin väsyttää! Jo pelkästään itsenäiseen yrittäjyyteen liittyy runsaasti sellaista, mikä vie helposti voimat (vaikeus sanoa ei, aikataulutus, yksin työskentelyn haasteet jne) puhumattakaan että siihen liittää vaihtuvat maisemat ja kaikki seikkailut. Odotan uteliaana, mitä kaikkea rauhallinen vuosi tuo eteen, sieltä voi pulpahtaa erilaisia tarinoita.

  20. Emilia/Matkan varrella helmikuu 2, 2019 11:11 am - Vastaa

    Ihanan rehellinen teksti!<3 Luin ajatuksella koko setin ja kommentitkin, elämän suunta ja isommat kysymykset on kuitenkin aika harvinaista herkkua matkablogeissa. Luulen, että meitä monia yhdistää tietynlainen kipuilu ja suunnan etsiminen ja ehkä siitä pitäisi puhua enemmän. Tuli ainakin itselle sellanen fiilis että "jes en vaan mä vaan muutkin!" Mulla on itsellä tällä hetkellä sellainen tilanne, että oon tosi kivassa, mutta kaikki paukut vaativassa työssä, joka ei myöskään mahdollista ihan niin paljon reissaamista kuin mitä toivoisin. Priorisoin kuitenkin sitä ihan mielellään, mutta sitten välillä mietin, että kadunko myöhemmin, etten parikymppisenä reissannut niin paljon kun sielu sietää kun siihen on muuten mahdollisuus. Tsemppiä teille kotiinpaluuseen ja terveyttä tälle vuodelle! 🙂

  21. Sonja / Shining Journey helmikuu 2, 2019 5:25 pm - Vastaa

    I so feel you, soul sister! <3 Varsinkin tämä kohta tekstistäsi osui ja upposi: "Olen kokenut olevani tuuliajolla kauan. Minusta on aina tuntunut, että minulla on liian monta kutsumusta. Siksi en ole osannut päättää, mihin suuntaan energiani keskittäisin, minkä polun kaikista lukemattomista mahdollisista valitsisin." Olisin voinut kirjoittaa täysin samoin. Muutenkin tekstisi resonoi tosi vahvasti. Olen ollut myös tuuliajolla pitkään osaamatta päättää, mikä on seuraava suunta. Varsinaisesta nomadielämästä on vierähtänyt jo pitkään omalla kohdallani, mutta viime vuosikin meni kolmen eri maan väliä ravatessa. Koti siellä, toinen täällä. Tavaroita muuttolaatikoissa eri maissa, useita eri ammatteja ja työkuvioita eri maissa. Elän jonkinlaista välivaihetta, mietintävaihetta. Mietin vielä, mikä on vuoden 2019 agenda. Toisaalta huvittaisi olla hetki paikallaan, toisaalta lähteä reissuun jonnekin aivan uusille kulmille. Elämä tarjoaa niin rajattomat määrät erilaisia mahdollisuuksia, etten osaa päättää. Olisin voinut itse kirjoittaa varmaan puolet tekstistäsi, niin paljon samoja ajatuksia meillä on. Tsemppiä kovasti tälle vuodelle! <3

  22. Anna-Katri / Adalmina's Adventures helmikuu 2, 2019 11:12 pm - Vastaa

    Sen mitä itse olen oppinut kaiken tämän reissuelämän ja arkielämän ristitulessa on, että asiat loksahtelevat kohdalleen omalla painollaan, ei auta vaikka kuinka yrittäisi välillä järjevästi ajatella ja järjestellä elämäänsä. Omia tunteita ja ajatuksia täytyy vain osata kuunnella. Välillä vain tarvitsemme näitä ”kipuiluja”, jotta löytäisimme taas sen oikean suunnan elämässämme. Joten älä stressaa, niin kuin varmasti jo tiedät, kaikki menee niin kuin on tarkoitettukin. <3 Ihanaa loppureissua ja ihan mahtavaa ausseihin paluuta, toivottavasti nähdään taas jossakin vaiheessa! <3

  23. Mielenkiintoista lukea myös näistä diginomadina olon varjopuolista ja todellakin oma terveys pitää laittaa etusijalle. 14 kuukauteen on mahtunut paljon upeita paikkoja teillä, mutta voin kuvitella miten myös arjen rutiinit alkaa kiinnostamaan. En tiennytkään / muistanutkaan, että siulla oli taustaa hyvinvointia-alalla, mielenkiintoista! 🙂

  24. Susanna helmikuu 8, 2019 9:42 pm - Vastaa

    Minäkin olin nomadina, mutta myös omien kokemusteni pohjalta se on aivan liian rankkaa. Etenkin se paikan vaihto jatkuvasti, kun väliaikaisia majoituksia on niin vähän tarjolla Euroopassa, erilaisten tapahtumien tai sesongin takia voi hinnat nousta yli sadan ja kaikkea muuta tollasta jotka hankaloittaa kaikkea. Jotkut myös ilmoittavat täysin yks kaks että on täyttä, jolloin tulee kiire etsiä uusi majoitus, uudet reitit yms. Viime kesänä olin Costa Blancalla pari kuukautta, mutta sitten alkoi tulla huippuhelteet ja suuri osa majotuksista tuli täyteen myös loma-asunnot täyttyi. Sitten menin junalla Ranskaan, jossa olikin paremmin tilaa onneksi ei tarvinnut helteillä elokuussa joka päivä etsiä majoitusta jossa olisi tilaa. Olen myös matkaillut tosi paljon mm. Saksassa bussi roadtripeillä, mutta vasta tänä vuonna huomasin että aloin voida pahoin. Ennen en, olenkin tullut siihen tulokseen että ilmansaasteet on varmasti lisääntyneet Keski-Euroopassa ja muualla. Siis ennen menin sellasia 8 tunnin bussimatkoja Saksassa ilman pahoinvointia ja ne sujui hyvin. Suomessa olen voinut aina pahoin autoissa, muualla se onnistui tai onnistuu. Mutta matkustelu, siitä ei tarvitse luopua. Australia kuulostaa ja näyttää aika mahtavalta, joten ei ole ollenkaan huono päätös lopettaa/siirtää nomadielämää! Tosin vaikka lopettaisi nomadiuden, aina voi vaikka kesäloman viettää ulkomailla tai ne muut lomat mitä on.

  25. Jenna helmikuu 12, 2019 11:16 pm - Vastaa

    Vaikka en olekaan kokenut mitään vastaavaa, pystyn samaistumaan kokemuksiisi viime aikaisten kokemusteni pohjalta. Oma seikkailuni kesti seitsemän viikkoa Suomessa, mutta oli silti äärimmäisen huojentavaa palata lopulta tuttujen rutiinien ääreen.

    Erityisesti kohta: ”Minusta on aina tuntunut, että minulla on liian monta kutsumusta. Siksi en ole osannut päättää, mihin suuntaan energiani keskittäisin, minkä polun kaikista lukemattomista mahdollisista valitsisin.” oli kuin näppäimistöltäni. Elämä on niin kutkuttavaa ja todella tuntuu, kuin vain taivas (tai mielikuvitus!) olisi rajana!

    Ihanaa ja innostavaa jatkoa! <3

Jätä kommentti