Suomi australialaisen silmin, osa 2

Miltä näyttää maaliskuinen Suomi australialaisen silmin? Rohan kertokoon Suomen lomastamme tällä kertaa ulkomaalaisen näkökulmasta. Juttu siis vapaasti suomennettu, sillä rakkaan siippani suomen kielen skillsit eivät vielä “ihan” riitä suomeksi kirjoittamiseen. Missasitko edellisen osan? Se löytyy täältä.

DSC00092 (800x600)

“Kiitos Suomi!  Puolentoista vuoden reissaamisen ja hetken kotona Melbournessa paikoillaan olemisen jälkeen tulimme piipahtamaan Suomessa. Vietimme mukavat neljä viikkoa Suomessa lumen, rentoutumisen sekä hiukan töidenkin merkeissä.”

DSC00094 (800x600)

“Paikallisille talvi on tainnut olla pitkä, mutta meille Suomen talvi esittäytyi täydellisenä. Saapuessamme oli -20 astetta pakkasta, joka puolella kirkkaan valkoista, puut pakkasen peittäminä. Aurinko paistoi ja silloin tällöin leijaili tuoretta lunta. Me olemme nauttineet pitkästä kuumasta kesästä, joten kylmyys oli mukavaa vaihtelua. Varsinkin, kun tiesimme, ettei se kestä kauaa. Suomesta matkamme jatkuisi Välimerelle.”

Snowmobile (800x600)

“Oli täydellinen sää kokeilla hiihtämistä ensimmäistä kertaa. En ikinä muista, että täällä hiihtäminen tarkoittaa murtomaahiihtoa. Australiassa hiihtämisellä, ‘skiing’, viitataan lasketteluun, murtomaalatuja kun on hyvin vähän. Mökin ulkopuolella avautui valtava jäinen järvi latuineen, joten vedin hiihtovetimet niskaan, kiinnitin sukset ja sidoin sauvat. Huteran alun jälkeen liu’uin pitkin järveä. No, ehkä liukuminen on liioittelua, kenties pikemminkin kompuroin. Mutta en olekaan hiihtänyt kaksivuotiaasta asti kuten suomalaiset. Sain kuitenkin kehuja ensikertalaisen taidoilleni vakavasti otettavilta hiihtäjiltä, joten olen tyytyväinen.”

DSC_0220 (800x532)

DSC00138 (800x600)

“Hiihdin kolmisenkymmentä kilsaa viikossa, mutta en ilman vahinkoja ja kompurointia. Opettelin hiihtämistä perinteiseen tyyliin, suoraa latua eteenpäin. Lajin teknisyys yllätti, oikean suhteen pidon ja luiston löytäminen oikeisiin olosuhteisiin. Yhtenä jäisenä päivänä meininki oli liian liukasta, joten lisäsimme pitoa. Yöllä satoi lunta koko yön, ja seuraavana päivänä hiihdin kuin korkokengissä kaiken lumen tarrautuessa suksien pohjiin. Kenties ensi kerralla kokeilen luistelutyyliä.”

DSC00438 (800x637)

“Pääsin myös kokeilemaan laskettelua Tahkolla pitkän viikonlopun merkeissä työkavereiden järjestämällä reissulla. Viime kerralla kokeilin lumilautailua, ja tällä kertaa otin suosiolla alle sukset. Kun on iltapäivän viettänyt afterski-baarissa, kukkulan laelta alas pääseminen lumilaudalla ei nimittäin ensikertalaiselle ole niin yksinkertaista. Laskimme useamman tunnin muutamalla makkara- ja minttukaakaopysäkillä ennen parkkeeraamista Pehkubaarin pöydille.”

DSC00190b (800x600)
“Vietimme rentouttavan viikon Annan äidin luona pikkuisessa Karvian kylässä Länsi-Suomessa. Rentouduimme omassa mökissä järven rannalla, hiihdimme, kruisailimme moottorikelkalla, teimme lumiukkoja, paistoimme makkaraa takkatulen äärellä ja saunoimme samalla ihaillen ikkunasta auringonlaskua.”

DSC_0146 (800x532)

“Bongasimme pariin otteeseen lumikon hiiri suussaan. Se asustaa mökin seinien sisällä, ja monien ujojen lähestymisyritysten jälkeen se keräsi tarpeeksi rohkeutta tullakseen lähes kosketusetäisyydelle. Näimme myös oravia sekä joutsenia, jotka eivät vielä hoksanneet, että kevät on tänä vuonna myöhässä.”

DSC00271 (800x556)

DSC00288 (590x800)

Mieleenpainuvimmat kokemukset? “Tahkon baarissa pöydillä tanssiminen mitä kummallisimpiin pukuihin sonnustautuneen juhlakansan kanssa, lumessa pyörimisen shokki saunasta tullessa, moottorikelkkailu, lumiukkojen ja -hevosien tekeminen, mäenlasku, lumen maistaminen ja lumihiutaleiden kiinniottaminen kielellä. Älkää tuomitko… Tiedän että te suomalaiset olette tehneet samaa lapsena, haluan nähdä mistä olen jäänyt paitsi!”

DSC00370 (800x600)

“Kenties mieleenpainuvin asia oli kuitenkin ihmisten jalomielisyys ja vieraanvaraisuus. Australialaiset usein röyhistelevät ystävällisyydellään, mutta joskus se voi olla äänekästä ja moukkamaista ystävällisyyttä, jonka voi tulkita teennäisenä ja mahtailevana. Suomalainen ystävällisyys on varautunutta, mutta monella tapaa tuntuu aidommalta. Tuntemattomat näkevät vaivaa päästäkseen ujoutensa yli ja puhuakseen minulle englantia, ja tuttavat näkevät vaivaa huolehtiakseen viihtyvyydestämme. Ehkä tyypillisten suomalaisten muurien yli pääseminen on ollut minulle helpompaa yhteyksieni puolesta työn ja Annan kautta. Tai ehkä, kuten monet Suomessa ovat minulle sanoneet, olen persoonaltani aika suomalainen. Suomi tuntuu minulle jo toiselta kodilta, ja nautin näistä neljästä viikosta.”

“Kiitos kaikille, jotka olitte mukana tekemässä lomastamme mahtavan!”