Irtiottoja – Oikea aika lähteä on nyt!

“If we wait until we’re ready, we’ll be waiting for the rest of our lives”

Kämppä irtisanottu. Suurin osa omaisuudesta on kärrätty hyväntekeväisyyteen tai myyty, ja koko elämä on pakattu matkalaukkuun. Mieli on jännittynyt mutta määrätietoinen. Vuosi 2018 tuo mukanaan uudet tuulet. On aika kääntää sivua ja aloittaa se kulkurielämä, josta olemme jo pitkään haaveilleet.

Tästä on puhuttu jo pitkään. Esteitä tuntui kuitenkin aina olevan. Töissä on huono tilanne, jonkun häät on tulossa, pitäisi säästää enemmän tai muuta sellaista. Ehkä ensi syksynä, tai ensi vuonna olisi sittenkin parempi? Olen aina ollut viivyttelyn mestari.

Mutta ensi vuonna löytäisimme uuden liudan tekosyitä. Tekosyitä, joiden alla kummittelee vanha kunnon epävarmuuden pelko.

Loppupeleissä se ainoa oikea este on oman pään sisällä.

Kuka tietää, tuleeko ensi vuotta. Ehkä jään auton alle tietä ylittäessä tai saan slaagin. Joskus on vain tehtävä päätös. Joskus on vain unohdettava se ideaalin ajan olemassaolo, se täydellinen omasta päästä keksitty aikajana, miten asioiden kuuluisi mennä. Sillä oikeaa aikaa ei tule koskaan.

Minulla on aina ollut tarve lähteä. Jotkut kutsuvat sitä pakenemiseksi, mutta ei se sitä ole. Viihdyn Melbournessa paremmin kuin hyvin. Enemmän se on tarvetta sekoittaa pakkaa, aloittaa jotain uutta, heittäytyä seikkailun vietäväksi. Olen levoton sielu, ollut pienestä asti. Se on varmaan se paljon puhuttu elämyshakuinen wanderlust-geeni.

Aina kun arki alkaa tarpeeksi pitkään tuntua monotoniselta rottarallilta, alan kaipaamaan muutosta. Jotain puuttuu, ja tuntuu, että jos sama puuduttava meno jatkuu, elämä on ohi sitä edes huomaamatta. Janoan sitä tunnetta reissun päällä, kun elää hetkessä kaikki aistit valppaina imien itseensä joka sekuntia uudessa stimuloivassa ympäristössä. Sitä vapaudentunnetta, kun tukka hulmuaa tuktukissa eksoottisten maisemien vilistessä ohitse. Sitä fiilistä, kun kohtaa oudon kulttuurin ventovieraissa palasen omaa itseään.

Etenkin pitkä matka, tai varsinkin ulkomaille muutto on melkein kuin painaisi elämän reset -nappia. Reissaaminen on parhaimmillaan transformatiivista, kun yhtäkkiä elämänsä näkee uudesta, selkeämmästä perspektiivistä ja virkoaa uudestaan elämään. Uusissa aluissa on taikaa.

Vieläkin tulee epävarmuuden hetkiä, jolloin kyseenalaistamme koko päätöksen. Olemmeko hulluja, kun jätimme rakkaan kämppämme Melbournen keskustassa ja luovuimme koko omaisuudesta? Onko tämä taloudellisesti kovin fiksu ratkaisu? Kestääkö parisuhde testin? Mitä jos emme viihdykään jatkuvan reissun päällä? Mitä järkeä on lähteä keskellä Australian kauneinta kesää?

Jossittelua voisi jatkaa ikuisuuksiin. Jos emme lähde, jossittelemme loppuelämämme.

Harppaus tuntemattomaan on aina pelottavaa, olisi niin paljon helpompaa jäädä siihen tutulle kotisohvalle. Mutta muutos on usein hyväksi, ja tunnetusti mukavuusalueella pysymällä harvoin saavuttaa mitään. Tulimme siihen tulokseen, että se on nyt tai koskaan.

Mikään ei muutu, jos ei itse muuta mitään. Muutosta vieläkin pelottavampaa on katumus. Ja emmehän halua harmaahapsisina katua, kun ei tullut lähdettyä. Lähtemistä sen sijaan tuskin kadumme. Vaikka tulisimme siihen tulokseen, että kulkurielämä ei ole meitä varten, elämä Australiassa kyllä odottaa ja voimme jatkaa sitä uusia opetuksia ja kokemuksia rikkaampana. Pelon sijaan toivotan epävarmuuden avosylin vastaan, sillä sehän vain tarkoittaa, että kaikki on mahdollista!

Mihin me sitten lähdemme? Kirjoitan tätä nyt Kuala Lumpurista, jonne saavuimme toissailtana. Tällä hetkellä metsästämme kämppää täältä, mutta homma on osoittautunut vaikeammaksi kuin mitä kuvittelimme. Joten kaikki suunnitelmat ovat avoinna. Tämä vuosi olisi kuitenkin tarkoitus pysytellä Kaakkois-Aasiassa tai lähistöllä. Emme ole ikuisella lomalla, reppureissulla tai välivuotta viettämässä, vaan tarkoitus on tehdä samalla tavalla viikot töitä kuin kotonakin. Työt siis jatkuvat mutta ehkä maiseman vaihdos piristää.

Ihmiset ovat ihmetelleet huolettomuuttamme ja kutsuneet meitä rohkeiksi. Jotkut sanovat toivovansa, että pystyisivät samaan. Mutta mikä estää? Ja sitten on niitä, jotka ihmettelevät, että milloin te oikein asetutte aloillenne ja perustatte perheen. Kommentti, joka saa voimaan pahoin.

Jostain syystä kaiken jättäminen ja lähteminen ei ole minulle mitenkään erityisen vaikeaa. En ole menettänyt yöuniani. Missään vaiheessa ei oikeastaan tuntunut, että olemme ylipäätään mihinkään lähdössä, muuttostressiä lukuunottamatta. Päivää ennen lentoa vatsassa heitti kerran kuperkeikkaa, kun ajattelin tulevia seikkailuja, mutta sekin meni nopeasti ohi.

En ole valmis, mutta en ole ollut aikaisemminkaan. Kun aikoinaan lähdin Australiaan, olin kaikkea muuta kuin valmis, mutta se oli elämäni paras päätös. Joskus on vain kuunneltava kutsumusta ja luotettava omaan sisäiseen ääneen. Ja omat vaistoni sanovat, että oikea aika lähteä on nyt. On aika ottaa askel kohti haaveita.

Mikä oma haaveesi sitten onkaan, matkustaminen, kirjan kirjoittaminen, lapsen saaminen, laihduttaminen, uuden kielen oppiminen… Oikea aika on nyt!

Lue myös: Seikkailijattaret: Haluan matkustaa, mutta… 5 tekosyytä

15 Tapaa miten matkustaminen on muuttanut minua