Hellekesä Suomessa ja ajatuksia paluumuutosta

Seitsemän vuoden ajan missasin Suomen kesät ja kadehdin toisten somekuvia tyynistä kesäilloista. Tänä kesänä Suomen kesästä on nautittu senkin edestä. Keskellä Suomen kesän kuumimpia helteitä löysin itseni pohtimasta, voisiko täällä jopa…*rummunpärinää* …. asua? Mitä ajatuksia meillä on käynyt paluumuutosta Suomeen?

Paluumuutto Suomeen ei ole käynyt tätä ennen edes mielessä vuosiin. Olemme vierailleet Suomessa vain pariin otteeseen keskellä synkintä talvea, jolloin Suomi on näyttäytynyt pimeänä Mordorina ja vastaantulevat ihmiset lannistuneina zombeina. En ole läheisiä lukuunottamatta maailmalla pahemmin Suomeen ikävöinyt. Miksi tällainen kesänainen vaihtaisi Australian, jossa talvikin on usein lämpimämpi kuin Suomen kesä, takaisin Suomen räntäsateisiin?

Täällä pohjoisessa kesä ja talvi ovat kuin yö ja päivä. Nyt tupsahdettuamme keskelle Suomen kuumimpia helteitä meille on näyttäytynyt aivan erilainen Suomi. Ihmisetkin ovat hyväntuulisia ja kesäfiiliksissä. Pitkästä aikaa olen huomannut, miten erityinen Suomen kesä onkaan, varsinkin ihmiselle, joka on täällä kasvanut. Ja on tuo siippakin siitä silmin nähden nauttinut.

Olemme seikkailleet ympäri Suomea haltioissamme vehreistä, puhtaista maisemista, hiljaisuudesta ja tyhjyydestä. Olemme samoilleet metsissä ja poimineet marjoja, syöneet lohta ja tikkumakkaraa. Olemme saunoneet niin paljon, ettei vähään aikaan tule saunaa ikävä. Pulahdelleet järveen, viettäneet viini-iltoja hyvässä seurassa ja nauttineet yksinkertaisesta mökkielämästä. Olemme ihmetelleet valoisia öitä, valtavia hypermarketteja ja sitä yltäkylläisyyttä, missä täällä eletään. Ja tietenkin taas kerran unohtaneet punnita ne hemmetin vihannekset kaupassa.

On ollut ihanaa juoda hanasta vettä. Ei ole tarvinnut pelätä tuoreessa salaatissa väijyviä ameeboita sun muita ötököitä. Hyttysistä en ole piitannut pätkääkään, sillä mitä pikku kutina on denguekuumeen riskin rinnalla? Alkujäykistelyn jälkeen suomen kielikin lähti pitkän tauon jälkeen rullailemaan.

Kesähuumassa olen alkanut miettiä, pitäisikö Suomeen tulla jossain vaiheessa vaikka kokonaiseksi vuodeksi. Pysyvää paluumuuttoa tuskin tulee tapahtumaan, sen verran kovaa veri vetää maailmalle. Nämä levottomat jalat eivät kauaa paikallaan pysy ja syyhyän aina seuraavaan etappiin. Mutta olisi mukava edes hetken leikkiä suomalaista kotia ja kokea kaikki Suomen vuodenajat pötköön.

Ulkosuomalaisen vitsaus on se, että kerran lähdettyään ei välttämättä koskaan enää samalla tavalla tunne kuuluvansa minnekään. Tunnen olevani eniten kotonani maailmalla reissatessa. Mutta sellaista kuuluvuuden tunnetta kaipaan, ja pitkästä aikaa täällä koti-Suomessa olen tuntenut sitä edes pienen ripauksen.

Todennäköisesti ajatukset paluumuutosta ovat vain lämpöuupumuksen aiheuttamaa hourintaa. Onhan tämä kesä ollut niin erityislaatuinen, että vähempikin pistää pään sekaisin. On ihan täytynyt nipistäen itseään muistuttaa, että tämä ei ole normaalia. Ei täällä yleensä näin ihanaa ole, hoen itselleni, kun löydän itseni suunnittelemasta paluumuuttoa Suomeen.

Viimeiseen seitsemään kuukauteen emme ole edes omistaneet pitkähihaisia emmekä käyttäneet muita kenkiä kuin varvassandaaleja. Jo nyt elokuun viilenevät illat tuntuvat meistä tropiikkiin tottuneista jäätäviltä. Ehkä pikaihastus Suomeen alkaa laantumaan viimeistään sitten, kun syksyn harmaat sateet piiskaavat vasten kasvoja.

Ehkä ajatukset paluumuutosta ovat sittenkin yhtä pikavauhtia ohimeneviä kuin perinteisesti Suomen kesä. Siihen asti aion kuitenkin ottaa kaiken irti viimeisistä kesäilloista!

Ihanaa loppukesää teille!


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.