Taon matkassa Coronilta Palawanille, osa VI

“This is a place where it is still possible to get away from it all. To unplug from the senseless speed and stresses of modern existence, and soak in life as it was meant to be lived.” Tao Philippines

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös meidän unelmien venereissu autioilla paratiisirannoilla Filippiineillä. Tässä viimeisiä tunnelmia Tao Philippinesin retkeltä Coronilta Palawanin saarelle. Annetaan kuvien puhua puolestaan vaikka ne eivät näille mestoille oikeutta teekään. Alla kuvia viimeiseltä leiriytymispaikalta, taas yhdestä bambumajasta suoraan rannalla palmujen alla.

Palmurannalla Filippiineillä

Paratiisi Filippiineillä

Tao Philippinesin saarihyppely Coronilta Palawanille

Tao Philippinesin saarihyppely Coronilta Palawanille

Viimeisenä iltana, sopivasti kun meren elävät alkoivat pikkuhiljaa tökkimään, meitä odotti juhla-ateria filippiiniläiseen tyyliin eli kokonainen kookospähkinöiden kuorien yllä paistettu possu, eli filippiiniläinen lechon. Rapeaa possun nahkaa, nams! Paikalliset mammat tulivat vielä hellimään meitä ilmaisilla hieronnoilla. Viimeistä kertaa kokoonnuimme soihtujen valaisemaan illallispöytään, ja viimeistä kertaa menimme nukkumaan kuunnellen vain aaltojen lyömistä rantaan ja krikettien sirinää. Illasta tuli pitkä ja kaikki eivät taas selvinneet omaan majaansa yöksi vaan olivat kuulemma heränneet rantahiekalta tai leiritulen ääreltä juuri siitä mihin illalla, tai aamuyöllä, jäätiin.

filippiiniläinen lechon

filippiiniläinen lechon

Viimeinen päivä meni samoissa merkeissä kuin neljä edellistä, eli snorklatessa, uidessa, valkoisilla hiekkarannoilla ja paatin kannella loikoillessa. Viimeisellä saarella bongasimme turkoosissa vedessä kilpikonnia juuri kun miehistö alkoi huudella meitä takaisin paattiin. Katkerana, vedessä viivytellen niin pitkään kuin mahdollista, kiipesimme veneeseen ja kapteeni pisti keulan kohti El Nidon kaupunkia.

Saarihyppely Filippiineillä

Saarihyppely Filippiineillä

Kun viimeinen päivä alkoi painua kohti loppuaan, aurinko laskemaan ja botski lähestymään El Nidon satamaa, tunnelma paatissa oli haikea ja hiljainen. Varmaan kukaan ei halunnut retken loppuvan, ja paatissa oli havaittavissa kiukuttelua sekä epätoivoisia vetoomuksia retken jatkamiseksi. “One more day..” Miehistökin korkkasi bissen, heillä alkaisi nyt vaivainen parin päivän loma ennen seuraavaa retkeä.

Saarihyppely Filippiineillä

Saarihyppely Filippiineillä

Minulla on ollut isoja vaikeuksia löytää sanoja tälle Tao Philippinesin retkelle. Se on itse koettava. Viiden päivän ajan olimme kai vähän niin kuin Mikä-Mikä-Maassa, missä aika pysähtyy ja mistä et ikinä halua lähteä. Täällä muu maailma unohtuu siinä samassa kun paatti lipuu pois satamasta. Mikä-Mikä-Maassa ehkä unelmat syntyvät, mutta täällä niitä eletään.

Saarihyppely Filippiineillä

Saarihyppely Filippiineillä

Viimeiseen päivään mennessä vettä kammoksuva venekoira Berghain oli uskaltautunut veteen. Ehkä siitä sittenkin tulee hyvä kapteeni. Me muut olimme saaneet veneellisen uusia kavereita, joista muutaman kanssa törmättiin vielä matkan jälkeen, ja törmätään varmaan vielä tulevaisuudessakin jos samaan maahan satutaan.

DSC_0071 (800x780)

Kun botski lipui viimeisenä iltana El Nidon satamaan auringon laskiessa taaksemme, olo oli tyhjä. Viimeiset viisi päivää olimme eläneet piilossa muulta maailmalta kuin kokonaan toisessa todellisuudessa. Ajatus normimaailman hälinään ja ihmisten pariin palaamiselta tuntui karulta kun lähes viikon olimme lipuneet paratiisissa vetelehtien rannoilla joilta ei löydy jalanjälkeäkään. Täydelliset viisi päivää!

Saarihyppely Coronilta Palawanille