Huen kaupungissa Vietnamissa ohjelmaan kuului myös kiertoajelu mopolla maaseudulla, jossa vastaan tuli riisipeltoja, kartiohattuja, mustia hymyjä, vesipuhveleita kui myös ihmisten jokapäiväistä elämänmenoa.
Emme luonnollisestikaan ajaneet mopoja itse, emme ole niin itsetuhoisia. Hyppäsimme sen sijaan kokeneiden paikallisten kuskien taakse. Meikäläinen sai kuskikseni ryhmän pomon. Moottorit pärähtivät käyntiin ja mopot suunnistivat kaupungin läpi kohti maaseutua. Alussa vähän jännitti mopon pujotellessa hullussa liikenteessä, ja hetkittäin luulin, että päiväni ovat luetut. Mutta kun pääsimme pois kaupungista, kyyti oli leppoisaa.
Eräs mopokuski avautui, että on hänen poikansa hääpäivä. Ja miehen piti olla töissä! Ajoimme hääjuhlan ohi ja kekkerit olivat täydessä vauhdissa.
Täältä jatkoimme läheiselle torille ja maaseutumuseoon, jossa vanha herttainen mummeli esitteli meille elekielellä, kuinka maaseudun työt tehtiin ennen vanhaan. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta asia meni jotakuinkin perille.
Pysähdyimme lounaalle paikallisen buddhalaiseen luostariin, joka toimii myös orpokotina. Luostarin pikkutytöt, jotka olivat kokanneet meille mielettömän juhla-aterian, tulevat surullisista, köyhistä oloista. Suosittelen erittäin lämpimästä visiittiä tänne! Ruoka oli fantastista kasvisruokaa, yksi parhaista aterioistamme Vietnamissa. Ja samalla tulee tukeneeksi luostarin toimintaa.
Viimeinen etappi oli Huen vanhojen kuninkaiden haudat. Oli kohtalaisen kuuma päivä, yli 40 astetta, eikä meitä kauheasti nähtävyydet kiinnostaneet. Ainoa asia, mikä nimittäin oli mielessä, oli varjon löytäminen.
Huessa ei voi käydä ilman risteilyä Parfyymijoella. Sieltä tunnelmia seuraavana!
Näytä kommentit
Hei, kysyinsin mikä oli luostari orpokoti nimeä ja osoite?