Ihastuin ensimmäisellä Kambodzan matkallani Koh Rongiin ja sen rentoon fiilikseen. Kun lähdin Kambodzaan takaisin, oli selvää, että tänne tulisin palaamaan. Tarkoitus oli asettua aloilleni hetkeksi, tehdä etätöitä söpöstä bungalowista ja nauttia saarielämästä. Yksi Koh Rongin kohokohtia oli hohtavassa planktonissa uiminen.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt toisella Kambodzan matkalla niin kuin piti. Kamera tippui hiekkaan, puhelin hävisi, ja yli puolet matkasta olin kipeänä. Vastustuskyky oli ilmeisesti olematon tykinkuula-antibioottien jälkeen, joita jouduin napsimaan matkalta saadun munuaistulehduksen hoitoon.
Ensimmäiset päivät Koh Rongilla makasin bungalowissa kuumeisena, mieli maassa ja koti-ikävää potien. Kun tauti talttui siltä erää, jatkoin matkaa päärannalta Koh Rongin Coconut Beachille. Koh Rongilta löytyy 28 rantaa, eikä pääranta todellakaan ole sitä kauneinta Koh Rongia.
Koh Rongin Coconut Beachillä pääsin vihdoin reissutunnelmaan. Aurinko tuli esiin. Hiekka oli häikäisevän valkoista, niin kuin kaikkialla Koh Rongilla. Imeskelin tuoreita kookospähkinöitä ja yritin viilentää itseäni läkähdyttävältä auringolta turkoosina hohtavassa vedessä.
Coconut Beachin majoituspaikat ovat harvassa. Yövyin rannan päässä sijaitsevassa Coconut Beach Bungalowsissa(affiliatelinkki). Maksoin yöltä 22 euroa. Pienemmällä budjetilla reissaaville löytyy täältä myös telttamajoitusta, joka ei näyttänyt pöllömmältä sekään.
Paikan omistaja, sydämellinen kambodzalainen Robbie pitää asiakkaistaan hyvää huolta. Iltaisin asiakkaat kerääntyivät nuotion ympärille. Joku soitti kitaraa. Kynttilöitä sytytettiin ympäri resorttia, ja kaiuttimista kaikui imeliä rakkauslauluja aina Backstreet Boysista Adeleen. Kohtuullisen romanttista, jos en olisi ollut yksin matkassa. Myöhemmin päästimme paperilyhtyjä lentämään taivaalle.
Näkymät majoituspaikan ravintolasta
Toisena iltana päädyin imeskelemään drinksuja rannan ainoassa auki olevassa rantabaarissa. Ilta oli yksi matkan hauskimmista, kun kävimme syvällisiä keskusteluita elämästä paikan omistajan ja hollantilaisten asiakkaiden kanssa myöhään yöhön asti.
Pimeän laskeuduttua hyppäsimme laiturilta pimeään veteen, ja yhtäkkiä vesi ympärillä alkoi hohtaa. Olin nähnyt pimeässä hohtavaa planktonia Koh Rongilla myös edellisellä matkalla. Tällä kertaa kokemus oli vielä upeampi, sillä yö oli täydellisen pimeä.
Planktonissa uiminen tuntui kuin olisin uinut timanttimeressä.
Olisinpa pystynyt tallentamaan sen kameraan, mutta se on vaikeaa, sillä plankton hohtaa vasta, kun siinä liikkuu.
Ilo loppui lyhyeen.
”Bull shark! Bull shark! Get out of the water! Get out of the water!” Kuuluivat huudot laiturilta. Paikallisia kalastajia sohi taskulampulla veteen suuntaamme. Meitä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Pingoimme minkä kerkesimme rantaan. Myöhemmin sukellusta harrastava omistaja arveli, että kyseessä tuskin oli oikea hai. Oli todennäköisempää, että paikalliset olivat huolissaan, kun uimme kauas rannasta, ja halusivat meidät turvaan. Me kuitenkin juhlimme iltaa siihen malliin, kuin olisimme juuri välttäneet varman kuoleman.
Koh Rongin Coconut Beach on kaunis, mutta koskematon se ei enää ole. Rakentaminen on kovassa vauhdissa, ja siinä ei kauan mene, kun tämäkin ranta on mökkiä vieri vieressä. Robbie henkilökuntansa kanssa siivoaa reippaasti rantaa joka aamu, mutta valitettavasti silti tälläkin rannalla näkyi hiukan roskaa ja rakennustarvikkeita. Mene siis tännekin ennen kuin on liian myöhäistä.
Coconut Beachille pääsee Koh Rongin päärannalta lautalla, matka kestää 10-15 minuuttia. Lippu (5-10 USD) kannattaa ostaa päivää aikaisemmin. Rannalle voi järjestää myös taksiveneen.
LUE MYÖS:
VINKIT KOH RONGILLE – What Could Koh Rong?
Kokemuksia Koh Rongilta
Koh Rong Samloem – Kambodzan rantaparatiisi
TAKAISIN KAMBODZA -KOHDEOPPAASEEN
Näytä kommentit
Toi Koh Rong on kyllä sellainen pakko päästä-paikka mulle! Niin upean näköisiä kuvia kaikilta sieltä, eikä tääkään postaus tehnyt poikkeusta sen suhteen.
On varmaan ministi jännä olo tullut, kun noista haista on alettu varoittelemaan - oli niitä sitten loppujen lopuksi tai ei, säikähdys on varmasti tullut silti.
Kannattaa mennä pian, ei se mikään paratiisi enää kauan ole :) Juu ei siinä ehtinyt kauheasti alkaa miettimään, onko siellä oikeasti hai vai ei, kiire tuli :)
Hey menikö multa oman matkan aikana jotain ohi - eli siis reissasit takaisin Kambodzaan? :D Kieltämättä noihin maisemiin kyllä mielellään reissaisi vaikka samantien...
Kyllä vaan, kävin kotona vaan pyörähtämässä ja läksin takasin :) Lähtisin kolmannenkin kerran, mutta kun maailmassa on niin paljon nähtävää...
Matkalla on kyllä inhottava olla kipeänä :( Silloin kaipaisi lähinnä vaan kotiin omiin lakanoihin.
Tuo Coconut Beach Bumgalows kuulostaa kivalta paikalta!
Jep, kipeänä reissussa on inhottavaa, ja vielä enemmän jos on yksin matkassa!
Heh, mä epäilen myös härkähain mahdollisuutta mutta eipä se ikinä mukavaa ole pelästyä! Vaikka kokeneena sukeltajana tiedän ja ymmärrän nykyään paljon haiden käyttäytymisestä, välillä tulee jännitettyä vaikka ei olisi mitään syytä :D
Juu, ei siinä tehnyt mieli jäädä miettimään mikä se mahdollisuus on :) Samaa se resortin omistaja (joka oli muistaakseni myös sukelluksen opettaja) sanoi tuolla, tunsi haiden käyttäytymisen, mutta silti pelkäsi niitä yli kaiken :) En itse oo sukeltamisesta ainakaan vielä innostunut, just siksi että jo snorklatessakin säikyn isoja kalojakin :D
Näyttää kyllä niin täydelliselle paikalle, tuntuu että viimeistään marraskuussa olisi tarpeellista saada pari viikkoa lomailua esimerkiksi juuri tuolla! Yöuinti planktonien seassa kuulostaa huikealta, haivaroitus ei :D
Pieni pakomatka marraskuun pimeydestä palmujen alle kuulostaa hyvältä! ;)
Olen seurannut mielenkiinnolla näitä sun Kamputsea-juttuja, kun yritetään varovasti katsella jotain lämmintä kohdetta talveksi. Aiemmin jäin käsitykseen, että Sihanoukville olisi hyvinkin ahdistava turistipaikka, mutta tämä saari vaikutti kyllä mielenkiintoiselta. Kamputsea muutenkin vaikuttaa maalta, jossa pääsee yhdistämään historian ja rantaloman. Täytyy laittaa vakavasti harkintaan.
Joo, Kambodza on loistava yhdistelmä historiaa ja rantalomaa. Sihanoukville ei niin säväyttänyt että sitä hirveästi hehkuttaisin, mutta näistä saarista tykkäsin. Pääasiassa täällä käy reppureissukansaa, ja majoitus on alkeellisia bungaloweja, mutta muutamia parempiakin paikkoja löytyy.
Vähän toivoin kuvia planktonista, mutta arvelinkin, että niitä ei ole mahdollista saada. Olin jo menossa planktonretkelle tietämättä yhtään, mitä se on. Oli jotain ihme säätöä. Ja myönnän, en halunnut istua pickupin lavalla. Jäi siis plankton näkemättä. Virhevirhevirhe. Olisi siis pitänyt mennä.
Oh no! Olipas harmi että alussa oli noin paljon vastoinkäymisiä. Mutta paikka näyttää ihanalle ja onneksi sentään pääsit nauttimaan matkasta. Olen haaveillut sellaisen hohtavan planktonin näkemisestä ja sitä aina joskus voi täällä Kaliforniassakin nähdä. En ole kuitenkaan sattunut paikalle juuri silloin. Enpä koskaan ajatellut, että sen kuvaaminen todellakin voi olla vaikeaa. No, kunhan edes näkisi joskus :)
Samat haaveet planktonkuvista oli mullakin, heh :D Mutta ihan ymmärrettävää tosiaan ettei niistä ole helppo saada kuvia varsinkin jos on yksin liikenteessä. Koh Rong vaikuttaa kyllä mielenkiintoisemmalta kuin Sihanoukville (missä en tullut tosin käyneeksi Kambodzassa reissatessani). Sinänsä harmi, kun kaikki ihanat paratiisirannat rakennetaan täyteen - olispa olemassa jotain rajoituksia, jotta jäljelle jäisi tuollaisia vähän vähemmän rakennettujakin!