Vuosi 2019 – Unohtumattomia matkoja mutta myös varjopilviä

Viime vuoteen mahtui joitakin kaikkein unohtumattomimmista matkakokemuksista. Mutta samalla niiden tähtihetkien väliin mahtui myös vaikeuksia ja haasteita, jotka mieluummin unohtaisin.

Tänä vuonna ei ensin edes huvittanut tehdä vuosikatsausta. Sanotaanko niin, että vuosi 2019 ei ollut lempivuoteni. Mutta kun aloitin kelaamaan taakse ja muistelemaan tätä vuotta, sain huomata, kuinka paljon aihetta kiitollisuuteen onkaan.

Ei kulunut vuosi mikään kamala ollut, todellakaan. Siihen mahtui suosikkikohteitani kuten Sri Lankaa, Malediiveja, Balia ja Thaimaata. Kuvia selatessa vuosi näyttikin eeppiseltä. Mutta niiden väliin on myös mahtunut paljon stressiä, väsymystä, sairastelua, ja siinä sivussa perinpohjaista hukassa olemisen tunnetta.

Vuosikatsaus 2019

Reissutauko – Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Joku ehkä muistaa, kuinka vuosi sitten uhosin, että 2019 on sitten vuosi, jonka omistan reissutauolle, levolle, akkujen lataamiselle ja parantumiselle. (Lue täältä fiiliksiä alkuvuodesta Australiaan palaamisen jälkeen.)

Reissasimme kyllä vähemmän. Siinä missä vuonna 2018 vuoteen mahtui 87 eri majoitusta, tänä vuonna niitä oli “vain” 63. Kuulostaa silti aika paljolta! Vietimme vuodesta viisi kuukautta ulkomailla, ja vierailimme Australian lisäksi viidessä maassa. Vuosi alkoi Marokosta, josta matkasimme Omanin kautta Sri Lankaan ja Malediiveille. Sri Lankan matkalla rakastuin maahan ihan uudella tavalla, ja lähdemme varmasti kolmannenkin kerran. Malediiveilla nautimme epätodellisista hiekkasärkkämaisemista ja unelmien majoituksesta. Loppuvuodesta saarihyppelimme Thaimaassa ja nautimme hemmotteluhetkistä Balilla.

Viime vuosi vaihtui lumoavassa Marokon sinisessä Chefchaouenin kaupungissa.
Sri Lankasta en olisi halunnut lähteä kuukauden jälkeenkään pois.
Malediivien paikallissaaret
Malediiveilla nautimme sekä paikallissaarten uneliaasta tunnelmasta…
Lux South Ari
…Että Lux South Ari -resortsaaren luksuksesta.
Thaimaassa ihastuimme Krabin maisemiin, vaikka muuten alue on liian turistinen meidän makuumme.
Balin matka oli täynnä ihania majoituksia, maisemia, kukkakylpyjä ja kelluvia aamiaisia.

Talovahtina eri puolilla Australiaa

Australiassakaan emme ole malttaneet olla paikoillaan. Suuren osan viime vuotta vietimme talo- ja lemmikkivahtina eri puolilla Australiaa. Meille se on täydellinen diili. Näin vältämme ongelmat sitoutumisessa pitkään vuokrasopimukseen ja säästämme korkeissa majoituskustannuksissa. Ja kirsikkana kakun päälle pääsemme paijaamaan karvaisia kavereita, joita meitä molemmilla on kova ikävä, ja jotka eivät reissuelämäntyyliin muuten sovi.

Lue lisää lemmikkivahdin hommista.

Lemmikkivahti | Kissa kainalossa

Samalla se on kuitenkin tarkoittanut sitä, että olemme joutuneet vaihtamaan maisemaa paljon, keskimäärin kuukauden välein. Ympäristöön tutustuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa kohteessa ottaa aina aikansa. Tuntuu, että juuri kun olen alkanut tuntea oloni kotoisaksi jossain, on taas ollut aika hypätä rattiin.

Matkan varrella vierailimme useissa lempipaikoistani Australiassa, kuten trendikkäässä Byron Bayssä, Gold Coastin kansallispuistoissa, Whitsundaysin saaristossa ja Magnetic Islandilla.

Whitsundays kokemuksia | Whitehaven Beach
Vuosikatsaus 2019
Kenguru rannalla
Jouluksi saimme unelmien talovahtikeikanyhdeltä lempparirannoistamme Australiassa.

Australian kansalaisuus

Australiassa odottava kansalaisuustesti oli yksi syy siihen, miksi meillä oli kiire palata Australiaan. Kymmenen vuoden Australiassa asumisen jälkeen elokuussa Brisbanen kaupungintalolla käteeni lätkäistiin kansalaisuustodistus. Kaupungintalon juhlallisuuksissa nieleksin kyyneleitä. Kymmenen vuoden jälkeen Australia tuntuu toiselta kotimaaltani. En varsinaisesti koe olevani australialainen, ja Australian passilla matkustaminen tuntui omituiselta. Mutta jollain tapaa kansalaisuuden myötä tunnen pykälää enemmän kuuluvani joukkoon. Ehkä uskallan nyt kritisoida pääministeriäkin ääneen, heh.

Vuosi 2019 oli kasvukipujen ja itsetutkiskelun aikaa

Lukuisista tähtihetkistä huolimatta 2019 osoittautui rankemmaksi kuin osasin edes odottaa. Odotukset olivat kovat tälle vuodelle, ja vaikka terveyteni otti ison harppauksen kohenemaan päin, kunto on kuitenkin ollut heikompi kuin olisin halunnut. Sen myötä ikuinen optimistisuuteni ja positiivisuuteni on kokenut kolauksen. Vuonna 2019 demonit nostivat päätään, ja on ollut päiviä ja hetkiä, kun olen kahlannut syvemmissä vesissä kuin viimeiseen vuosikymmeneen.

Viime vuosi oli pysähtymistä itsetutkiskelun äärelle. Se sisäisen tyhjyyden ja hukassa olemisen tunne, minkä mainitsin vuosi sitten vain voimistui. Yritän muistuttaa itseäni, että hukassa oleminen on yksi askel kehityksessä, muutoksen katalyytti. Kyseenalaistamalla nykytilannetta ihminen kehittyy ja toivottavasti kulkee kohti parempaa elämän suuntaa ja voimakkaammin omien arvojen mukaista elämää. Uskon, että hukassa oleminen on sitä syvintä löytämisen aikaa. Vaikeat ajat voivat olla myös merkityksellistä aikaa. Ei toukka yhtäkkiä muutu perhoseksi – ensin se kirjaimellisesti hajoaa kotelon sisällä. Kasvu on usein kivuliasta, mutta mukavuusalueella ei kehity.

Koh Yao Noi

2020 – Kohti valoa ja vakautta

Tämän vuoden suunnitelmat ovat vielä auki, mutta on selvää, että elämä kaipaa vakautta. Haaveilen joulusta Suomessa, ja sen lisäksi olemme suunnitelleet korkeintaan yhtä ulkomaanmatkaa. Nomadielämä on opettanut rutiinien, tukikohdan ja ystävien tärkeyden, ja niitä toivon ensi vuodelta. Ehdin jo Instagramissa uhoamaan, että aiomme allekirjoittaa 12 kuukauden vuokrasopimuksen ja ottaa kunnon tauon nomadielämästä, vain muuttaakseni mieltä seuraavana päivänä. Paikalleen asettuminen kahden nomadivuoden jälkeen kauhistuttaa. Mutta toisaalta olen lopen uupunut nomadielämään. Siihen, kun kaikki aina tuntuu tilapäiseltä, omaisuus on aina hujan hajan matkalaukussa ja aamulla herätessä kestää hetken ennen kuin muistaa, mikä maa tai valuutta.

Lue lisää nomadielämän kääntöpuolista.

Vuodelta 2020 toivon, että feenikslintu nousee paskasta. Toisaalta muutos ottaa oman aikansa, eikä sitä voi kiiruhtaa. En voi kuin olla armollinen ja tehdä parhaani antaakseni kropalle ja mielelle ne parhaat työkalut hyvinvointiin. Ja keskittymään nauttimaan hetkestä, koska tämä hetkihän on kaikki mitä meillä on.

Tervetuloa 2020, toivottavasti olet parempi kuin edeltäjäsi!

Kiitos teille lukijoille, että olitte tänä vuonna matkassa mukana. Ja entistä parempaa vuotta myös teille jokaiselle!