Ulkomailla asumisee ja ulkosuomalaisuuteen liittyy paljon kääntöpuolia. Koti-ikävää, ikuista kuulumattomuuden tunnetta, kaksoiselämää, elämää ikuisessa limbossa. Paljon se ottaa, mutta paljon se on antanutkin.
London and Beyond -blogin Leena haastoi ulkosuomalaiset bloggaajat pohtimaan, mikä ulkosuomalaisuudessa on parasta.
Ulkosuomalaisuudessa on parasta se, miten perustavalla tavalla se on muuttanut identiteettiäni ja maailmankatsomustani.
Matkustaminen ja etenkin ulkomailla asuminen voi muuttaa ihmistä paljon. Koen muun muassa saaneeni itsevarmuutta ja työkaluja elämänhallintaan. Ennakkoluulot ovat karisseet, arvostan synnyinmaatani uudella tavalla, ja materian haalimisen merkitys on vähentynyt.
Ulkomailla asumisella voi olla mullistavia vaikutuksia, kun koko elämä on rakennettava alusta vieraassa kulttuurissa. Reissaaminen on ulkomailla asumiseen verrattuna maistiainen ja pintaraapaisu. Matkustaminen on kuin kuherruskuukausi, ja ulkomailla asuminen pitkä parisuhde tai avioliitto. Ulkomaille muuttaessa tulee kasvokkain haasteiden, vastoinkäymisien ja uuden kotimaan negatiivisien puolien kanssa. Se on ollut hyvä elämänkoulu.
Ulkomaille muuttaessa huomaa pian katsovansa maailmaa uusin silmin. Normaalius kadottaa merkityksensä, kun oivaltaa, että oikeita lähestymistapoja niin arkipäiväisiin kuin yhteiskunnallisiin asioihin on monia. Tietyn kulttuurin piirissä kasvamisella on kokonaisvaltainen voima, sen kautta ihminen muodostaa koko maailmankuvansa. Ulkomailla asuminen on opettanut out of the box -ajattelua ja tehnyt maailmankuvastani pykälää globaalimman.
Se, miten näen maailman on siis muuttunut. Mutta niin on myös se, miten näen itseni.
Ulkomaille muuttamiseen liittyy entisestä luopuminen ja uudestaan aloittaminen. Samoin kuin turhasta irtaimistosta, saattaa matkan varrella huomata myös luopuneensa joistakin turhista negatiivisista piirteistä itsessään. Samalla kun sisustaa uutta kotia, voi huomata uudistavansa itseään. Uusissa aluissa on taikaa.
Ihmisen käsitys itsestään perustuu yllättävän paljon ympäristöön ja ympärillä oleviin ihmisiin. Toiset ihmiset toimivat kuin peilikuvina. Uudet ihmiset ilman ennakkokäsityksiä saattavat nähdä minut hyvin eri tavalla verrattuna niihin, jotka ovat tunteneet minut aina, ja joiden kautta olen siihen asti ymmärtänyt itseäni. Siten ulkomaille muuttamisen myötä voi alkaa nähdä itsensä uudessa valossa.
Toisessa maassa asuminen rikastuttaa monella tavalla. Olen kiitollinen kaikista uusista tyypeistä, joihin olen saanut kunnian tutustua matkan varrella. Suomalaiset ovat aika homogeeninen kansa. Melbournessa kolmasosalla on juuret jossain muualla. On rikkaus tutustua ihmisiin, joiden kanssa ei välttämättä olisi ystävystynyt Suomessa, tai jotka tulevat täysin erilaisista taustoista. Se pistää kyseenalaistamaan omat ajatuskaavat.
Pakon edessä ulkosuomalaisuus tuo kykyä sopeutua eri tilanteisiin ja paikkoihin. Uppoa tai ui, ole kärsivällinen tai kärsi. Tämän myötä avoimuuteni uusia kokemuksia kohtaan on kasvanut.
Vuosien ulkomailla asumisen myötä uutuudenviehätyksen haihduttua alkaa nähdä toisen maan kuin omansa, paikallisen silmin. On hienoa pystyä katsomaan maailmaa kuin australialainen, tai melkein ainakin. On palkitsevaa huomata omaksuneensa paikalliset tavat ja perinteet, tuntevansa naamat telkkarissa, tietävänsä mistä Australiassa nyt kohistaan ja kohisevansa itse mukana.
Samalla olen oppinut näkemään Suomen kuin ulkomaalainen, niin hyvässä kuin pahassa.
Ulkosuomalaisena voi poimia parhaat asiat molemmista maailmoista. Voin elää australialaista elämäntyyliä, päivitellä Suomen kylmää säätä ja synkkiä uutisia vain etäältä, ja silloin tällöin piipahtaa nauttimassa Suomen luonnosta, ruoasta, perheestä ja ystävistä.
Ulkomailla asuminen on tuonut elämääni ihmisten lisäksi paljon mielettömiä kokemuksia, mitä en vaihtaisi mihinkään. Ulkomailla asuminen helpottaa kaukokaipuuta, tai trenditermein wanderlustia. Arki on arkea missä tahansa, silti itselle se on täällä tuntunut vähemmän monotoniselta rottarallilta, vielä näin kuuden vuoden jälkeenkin.
Ensimmäisen kerran jälkeen kynnys toiseen maahan muuttamiselle on madaltunut. Ei se olekaan niin vaikeaa.
Ulkosuomalaisuus ja tutusta totutusta todellisuudesta ulos astuminen on iskostanut aivoihin, että elämä on valintoja, ja voin tehdä elämälläni melkein mitä haluan ja melkein missä haluan. On vapauttavaa oivaltaa, että voin suunnitella oman elämäni sellaiseksi, mikä itseäni miellyttää.
Ulkomailla asuminen on auttanut löytämään paikkani maailmassa. Minulla on enemmän kuin kaksi kotia, koko maailmasta on tullut kotini. Vaikka joskus palaisin Suomeen, tiedän, ettei se ole ainut vaihtoehto.
Se, että en yhtään tiedä edes missä maassa asun viiden vuoden päästä, on minulle kiehtova ajatus. Melkein koko maailma on avautunut ei pelkästään vierailulle, vaan myös pesän perustamiselle.
Kielitaidon karttuminen, pitkät, kuumat kesät ja loskakelien välttäminen ovat näiden rinnalla vain pieniä bonuksia.
Lue myös: Ulkosuomalaisen koti-ikävästä – Mitä ikävöin Suomesta
Miten matkustaminen on muuttanut minua
Mikä teistä on parasta ulkomailla asumisessa?
Näytä kommentit
Todella hyvä postaus! Mulla on vasta mietintämyssyssä tähän aiheeseen tarttuminen, sillä se onkin yllättävän vaikea ja laaja. Mutta sä osasit hyvin pukea sanoiksi minunkin ajatuksia siitä, mikä ulkosuomalaisuudessa onkaan parasta :)
Kiitsat Terhi! Oli kyllä yllättävän laaja aihe.
On käynyt muillekin aiheesta kirjoittaneille kommentoimassa, että tää oli tosi hyvä haaste. Luen suurella mielenkiinnolla muiden ajatuksia asiasta - ja voi miten helppoa sinunkin tekstiisi on yhtyä! :) samoilla linjoilla!
Kiitos kommentista Laura! Samaa mieltä, muiden ulkosuomalaisten kokemuksista on mukava lukea.
Jo 38 vuotta Italiassa asuneena sanoisin ettà 6 vuotta ulkomailla kuuluu vielà siihen kuheruskuukauteen, koska ollaanhan yleensà nuoria, eikà useinkaan ole vielà menetetty jotain rakkaita sukulaisia siellà kaukana entisessà kotimaassa, jossa juuri nàmà antavat sen ruokaisan mullan omille juurille. Itselleni parasta ulkosuomalaisuudessa on aina ollut se tunne ettà olen enemmàn kotonani tààllà kuin Suomessa. Joskus harvoin olen nàhnyt kauheita painajaisia siità ettà olen matkustanut Suomeen lomalle, enkà pààsekààn takaisin kotiin Italiaan. Hyvà puoli kaksoiskansalaisuudessa on se ettà on kulttuurillisesti rikkaampi, on avoimempi mieli, helpompi hyvàksyà suuretkin erilaisuudet turhia pelkààmàttà. Itse en ole koskaan kàrsinyt mistààn kotinostalgioista, vain saunaa, ruisleipàà ja màmmià tulee joskus kaivanneeksi, mutta italialainen ruokakulttuuri korvannee nuo kaksi viimeistà, ja saunaakin kaipaa làhinnà talvisin - senkin voisi hommata jos rahat riittàisivàt!
Kiitos kommentista Pirkko! Kyllä, kuusi vuotta verrattuna 38 vuoteen kuuluu varmasti vielä siihen kuherruskuukauteen. :) Itse en ole vielä nähnyt painajaisia juuttumisesta Suomeen :) Aika näyttää, tuleeko itsellä ikinä noin pitkä aika täyteen. Ulkosuomalaisuuden vaiheita on monia, ja tuossa vaiheessa on juurtuminen uuteen kotimaahan varmaan jo ihan eri luokkaa. Se varmasti muuttaa asioita, jos Suomessa ei enää ole samalla tavalla ihmisiä joita ikävöidä. Itse vaihtaisin kyllä myös mämmin italialaiseen ruokakulttuuriin milloin vain. Saunaa kaipaan itsekin talvisin, mutta tosiaan onhan se mahdollista täälläkin hommata jos välttämättä tahtoo.
Upeasti kirjoitettu! Voin samaistua ajatuksiisi monelta osin ja itsekin suht samoista asioista tuli kirjoitettu omasa vastineeessani haasteeseen. Tärkeimmiksi koen juuri sen mahdollisuuden valita itselleen mieluisimmat tavat eri maista ja mahdollisuuden ylipäätään valita missä elämäänsä elää. Minäkin pidän uusista aluista ja uusista ihmisistä elämässä. Mikä rikkaus tosiaan! Minäkään en ole tällä erää ulkomailla asunut kuin alle 4 vuotta, joten monen mielestä kuulun varmasti vielä tuoreisiin tapauksiin ja kokemattomiin. Uskallan silti väittää, että jo tässä ajassa on ehtinyt oppia monta asiaa ja päässyt melko hyvin jyvälle asuinmaansa asioista. Meillä on kolme lasta ja etenkin heidän kauttaan on väistämättä tullut osallistuttua ihan siihen tavalliseen paikallisten arkeen, koska lapset ovat paikallisissa päiväkodeissa ja kouluissa. Ei siis ihan pelkästään voi elää sellaista pitkää "lomaa ulkosuomalaiskuplassa".
Kiitos Jonna :) Jep, jos loskasäät ei nappaa niin on muitakin vaihtoehtoja. Se muuttaa asioita paljon kun on lapsia, me ollaan sitä pohdittu silloin tällöin. Niiden kautta varmasti tulee osallistuttua vielä enemmän paikalliseen arkeen. Miusta on ihanaa, että lapsista tulisi monikulttuurisia ja -kielisiä. Sitten taas toisaalta ei olisi niin kivaa, että lapset olisivat kaukana isovanhemmistaan.
Hieno teksti! :) Varmasti oot kokenut monenlaista tunnetta ja tilannetta tällä matkalla. Yksi suurista haaveistani on, että voin joku päivä kirjoittaa jotain samankaltaista omista kokemuksista käsin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän Suomi tuntuu sellaiselta paikalta, jossa voisin kuvitella eläväni ja asuvani koko elämäni ajan tai edes suurinta osaa siitä.
Kiitos Ida! Kyllä ulkosuomalaistumiseen kuuluu monta vaihetta ja tunteita laidasta laitaan, silti sekuntiakaan en vaihtaisi. Toivottavasti sait tästä vähän rohkaisua uskaltaa kokeilla elämää Suomen ulkopuolella! :)
Niin, sen uskon! Ja kyllä, tämän lukeminen taas vahvisti kertaalleen sitä ajatusta, että pitää lähteä ottamaan selvää mitä tarjottavaa maailmalla on! :)
Todella, todella hyvä teksti! Enpä edes lähde tässä avaamaan, mistä olin erityisesti samaa mieltä, koska koko postaus on varsin tarkkaan sitä, mitä olen itsekin miettinyt. :)
Kiitos Oili :)
Kiva kirjoitus! Samoja ajatuksia aiheesta olen myos pyoritellyt mielessani.
Kiitos Kati :)
Huikean hyvä kirjoitus ja allekirjoitan kaikki ajatuksesi. Osasit hienosti jäsennellä laajaa teemaa. Tajusin itsekin, että ulkomailla asuminen (vaikkakin toistaiseksi vain vuoden verran - lisää tulossa) toi helpotusta kaukokaipuulle. Nyt taas jälleen muutaman Suomessa vietetyn kuukauden jälkeen sama palo ja kaipaus on pikku hiljaa hiipinyt pääkoppaan ja huomaan haikailevani muualle. Onneksi pian. Onneksi Melbourneen.
Kiitti Sandra! Mitämitä, ootko tulossa takaisin Melbsiin? Olin jostain syystä siinä käsityksessä, että oot menossa Länsi-Australiaan. Kivaa jos tuut tänne! :) Väliaikainen asuminen varsinkin tuo helpotusta kaukokaipuuseen. Pitemmän asumisen myötä se herää taas. Miun tekisi mieli nyt kokeilla asumista jossain muussa maassa.
Hieno kirjoitus ja hyvää pohdintaa.
On totta että jokainen pystyy siihen mihin haluaa. Olen kanssa miettinyt vähän samoja aiheita viime aikoina, etenkin sitä että missä nyt olisin jos en reissaisi missään. Jos olisin vain kuunnellut toisten ihmisten "hyviä" neuvoja. Asuin todella pitkään Itä-Helsingissä, mutta en koskaan täysin viihtynyt
Kiitos Susanna! Meistä on moneksi, ja siksi se oma paikka pitää löytää itse eikä muita kuuntelemalla. Hyvä että oot myös alkanut löytää oman tiesi :)
Todella hyvä kirjoitus! Vähän samantyyppisiä huomioita olen jo itsekin tehnyt, vaikka ollaankin asuttu vasta pari vuotta Thaimaassa. Niinkin lyhyessä ajassa tuntuu, että oma persoona ja asennoituminen elämään on muuttunut todella paljon. Onneksi voi valita tällaisen elämäntyylin :)
Otin itsekin osaa samaan haasteeseen, ja postaukseni löytyy täältä:
http://thaimaanrannanmaalarit.blogspot.fi/2016/06/parasta-ulkosuomalaisuudessa.html
Kiitos Heidi! Onneksi tosiaan, siitä olen kiitollinen. Ei kaikilla ole sitä mahdollisuutta, sekin pitää muistaa.