Elät unelmaa! Kuulen aina joskus. Eilen sain viestin eräältä seuraajalta, joka olisi kuulemma onnellinen, jos voisi elää edes viikon minun elämääni. Tällaisia kommentteja mietin eilen hiukan huvittuneena, kun makasin sairaana sängyssä pimeässä ilmastoimattomassa huoneessa hikoillen. Mahtaisi se viikko olla pettymys.
Mutta tunne on tuttu minullekin, sillä kukapa ei silloin tällöin sosiaalista mediaa seuratessa toivoisi voivansa vaihtaa jonkun kanssa elämää.
Toivon, ettei kukaan ota tätä jeesusteluna, sillä itsellänikin on vielä paljon työstämistä näiden juttujen kanssa.
Sosiaalinen media voi olla petollinen ja pinnallinen. Kaikki sen (toivottavasti) tietävät, mutta muistutus on aina paikallaan.
Kuvia selatessa on joskus vaikea olla vertaamatta itseään muihin ja tuntematta kateuden pistosta. Olisipa minullakin tuollainen pankkitili /kuvaustaito /vaatekaappi /vartalo /kuontalo /koti /parisuhde /työ /tms. Tämä riittämättömyyden tunne iskee etenkin silloin, kun on itsellä huono päivä.
Näinä hetkinä muistutan itseäni, ettei sosiaalinen media ole todellista elämää, eikä kenenkään elämä ole pelkkää kohokohtaa. Se, mitä näet sosiaalisessa mediassa on yleensä pikkuruinen osa ihmisen elämää, etkä voi tietää, mitä ihminen sen ulkopuolella yksityiselämässään käy läpi. Sosiaalisen median tuotoksiin vertaamalla siis vertaa itseään todellisuuteen, jota ei ole olemassa.
Jos käyttää energiansa vain vertailuun, ei voi olla kovin onnellinen ihminen. Sillä aina tulee olemaan niitä ketä ja kenen seikkailuja kadehtia.
Vertailu on inhimillistä, mutta sen sijaan että antaisi kateuden katkeroittaa, sitä voi käyttää muutosvoimana kohti unelmia. Jos se unelma siis on sitä mitä sisimmässäsi haluat, sitäkin on syytä pohtia. Vertailu negatiivisessa mielessä on elämän tuhlausta eikä sillä saavuta mitään. Elämä ei ole kilpailua, ja se mitä muilla on ei ole itseltä pois millään tavalla.
Tämä ei ole jokapäiväinen toimistomme.
Siinä mielessä elän unelmaa, että nomadielämä oli haaveemme ja nyt siitä on tullut totta. Elän yhtä unelmistani, ja olen todella kiitollinen siitä mahdollisuudesta.
En haluakaan valittaa vaan muistuttaa, ettei meidänkään elämämme ole pelkkää kukkakylpyä ja shamppanjaa.
Nomadielämähaaveen saavuttaminen on nimittäin myös avannut silmät vielä entistä enemmän sille, että oikeasti kenenkään elämä ei ole pelkkää unelmaa.
Kuulen usein kommentteja kuten ”te vaan reissaatte” tai ”aina te olette lomalla”. Kunpa näin olisikin. Kunpa elämä olisikin vain sateenvarjodrinkkejä uima-altaalla, vuorten valloitusta sateenkaaren alla, macaron-leivoksia Eiffel-tornin juurella ja koiranpentujen halailua palmupuun katveessa.
Matkustaminen ja loma ovat kaksi aivan eri asiaa. Diginomadielämä on arkea ulkomailla, se ei ole täyspäiväistä matkustamista. Ainakaan useimpien kohdalla. Meidän kohdallamme se on usein kymmentuntisia työpäiviä kuutena päivänä viikossa. Valtaosan ajasta istumme halvassa hotellihuoneessa epäergonomisen työpöydän ääressä.
Nomadielämä on elämäntapavalinta ja niin kuin kaikkiin valintoihin, siihen liittyy paljon vaihtokauppaa ja luopumista. Se voi olla esimerkiksi yllättävän yksinäistä, ja rutiinien, treenien ja terveellisen ruokavalion ylläpito voi olla haastavaa. Mutta niistä kääntöpuolista lisää joskus toiste.
Ehkä meidän pitäisi jakaa enemmän sisältöä myös siitä tavallisesta arjesta, etteivät ihmiset saa väärää kuvaa. Reissuaddiktina kirjoitan mieluiten matkajuttuja, ja arjen keskellä en usein jaksa ottaa kuvia ja somettaa. Varsinkaan kun arki ei itseäni samalla tavalla inspiroi kuin vaikka auringonnousun todistaminen Baganin temppelin katolta. Hämmästyttääkin, miten omasta näkökulmasta katsottuna tylsä arki voikin joskus kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin matkajutut. Lupaan kuitenkin tästä lähtien myös avata arkeani enemmän!
Jokaisella on omat ongelmansa. Meidän molempien elämää varjostavat tällä hetkellä terveysongelmat. Hiljattain tilanne on pahentunut ja uhkaa koko reissuelämän jatkoa. Sen enempää en niistä tässä vaiheessa avaudu, ehkä joskus. En tästä hirveästi huutele, koska jokapäiväisessä elämässänikään en siinä vello, vaan keskityn mieluummin positiiviseen. Teen minkä sairaudeltani pystyn ja tunnen itseni silti melko onnelliseksi.
Se onnellisuus ei kumpua tropiikin lämmöstä niin mukavaa kuin se onkin.
Onnellisuus ei kumpua edes ikimuistoisista elämyksistä tai edes niiden unelmien saavuttamisesta.
Unelmia on hyvä olla, isoja ja pieniä, ne voivat ajaa eteenpäin elämässä. Mutta niiden ei tulisi estää nauttimasta elämästä tässä hetkessä. Ja vaikka maailman näkeminen rikastuttaa ja auttaa elämään hetkessä, todellinen onnellisuus ei tule ulkopuolelta vaan ihmisestä itsestään, niin klisee kuin se onkin.
Positiivisuudesta, arjen pienistä iloista, tyytyväisyydestä siihen, mitä on. Siitä, kun ymmärtää hetken kauneuden. Kahvikupillisesta aurinkoisena aamuna, yhteisestä ajasta rakkaiden kanssa, luonnossa samoilemisesta. Sen oivaltamisesta, että vaikka minulla ei ole kaikkea, minulla on silti paljon. Vaikka kumppanin kanssa olisi riitaa, duuni tympii, laskupino kasvaa ja peilissäkin näkee vyötärölle kasvaneen vararenkaan, voi silti tuntea esimerkiksi olevansa hyvä ihminen ja muistaa, että elämässä on silti syitä olla kiitollinen. Onnellisuus tulee usein näkymättömistä asioista, joita ei sosiaalisessa mediassa näy; kiitollisuudesta, anteliaisuudesta ja myötätunnosta. Ei siitä, että jahtaa aina jotain katoavaa.
Peace & Love,
Näytä kommentit
Hyvä kirjoitus! <3
Kiitos <3
Hieno kirjoitus. Tuo sairaus on iso harmi mutta päivä kerrallaan etiäppäin. Tuo elämäntapa olisi omalla kohdalla melko haastavaa, enkä tiedä olisiko se sitten unelmaa. Sen viikon voisi kokeilla ?
Kiitos Marko <3
Ehkä sun pitäisi julkaista niitä aitoja ja spontaaneja eli vähemmän teennäisiä ja aseteltuja kuvia, niin ihmiset ymmärtäisivät, että ihan normaali arki on teilläkin. Se toisi syvyyttä blogiinkin.
Jos viittaat tuohon pääkuvaan, niin se on kyllä ihan tarkoituksella överisti lavastettu, meistä se oli siinä tilanteessa hauskaa, ja kuvastaa mielestäni jutun aihetta aika hyvin :) Arjesta pitäisi varmaan enemmän postata, mutta se ei tosiaan itseä kauheasti inspiroi. Aion silti yrittää, mutta ensisijaisesti matkablogina tämä tulee pysymään.
Amen! Tuosta olen nyt lähiaikoina useammankin tuttavan kanssa vääntänyt, että sosiaalisen median sisältö ja arjen todellisuus ovat kaksi niin eri asiaa. Sitä nyt vaan tuppaa jakamaan ne kivoimmat asiat huomattavasti helpommin kuin ne huonommat, sillä harva jatkuvaa valittamistakaan jaksaisi kuunnella, eikä sitä kyllä itsekään siihen valituskierteeseen halua upota.
Sosiaalinen media on siitäkin paha, että kun päivittäin altistuu lukemattomien eri ihmisten positiivisille (ja joskus niille kateuttakin aiheuttaville) julkaisuille, saattaa helposti alkaa tuntumaan siltä, että kaikilla muilla tapahtuu järjetön määrä ihania asioita päivittäin, ja itse taas rypee nokka valuen räntäsateessa eteenpäin. Samalla sitten unohtaa ne omat ilon aiheet kun peilaa kaikkea sitä mitä toisella on siihen mitä itsellä ei ole, unohtaen täysin sen että toisella ei sitten taas ole kaikkea sitä mitä itsellä on. Todellisuudentaju siinä helposti menee, eikä muista että samat arjen ongelmat ne kaikilla on.
Toivottavasti terveyshuolet hellittävät ja saatte jatkaa tuota unelmanne elämistä! <3
Kiitos Laura <3 Näin just, on ihan luonnollista jakaa mieluummin elämän hyviä juttuja kuin huonoja. Varsinkin kun kyseessä on matkablogi niin tottakai keskityn niihin matkoihin. Jos ihan valittamisen takia pitäisi blogissani alkaa jostain valittaa, niin jätän mieluummin kokonaan bloggaamatta. Tottakai se välittää tietyllä tapaa vääristynyttä kuvaa todellisuudesta, mutta toivon että ihmiset sen ymmärtää. Mutta varmaan melkein kaikki tietää tuon tunteen, kun todellisuudentaju hiukan somea selaillessa hämärtyy. Silloin on ehkä ihan hyvä pistää läppäri hetkeksi kiinni ja keskittyä oman elämän hyviin juttuihin.
Kiitos kivasta kirjoituksesta se oli just se mitä tarvitsin tänä aamuna kahvikupposen kaveriksi. Ihan samaa mieltä niistä unelmista ja ihmiset joskuseivät halua ymmärtää että saadaksen jotain täytyy myös tehä kompromissejä
Kiitos Katrin! <3
Poskelle vierahti kyynel, tama teksti tuli niin inhottavan sopivaan elamanvaiheeseen etta ihan sattui. Oma sairaus uhkaa laittaa stopin vuosien maaratietoiselle unelmien jahtaamiselle, mutta harva sita kuitenkaan varikkaiden Instagram-kuvien takaa nakee. Enka kylla haluakaan etta nakee, tulen itsekin iloisemmaksi kun katselen ottamiani kauniita kuvia ja muistelen niihin liittyvia onnellisia hetkia. Ehka samalla valehtelen vahan itsellenikin, etta kaikki on paremmin kuin todellisuudessa, mutta toisaalta se minut voimaan hieman paremmin.
Hirveasti voimia teille, kaikki kaantyy lopulta aina parhain pain. :) <3
Voi Veera <3 <3 <3 Hirveästi voimia ja tsemppiä myös siulle, toivottavasti unelmien jahtaaminen jatkuu <3
Hyviä ajatuksia oot saanut kirjoitettua. Sitä itsekkin joskus ajattelee, että voispa vaan matkustaa koko ajan, mutta kaikella on kaksi puolta .. Toivottavasti saisitte pian helpotusta terveysongelmien kanssa <3
Kiitos <3
Tosi kiva teksti Anna!
Jos vertailun tielle lähtee, siitä ei tule loppua. Aina on joku viisaampi, lahjakkaampi, kauniimpi, rikkaampi, rohkeampi .... Mutta niin kuin sanot, ei oikea onni tule tällaisesta, vaan siitä, että osaa olla kiitollinen siitä, mitä on, ja nauttia elämän pienistä onnen hetkistä, niitä joita mahtuu ihan tavalliseen arkeen. Minun onnea on tänään hauveli, joka tuli meille hoitoon. Ihana on sitä rapsutella ja huomata, kuinka sekin nauttii siitä meidän pienestä yhteisestä hetkestä. Ja sen jälkeen jaksan taas intensiivisesti hetken tehdä töitä.
Onnellisia hetkiä rutkasi sinun elämääsi Anna <3.
Kiitos Heidi, nimenomaan! Onnellisia rapsutteluhetkiä sinne :)
Ihana kirjoitus <3
Olipa hyvä kirjoitus! Sorrun itsekin toisinaan miettimään somea seuratessa, kuinka jollakulla on kauniimpi koti, tai millon mikäkin. Teksti kyllä osui ja upposi ja olet aivan oikeassa, pitäisi enemmän pysähtyä miettimään mistä voisi tässä hetkessä olla onnellinen. Harva varmaan pysähtyy kateuksissaan miettimään sitä, miten paljon järjestelyä elämäntyylinne on vaatinut ja tosiaan kuinka yksinäistä se voi myös toisinaan olla. Itse olen ihaillut blogisi kuvia, niitä on ilo katsoa ja niiden avulla myös haaveilla reissuista. Kiitos niistä ja mielenkiintoisista matkapostauksista ja ennen kaikkea toivon hyvää terveyttä jatkoon <3