Visiitillä Suomen keväässä

Euroopan reissumme alkoi neljän viikon Suomen lomalla, joskus näinkin päin! Lähdimme Melbournesta pitkittyneen inkkarikesän viimeisinä hellepäivinä. Voisi kuvitella, että tässä vaiheessa reissuja osaisi jo pakata kevyesti. Puolustuksekseni pakkaaminen oli haasteellista, kun vaatteita tarvitaan kaikkea toppavaatteista bikineihin. Onneksi Rohanin kevyempi laukku kompensoi meikäläisen 26-kiloista hirviötä. Tyypilliseen tapaan reissua edelsi paniikkikiireessä säntäily. Edellisen illan illanistujaisissa kumotut viinilasit eivät ainakaan helpottaneet tilannetta, saati seuraavaa 27 reissun päällä vietettyä tuntia…

Siispä 27 piinaavan pitkän tunnin (joista 21 vietettiin koneessa), 7 leffan, lukemattomien pelien ja vaivaisen 15 nukutun minuutin jälkeen saavuimme lumiseen Suomeen auringonnousussa. Vain -10 asteen pakkanen tuntui JÄÄTÄVÄLTÄ, kun viimeiset kaksi vuotta putkeen olemme nauttineet ikuisesta kesästä.

Neljään viikkoon mahtui mm. rakkaita ihmisiä, SAUNOMISTA, paljon hiihtämistä ja lumessa peuhaamista, takkatulen edessä makoilua, PALJON suomalaista ruokaa (ruisleipää! karkkia!), lumilautailua ja laskettelua, pöydillä tanssimista afterskissä, mäenlaskua jne. Lunta oli ikävä!

Rakastan hiihtämistä, ja neljän vuoden hiihtämistauon jälkeen oli hinku läheiselle metsäladulle. “Ei sinne voi eksyä”, minulle kerrottiin. Kyllä sinne voi. Kuvittelin jo, kuinka etsintäpartio löytää jäätyneen ruumiin ladun varresta. Etsintäpartiota oltiin kuulemma juuri lähettämässä, kun hoipertelin kohmeessa ja hapoilla kotiovelle. Kerta ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi, vaan vein myös aussisiippaani elämänsä ensimmäisiä kertoja hiihtämään (järven jäälle, niin ei ole yhtä helppo eksyä). Hän avautukoon kokemuksesta itse myöhemmin.

Pitkänä viikonloppuna Tahkolla laskimme mäkeä, paistoimme makkaraa ja joimme minttukaakaota, sekä tanssimme afterskissä pöydillä lampaiden, tipujen ja muiden otusten kanssa. (Samalla reissullahan pari vuotta sitten gorilla tunkeutui mökkiimme ja kusi kiukaalle). Pehkubaarissakin oli meininki kuin vanhoina hyvinä aikoina!

Hieman yli viikon vietimme kaukana sivistyksestä mökillä Karvian pikkukylässä järven rannalla. Saunomista ja auringonlaskujen ihailua rantasaunassa, kevätjäällä auringonpaisteessa hiihtämistä, makkaranpaistoa, takkatulen ääressä köllimistä, lumiukkojen väsäämistä, lumessa peuhaamista, lumihiutaleiden kielellä kiinniottamista jne…

Australian helteessä tuskaillessamme löimme kättä päälle siitä, että Suomessa hypätään muuten avantoon, mutta paikan päällä se ei tuntunut enää ollenkaan yhtä hyvältä idealta! Rantasaunasta uskaltauduimme kuitenkin suomalaiseen tyyliin kierimään lumessa! Suosittelemme paria lonkeroa pohjalle.

Suomen visiitti huipentui vuosipäivämme juhlintaan Helsingissä, varsin kesysti tosin, Suomen kelit olivat nimittäin saaneet yliotteen ja flunssassa mentiin.

Viikinkiravintola Harald oli aika hauska, Rohan rähmäkäpälä ja Anna Ankkanaama suosittelevat!

Suomen reissusta jäi taas hieman sekavat fiilikset. Ulkomailla asuessa Suomea alkaa romantisoimaan, kunnes tänne tulee takaisin, ja todellisuus läimäyttää kasvoille. Ulkomailla muistaa ja ikävöi niitä hyviä asioita. Fiilikset ovat haikeat kavereita ja perhettä näkiessä, ja nostalgiset muistojen palatessa mieleen. Ja Suomen lomasta kyllä nautittiin, älkää käsittäkö väärin. Toisaalta kuitenkin tänne palatessa palaa muistiin hyvin äkkiä myös ne huonot puolet, ja syyt siihen, miksi olen aina kaihonnut kaukomaille. Rakastan Suomea, kun olen ulkomailla, riittääkö se isänmaallisuudeksi? Lumi oli ruskeaa, ja ihmiset tuntuivat tylyiltä. Katkerana sain huomata myös, kuinka elämä etenee, puhelimet hiljenee ja välit viilenee, kun kaikki eivät ole valmiita siihen panostamiseen, mitä toisen osapuolen ulkomailla asuminen vaatisi.

Mutta nyt on hangessa peuhattu, kurassa kahlattu, loskassa loiskittu ja pakkasessa paleltu kenties sen verran, ettei ihan heti kaipaa tänne sohjoon sutimaan! Näiden lintujen on nimittäin aika lentää takaisin etelään, ensimmäisenä stoppina Barcelona! Hyvästi siis oi kurainen kylmä synnyinmaa (sydän)! Aussimieheni tykkäsi Suomen lomasta varmasti enemmänkin kuin minä, joten päästän seuraavaksi hänet ääneen!

2017-12-05T11:54:56+00:00huhtikuu 18, 2013|Finland|

Jätä kommentti