Parasiitti paratiisista ja muita reissutuliaisia
Reissaamiseen liittyy myös kääntöpuolia, kuten mahdollisia ikäviä tuliaisia, parasiitteja, ameeboja ja muuta mukavaa. Parasiitteja voi saada astumatta varpaallakaan ulkomaille, ja itse asiassa meillä useimmilla taitaa niitä olla. Mutta ongelmia aiheuttavat paratiisit taitavat olla yleisempiä ulkomaan matkojen seurauksena. Tässä muutamia kokemuksia reissusairasteluista.
Minulla on ollut reissusairastelujen suhteen huono tuuri. Esimerkiksi Balin matkoista en tunnu koskaan selviävän ilman bali bellyä. Viime kerralla kyseessä oli ameeba, josta toipuminen kesti pitkään. Intiassa laattasin vatsataudissa 16 tunnin junamatkan likaisessa junan vessassa. Kambodzasta sain antibioottiresistenssin bakteerin, jonka seurauksena päädyin sairaalaan munuaistulehduksessa. Kirsikkana kakun päällä oli mato varpaassa.
Antibioottiresistentti bakteeri ja munuaistulehdus
Kaikki alkoi Kambodzan matkan jälkeisestä kylkikivusta, jota erehdyin ensin luulemaan lihaskivuiksi. Sitten nousi kuume, siispä lääkäriin hakemaan antibiootit. Antibiooteista huolimatta heräsin yöllä korkeaan kuumeeseen ja järkyttävään vapinakohtaukseen. Aamulla olo oli huonontunut. Oli lähdettävä sairaalaan.
Lääkärillä kohosi kulmakarvat, kun kerroin pari viikkoa aikaisemmin saapuneeni kotiin Kambodzasta. Vatsa oli kyllä ollut sekaisin melkein koko Kambodzan matkan ajan, mutta en ajatellut sen olevan mitään sen vakavampaa. Lääkäri totesi, että on jäätävä sairaalahoitoon.
Seurasi kaksi loputtoman pitkää yötä ja kolme päiväää The Royal Melbourne Hospitalin Emergency Roomissa. Kuume saatiin laskemaan, mutta lääkkeistä tuli paha olo, kova huimaus ja aloin jo näkemään halluja. Rohan kertoi myöhemmin, että olin kuumehoureissa puhunut lauseita, jotka olivat puoliksi englantia ja puoliksi suomea.
Verinäytteitä otettiin niin monta pullollista, että aloin miettiä, onko minulla enää verta jäljelläkään. Käsivarret olivat kuin heroiiniaddiktilla. Kolmen päivän jälkeen olo oli hiukan parempi, joten pääsin kotiin lepäämään ja odottamaan verikokeiden tuloksia.
Lääkäri valaisi, että suurin osa Kambodzan e.coli -bakteerista on vastustuskykyistä laatua. Kolmen epäonnisen antibioottikokeilun jälkeen onneksi vihdoin löytyi antibiootti, joka tehosi, ja elämä alkoi pikkuhiljaa voittaa.
Bali Belly ja giardia
Balin matkoilla olen lähes joka kerta kärsinyt rajun bali bellyn. Kerran pahoille ruoansulatusoireille ei tullut loppua vielä kotonakaan. Säästän teidät yksityiskohtaisilta kuvailuilta, mutta en esimerkiksi pystynyt syömään kuin haarukallisen ruokaa, ilman että vatsa turposi palloksi ja vatsakrampit alkoivat. Tätä jatkui pitkälle toista kuukautta.
Pian löysin itseni kiikuttamasta kakkaa käsilaukussa kerta toisensa jälkeen lääkäriin tutkittavaksi. Mitään ei löytynyt, mutta erikoislääkäri epäili, että joku loiseläjä siellä jyllää, todennäköisesti giardia. Antibioottikuurin myötä oireet vihdoin hellittivät.
Ameeba – Kokemuksia parasiitista toipumisesta
Kenties viheliäin kaikista parasiittikokemuksista on ollut jälleen kerran Balin matkalla saatu ameeba. Jälleen kerran yön korkeassa kuumeessa oksennettuani raahauduin paikalliselle pienelle klinikalle. Minut laitettiin tippaan yöksi ja seuraavana päivänä antibiootit kourassa minut päästettiin hotelliin lepäämään.
Pitkän antibioottikuurin jälkeen osa oireista jäi kuitenkin vaivaamaan. Tutkiskellessani asiaa selvisi, että Flagyl -kuurilla ei ameebaa välttämättä tapeta. Kyseiseen ameebaan varmemmin tehoavia antibiootteja ei sen sijaan Indonesiasta edes saanut. Soittelin vielä epätoivoisena Australiaankin, josko sieltä olisi voinut saada apua, turhaan. Balilaisen lääkärin mielestä ameeba oli poissa, koska sitä ei näytteessä näkynyt. P*skanäytteistä on kuitenkin pahamaineisen vaikea löytää parasiitteja. Olin niin epätoivoinen, että popsin papaijansiemeniä niiden parasiittejä tappavan vaikutuksen vuoksi. Älä kokeile kotona, ellet tiedä mitä teet. Seurauksena kuukautiset alkoivat kaksi viikkoa etuajassa, mutta suolisto-oireet jatkuivat. Loppupeleissä oireet alkoivat pikkuhiljaa hellittää ajan myötä.
Mato varpaassa
Kambodzan matkan jälkeen varvastani kutitti vietävästi useamman viikon, niin että yöunet kärsivät. Todistimme Kambodzan Koh Rongilla useampaa tapausta, jossa ihmiset olivat saaneet märästä rantahiekasta madon varpaaseen. Kyseessä on vaeltava toukka, cutaneous larva migrans. Purema ei näytä juuri hyttysenpuremaa kummoisemmalta, mutta syyhy on sietämätön ja kutiseva kohta vaihtaa usein paikkaa.
Lääkärillä ei vaikuttanut olevan aavistustakaan, mistä on kyse, mutta määräsi pyynnöstäni kuitenkin matolääkkeen, Ivermektiinin. Oireet loppuivat parissa päivässä.
Opetuksia parasiiteista
Olen aina reissannut todella huolettomasti. En ole ollut sitä tyyppiä, joka kantaa käsidesiä mukana ja vahtii mitä suuhunsa pistää. Olen surutta ruokaillut katukeittiöissä enkä juuri esimerkiksi jäistä ole murehtinut. Olen jatkossa ehkä hiukan varovaisempi, mutta loppupeleissä uskon, että parhaiten parasiitteja välttää hyvällä vastustuskyvyllä ja hyvällä onnella.
Miksi sairastun jokaisella Balin matkalla, samalla kun mieheni pysyy terveenä? Sen täytyy liittyä huonompaan vastustuskykyyn ja suoliston kuntoon. Veikkaan, että asialla on jotain tekemistä lapsena ja nuorena syödyillä lukemattomilla antibioottikuureilla. Jos haluaa selviytyä matkoista maailmalla ilman parasiitteja, kannattaa siis pitää suolistosta ja vastustuskyvystä hyvin huolta ja välttää antibiootteja, ellei muuta vaihtoehtoa ole.
Jos kärsit parasiitista, ensin on otettava selvää mikä ötökkä on kyseessä. Länsimainen lääketiede tuntee huonosti tropiikin öttiäisiä, joten jos mahdollista, lääkäriin kannattaa mennä jo kohteessa. Kokemukseni mukaan joskus luontaishoitajat tunnistavat ongelman paremmin kuin lääkärit, ja heiltä löytyy myös paremmat aseet niitä vastaan, toki tapauksesta riippuen. Kannattaa myös muistaa, että testit eivät ole luotettavia, sillä usein parasiitit ovat piiloutumisen mestareita.
Parasiitti ajatuksena on ensin kauhistuttava. Monet kuvittelevat esimerkiksi, että eihän meillä Suomessa sellaisia ole. Mutta parasiitin voi saada kotimaastakin – itse asiassa niitä arvellaan olevan kaikilla. Ameebasta kärsittyäni en pelkää enää parasiitteja, valitettavasti ne ovat osa meitä, eivätkä suinkaan aina vaarallisia tai haitallisia. Niistä voi kuitenkin aiheutua myös merkittäviä ongelmia, eikä niitä mielestäni tutkita tarpeeksi.
Löytyykö teiltä kokemuksia parasiiteista?
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Veera K
Inhottavimman reissutuliaisen sain Filippiineiltä nelisen vuotta sitten, luultavimmin kananmunista ihan reissun alkupuolella. Koko kaksi viikkoa saarilla meni karmaisevien vatsakramppien kourissa, hyvä kun pystyi suorana kävelemään, syöminen ei tullut kuulonkaan koska se sitten tuli lujaa pihalle ylhäältä tai alhaalta… Suomessa lääkäri totesi, että suolenmutkassa asustelee varsin viheliäinen parasiitti.
Parasta tässä oli tietenkin se, että diagnoosin saatuani äitini ja siskoni ottivat ilon irti ja päättivät nimetä tämän parasiitinperkeleen “Keijoksi”. Oli oikein hauska kiertää koko kesä kaiken maailman sukujuhlia, kun kaksikko heitti iloisesti vitsiä Veeran sisällä asustavasta Keijosta ja useampi kuin yksi sukulainen tuli huikkailemaan onnitteluja raskauden johdosta.
Anna
Ai kauheeta, siinä meni sitten koko reissu pilalle? Sen verran onneksi on ollut näissä omissa koettelemuksissa onnea mukana, että oireet on tapahtuneet vasta matkan lopussa tai sen jälkeen. Hyvä että jotain huumoria sentään on saatu tilanteesta revittyä. 🙂 Muistan kyllä hyvin bali bellyn jäljiltä tuon tunteen kun maha on kuin olisi 6kk raskaana. Selvisikö, mitä lajia Keijo oli? 🙂
Veera K
Oli aikamoinen “taisteluloma” kun oli paljon fyysisiä aktiviteetteja suunniteltuna ja halusi välttämättä kaiken tehdä ja kokea. Onneksi pari vuotta myöhemmin muutin Filippiineille niin sai uusia, parempia muistoja maasta 🙂 Joo, muistan miettineeni samaa että tältäkö raskaus sitten tuntuu ja taisin sillä istumalla päättää että never mind, never again 😀 Lajia en enää muista..
Jenni / Unelmatrippi
I feel you. Pelottava tuo munuaistulehdus! Kokemuksia on itsellekin kertynyt monenmoisia, mutta lapsuuden sairaalareissun jälkeen Saksassa en ole onneksi ulkomailla joutunut lasarettiin pidemmäksi aikaa. Sen sijaan kaikkea pientä muuta, suurimmaksi osaksi onneksi lievää, on sattunut: esim. ruokamyrkytys, pahasti lohjennut hammas, monenmoisia tulehduksia, ja olenpa mm. käynyt Perussa aivojen varjoainekuvauksessa sitkeän huimauksen ja huonon olon takia. Kokemuksia, kokemuksia. 🙂
Itse olen loppupeleissä tosi tarkka hygieniasta ja siitä huolimatta kaikenlaista on tullut. Vähentää kai se varovaisuus riskiä, joo, mutta jotenkin tuntuu, että nämä hommat vain tulevat niin tuurilla kuin olla voi. Nimittäin mulle tuntuu säännöllisesti napsahtavan jotain, mutta reissuseura vain porskuttaa terveenä. Ja esimerkiksi tuota ruokamyrkytystä en todellakaan saanut katuruuasta vaan ns. tasokkaan hotellin sapuskoista – no se siitä tasosta sitten. Katuruuasta en ole sairastunut muutenkaan, mutta totta kai tulee katsottua, millaisissa olosuhteissa mätöt väännetään ennen kuin isken sapuskaan haarukkani.
Toivottavasti sulla (ja meillä kaikilla!) reissusairastelut jäisivät tähän ja jatkossa olisi parempi mäihä.
Anna
No kaikenlaista on siullekin sattunut, toivottavasti ei tuon pahempaa koskaan osu kohdalle! Tuurista tuntuu tosiaan olevan eniten kiinni. Intiassa reissatessa syötiin ihan mitä huvitti, ja ruokamyrkytys tuli sillä reissulla myös vasta kun panostettiin vähän parempaan ravintolaan 🙂 Sitä kun ei voi tietää mitä siellä keittiössä tapahtuu..
Laura / Irtiottoja maailmalle
No huh, aikamoisia koettelemuksia! Mä olen ainakin tähän asti selvinnyt kaikilta matkoilta terveenä, ilman pienimpiäkään vatsavaivoja tai muita tauteja, vaikka se käsidesi monesti pysyy laukun pohjalla ja katukeittiöt on säännöllisesti vierailulistalla vähän kummallisemmissakin kohteissa. Suurin reissutauti mitä mulla on ollut, oli kahden päivän kuume Balilla kymmenen vuotta sitten. Tiedän että olen tilastollisesti ollut enemmän kuin onnekas tähän asti, joten vähän odottelenkin että milloin tilanne tasaantuu.. Tsemppiä kuitenkin sinne, toivottavasti ei enää tule kurjia yllätyksiä ja jatkossa on terveempi meno!
Anna
Kop kop, toivotaan että hyvä tuuri jatkuu! Kiitos tsempeistä 🙂
Meri / Syö Matkusta Rakasta
Ääk! Mulla ei mitään Vietnamista kärsittyä ruokamyrkytystä (romanttinen alku ensimmäiselle yhteiselle kaukomatkalle) ja Thaimaan loman jälkeistä kuume-ripulitautia kummempaa ole ollut. Mutta kyllä niistäkin pieni pelko jää, ja kerta kerralta tulen varovaisemmaksi kaiken suhteen. Ja sitten taas toisaalta olin puoli vuotta Kiinassa todella rennolla asenteella, eikä mainittavia vatsavaivoja tullut kertaakaan. Arpapeliä!
Anna
Tuntuu kyllä olevan aika arpapeliä kieltämättä. Toivottavasti ei tuon kummempaa osuu enää kohdalle!
Sunna
Huh, toivottavasti nyt toivut kunnolla munuaistulehduksesta ja jos mato varpaasta löytyy, niin senkin saisi sieltä iisisti pois.
Toistaiseksi ilkein loistartunta tuli suomalaiselta lapsiperheeltä Wienissä – kihomatoja! Yöks. Vahdin perheen lapsia satunnaisesti, eivätkä vanhemmat kertoneet, että lapsosilla oli matoja. Kiva yllätys sitten muutaman kuukauden päästä… Uff. Onneksi aikuisena niistä pääsee eroon helposti lääkkeillä ja pitämällä näpit pois suusta.
Munuaistulehdus on kyllä ilkeä. Onneksi olit Ausseissa, kun se iski kunnolla. Silloin, kun tärisee 40 asteen kuumeessa ja tuntuu, että selkää puukotetaan, ei huvittaisi mennä Google kääntäjän kanssa paikalliseen terveysmajaan ja toivoa, että siellä on puhtaita ruiskuja.
Anna
Kiitos, toivotaan! Hyi, madot on kyllä ällöttävimpiä! Siitä tosiaan oon kiitollinen, että oireet alkoi kunnolla vasta Ausseissa. Kambodzalaisessa sairaalassa olisi voinut tulla kovempi koti-ikävä!
Sandra
Huh huh! Miten yhdelle ihmiselle tuntuu kasaantuvan kaikki shaiba?! Toivottavasti nyt lähtee kohti parempaa <3
Anna
Sanoppa muuta! Toivotaan 🙂
Laura
Reissupöpökokemus täällä! Olin viime kesänä Keniassa kaksi kuukautta vapaaehtoistöissä, ja nappasin todennäkösesti heti ekalla viikolla mukaani jonkun pöpön, joka saattoi tulla mistä vaan ruoan ja meren väliltä. Siitä alkoi sairastelu, joka kesti kolme viikkoa. Vuoroperään olin kovassa kuumeessa ja seuraavaksi juostiin vessanpöntölllä (lue: lattialla olevassa reiällä), yksityiskohdat kaikesta päätellen samaa kuin sullakin. 😀 Mikään ei oikein pysynyt sisällä. Tää huipentu siihen, kun mulla ei ollut lähes kahteen vuorokauteen oikeasti pysynyt yksikään ruoanmuru tai vesitippa sisällä, mikä siellä Mombasan helteessä oli huonompi juttu ja jouduin lähtemään sairaalaan. Sekin oli yhdenlainen seikkailu ja lopulta päädyin tajuttomana tiputukseen, jossa viihdyinkin sitte kolme vuorokautta erilaisia antibiootteja kokeillen. Tän keissin jälkeen ei loppureissusta ilmennyt muuta kuin sellasta perus vatsan arvaamatonta toimintaa, onneksi. 😀 Reissupöpöt on ihan hirveitä, mulla ainakin alko olla liikaa mielessä se “entä jos en selviäkään tästä” ajatus kun kädet on rei’itetty joka kohdasta ja silti ei voi edes sairaalahuoneen vessassa käydä tippapussin kanssa ilman hirveetä heikotusta… Huh, never again please! Mut lähtisinkö uudestaan? Totta helvetissä 😀 Tsemppii pöpön jälkioireitten kanssa, ei varmasti oo herkkua 🙂
Anna
Ai kauhistus, kuulostaa aika hirveeltä koettelemukselta! Mombasassa sairaalassa on saattanut tulla koti-ikävä! Hyvä että kuitenkin kolmessa päivässä selvisi, toivotaan ettei mitään tuollaista enää ikinä osu kohdalle!
Katja/jumalainenseikkailu
Voi pyhä kiesus! Ei kuulosta kivalta…Itsehän olen tässä taistellut parasiitin kanssa viime vuoden Aasian reissusta asti, eli reilut 7 kuukautta. Menin heti lääkäriin, kun palasin Suomeen ja vaadin parasiittitestejä. No, mitään vikaa ei löytynyt. Viisi kuukautta myöhemmin palasin lääkäriin, ja vaadin taas parasiittitestejä, koska olin jatkuvasti kipeänä. Nyt lääkäri otti testejä useamman ja selvisi, että joulukuussa ei edes testattu parasiittejä, vaan ihan muuta. Kaverihan löytyi heti, mutta asia ei sillä selvinnyt. Sain kuulla, että Suomessa ollaan sitä mieltä, ettei kyseinen parasiitti aiheuta oireita, vaikka esimerkiksi Briteissä tiedetään, että tätä parasiittia on useita lajeja, osa aiheuttaa oikeinkin pahoja oireita, osa ei. Tämä ei Suomen lääkäreitä kiinnostanut. Ei sekään, että ennen täysin terve ihminen on sairastunut nyt 7 kuukautta putkeen…Järjestimme sitten itse asian niin, että ulkomailla ollut ystävämme, jonka sisko on lääkäri, sai meille siskoltaan reseptit ja lääkkeet toisesta maasta. Nyt ruvetaan niitä koittamaan. Lääkettä tähän tautiin myydään noin seitsemässä maassa, yksi niistä on Australia. Suosittelen pistämään sivubisneksen käyntiin 😉 Kyllä on ketuttanut tämä suomalaisten lääkärien asenne. Olisiko heidänkin vähän aika opiskella uutta…Tsemppiä sinulle 🙂
Anna
Kauheeta, 7 kk!! Viime vuonna kun sen parasiitin kanssa kamppailin sain asiaa tutkiskellessa vähän sen käsityksen, ettei Suomessa niistä niin paljon ymmärretä kuin vaikka tropiikin maissa, joissa ne on yleisempiä. Vähän samankaltaisia tarinoita oon nimittäin kuullut muiltakin! Toivottavasti painajaiselle tulee lääkkeiden myötä vihdoin loppu. Vähän jäi kiinnostamaan, mikä ötökkä on kyseessä?
Katja/jumalainenseikkailu
Kyllä tässä on moneen kertaan miettinyt, mihin voisi valittaa, kun suomalaisia lääkäreitä ei kiinnosta uuden asian opiskelu… Otus on nimeltään Blastocystis Hominis. Ja jos joku on päässyt siitä eroon, saa laittaa viestiä ja kertoa, että miten. Vakuutusyhtiöhän ei muuten myöskään korvaa lääkitystä tähän, koska noudattavat suomalaisten lääkärien oppeja. Vinkiksi muille: jos tulee ihan tavallinen mahatautikin eksoottisessa maassa, kannattaa jo siellä mennä lääkäriin ja vaatia monipuoliset parasiittitestit.
Jaana Juvonen
moikka
mun perheessä on todettu ensin Dientamobea fragilis ja sitten toi Blasto nyt muutama viikko sitten. Mikä se lääke oli jonka sait hankittua ja tehosiko ? Aion yrittää lääkäristä saada apuja, takana on jo Secnol ja Flagyl kuurit. Kyseessä on 12v lapsi joten kaikki keinot olis tarpeen. Ja sori kun tuun tänne väliin kyselemään mutt atarvitsen tietoa näistä loisista.
Vintagella
Hauskan kuuloinen nimi tuo bali belly, mutta ei siinä muuta hauskaa varmaan olekaan. Ecuadorin vatsapöpöt oli pahoja, yhdestä lähti tasapainoaisti. Oli aika villiä oksentaa lattialla maaten ja tuntea silti tippuvansa alaspäin.
Kun mulle nyt vuosia myöhemmin tehtiin ihan muista syistä tähystykset masuun ja suolistoon, sanoin saksalaiselle lääkärille, että jos siellä jotain näkyy, niin sille madolle voi sanoa: “Hola!” Ei sentään näkynyt mitään ylimääräistä.
Ida
Voi kamala, kaikkea ihmisen pitääkin kärsiä! 🙁 Toivotaan, että tuo nyt hellittäisi ja olisit seuraavilla reissuilla onnekkaampi! <3 Voin kyllä samastua noihin sairaana olemisen tuntemuksiin, vaikka tää miun tauti ei lähellekään noin vakava olekaan.
Emilia Alexandra
Voi että miten epäonnisia juttuja sulle on sattunut reissuista matkaan >.< …
Mä sain helmikuussa Thaimaassa jonkun maailmanluokan ruokamyrkytyksen ja olin viis päivää ihan romuna, joista tiputuksessa kolme päivää. En tiedä, mutta hoito oli tyyliin laadukkaampaa kun Suomessa ja lääkkeet tehos!
Toivottavasti parempi karma ens kerralla! 😉
Jenni
Balilla sain vältettyä Bali bellyn, mutta Filippiineillä iski pienimuotoinen vatsapöpö. Vähän kuumotti, kun tajuttiin, että moni muukin meidän majapaikasta on kipeänä ja kaikki ateriat oltiin syöty lähinnä oman majapaikan ravintolassa. Kyseisessä kylässä kun ei kauheasti muita ravintoloita ollut. Syyksi epäilen majoneesia tai grillattua possua. Oli miten oli, loppuaika Filippiineillä meni lähinnä kasvisruuista nauttiessa 😀 Sinuun ja muihin verrattuna olen selvästi päässyt aika helpolla!
Susanna
Toivottavasti voit jo paremmin?
ruuasta tulleet vatsataudit ovat minullekin tuttuja, viimeksi kun olin Itävallassa keväällä sain viikon kestäneet vatsataudin aasialaisesta pikaruokalasta. Yritin jo etsiä vapaata lääkäriaikaa (jota ei olisi millään saanut) mutta sitten lopulta tauti hellitti viikon jälkeen! siihen auttoi kun ostin probiootti jugurttia, myös maitohappobakteereista voi olla apua mutta ei pahimpiin suolistotulehduksiin. Siis tauti lähti heti kun olin syönyt sitä probiootti jugurttijuomaa. Joissain kohteissa myös vesijohtovedessä on sitä e.coli bakteeria ja sellaisesta olen myös sairastunut. On ihmetyttänyt kun pikaruokaloita ei aina valvota/ole hygienian testausta, esim. ruokaa saa valmistaa ilman kumikäsineitä useissa eri kohteissa myös Euroopassa. Kerran tuli nähtyä sekin että nuudeleita säilytettiin/paistettiin vanhassa muoviämpärissä, näin Saksassa. Ei ihme jos bakteerit siinä siirtyvät ihmisestä toiseen jos ei keittiötä siivota ja käsiä ei pestä tai käytetä kumikäsineitä. Niin ja ennen kun kävin vain Sisiliassa en saanut silloin koskaan vatsatauteja, joten uutta se on minullekin.
Kannattaa katsoa tripadvisorista kehutut ravintolat, jos sitä kautta löytäisi vaikka ne puhtaat ja laadukkaat ravintolat. Kuten myös yelp