Pariskuntamatkailun todellisuus

Usein sanotaan, että pitkät reissut yhdessä ovat parisuhteen testi. Jos tämä pitää paikkansa, meillä menee aika hyvin. Joskus nimittäin tuntuu, että reissun päällä tulemme vielä paremmin toimeen kuin kotona. Ja sitä on testattu yli vuodenkin kestävällä reissulla.

Toisaalta sanotaan myös, että parit, jotka reissaavat yhdessä, pysyvät yhdessä. Mahtavien kokemusten jakaminen yhdistää. Mutta sitäkin tärkeämmin, jos pitkän reissun stressistä, vastaantulevista haasteista ja jatkuvasta yhdessäolosta selviää ilman sotaa, niin sitten selviää mistä tahansa.

Mutta ei meidänkään parisuhde täydellinen ole. Eikä ne meidän reissutkaan, todellakaan, ole pelkkiä täydellisiä Instagram -kuvia, pussailua Eiffel-tornin alla, kuohuviiniä rannalla, kuhertelua auringonlaskussa tai ikuista kuherruskuukautta, kuten ehkä tämänkaltaisisten kuvien perusteella saattaa vaikuttaa.

Meidänkin matkoilla kyllä kinastellaan turhanpäiväisistä asioista. Pitkillä reissuilla se on erityisen helppoa, kun toisen ärsyttävät puolet ovat läsnä 24/7. Tässä meidän suurimmat kompastuskivet:

1. Päätöksenteko. Olemme molemmat yhtä surkeita tekemään päätöksiä. Reissaaminen on päätöksentekoa toisensa jälkeen, mihin mennä, miten, missä syödä ja niin edelleen. Tämä alkaa joskus jo ennen matkaa, kun esimerkiksi arvomme majapaikkojen välillä.

2. Lentokenttäraivo. Kärsin lentokenttäraivosta. En tiedä mikä siinä on, mutta lentokenttämeininki jatkuvine jonotuksineen saa ponnarin aina kireälle, vaikka kuinka vannon sillä kertaa lähteväni pää tyynessä zen-tilassa matkaan. Rohan yrittää aina vieressä rauhoitella, ettei tatti otsassa kulkevaa vaimoa raahattaisi epäilyttävän näköisenä kuulusteluhuoneeseen. Lentokenttäraivo näkyy saletisti naamastakin, koska meikäläinen valitaan jokaikinen kerta ”randomeihin” pommi- ja huumetesteihin. Mikä ei sitten taas edesauta sitä rauhoittumista…

3. Kriisitilanteet. Reissussa ei voi aina välttyä odottamattomilta ongelmilta, yllätyksiltä tai katastrofeilta. Joskus myöhästyy lennolta, majoitus ei olekaan se mitä piti tai vielä pahempaa. Kun jotain menee pieleen ja stressitasot nousevat, on helppo alkaa motkottamaan tyhjästä tai syyttämään toista. Yleensä tilanne on räjähdysaltis kuitenkin vain silloin, jos se yhdistetään nälkäkiukkuun tai väsymykseen (kts. kohta 6). Asennoituminen siihen, että pienet katastrofit ovat vain osa seikkailua auttaa myös!

Matkailu pariskuntana

4. Asioiden hoitaminen. Kumpi hoitaa puhumisen? Kumpi hoitaa tinkimisen? Voisi kuvitella, että tähän mennessä näinkin naurettavista asioista ei tarvitsisi enää jupista. Nykyään yritämme sopia etukäteen ainakin sen, kumpi hoitaa tinkimisen. Meillä kun ei ole edes yhteistä suomen salakieltä helpottamassa hinnasta sopimista.

Paljastuksia matkailusta pariskuntana

5. Valokuvat. Valokuvista meillä tulee pientä kinaa lähes joka matkalla. Erityisesti siitä, kun mies ottaa kuvia silloin kun ei pitäisi. Salaa, tai silloin kun en itse varmasti tunne näyttäväni kuvauskelpoiselta. Tai sitten ei ota kuvia silloin kun pitäisi. Tai sitten saatan nalkuttaa lopputuloksesta, mikä ei ehkä ole reilua, kun en itse osaa kunnolla kameraa edes käyttää. Nykyään yritän muistuttaa itseäni siitä, että olen onnekas, että matkassa yleensä on mies, joka ottaa kuvia mielellään. Ja jotta emme kokisi koko reissua vain linssin läpi, nykyään varaamme reissuilla myös kameratonta aikaa.

6. Väsymys ja nälkäkiukku. Väsymystä ei reissussa aina voi välttää, ja väsyneinä tunteet ovat herkässä. Siksi yritämme varata aikatauluun tarpeeksi aikaa lepoon ja rentoutumiseen. Se on tarpeen usein etenkin kohteeseen saapumisen jälkeen. Aina väsymystä ei voi välttää. Kun on esimerkiksi matkannut 30 tuntia toiselle puolelle maapalloa nukkumatta lentokoneessa tiuskimisesta voi helposti tulla pääasiallinen kommunikaation muoto. Silloin pitää vain yrittää tiedostaa tilanne ja ymmärtää myös toista.

Rohan ei säännöllisestä syömisestä piittaa, kun taas meikäläinen alkaa hermostua kun jo pelkästään kellon mukaan alkaa näyttää siltä, että sokerivajarit saattavat olla lähellä. Katastrofi on valmis, kun väsymys tai nälkäkiukku yhdistyy päätöksenteon vaikeuteen, kun esimerkiksi molempia miellyttävää ruokapaikkaa ei vaan tahdo löytyä.

Kauheasti purnaamisen aihetta meillä ei ole ollut. Kiinnostuksen kohteet ja tarpeet osuvat meillä reissussa lähes aina yksiin. Mitä enemmän yhdessä reissaa, sitä helpommin oppii tunnistamaan ne kipupisteet ja valmistautumaan henkisesti ylimääräisellä kärsivällisyydellä silloin, kun sitä vaaditaan. Ennen pitkää yhdessä reissatessa alkaa kompensoimaan kumppanin heikkouksia ja toisaalta oppia ja ottaa esimerkkiä toisen kärsivällisyydestä.

Meistä on tullut tiimi. Kun Rohan näkee, että lentokenttäraivo on lähellä, hän ohjaa minut läheisimpään baariin. Kun itse huomaan, että Rohanin stressilevelit alkavat ylittää kipukynnyksen, otan ohjakset ja annan Rohanin kulkea perässä hoitaen kaiken itse. Olemme oppineet, että yhdessä reissaaminen on paljon mukavampaa, kun pitää ne aiheettomat mölyt mahassa, ja toisaalta kommunikoi oikeista ongelmista ennen kuin on liian myöhäistä.

Miten te selviätte yhdessä matkailusta?

Haaste muille bloggaajille! Mitkä ovat teidän reissujen kompastuskivet, ja miten niistä selvitään?


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

2017-10-29T23:21:54+02:00helmikuu 14, 2017|Arjen avautumisia, Reissuhöperehtimiset|

12 Comments

  1. Laura / Irtiottoja maailmalle helmikuu 14, 2017 8:14 am - Vastaa

    Ihana! Meillä on kyllä myös lähes poikkeuksetta se tilanne, että yhteiselo on aika leppoisaa reissuilla, mutta kaikki otetaan sitten takaisin kotiin päästyä. Onko se sitten reissun jälkeisen masennuksen syy vai mahassa pidettyjen mölyjen purkaus, sitä en tiedä. Vaikka tiukkasanaisia keskusteluita ei meillä matkalla yleensä päästä käymään, niin näistä sun listaamista aiheista saa kyllä ihan arkenakin bensaa liekkeihin, ehkä sitä lentokenttäraivoa ja kuvia lukuunottamatta! 🙂

    • Anna helmikuu 15, 2017 1:39 am - Vastaa

      En oo tullut koskaan ajatelleeksikaan, mutta meitä taitaa vaivata vähän sama ilmiö! Oon aina ajatellut, että se on reissun jälkeistä masennusta, mikä meitä ainakin vaivaa joka kerta. Tuntuu, että kotiinpaluu on joka kerran jälkeen entistä ahdistavampaa 🙂 Ja totta, väsymys ja nälkäkiukku etenkin vaivaa joskus arkenakin!

  2. Jerry / Pako Arjesta helmikuu 14, 2017 8:23 am - Vastaa

    Hauska postaus :)! Hienoa, että teilläkin on enemmänkin niin päin, että reissussa menee ehkäpä jopa paremmin kuin arkena. Meillä on ihan sama juttu. En voi käsittää, miksi monet pariskunnat lähtevät reissuun riitelemään – hölmöjen hommaa.

    Mutta tietysti matkan aikana voi tulla myös noita pieniä riidanaiheita, joista itsekin kerrot tässä. Nälkäkiukku, jonka mainitsit, on ehkä se kaikkein pahin vihollinen, jonka takia pitäisi olla aina äksypatukoita repussa :P. Tiia ei nimittäin ole se kaikkein rauhallisin henkilö, kun verensokerit laskevat x). Itse taidan hermostua eniten sillon, kun hommat eivät mene kuten pitäisi – esimerkiksi joutuu jonottamaan pitkiä aikoja tai varsinkin jos ravintolassa menee jutut pieleen.

    Kuitenkin kaikkein tärkeintä on tosiaankin tuo ymmärrys toista kohtaan, kuten sanoit itsekin :). Välillä vähän ketuttaa, mutta ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Reissaaminen oman puolisonsa kanssa on kuitenkin parasta mitä tiedän ja tuntuu, että silloin olemme onnellisimpia versioita itsestämme.

    Kiitos tästä kivasta postauksesta ja hyvää ystävänpäivää :)!

    • Anna helmikuu 15, 2017 1:46 am - Vastaa

      Kiitos Jerry 🙂 Totta, tylsäähän se on tuhlata lomaa riitelyyn! Niin kauan kun se aihe on tyhjänpäiväinen niin on vaan parempi yrittää pitää ne mölyt mahassa. Toi on paha, kun asiat menee pieleen. Varsinkin, jos on kiire tai kovat odotukset jonkin suhteen. Ja sokerivajarit on myös paha, tuo patukoiden mukana kantaminen on hyvä idea! Nää on kuitenkin ymmärrettäviä pikkujuttuja, jotain pientä tiuskimista ja ärähtelyä esiintyy silloin tällöin, mutta isommilta taisteluilta ollaan aina vältytty.

  3. Ella - Matkalla kaiken aikaa helmikuu 14, 2017 11:30 am - Vastaa

    Ihana postaus! Multakin on toivottu postausta pariskunta reissaamisesta, mutta en ihan ehtinyt tehdä sitä näin ystävänpäiväksi vielä. Lentokenttäraivo on mun uusi lempisana 😀

  4. Veera K helmikuu 14, 2017 3:26 pm - Vastaa

    Ihana postaus, sai mut nauramaan 🙂 Me oltiin joulukuu Intiassa, sita ennen maksimissaan 2 viikon pituisia reissuja siella taalla, ja osittain samoja kompastuskivia meillakin havaittavissa. Ehka eniten samaistuin tuohon vasymyskiukkuun (tai pikemminkin sen seuraamiseen) kun itseani univaje ei hidasta mutta hanella rasahtaa rusinat alta aikayksikon jos vasyttaa. Ratkaisuna on tahan mennessa toiminut melko hyvalla prosentilla sokeri. Hanella taas menee hermo mun ”katoamistemppuihin” kun saatan pinkaista nappaamaan tilannekuvaa tai unohtua ihastelemaan varikyllaista lamppukauppaa tai hassunmuotoista puskaa ja sitten eksytaan toisistamme. Han ehdottikin valjaiden hankkimista pariin otteeseen. Kriisitilanteista on selviydytty yleensa aina yhteispelilla, tosin toisinaan tama yhteispeli tarkoitti kollektiivista raivaria kriisinaiheuttajaa kohtaan. Ei ehka aina se paras ratkaisu (etenkaan jos tama kollektiivisen kiukun kohde oli ihminen), mutta toisaalta emme ainakaan purkaneet pahaa mielta toisiimme vaan olimme vaan yhdessa sitten vihaisia jollekin. Muuten meidan reissut on kylla ollut niita parhaimpia (vaikka oonkin sielultani vankkumaton sooloseikkailija), ja kun paasee jakamaan nuo kokemukset tarkean ihmisen kanssa niin onhan se mahtavaa ja lisaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

    Han on britti, ja pakko viela lisata, etta tuo salakieli-suomen puuttuminen on muuten todella epakaytannollista! 😀

    • Anna helmikuu 23, 2017 11:06 am - Vastaa

      Kiitos kommentista Veera! 🙂 Hahaha meilläkin mies tekee joskus katoamistemppuja, valjaat onkin hyvä idea! Semmoiset apinavaljaat, mitä lapsilla joskus näkee… 🙂 Yksin reissaaminen on antoisaa myös, eri tavalla vaan. Molempi parempi siis! Salakieli-suomen puuttuminen on niin epäkäytännöllistä. Koskaan ei voi neuvotella mistään ilman että ympärillä olevatkin ymmärtää 🙂

  5. Elisa / Eliza Does Oz helmikuu 15, 2017 6:05 am - Vastaa

    Mainio kirjoitus ja tuttuja tilanteita! 🙂 Meilläkin on onneksi niin samanlaiset intressit, että harvoin tulee reissussa kinaa. Itse tietysti välillä vähän nipotan, kun tiedän kuitenkin muka aina kaiken paremmin, haha. Yritän nykyään muistaa relata enemmän, sillä on tylsää tuhlata ihanaa loma-aikaa tappeluun. Viime vuonna Macaon reissu meni kyllä ihan perseelleen, mutta syytän anoppia joka oli mukana.

  6. Milla - Pingviinimatkat helmikuu 16, 2017 10:00 pm - Vastaa

    Ihana postaus <3 Tuttuja tilanteita monet näistä. Meikäläisellä on piilevä lentokenttäraivo, jota en itse tunnista, mutta miehen mielestä se on aivan ilmiselvää. En voi ymmärtää 😀 Tästä aiheesta on tullut joskus itsekin kirjoiteltua, mutta lähinnä pitkän matkan näkökulmasta, joten ehkä uusi paljastuspostaus olisi paikallaan… Nälkäraivo on ehdottomasti meidän suurin sudenkuoppa ja kaikkien kinastelujen alku ja juuri. Teitä kahta on kyllä hirmu vaikea kuvitella riitelemässä tai kinaamassa, niin söpöjä ootte <3

  7. PS helmikuu 17, 2017 8:24 pm - Vastaa

    Minun Suomeni on kaunein päällä maan… ”Ihana Nainen”

    Kierros vuosien varrella on tehty pallon ympäri ja taas täällä koto Suomessa. Australia ja Uusi Seelanti ovat upeita.

    Minun Suomeni

  8. Jenna helmikuu 19, 2017 3:59 am - Vastaa

    Tosi hyvä tää! 🙂 haluun varmasti ennemmin tai myöhemmin vastata tohon haasteeseen ja kirjottaa oman jutun aiheesta. Vaikka ollaan vasta tosi vähän aikaa oltu reissussa, niin kyllä mä tunnistan meistä noita samoja juttuja 😀 Käy tsekkaa mun blogi! 🙂 mutta älä kauhistu vaihtelevista fonteista ja eri kokosista kuvista xD oon vielä ihan aloittelija blogimaailmassa ja myös varmaan maailman kärsimättömin bloggaaja. En jaksa muokata ulkoasua ja lukea postauksia tarpeeks huolella ennen julkasua… ehkä mä tästä kehityn 😀

    Niin ja me ollaan nyt ehditty Melbourneen asti! 🙂 mikä on sun mielestä ehdoton must täällä? Käytiin skydeckissä ja ajeltiin Mornington peninsulaan tsiigaa rantoja. Onko vinkkejä esim ihanimmasta puistosta, parhaasta streetfood ravintolasta tms? Kiitos jos jaksat vastailla! 🙂

    • Anna helmikuu 19, 2017 5:32 am - Vastaa

      Kiitsat Jenna, kiva jos lähdet mukaan! Ja tervetuloa Melbourneen! Täytyy käydä kurkkimassa siun blogi. 🙂 Kuinka kauan ootte Melbournessa? Melbournen parhaat puistot on makuasia. Royal Botanical Gardens tietysti, ja toisena esimerkiksi Treasury / Fitzroy Gardens. Ruokapaikkavinkkejä löytyy myös vaikka millä mitalla, jos tarkennat mitä meinaat street foodilla? Food truck, varsinaista kojuruokaa vai hyviä halpoja ruokapaikkoja yleensäkin? 🙂 Queen Victoria Night Marketilla tai South Melbourne Night Marketilla kannattaa pyörähtää, niissä on paljon street foodia. Hinta/laatusuhde ei ole Melbournen parasta mutta tunnelman takia siellä enemmänkin kannattaa vierailla. Queen Victoria Night Market tuppaa olemaan aika täynnä nykyään, eli kannattaa pamahtaa paikalle aikaisin tai myöhään. 🙂

Jätä kommentti