10 kuukautta nomadina – Miltä tuntuu ja mihin seuraavaksi?

Läppärikulkurin elämää on nyt takana kymmenisen kuukautta. Olemme päässeet tutustumaan lähemmin erilaisiin kulttuureihin ja näkemään huikeita paikkoja toisensa jälkeen. Ja samalla diginomadin elämästä on silti hohto kaikonnut. Se on osoittautunut myös raskaaksi, yksinäiseksi ja puuduttavaksi. Tässä hiukan viime aikojen fiiliksiä sekä tulevaisuuden suunnitelmia!

Kulkurielämä ei sovi kaikille

Matkan varrella olen oppinut uusia puolia itsestäni. Kuvittelin diginomadin elämän olevan kuin luotu tällaiselle vaellusvietin piinaamalle nuuskamuikkuselle, jonka levottomat jalat eivät kauaa paikoillaan malta pysyä. Olen kuitenkin huomannut kaipaavani pysyvää tukikohtaa ja omaa kotipesää.’

Kun aiemmin janosin jatkuvasti uuden ympäristön mukana tulevaa jännitystä, nyt kaipaan sitä, että kaikki on tuttua. Kaipaan rutiineja. Kaipaan kokkailua omassa keittiössä ja omaa pehmeää tyynyä. Kaipaan ystäväpiiriä, sillä matkalla tehdyt tuttavuudet eivät yleensä kauaa kestä. Kuten useimmille muillekin, myös meille diginomadius tulee olemaan vain väliaikainen vaihe.
(Lue myös: Mikä diginomadin elämässä mättää x 10)

On ollut pieni kolaus tipahtaa unelmien pilvireunalta ja huomata, ettei nomadielämä sittenkään ole se unelmien elämäntyyli. Monet haaveilevat työstä, jota voi tehdä reissun päällä. Mutta vaikka ikkunan takana kuinka palmut huojuisivat, se ei muuta sitä, että työn orjia ollaan edelleen. Niin kauan kuin suurimman osan elämästä viettää työn ääressä, tärkeintä on se, että nauttii siitä mitä tekee. Vaikka ei pystyisikään olemaan koko ajan reissun päällä.

Nomadielämän unelman tielle on tullut uusia unelmia. Toivon, että tulevaisuudessa pystyisin yhdistämään oman kodin, reissauksen ja rakastamani työn sopivassa tasapainossa.

Kun matkailusta tulee rutiinia

Istuimme Vietnamin Phu Quocin rantaravintolassa, kun taustalla aurinko laski valtavana punaisena pallona mereen. Itse näpyttelin puhelinta ja odotin kärsimättömänä ruokaa, kunnes Rohan havahdutti minut ympärillä vallitsevaan kauneuteen. Nolotti.

Matkasta nauttii sitä enemmän mitä enemmän sitä on odottanut ja mitä enemmän sen eteen on tehnyt töitä. Nomadielämän myötä kaikesta siitä, mitä olen aina rakastanut matkustamisessa on tullut joko rutiinia tai askaretta. Olen väsynyt jatkuvaan matkojen suunnitteluun ja matkantekoon. Lentokoneesta maisemien ihailu tai auringonlaskun todistaminen trooppisella rannalla ei enää sykähdytä sydäntä niin kuin ennen, vaikka niistä edelleen nautinkin. Työn ja jatkuvan matkalla olemisen tasapainottelu on ollut haastavaa. En halua pitää kokemiamme asioita itsestäänselvyyksinä. Se tarkoittaa sitä, että on tauon paikka.

Sen tauon piti olla Suomen matka. Mutta kaksi kuukautta Suomessa meni hujauksessa ennen kuin ehdimme edes hengähtää. Tarvitsemme pitempää taukoa, ja siksi olemme alustavasti suunnitelleet palaavamme vuodenvaihteessa takaisin Australiaan lataamaan akkuja. Keskittymään hetkeksi omaan itseen, toisiimme ja hyvinvointiin. Lopullisen päätöksen sinetöi kutsu haastatteluun Australian kansalaisuutta varten.

Paluu Australiaan ei ole nomadielämän loppu. En ole valmis heittämään ankkuria pohjaan, vaikka tiedänkin jo nyt, että meille läppärikulkurin elämästä ei tule pysyvää elämäntapaa. Olemme jo tehneet alustavia suunnitelmia sille, minne matka jatkuu Australian jälkeen. Nomadielämä jatkuu, mutta tahtia tulemme tulevaisuudessa hidastamaan.

Loppuvuosi on omistettu matkaunelmien toteuttamiselle

Puiden alkaessa vaihtaa väriä ja ilman muuttuessa syksyisen kirpakaksi näiden muuttolintujen on aika lentää etelään. On kuljettava auringon mukaan, sanoi Nuuskamuikkunenkin. Kirjoitan tätä nyt Ateenasta, jonne laskeuduimme eilen illalla. Loppuvuoden aiomme viettää toteuttamalla isoja matkaunelmia.

Kreikka on yksi suosikkimaistamme ja muutaman vuoden takainen Kreikan saarihyppely yksi suosikkireissuistamme. Siispä tällä kertaa aiomme viettää kokonaisen kuukauden Kreikan Kykladeilla saarihypellen. Saarista kohteiksi valikoitui tällä kertaa Paros, Antiparos, Ios ja Santorini.

Tutustuimme Santorinin kuvankauniiseen tulivuorisaareen jo viime kerran saarihyppelyllä. Aina siitä asti olen haaveillut paluusta, ja nyt siitä tulee totta. Sittemmin Santorinin turistimäärät ovat räjähtäneet, joten kokemus tulee varmasti olemaan hiukan erilainen. Santorinin uskomattomat auringonlaskut ovat kuitenkin varmasti pysyneet samoina. (Kaikki jutut Kreikan saarihyppelyltä löydät täältä. )

Toinen matkaunelma käy toteen, kun lennämme Turkkiin Kappadokian hämmästyttäviin kalliomuodostelmien ja luolakaupunkien maisemiin. En malta odottaa, että pääsen kuumailmapallon kyytiin kokemaan Kappadokian kuuluisan auringonnousun!

Turkista lennämme Marokon tuhannen ja yhden yön tunnelmaan, jossa viivymme pitkälle toista kuukautta. Olemme vuokranneet kuukaudeksi Essaouiran rantakaupungista modernin marokkolaistyylisen kodin, jonka jälkeen tarkoituksena on tehdä pieni Marokon kierros.

Kaikkiin elämäntapoihin liittyy kompromisseja, niin myös kulkurielämään. Silti tällä hetkellä olen aika onnellinen täällä, Akropoliksen kukkulan kupeessa, matkaunelmiani toteuttamassa.