Vinkkejä ulkomaille sopeutumiseen ja koti-ikävän selättämiseen

Ulkomaille muutto on jännittävää, mutta samalla uuvuttavaa ja aina jossain määrin stressaavaa. Koti-ikävä pieninä annoksina on tuttu tunne useimmille ulkomailla asuville, ja sen kanssa kannattaa tulla sinuiksi. Yleensä se on pelkkä kevyt nostalgian kirpaisu, mutta pahimmillaan kaipuu voi olla invalidisoivaa.
Siihen ansaan ei kannata vajota, että velloo ikävässä antamatta kunnollista mahdollisuutta elämälle uudessa maassa, missaten ikimuistoisia kokemuksia.
Tilaisuus asua useammassa maassa ja tutustua läheisesti toiseen kulttuuriin on nimittäin mieletön mahdollisuus. Ota siis tästä etuoikeutetusta asemasta kaikki irti, vaikka päättäisitkin palata Suomeen.
Tässä muutama vinkki, jotka olisin toivonut itse tietäväni ennen muuttoa Australiaan.
1. Pidä avoin mieli. Niin kuin monesti muutenkin elämässä, asenne ratkaisee! Pakkaa mukaan muhkea annos kärsivällisyyttä ja positiivisuutta. Nauramalla pääsee yli monien turhautumisten, ja niiden loppujen yli pitkällä pinnalla. Jos saapuu maahan pelko perseessä ja otsa kurtussa, on todennäköisempää, ettei viihdy.
2. Valmistaudu. Ennen muuttoa ota selvää asioista niin paljon kuin pystyt. Opettele kieltä, lue kirjoja ja surffaa netissä. Helpottaa kummasti, jos on ekoille päiville tiedossa perusasiat, kuten esimerkiksi mistä ruoka kannattaa ostaa.
Ulkomaille muuttoon liittyy ylä- ja alamäkiä, ja uuden elämän rakentaminen ottaa aikansa. On hyvä olla tietoinen sopeutumisen vaiheista ja etenkin kulttuurishokin tai kulttuuristressin oireista, jotka voivat näyttäytyä paitsi henkisinä myös fyysisinä.
3. Tutustu. Uuteen maahan saapuessa aloita heti rakentamaan uutta turvaverkkoa. Kahvittelu kaverin kanssa on nimittäin usein riittävä lääke koti-ikävään.
Uusien tuttavuuksien tekeminen ja kissanristiäisissä ravaaminen voi olla väsyttävää, mutta harvemmin niitä katuu jälkeenpäin. Kaikista ei tule uusia bestiksiä, mutta joistakin voi tulla!
Kohtalotoverit, toiset ulkosuomalaiset tai ulkomaalaiset samantyyppisessä tilanteessa ovat arvokas tuki. Facebookista löytyy nykyään lukuisia eri ryhmiä tähän tarkoitukseen.
Toinen hyvä työkalu tutustumiseen on Meetup, jonka kautta voi löytää yhteisen kiinnostuksen kohteen omaavia tyyppejä. Uusi elämä, uusi kaupunki, miksei myös uusi harrastus?
4. Pidä huolta itsestäsi. Pahinta mitä voit tehdä on jäädä nyhjöttämään neljän seinän sisälle eristyksiin Netflixiä tuijottamaan roskaa syöden päiväkausiksi. Ulkoile, syö hyvin, rakenna rutiineja, pidä itsesi kiireisenä, ja muista myös rentoutua. Jos olet tottunut liikkumaan Suomessa, jatka sitä heti uudessa maassa mahdollisuuksien mukaan.
Koti-ikävä nostaa rumaa päätään helpoiten silloin, kun on muutenkin kökkö olo.
5. Leiki turistia. Tsekkaa nähtävyyksiä, kulje kaupungilla, syö ulkona, rentoudu puistossa, tai mitä omasta uudesta kotikaupungistasi sitten löytyykään. Vaikka olisit asunut uudessa kotimaassa jo jonkin aikaa, heittäydy hetkeksi pitkäveteisen arjen keskellä seikkailuun, ja tutustu uusiin mestoihin, joita et vielä ole nähnyt.
6. Sukella ennakkoluulottomasti paikalliseen kulttuuriin ja perinteisiin. Ihmisillä on joskus korkea kynnys kokeilla uusia asioita, jolloin kokemus voi jäädä pinnalliseksi. Ota selvää, miltä tuntuu olla paikallinen.
Etenkin alkuaikoina voi tehdä mieli turvautua tuttuun ja turvalliseen. Sen sijaan, että esimerkiksi joka päivä kokkailisit suomalaista ruokaa, tutustu rohkeasti paikallisiin aineksiin ja uusiin eksoottisiin makuihin. Kaikkeen ei tarvitse ihastua, mutta voit valita parhaat puolet molemmista kulttuureista.
7. Niin kauan kuin koti-ikävä ei ole ylitsepääsemätöntä, ei sitä tarvitse paeta. Joskus on ihan tervettä hukuttautua hetkeksi nostalgian syövereihin, kuunnella suomimusiikkia, katsoa suomileffoja, syödä suomiruokaa ja ennen kaikkea soitella kotiin.
Kiitos teknologian aina ei tarvitse tuntua siltä, että on toisella puolella palloa. Keinot on monet, Skype, Facebook, Snapchat, Whatsapp… Hotcom ja Nettia tarjoavat halpoja puheluja Suomesta ulkomaille.
Liika on kuitenkin liikaa, ja jatkuva kotiin soittelu ja edellisessä elämässä vellominen vain vahvistaa kuulumattomuuden tunnetta. Älä keskity siihen, mitä olet jättänyt taaksesi, etteivät siteet menneeseen muodostu esteiksi uuden elämän rakentamiselle.
8. Pohdiskele, mistä koti-ikävä johtuu. Usein ikävä kohdistuu tunnelmiin ja hetkiin, joita ei saa takaisin, mukavuuden- ja tuttuudentunteeseen ja vanhaan identiteettiin.
Mikä uudessa maassa mättää? Miten sen voisi korjata? Yksi yleinen ongelma on yksinäisyys. Tässä tapauksessa palaa kohtaan 3.
Pohdiskelun päätteeksi joku voi tulla siihenkin tulokseen, että Suomi on sittenkin itselle paras paikka. Ja mikäs siinä, ulkomailla asuminen ei ole kaikille, eikä siitä tarvitse potea syyllisyyttä. Ulkomailla olosta jää kuitenkin arvokasta kokemusta, muistoja ja opetuksia käteen!
9. Lähde visiitille Suomeen. Omalla kohdallani Suomen vierailut ovat olleet kaikista tehokkainta lääkettä koti-ikävään.
Koti-ikävään liittyy nimittäin usein turhaa romantisointia. Kavereiden syksyisiä kuvia somekanavissa seuratessa mieleen painautuvat kuvat komeissa väreissä loistavista puista, kirpeän raikkaasta sienimetsästä ja tunnelmallisista illoista kynttilänvalossa. Kun sateinen harmaus ja pohjaton pimeys ovat unohtuneet, on aika karistaa muistojen kultareunus ja lähteä paikan päälle virkistämään muistia.
10. Muistuta itseäsi, että se on sen arvoista. Harvemmin ulkomaille lähtöä tarvitsee katua.
Ulkomaille muutto kasvattaa ihmisenä. Ulkomaille muutto on mahtava mahdollisuus uusiin kokemuksiin, koko elämän kestäviin muistoihin, uusiin ystäviin, uusien asioiden oppimiseen ja uuteen tapaan katsoa elämää ja maailmaa.
Ja vielä viimeinen vinkki ulkomaille muuttoa miettiville: Älä turhaan jännitä. Itselläni ei muuttaessani ollut näistä asioista aavistustakaan, ja silti selvisin.
Löytyykö teiltä lisää vinkkejä?
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Jonna / Lempipaikkojani
Tosi hyviä vinkkejä! Ite olen kokenut tärkeimmiksi juurikin oman asenteen ja toiset suomalaiset (vertaistuki). Avoin, utelias mieli auttaa ja jossain määrin uskon siihen, että positiivinen asenne helpottaa kummasti sopeutumisessa. Kun haluaa löytää ja etsii niitä hyviä puolia, niin niitä todennäköisesti myös löytää. Ja totta tosiaan, kannattaa miettiä mistä se koti-ikävä johtuu ja että arki on arkea myös ulkomailla.
Anna
Kiitos Jonna, näin juuri se on. Tuntuu, että toiset suomalaiset ovat sitä tärkeämpi tuki, mitä kauemmin on ulkomailla. Ei ne alkuaikoina niin tärkeiltä tuntuneet. Nyt on tärkeää tavata suomalaisia jo ihan sen takia, että pääsee puhumaan suomea, ettei kieli unohdu! 🙂
Nomadi
Erittäin hyviä vinkkejä, allekirjoitan ihan täysin! En muista oikein velloneeni koti-ikävässä ensimmäistä kertaa ulkomaille muuttaessani, mutta nykyään kun muutan maasta toiseen yritän ihan aktiivisesti nimenomaan alkaa rakentaa sitä sosiaalista verkostoa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hankalampaa uusiin ihmisiin tutustuminen alkaa olla, kun kaikilla ikätovereilla alkaa olla perhettä, omat vakiintuneet kuviot jne. mutta asiaan paneutumalla ja yrittämällä kavereita kyllä löytyy. Sosiaalinen media on tähän toki hyvä kanava, Facebookin kautta suuri osa minunkin tämänhetkistä kaveripiiriä on löytynyt.
Anna
Kiitos! Totta, tarpeeksi kun yrittää niin kyllä niitä samanhenkisiä tyyppejäkin löytyy. Itse en ole onneksi kärsinyt kovasta koti-ikävästä koskaan. Se on aina ollut vaan sellaista hetkittäistä, tai niin kuin tällä hetkellä, jatkuvaa mutta tosi kevyttä. Taitaa riippua myös paljon ihmisestä ja luonteesta, miten sopeutuu!
Pirkko Aura
Nappiin; just eikà melkein!!!
Itse poden koti-ikàvàà niitten harvojen Suomenmatkojen aikana takaisin Italiaan. Uusi elinympàristò haastaa irti identiteetistà: mità takkuisemmin haraa vastaan, sen kehnompi olo tulee. Mità enemmàn on ennakko-odotuksia, sità enemmàn tulee pettymyksià…ihan niinkuin muutenkin elàmàssà, mutta muutto uuteen paikkaan ikàànkuin antaa laajemman kaikupohjan tàlle kehittymismahdollisuudelle, kaikinpuolisesti.
Siis, silmàt ja korvat auki, elàkàà ihmiset tàysillà, yksin tai seurassa, ihan sama!
p.s. jos yksin on tukala olla, on asenteissa muutokselle hyvà vara, oma seura – paras seura!
Anna
Hyvin sanottu! Mitä takkuisemmin haraa vastaan, sen kehnompi olo tulee, ja ilman ennakko-odotuksia on paras. Oon itse vähän samoilla linjoilla, oma seura, paras seura 🙂 Sekin tosin varmaan riippuu paljon luonteesta, toiset kaipaa laumaa ympärilleen.
Ida
Todella hyviä vinkkejä, kiitos tästä! 🙂 Jännää nähdä minkälaisia fiiliksiä alkaa heräillä kun pääsen Aussilan maille. Lähtöön on enää reilu kolme viikkoa, huh!
Anna
Taitaa alkaa olla jännät paikat 😉 Toivottavasti viihdyt, innolla odottelen kuulumisia fiiliksistä 🙂
Sandra
Tosi hyvä postaus! Mulla ei ole ehkä mitään lisättävää tähän, mutta paras on musta vaan koittaa pitää itsensä kiireisenä. Kun tekee töitä, harrastaa ja pääsee tavalliseen elämään kiinni, koti-ikävä painuu taka-alalle. Liika Suomen asioiden seurailu ja nostalgisointi ei toimi.
Anna
Näin juuri! Se on vähän sama muutenkin elämässä, jos on liikaa luppoaikaa niin sitten on liikaa aikaa myös niille negatiivisille fiiliksille.
Venla
Mahtavasti kirjoitettu! Osaat kyllä kirjoittaa ja jäsentää kaiken tosi hyvin, ja vaikkei aihe ole itselle ajankohtainen niin luin silti mielenkiinnolla koko tekstin. Tuo oli tosi hyvä pointti tuo kotimaan romantisointi. Kiitos tästä. 🙂
PS. Sulla on ihanat snapchat-jutut ja sieltä kautta on aina jotenkin virkistävää seurata Hesarin lueskelun lomassa aamulla että miten siellä toisella puolella palloa maailma hurisee.
Anna
Kiitos Venla <3 Kiva kuulla, että joku niitä snäppejäkin seuraa, en ole aina ihan varma 🙂
Aila Wallin
En tiedä vinkeistä, mutta sopeutumiseen vieraassa kulttuuriympäristössä vaikuttaa myös yksilöllinen kulttuurinen temperamentti. Kaikkien prosessi ei ole samanlainen. Yksi ennakoi, toinen tarkkailee, kolmas seikkailee ja neljäs suojautuu – yhden nelikentän mukaan (Mm. Joseph Shaules). Hyvä, asiallinen ja virkistävä blogi sinulla! Jotkut lukijat voisivat hyötyä myös kirjallisuuteen viittamisesta, vaikka se nyt ei bloggaukseen kovin hyvin sovikaan. 🙂 Iloista elämää Down Under!
Anna
Kiitos Aila! Ihan totta, sopeutumiseen vaikuttaa paljon se, minkälainen ihminen on. Pitääkin joskus perehtyä enemmänkin tuohon nelikenttään. Itse oon varmaan se seikkailija 🙂