Muutto Australiaan – Miten kaikki alkoi

Ulkomaille muutto on hyppy tuntemattomaan. Siihen liittyy haasteensa, mutta samalla puhtaalta pöydältä aloittaminen voi olla mielettömän vapauttavaa. Omalla kohdallani muutto Australiaan ei ollut pelkästään virkistävää vaihtelua, vaan muutti koko elämäni suunnan ja elämänkatsomukseni. Miten kaikki alkoi, miten ujosta maalaistytöstä tuli maailmankansalainen?

Kaikki alkoi opiskelijavaihdosta Australiassa

Australian visiittini piti olla väliaikainen. Opiskelijavaihto ulkomailla oli osa tutkintoani. Australia oli selvä kohde alusta alkaen. Halusin kylmästä lämpimään unelmarannoille, missä puhutaan kuitenkin englantia.

Yli seitsemän vuotta sitten tupsahdin lentokoneesta toiselle puolelle maapalloa. Tupsahtamiselta se tuntui, sillä en ollut valmistautunut puolen vuoden opiskelijavaihtoon juuri mitenkään. Vaikka olin haaveillut matkasta vuosia, taustatyö oli tekemättä, enkä tiennyt Melbournesta juuri mitään.

Lisäkuumotusta toi se, että välistopilla Thaimaassa onnistuin tyypilliseen hunsvottityyliini hukkaamaan pankkikorttini, eikä minulla maailman toiselle puolelle yksin laskeutuessani ollut siis pennin jeesusta takataskussa.

Kaikesta selvittiin. Muutto Australian Melbourneen oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Sopeutuminen Australiaan oli samalla uuvuttavaa sekä jännittävää

Mieleen on jäänyt se, kuinka hämmästyttävän ystävällisiä kaikki tuntuivat Australiassa olevan. Apua tarjottiin ovista ja ikkunoista. Oma kämppä, tai huone jos tarkkoja ollaan, oli helppo löytää. Koulun kautta pääsin nopeasti tutustumaan uusiin tyyppeihin, mikä tietysti helpotti alkuaikoja.

Opiskelijavaihto meni hetkessä, ja sen loputtua jäin Australiaan Working Holiday -viisumilla.

Puolentoista vuoden jälkeen tuli aika lähteä kotiin. En uskonut, että tieni enää vähään aikaan Australiaan minua toisi. Olin väärässä. Hieman ennen Suomeen lähtöäni tapasin tulevan aviomieheni Rohanin road tripillä Australian itärannikolla.

Välivuosi Suomessa

Rohan seurasi minua Suomeen, jossa asuimme vuoden. Rohan viihtyi Suomessa erinomaisesti, ja itsekin sopeuduin takaisin yllättävän nopeasti.

Yhteinen Suomen vuosi oli tärkeä. Rohan oppi paremmin tuntemaan, mistä meikäläinen tulee, mistä minut on tehty. Se on ollut tärkeä asia silloin, kun olen kieriskellyt koti-ikävässä, haaveillut kanttarellikastikkeesta ja saunasta, ja suku ja ystävät ovat toisella puolella planeettaa.

Aloimme viihtyä liiankin hyvin. Aloimme tyytyväisinä tuudittautua siihen inspiraation tappavaan monotoniseen rutiinien rottaralliin, minkä olimme molemmat jo kerran taaksemme jättäneet. Jossain määrin rutiineista saa voimaa, mutta liiallisina ne passivoivat mieltä ja rajoittavat ajatuksia, ja sitä kautta mahdollisuuksia.

On vaarallisen helppo jämähtää mukavuusalueelle haaveilemaan ‘sitten joskus’ -ajoista. Sen tuoma turvallisuuden tunne on ansa. Välillä tekee hyvää sekoittaa pakkaa ja ravistella vallitsevaa tasapainoa.

Sisäinen palomme nähdä maailmaa ja kokea asioita onneksi voitti.

Irti oravanpyörästä

Ilman tarkkoja suunnitelmia lähdimme maailmalle. Olimme reissun päällä lähes vuoden, ensin Intiassa ja muualla Aasiassa, ja sitten heitimme pakettiautolla 25 000 kilometriä Australian ympäri.

Road tripillä oli aikaa miettiä tulevaisuutta. Päätimme hakea minulle partneriviisumia Australiaan. Se oli pääsyy siihen, että päätimme jäädä Melbourneen. Autossa tarpeeksi kauan asuessa kotisohva alkoi kummasti houkuttelemaan.

Ulkomaille muuton haasteet

Toki Australiaan muuttoon liittyi haasteitakin. Muuttaminen on aina rasittavaa, saati sitten ulkomaille. Ilmassa oli silloin tällöin pieniä kulttuurishokin aineksia. Välillä joutui venyttämään penniä – Australia ei ole halpa maa. Paperisota etenkin partneriviisumin ja työhön liittyvien sertifikaattien kanssa koetteli hermoja. Työnhaku on turhauttavaa missä tahansa, mutta väliaikainen viisumi ja ulkomaalaisuus tuovat siihen lisähaastetta.

Uusien ystävien tekeminen on pitemmän päälle uuvuttavaa, ja olo on joskus yksinäinen. Koti-ikävä iskee edelleen jouluna, juhannuksena tai muuten vaan kun sattuu olemaan huono päivä.

Kenties isoin haaste on ikuinen ulkopuolisuuden tunne. Enemmän tai vähemmän olen aina muukalainen.

Kulttuurishokki on aina ollut pelkkä sivuseikka

Silti jostain syystä kaikki tuo on jäänyt mieleeni pikkuasioina. Koskaan mikään ei ole tuntunut lähellekään ylitsepääsemättömältä, eikä koskaan ole tullut halua ostaa lentolippua takaisin Suomeen.

Vaikeuksienkin äärellä olen tuntenut, että tämä kaikki on sen arvoista. Päällimmäiseksi tunteeksi alkuvuosista on jäänyt innostuneisuus, vapaus ja suuri seikkailuntuntu. Vaikka uutuudenviehätys on kaikonnut, jossain määrin se on jäänyt päälle.

Sopeutumista varmasti edesauttoi se, että Australia oli unelmani. En antanut itsepäisesti itselleni koskaan muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä. Pidin mieleni avoimena ja positiivisena, enkä antanut negatiivisille tunteille valtaa.

Yhdessä Australiaan palatessa sopeutumista tietenkin helpotti suunnattomasti se, että oli paikallinen vieressä tukemassa. Toinen, lähes elintärkeä tuki ovat olleet paikalliset suomalaiset ystävät, kohtalotoverit.

Ulkomaille muutto on lääkettä seikkailunjanoon

Minulla on aina ollut ehtymätön seikkailunjano, ja ulkomaille muutto oli siihen paras lääke. Samalla se oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. En enää haaveile pelkästään matkoista vaan myös eri elämäntapojen kokeilemisesta eri puolilla maailmaa.

Ulkomailla asuminen on muuttanut minua ihmisenä monella tapaa. Katson elämää uusin silmin. Meille annettu aika tässä elämässä on rajallinen.

Siitä ajasta kaiken irti saaminen on minulle tärkeämpää kuin mammona, materia ja uraputki. Olen alkanut kyseenalaistaa totutut kaavat ja muiden odotuksien mukaan eletyn liukuhihnaelämän.

Sen sijaan yritän suunnitella elämääni sen ympärille, mitä oikeasti haluan tehdä.

Ulkomaille muutto ei tietenkään ole kaikille. Toiset on tehty juurtumaan paikoilleen. Paikoilleen juurtumisessa on oma arvonsa, joista tällaisena ikuisena kulkurina jää paitsi. Mutta jos haaveilet ulkomaille muutosta, tee se!

Omien estojen voittaminen ja mukavuusalueelta poistuminen vaatii uskallusta, vahvaa tahtoa ja vaivannäköä. Mutta vaikka tulisitkin siihen tulokseen, että ruoho ei ole sen vihreämpää aidan toisella puolella, tuskin tulet katumaan kokeilemista. Ulkomailla asuminen on kaikin puolin avartava kokemus.

TAKAISIN AUSTRALIA-OPPAASEEN

Lue myös: Kaksoiselämää – Ulkosuomalaisen identiteettikriisi

Kotiinpaluun kulttuurishokki – Kun Suomi ahdistaa

Palaatko ikinä Suomeen? 10 + 1 kysymystä ulkosuomalaiselle

Millaista on asua Australiassa? Plussat ja miinukset