Riksaralli Intiassa on varmaan harvalle se unelmien häämatkakohde.
Useimmille riksaralli taitaa kuulostaa enemmän itsemurhasuunnitelmalta kuin kuherruskuukaudelta.
Toisaalta jos hanimuunilta kaipaa muutakin kuin palmun alla lojumista, niin riksarallista pitkin Intiaa ei ainakaan seikkailua puutu. Kolmipyöräistä 7-hevosvoimaista ruohonleikkuria ajaessa Intian sekasortoisessa liikenteessä on hyvä olla sovussa jumalansa kanssa, sillä läheltä piti -tilanteita riittää.
Rickshaw Challengea ei suotta kutsuta haasteeksi! Kun on ollut useamman päivän riksan ratissa, olo on väsynyt, pölyinen, likainen ja hikinen. Hiki virtasi eikä pelkästään lähes 40 asteen tukahduttavan kuumuuden takia. Silti keskittymisen ei saa antaa herpaantua, muuten voi lähteä henki.
Riksarallissa kuljettiin läpi Tamil Nadun eli Intian eteläkärjen osavaltion. Tamil Nadu on Intian kehittynein, mikä lupasi hyvää teiden kunnon suhteen.
Ralli alkoi Tamil Nadun pääkaupungista Chennaista, vanhalta nimeltään Madras, jonka monet tuntevat herkullisesta currysta.
Tamil Nadu on kooltaan kolmannes Suomesta, mutta populaa on yli 62 miljoonaa. Chennaissakin jengiä on yli 8 miljoonaa, ja se on siten Intian neljänneksi suurin kaupunki.
Tamil Nadua asuttavat tamilien kansa, siis se sama, jotka ovat taistelleet itsenäisyydestä Sri Lankassa. Täällä puhutaan tamilia, ja ’namasten’ sijaan sanotaan ’vanakum’. Tamilit ovat pääosin hinduja, ja komeita temppeleitä näkyi pitkin matkaa.
Riksaralli ei ole heikkohermoisille, eikä kenellekään, joka on yhtään epävarma ajotaidoistaan.
Intian maanteitä ei suotta pidetä eräinä maailman vaarallisimmista. Intian teillä ajaessa on oltava valppaana, sillä mitä tahansa voi tapahtua. Liikennesääntöjä saati edes kaistoja ei ole, ja liikennevaloista on yleensä turha unelmoida varsinkaan suurkaupunkien ulkopuolella.
Vastaan voi tulla mitä vain elefanteista, kameleista, puhvelien vetämistä rattaista aina lehmiin, apinoihin ja pyöräriksoihin. Kadut voivat olla myös oiva paikka kuivattaa viljaa tai ottaa vaikka nokoset. Mieleen tulee videopeli, jossa ansoja väistellään, paitsi että tästä oli leikki kaukana, ja ainakin länsimaisen käsityksen mukaan elämiäkin on vain yksi.
Autoriksa on suosittu menopeli Intian lisäksi Pakistanissa, Nepalissa, Sri Lankassa ja eri lempinimillä ja kokoonpanolla myös Kaakkois-Aasiassa. Autoriksa on yksinkertainen ja halpa menopeli pistää kasaan, korjata ja käyttää, ja siksi soveltuva moniin käyttötarkoituksiin taksista ja koulubussista pakettiautoon.
Joka pankista Intiassa intialainen saa lainan autoriksan hankintaan, sillä riksa on elinkeino miljoonille. Yksinkertaiseen malliin saa osia melkein kaukaisimmaltakin maaseudulta, ja kevyttä riksaa on helppo työntää yksinkin hajoamisen sattuessa.
Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että riksoja on Intiassa ihan helvetisti. Tästä seuraavan saasteongelman seurauksena vuonna 1998 korkein oikeus Intiassa määräsi, että riksojen on käytettävä maakaasua, jossa on 90% pienemmät hiilidioksidipäästöt. Positiivinen asia ympäristölle, mutta ei riksakuskeille.
Vaihto maksaa 500-600 euroa, ja harvalla riksakuskilla on siihen varaa. Pari vuotta myöhemmin myös moottoreita alettiin vaihtamaan ympäristöystävällisempiin. Yksityiset rahoittajat manipuloivat, ja virkamiehet vaativat lahjuksia köyhiltä kuskeilta, joilla ei ole varaa näihin vaihtoihin. Seurauksena riksakuskit ovat niin sanotusti kusessa, eivätkä saa tehtyä edes peruselantoa. Mieti sitä seuraavan kerran, kun olet aikeissa alkaa rähjäämään sinua huijaavalle riksakuskille!
Tervetuliaiskekkereissä pääsimme tutustumaan kanssakilpailijoihin. Reissuun lähti 11 pelotonta tiimiä ympäri maailmaa. Suurin osa osallistumismaksusta menikin varmaan näihin tervetuliais– sekä voittojuhliin, jotka olivat ilmaisen safkan ja viinan bileitä. Varsinainen ralli alkoikin siten jumalattomassa darrassa, mikä ei ole ideaalitilanne, kun Intian teillä saa säikkyä muutenkin.
Riksaralli alkoi harjoitussessiolla, jossa kahdeksikkoa ajamalla opittiin tuktukin salaisuudet.
Riksan ajamisen voisi kuvitella olevan helppo nakki, eihän se ole paljon mopoa kummoisempi. Mutta hommassa olikin haasteensa. Vaihteet jäivät jatkuvasti jumiin, ja niitä sai yrittää vääntää ranteet kipeiksi. Lähes 40 asteen kuumuudessa hikoilevat kädet eivät helpottaneet hommaa yhtään.
Lähes kylmiltään oli sukellettava Chennain suurkaupungin kaaokseen. Hengissä selvittiin, mutta ei naarmuitta. Törmäsimme sementtirekkaan, onneksi ei toisinpäin. Heti ensitöiksi riksaa saatiin siis koristamaan mojova lommo.
1,3 miljardin ihmisen Intiassa populaa riittää ja kun kävelyteistä on turha unelmoida, jengiä riittää teillä riksakuskin riesana. Ja trust me, Intiassa et halua ajaa sen enempää lehmän kuin ihmisenkään päälle. Intian oikeusjärjestelmä on toivoton. Jostain muistan lukeneeni, että Intian oikeudella kestäisi lähes 500 vuotta käydä läpi kaikki auki olevat tapaukset. Monet tapauksista ovat yli 20 vuotta vanhoja. Kun niitä vihdoin käsitellään, asianomaiset ovat kuolleet tai eivät muista tapahtumista enää mitään.
Siksi Intiassa tunnetaan ’mob justice’, jossa kansalaiset ottavat lain oman käsiinsä. Syyllinen pistetään maksamaan teostaan, usein pieksemällä kuoliaaksi. Poliisien pysäyttäessä meitä ohjeistettiin tarjoamaan vaivihkaa ’baksheeshia’ eli lahjuksia.
Vaikka länsimaalaisen silmään näyttääkin siltä, että liikenne on täysi kaaos, Intian teillä vallitsee viidakon laki.
Sanotaan, että intialaiset kuskit eivät aja – he kääntävät ajokkinsa haluamaansa suuntaan ja painavat kaasua. Ilman kaistoja teillä ajetaan missä sattuu, pysähdellään, kurvaillaan ja käännytään mistä tahansa piittaamatta ollenkaan muista. Yleisesti ottaen pysytään vasemmalla, joskus keskellä, ja takana tulevien odotetaan sopeutuvan edessä kruisailevan liikkeisiin.
Meidän riksasta puuttuivat sivu– ja taustapeilitkin. Läheltä liippaa jatkuvasti. Alkumatkassa sydänkohtaus oli monesti lähellä, mutta loppumatkasta ilme ei enää värähdäkään, kun vastaantuleva rekka hipaisee parinkymmenen sentin päästä.
Rickshaw Challenge -riksaralli ei ole pelkkä huviajelu. Rallissa kerättiin rahaa Intian vähäosaisten lapsien hyväksi yhdessä Round Table India -hyväntekeväisyysjärjestön kanssa. Kerätyt fyffet käytetään koulujen rakentamiseen alueilla, joiden lapsilla ei muuten olisi mahdollisuutta koulutukseen. Vierailimme kolmessa koulussa, jotka ovat rakennettu riksaralleista saaduilla rahoilla, ja näimme näin omin silmin, mitä voimme saada yhdessä aikaan. Round Table Indian ’Freedom through Education’ -ohjelma keskittyy koulujen rakentamiseen ja laadukkaan opetuksen järjestämiseen sinne, missä sitä eniten kaivataan. Intiassa on maailman eniten lukutaidottomia. Kouluja ei ole, ne ovat liian kaukana tai siellä ei ole mahdollista käydä, ja opetuksen taso on kehnoa.
Intian köyhyys on sydäntäsärkevää, ja paras tapa nousta köyhyydestä on koulutus. Ilman koulutusta köyhillä ei ole mahdollisuutta parempaan elämään. Mitä luulet, minkälainen elämä on edessä köyhällä kastittomalla kuurolla tai orvolla lapsella Intiassa? Näiden lasten tulevaisuus on jokapäiväistä selviytymistaistelua. Koulutuksen avulla lapsilla, joiden elämä on muuten kurjuuteen tuomittu, on mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä. Autetaan siis yhdessä näille lapsille valoisampi tulevaisuus! Kaikki kerätyt varat menevät vähentämättöminä suoraan projekteihin. Tule mukaan auttamaan osoitteessa: Rickshaw Challenge – Team Pinky & The Brain .
Riksarallista on paljon kerrottavaa, joten juttu on jaettu kolmeen osaan. Miten homma toimi, missä mentiin, minkälainen oli tyypillinen päivä tien päällä? Siitä lisää ensi kerralla!
Näytä kommentit
Vau. Ihan uskomattoman kiinnostava hanke. En voi kuin hattua nostaa, että uskallatte lähteä liikenteen sekaan sompailemaan. Olen kerran käynyt Intiassa, ja tiedän, että vielä joskus palaan sinne. Maa on tosi kiehtova - joten kiinnostuneena luen kokemuksianne. Turvallista matkaa!
Välillä kyllä kävi mielessä, että mitä hittoa me täällä tehdään, tänkin ajan olisi ehkä voinut viettää jossain kookosdrinkki kädessä palmun alla! Mielessä kävi myös jossain vaiheessa, että nyt sai Intia riittää vähäksi aikaa. Mutta joku siinä maassa vaan koukuttaa, ei siinä taas kauaa kestänyt kun tekee jo mieli takaisin!
Vau, upea riksa tuossa ekassa kuvassa ; ) varmaan aikamoinen kokemus seikkailla Intian teillä tuollaisella. Näköjään blogeista oppii aina jotain, nyt tuli uutena tietona riksarallit ja hyväntekeväisyys.
Tottakai se on upea riksa kun se on meidän! Pinkit istuimet ja kaikki... ;)
Kuulostaa todella HC-touhulta tuo Intiassa ajaminen, aivan kuten olen ajatellutkin. En ollut kuullutkaan riksarallista, joten tämä postaus oli tosi mielenkiintoinen! Hienoa, että uskalsitte lähteä - rallin tarkoitus on todella kannatettava. Odotan mielenkiinnolla lisää tarinaa tuosta kokemuksesta!
On se aika adrenaliiniurheilua :)
Eiii apua mikä haaste :D Ihan mielettömän hauskaa ja siistiä, että lähditte tollaseen mukaan, sillä itsellä ei olis tullu mieleenkään! En ollu koskaan aiemmin kuullu riksarallista, mut vaikuttaa kyl ihan loistavalla tavalla sekopäiseltä touhulta. Hirveen söpöjä noi riksat on, mut mua ei tollasta ajamaan sais ihan helposti, eikä varsinkaan häämatkalla :D
Kyllä siinä vähän sekopäinen kai saa olla että siihen ryhtyy :)
Vau, tosi mielenkiintoinen postaus! Kuulostaa tämän jutun jälkeen Indonesian liikenne todella rauhalliselta vaikka omiin silmiin aluksi sekin oli kaoottista.
Hmm, Indoissa ei oo muuten tullu käytyä kun Balilla, ja Balin liikenne on kyllä Intiaan verrattuna tosi rauhallista. Mutta voisin kuvitella, että Indonesian suurkaupungeissa meininki voi olla myös aika kuumottavaa :)
Tottahan se on, että Intian liikenne on sieltä hulluimmasta päästä ja varmasti joudutte menemään siellä kieli keskellä suuta...
En silti liikoja murehtisi, sillä vuosi sitten jouduimme itse kolariin ihan täällä koti-Suomessa, joten nykyään tapanani on aina viitata kintaalla, jos joku alkaa liikaa pelottelemaan matkustuksen vaaroista. Elämä on vaarallista ja kukaan ei ole toistaiseksi selvinnyt täältä hengissä: Mielummin elän sen tekemällä asioita, jotka tekevät onnellisiksi :) ( Tulipas elämäniloinen kommentti :D )
Noh, pointtina, nauttikaa ja paljon onnea skabaan! Kuulostaa ihan huippuhankkeelta!
Siulla on oikea asenne! Elämä on joko suuri seikkailu tai ei mitään! ;) Terve järki on toki hyvä pitää mukana, enkä nyt joka hetki ollut ihan varma oliko se tässä hankkeessa mukana :)
Olipahan täysin uusi juttu minulle. Mistä ylipäätään tuon keksitte? Tämähän menee jo saman kategoriaan kuin härkäjuoksu Pamplonassa.
Hahhah! Ehkä melkein samaan :D Mistä lie mies bongannut, netin uumenista.
No huh huh, aikamoisia hurjapäitä taidatte olla :D Ikimuistoinen kokemus varmasti!
Ehkä vähän, sopivassa määrin ;)
Ihan huikea tarina ja loistavaa että uskaltauduitte mukaan. Mä voisin hyvin kuvitella itsekin ottavani osaa moiseen, sen siitä saa kun on "reikä päässä" syntynyt ;).
Tsemppiä koitokseen ja onneksi siitä tosiaan jaetaan jotain hyväntekeväisyyteen!
Sinne vaan, suosittelen kaikille reikä päässä syntyneille :)
Kuulostaapas aika huikealta seikkailulta! Nuo riksafaktat oli kyllä mielenkiintoisia lukea, vietin juuri kuun alussa puolitoista viikkoa Sri Lankassa ja verenpaineet nousi useaan otteeseen kuskien kanssa tapellessa hinnasta - kyllähän minä ne riistohinnat maksaisin ilman tappelua JOS hinnat olisi kaikille samat,mutta itse en kyllä hirveästi arvosta sitä että turistilta yritetään vedättää kolminkertainen hinta paikalliseen verrattuna ;)
Riksakuskien kanssa on varmasti kiistellyt itse kukin, ja pakkohan se on ettei tule ihan ryöstetyksi! :) Mitä enemmän oppii tuntemaan taustoja ja sitä kautta ymmärtää paremmin miksi ne huijaa turisteja, se auttaa pysymään vähän kärsivällisempänä neuvotteluja tehdessä :)
Turistihinnoittelu taas on semmonen monimutkanen asia mistä pitäisikin oikeastaan kirjoittaa ihan oma postauksensa! Sri Lankassa hinnat turisteille oli paljon korkeammat kuin Intiassa. Joissain tapauksissa se on mielestäni ok, esimerkkinä jos turistien rahoilla rahoitetaan jonkin mestan ylläpitoa, ja paikallisilla ei olisi korkeammilla hinnoilla varaa vierailla oman maansa nähtävyyksissä.