“If we wait until we’re ready, we’ll be waiting for the rest of our lives”
Kämppä irtisanottu. Suurin osa omaisuudesta on kärrätty hyväntekeväisyyteen tai myyty, ja koko elämä on pakattu matkalaukkuun. Mieli on jännittynyt mutta määrätietoinen. Vuosi 2018 tuo mukanaan uudet tuulet. On aika kääntää sivua ja aloittaa se kulkurielämä, josta olemme jo pitkään haaveilleet.
Tästä on puhuttu jo pitkään. Esteitä tuntui kuitenkin aina olevan. Töissä on huono tilanne, jonkun häät on tulossa, pitäisi säästää enemmän tai muuta sellaista. Ehkä ensi syksynä, tai ensi vuonna olisi sittenkin parempi? Olen aina ollut viivyttelyn mestari.
Mutta ensi vuonna löytäisimme uuden liudan tekosyitä. Tekosyitä, joiden alla kummittelee vanha kunnon epävarmuuden pelko.
Loppupeleissä se ainoa oikea este on oman pään sisällä.
Kuka tietää, tuleeko ensi vuotta. Ehkä jään auton alle tietä ylittäessä tai saan slaagin. Joskus on vain tehtävä päätös. Joskus on vain unohdettava se ideaalin ajan olemassaolo, se täydellinen omasta päästä keksitty aikajana, miten asioiden kuuluisi mennä. Sillä oikeaa aikaa ei tule koskaan.
Minulla on aina ollut tarve lähteä. Jotkut kutsuvat sitä pakenemiseksi, mutta ei se sitä ole. Viihdyn Melbournessa paremmin kuin hyvin. Enemmän se on tarvetta sekoittaa pakkaa, aloittaa jotain uutta, heittäytyä seikkailun vietäväksi. Olen levoton sielu, ollut pienestä asti. Se on varmaan se paljon puhuttu elämyshakuinen wanderlust-geeni.
Aina kun arki alkaa tarpeeksi pitkään tuntua monotoniselta rottarallilta, alan kaipaamaan muutosta. Jotain puuttuu, ja tuntuu, että jos sama puuduttava meno jatkuu, elämä on ohi sitä edes huomaamatta. Janoan sitä tunnetta reissun päällä, kun elää hetkessä kaikki aistit valppaina imien itseensä joka sekuntia uudessa stimuloivassa ympäristössä. Sitä vapaudentunnetta, kun tukka hulmuaa tuktukissa eksoottisten maisemien vilistessä ohitse. Sitä fiilistä, kun kohtaa oudon kulttuurin ventovieraissa palasen omaa itseään.
Etenkin pitkä matka, tai varsinkin ulkomaille muutto on melkein kuin painaisi elämän reset -nappia. Reissaaminen on parhaimmillaan transformatiivista, kun yhtäkkiä elämänsä näkee uudesta, selkeämmästä perspektiivistä ja virkoaa uudestaan elämään. Uusissa aluissa on taikaa.
Vieläkin tulee epävarmuuden hetkiä, jolloin kyseenalaistamme koko päätöksen. Olemmeko hulluja, kun jätimme rakkaan kämppämme Melbournen keskustassa ja luovuimme koko omaisuudesta? Onko tämä taloudellisesti kovin fiksu ratkaisu? Kestääkö parisuhde testin? Mitä jos emme viihdykään jatkuvan reissun päällä? Mitä järkeä on lähteä keskellä Australian kauneinta kesää?
Jossittelua voisi jatkaa ikuisuuksiin. Jos emme lähde, jossittelemme loppuelämämme.
Harppaus tuntemattomaan on aina pelottavaa, olisi niin paljon helpompaa jäädä siihen tutulle kotisohvalle. Mutta muutos on usein hyväksi, ja tunnetusti mukavuusalueella pysymällä harvoin saavuttaa mitään. Tulimme siihen tulokseen, että se on nyt tai koskaan.
Mikään ei muutu, jos ei itse muuta mitään. Muutosta vieläkin pelottavampaa on katumus. Ja emmehän halua harmaahapsisina katua, kun ei tullut lähdettyä. Lähtemistä sen sijaan tuskin kadumme. Vaikka tulisimme siihen tulokseen, että kulkurielämä ei ole meitä varten, elämä Australiassa kyllä odottaa ja voimme jatkaa sitä uusia opetuksia ja kokemuksia rikkaampana. Pelon sijaan toivotan epävarmuuden avosylin vastaan, sillä sehän vain tarkoittaa, että kaikki on mahdollista!
Mihin me sitten lähdemme? Kirjoitan tätä nyt Kuala Lumpurista, jonne saavuimme toissailtana. Tällä hetkellä metsästämme kämppää täältä, mutta homma on osoittautunut vaikeammaksi kuin mitä kuvittelimme. Joten kaikki suunnitelmat ovat avoinna. Tämä vuosi olisi kuitenkin tarkoitus pysytellä Kaakkois-Aasiassa tai lähistöllä. Emme ole ikuisella lomalla, reppureissulla tai välivuotta viettämässä, vaan tarkoitus on tehdä samalla tavalla viikot töitä kuin kotonakin. Työt siis jatkuvat mutta ehkä maiseman vaihdos piristää.
Ihmiset ovat ihmetelleet huolettomuuttamme ja kutsuneet meitä rohkeiksi. Jotkut sanovat toivovansa, että pystyisivät samaan. Mutta mikä estää? Ja sitten on niitä, jotka ihmettelevät, että milloin te oikein asetutte aloillenne ja perustatte perheen. Kommentti, joka saa voimaan pahoin.
Jostain syystä kaiken jättäminen ja lähteminen ei ole minulle mitenkään erityisen vaikeaa. En ole menettänyt yöuniani. Missään vaiheessa ei oikeastaan tuntunut, että olemme ylipäätään mihinkään lähdössä, muuttostressiä lukuunottamatta. Päivää ennen lentoa vatsassa heitti kerran kuperkeikkaa, kun ajattelin tulevia seikkailuja, mutta sekin meni nopeasti ohi.
En ole valmis, mutta en ole ollut aikaisemminkaan. Kun aikoinaan lähdin Australiaan, olin kaikkea muuta kuin valmis, mutta se oli elämäni paras päätös. Joskus on vain kuunneltava kutsumusta ja luotettava omaan sisäiseen ääneen. Ja omat vaistoni sanovat, että oikea aika lähteä on nyt. On aika ottaa askel kohti haaveita.
Mikä oma haaveesi sitten onkaan, matkustaminen, kirjan kirjoittaminen, lapsen saaminen, laihduttaminen, uuden kielen oppiminen… Oikea aika on nyt!
Lue myös: Seikkailijattaret: Haluan matkustaa, mutta… 5 tekosyytä
Näytä kommentit
Wau, mikä ihana päätös ja postaus! Olette kyllä inspiraatio <3 Ihanaa seikkailua, tulen seurailemaan sitä täältä kotisohvalta... haha. Ja toivottavasti myös muualta reissujen päältä itsekin! Täälläkin tulevaisuus on juuri nyt täynnä tuntematonta, sillä irtisanouduin epätyydyttävästä työstä ja mietin seuraavaa siirtoa.
Kiitti Ulla <3 Tsemppiä uusiin tuuliin myös sinne, toivottavasti päätös johtaa johonkin paljon parempaan! :)
Voin allekirjoittaa täysin nuo ajatukset. Lähteminen valpastuttaa, saa huomaamaan että on elossa, tekee, antaa muutosten tulla.
Ainutlaatuisia seikkailuja teille!
Kiitti Sandra <3
Tää teksti olis voinut olla mun kynästä, ainut että sä osaat kyllä ilmaista asiat paljon paremmin :) Nyt, kun bebe on tulossa, niin jengi olettaa, että "vihdoin te asetutte aloillenne". Juuei. Mä kun en malta odottaa, et päästään pakkailemaan tavaroita varastoon ja lähtemään maailmalle.
Huomattiin muuten myös KL:ssä, että sieltä asunnon löytäminen oli hankalaa. Lähes kaikki halusivat vähintään 6kk sopparin, eikä me taas haluttu sitoutua yhteen paikkaan niin pitkäksi aikaa. Päädyttiin sitten lähtemään Thaimaan puolelle, jossa se asunnon hankinta kk irtisanomisajalla on pala kakkua. Toivottavasti teillä natsaa kämppähommat, koska KL on verimats jees!
Kiitti Sari! Joo meillä on täällä sama ongelma. Siitä meitä kyllä varoiteltiin, mut oltiin optimistisia ja ajateltiin että kyllä jotain löytyy. Ja tässä vaiheessa ei oo Airbnb:ssäkään tarjonta enää kovin huimaa. Haluttiin Kuala Lumpuriin koska täällä hinta-laatusuhde on Kaakkois-Aasian kaupungeista varmaan paras ja asunnot isoja. Bangkokissa on kuulemma kalliimpaa ja asunnot pienempiä. Mut katsotaan mihin tästä päädytään :)
7 maata takana (myös WH Australia & NZ) ja edelleen voin allekirjoittaa ton "reset"/feeling alive- fiiliksen. Haluan saada elämästä 120% irti, eikä oravanpyörässä juokseminen aina takaa sitä. Toki itselläkin työt seuraavat mukana.
Hieno kirjoitus!
Rohkea päätös! Tuo jossittelu on kyllä paha tapa, johon tuntuu sortuvan kaikki. Kuten sanoit, oikea aika on nyt! Toivottavasti löydätte sen, mitä etsitte. Kaikkea hyvää teille kulkureille! :)
Huikeeta! Ja olet ihan oikeassa, että oikea aika on nyt. Tottakai se vaatii rohkeutta, mutta ilman sitä ei mitään saa. Nostan hattua ja tiedän tuon vapauden tunteen, se on parasta!
Sun tekstiä on kiva lukea. Olet tässä erinomaisesti eritellyt kaikki ne syyt, joiden takia ihmiset jumivat kiinni arjen oravanpyörään.
Kuvista näkee, että olette käyneet upeissa paikoissa, ja varmaan hienoja kohteita on tulossa paljon lisää. Hatunnosto rohkeudelle!
Hyvää reissua!
minäkin olen viivyttelyn mestari aina välillä. Olen tässä jo useita vuosia harkinnut kaukomatkaa, mutta en ole vaan varannut välillä on ollut loppuunmyyty tietyt kiertomatkat mutta nyt tänä vuonna minäkin aion lähteä myös Euroopan ulkopuolelle vihdoin ja viimein. Lomamajoituksia on kyllä nykyään aika vaikea löytää kun useista lomamajoituksista pyydetään jo hotellihintaa. Mutta kannattaa aina yrittää pyytää alennus pidemmälle ajalle
Tuo on niin totta, että oikeaa aikaa lähteä ei tule koskaan! Elämän kun kuuluu minusta olla muutakin kuin työntekoa. Ihanaa, että uskalsitte. Nauttikaa ja toivottavasti saatte pian myös kämpän. :)
Huhhuh, miten upea päätös!<3 Innolla jään odottamaan miltä teidän tulevat seikkailut näyttävät :') Ihanaa alkanutta vuotta Anna ♥