Klikkasin naamakirjassa jonkun linkittämää suomalaista biisiä, ja sitten se iski. Koti-ikävä. Olen asunut Australiassa yli kuusi vuotta. Olen Australiassa kuin kotonani, kutsun tätä kodikseni, mutta tämä ei ole Koti. Koti-ikävä Suomeen iskee silloin tällöin. Mitä ulkosuomalainen ikävöi Suomesta?
Ulkosuomalaisten kesken koti-ikävästä puhutaan Suomi-ikävänä. Suomi-ikävä on asia, mikä koskee jokaista ulkosuomalaista joskus. Se ei ole huono asia, eikä se ainakaan ole sairaus, niin kuin joskus ennenmuinoin ajateltiin. On ihan normaalia ikävöidä asioita, joihin on kiintynyt.
Kavereita ja perhettä nyt on toki aina ikävä, mutta muuten nostalgia vihloo sydäntä erityisesti kahdesti vuodessa. Jouluna ja Suomen kesällä. Samalla kun Melbournessa ilmat viilenevät, somekanavat alkavat täyttyä suomifrendien varpaista auringossa ja terassitörpöistä. Joulu taas ei tunnu joululta kolmenkymmenen asteen helteessä ilman perhettä.
Ikävällä on monet kasvot. On ikävä suomalaisia ruokia, joita täältä ei saa. On ikävä lämpimiä taloja. Kylmät talot taitavat olla yleisin Melbournen suomalaisten ulinan aihe.
Kaihoan kesäfestareille, kesämökille, järvelle ja terassille. Haluan haistaa Suomen kesän tuoksun, koivun ja grillimakkaran, tuntea talvella kirpeän pakkasen ja ihailla lumen peittämiä puita. Ikävöin pimeitä suomalaisia syysiltoja ja sitä, kun keväällä kaikki, ihmiset mukaanlukien, herää henkiin. Haluan tuntea saunanraikkaan fiiliksen, pelata korttia kesämökillä, lenkkeillä pururadoilla ja fiilistellä pubissa Kaija Koota.
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän ikävä kohdistuu tunnelmiin ja hetkiin, aistien muistikuviin. Konkreettisten asioiden sijaan ikävä kohdistuu enemmän muistoihin. Ja niitä ei voi elää uudestaan, voi vain tehdä uusia.
Kesäfestareita ja terdejä löytyy täältäkin. Järven sijaan voin lähteä meren rannalle. Suomalaiset maut voi korvata uusilla, tai hengen hädässä tehdä itse.
Kun aika kuluu, niitä kaipaa vähemmän ja vähemmän. Uudet perinteet alkavat korvata vanhat.
Mutta kaikkea ei voi korvata. Raastavinta on huomata, kuinka aika ei olekaan pysähtynyt Suomessa, vaan myös siellä elämä etenee. Olen missannut kaikki syntymäpäivät ja muut merkkipäivät. Veljenpojat, jotka vasta olivat vauvoja, ovat kasvaneet isoiksi pojiksi ilman, että Australian täti on ollut näkemässä.
Ikävöin sitä, että kaikki ympärillä puhuvat suomea. Sitä syvää tuttuuden tunnetta ja sitä, että kuulun johonkin. En usko, että samanlaista syvää kuuluvuuden tunnetta saan ulkomailla koskaan. Silti tiedän, etten enää kuulu Suomeenkaan. Samalla kun aika kuluu, ja tukiverkostot uudessa maassa voimistuvat, kotimaan suhteet heikentyvät.
Vaikka ikävöin Suomeen, en tällä hetkellä voisi kuvitellakaan muuttavani takaisin. Maailmankuvassa on tapahtunut niin perustavanlaatuisia muutoksia, että en tiedä, miten sopeutuisin takaisin. Ikävöisin varmasti Australiaan. Ikuinen ulkopuolisuus on ulkosuomalaisuuden pimeä puoli.
Ikävöin elämää, jonka olen jättänyt taakseni. Siitä huolimatta, että en vaihtaisi takaisin. Se niin sanottu koti ei enää ole sama paikka kuin ennen. Se on täynnä uusia kauppoja ja ravintoloita, uusia naamoja, ja ne tututkin ovat muuttuneet. Lapsuudenkotia ei enää ole. Mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos, niinhän ne buddhalaisetkin sanovat.
Joskus koti-ikävä muistuttaa etäisesti sydänsuruja. Tavallaan koti-ikävässä onkin kai kyse surusta oman kotimaan menettämisestä. Suren sitä, kuinka vieraantunut olen synnynmaastani, enkä kuulu enää minnekään.
Toisaalta olen kaihonnut kauas niin kauan kuin muistan, joten kenties en ikinä kuulunut mihinkään alunperinkään.
Suomi-ikävässä on myös hyvä muistaa, että haikea mieli usein kultaa muistot. Sen tunnistaa viimeistään siitä, että alkaa ikävöidä pakkasta tai loskaa.
Suomi-ikävä on illuusio. Ikävöin sitä suomalaista todellisuutta, jossa elin. Ja kun elin Suomi-kuplassani, kaihosin muualle. Minua vaivaa ikuinen koti-ikävä.
En itse ole enää se ihminen, joka asui Suomessa. Kenties joskus ikävöin vähän sitä tyyppiä. Hassua huomata kuinka paljon se, kuka on, perustuu siihen, missä on. Ehkä koti-ikävä on yritystä ottaa kontaktia tyyppiin pään sisällä, yritystä ymmärtää omaa identiteettiään pohtimalla miten tähän on tultu.
Ehkä koti-ikävä on reaktiota niihin muutoksiin, mitä itsessä on tapahtunut ulkomailla asumisen myötä. Koti-ikävän kohteena ei olekaan koti, vaan entinen minä. Siitä huolimatta, että siinä entisessä meikäläisessä kauheasti mitään ikävöimistä olisikaan. Niillä muutamilla Suomen visiiteillä ei ole tuntunut kuin olisin kotona. On tuntunut siltä, että yritän mahduttaa itseäni entisen itseni muottiin. Silti toivon, että tänä kesänä pääsen taas visiitille Suomeen, ja olen sen aikaa taas hetken lähempänä entistä minua. Ulkosuomalainen elää kaksoiselämää.
Onneksi koti-ikävän tuoma epätodellinen tyhjyyden tunne on ohikiitävää. Auttaa, kun muistuttaa itseään, että olen juuri siellä, missä haluan. Olen omassa elementissäni, kun en ole Suomessa. Täytyy vaan hyväksyä, että ulkosuomalaisen elämä on kompromisseja.
Se Suomi mitä ikävöin, on enää vain muistoissa.
Ikävä tulee ja menee, mutta omia juuriaan ei pidä unohtaa. Itseään ei tarvitse kokonaan muuttaa, vaikka maisemat muuttuisivatkin. Näin katkeransuloinen ikävän tunne muuttuu vaalittavaksi aarteeksi sydämessä.
Biisi oli muuten Nopsajalan Nosta Mua. Se soi nytkin, paitsi että enää en ryve koti-ikävässä, vaan ahdan itseni täyteen nostalgiaa hymy huulilla. Alakerran kahvilasta nousee mieletön kahvin tuoksu, ja olen lähdössä kavereiden kanssa safkaamaan. Ikkunasta paistaa aurinko ja on 18 astetta lämmintä, vaikka Melbournessa on talvi. Ehkä sittenkin olen kotona.
Tipsejä koti-ikävän selättämiseen ensi kerralla!
Muut ulkomailla asuvat, mitä te kaipaatte Suomesta?
Lue myös: Kaksoiselämää – ulkosuomalaisen identiteettikriisi
Hellekesä Suomessa ja ajatuksia paluumuutosta
Vinkit ulkomaille sopeutumiseen ja koti-ikävän selättämiseen
Kotiinpaluun kulttuurishokki – Kun Suomi ahdistaa
Näytä kommentit
Itsekin Melbournessa asuvana ulkosuomalaisena voin allekirjoittaa joka ikisen kohdan naista. Juhannus ja joulu ovat ajat jolloin koti-ikava on pahimmillaan enka malta odottaa etta elokuun Suomen reissulla paasen Citymarkettiin! Ruisleipa, jalkiuunipalat, dippi, oltermanni, fazerin sininen, salmiakki!!!
Kiitti kommentista Nea! Hassua, mutta miulla myös yksi asioista, mitä odotan eniten Suomen reissulla on kauppaan pääseminen :) Eniten tietysti haluan syödä niitä kaikkia ruokia mitä on ikävä, mutta on myös jännää nähdä, mitä kaikkia uusia tuotteita Suomessa on kaupassa. Oltermanni, marjat, aurajuusto ja irtokarkit on ainakin meikäläisen listalla. Omnom...
Olipa ihana lukea suomifiilistelyä! Kiva, et muistutit mitä kaikkea hienoa kotimaamme pitää sisällään, kun itse kohta lähden Suomea kohden. Kohta haistan koivun ja grillimakkaran :) Vielä kolmisen viikkoa niin olemme matkanneet täältä Ranskasta maata myöten Suomen suveen. Hienosti kuvasit tuota ristiriitaa, mitä koti-ikävä pitää sisällään. Itse en ole pysyvästi ulkosuomalainen, koska en asu ulkomailla, mutta olen kuitenkin vähintään puolet vuodesta jossain tienpäällä, joten tiedän tunteen, kun kaipaa "entisatä elämää" tai kaipaa jotain, mitä ei välttämättä osaa edes määritellä.
Kiitos kommentista Anna-Kaisa, eli kaima. Miekin olen nimittäin Anna-Kaisa. Voi onnekasta, nauti Suomen kesästä! Toivon tosiaan, että itekin pääsisin siitä tänä vuonna nauttimaan. Siitä on nimittäin aika monta vuotta, kun oon Suomen kesän viimeksi nähnyt. Miun korvaan tuo kuulostaa aika houkuttelevalta elämältä, että voi puolet vuodesta olla reissussa, ja puolet Suomessa. Mutta epäilemättä siinäkin on haasteensa. Aina on ikävä jotain tai jonnekin muualle. :)
Omien tuntemusteni sijaan lainaan tähän The Economistin artikkelia joidenkin vuosien takaa, joka hyvin kuvastaa monien tunteita: http://www.economist.com/node/15108690
Mielenkiintoinen juttu, kiitos linkistä!
"Hassua huomata kuinka paljon se, kuka on, perustuu siihen, missä on"
Vitsi miten voinkaan samaistua tuohon! Vaikka en oikeastaan koskaan sellaista kunnon Suomi-ikävää olekaan ehtinyt missään potea, tuo pitää kyllä paikkansa.
Mukavaa, että pääset vihdoin pitkästä aikaa Suomeen. Onko teillä pitkä loma tiedossa ja onko jo kauhiasti suunnitelmia? LAPPIIN!! :D
Ei olla vielä varmoja päästäänkö kesällä tulemaan, mutta ihan viimeistään talvella! Ja varmaan joku kolme viikkoa. Se on semmonen passeli aika, että ehtii nähdä kaikki ihmiset, ja sen jälkeen on aika valmis jo lähtemään pois :) Ja joo, varsinkin jos talvella tullaan, niin Lappiin olis ihana tulla! :)
Vaikuttava teksti, Anna! <3 Varmasti totta joka sana :)
Kiitos Ida <3
Melkein tuli itku niin totta joka sana mä oon ollut poissa Suomesta kohta 17 v ja joskus se koti-ikävä iskee niin kovaa että mieli on maassa jopa viikon. Mutta aina se siitä ?
Kiitos kommentista! Ei se koti-ikävä sitten varmaan kokonaan lähde koskaan, jos ei 17 vuodessa oo lähtenyt. En usko, että itseltäkään lähtee. Katson kuitenkin, että tää uusi elämä uudessa maassa on antanut paljon enemmän kuin mitä ottanut. Nyt ei tunnu siltä, että olisin palaamassa lähiaikoina Suomeen, mutta kuka tietää, mikä tilanne on vaikka kymmenen vuoden päästä.
Olipa taas ihana kirjoitus ja tuli itselle hyvään saumaan. Minulle Suomi-ikävä iskee silloin kun täällä maailmalla reissatessa pitää taas vaihtaa paikkaa ja sanoa hyvästit ihmisille joita täällä on tavannut. Juurikin tässä puolisen tuntia sitten jätin farmi kodin ja siellä tapaamaani ihmiset taakse. Se porukka oli kuin perhe minulle yli 4 kk ajan ja oli kyllä raastavaa sanoa hyvästejä koska joistakin tyypeistä tuli niin läheisiä. Vaikka edessä on taas uusia jännittäviä paikkoja ja ihmisiä, tässä tilanteessa tulee aina hetkellisesti se kaipuu että pääsisipä vain takaisin Suomeen niiden omien läheisten luo ja omiin tuttuihin paikkoihin. Onneksi tuo fiilis on kuitenkin ohimenevää. :)
Hetkittäin Suomi-ikävä on erittäin paha mutta itse en myöskään pysty kuvittelemaan itseäni asumassa Suomessa tällä hetkellä, joten jo tuo ajatus yleensä hieman lievittää pahimpia ikävän hetkiä :)
Ja tuo on muuten aivan totta että monessa asiassa aika kultaa muistot ja enemmän on ikävä juurikin niitä muistoja ja niitä ei tosiaan uudestaan pääse elämään. Kiitos tästä tekstistä sinulle ! :)
Kiitos kommentista Tiia! Jatkuva hyvästien sanominen on rankkaa. Toisten kanssa pysyy yhteyksissä, toisten kanssa ei. Miullakin iso osa frendeistä on reppureissaajia, jotka ennemmin tai myöhemmin jatkaa matkaa. Joskus tuntuu myös uuvuttavalta aina aloittaa se tutustuminen alusta uusiin tyyppeihin. Mutta sitten kun sitä miettii, niin onhan se rikkaus, kun tutustuu paljon ihmisiin ympäri maailmaa.
Ja aika ja ikävä todellakin kultaa muistot. Vappuna oli myös koti-ikävä, mutta sitten kun sitä taas tarkemmin mietin, niin ei ne vapunvietot Suomessa itsellä ainakaan niin ikävän arvoisia ole olleet. :)
Voisitko kirjoittaa syistä, miksi muutitte pois Suomesta ja siitä kun ensin saavuitte Austraaliaan, sopeutumisesta. Mitkä asiat vaikuttivat sopeutumiseen ja miten asiat loksahtivat paikoille? Vaikeudet?
Teksti sai miettimään omaa tulevaisuutta, ja mitä ehkä itselläkin on joskus edessä ?
Moi Katja! Kiitos postausideasta. Ne on aina tervetulleita, tasaisin väliajoin nimittäin loppuu aiheet kesken. Muutama postaus on nyt jonossa, mutta ehdottomasti alan pikkuhiljaa hahmotella :)
Hienosti kirjoitettu! Ikääntyvien vanhempieni takia yritän käydä Suomessa useammin tai olla pidempään, ja samalla käyn myös kavereiden luona. Joskus tuntuu, että solahdan "vanhaan minuuteen" saman tien, joskus tunnen selkeästi olevani vain kyläilijä. Ehkä juuri vanhempien luona ollessa tajuan, miten aika on rientänyt, kun molemmat ovat eläkkeellä eikä isä enää ole täysin terveenä. Kotini on nyt Englannissa, mutta samalla tuntuu, että Suomessa pitäisi olla enemmän, vaikken paluumuuttoa olekaan miettimässä. Onneksi serkkuni perheineen ja muut naapurit ovat siellä auttamassa.
Kiitos kommentista Minna! Voi olla, että vanhempien ikääntyessä joutuu itsekin miettimään siellä useammin käymistä. Täältä Ausseista on vaan niin kallista kovin usein käydä. Ei paluumuutto kokonaan ole poissuljettu. Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että mies saisi varmaan töitä Suomesta.
Jotenkin sitä kuvittelee Suomeen mennessä, että kaikki olisi niin kuin silloin, kun siellä on viime kerralla käynyt. Sitten kaikki onkin muuttunut. Toisaalta jotkut asiat ei tunnu muuttuvan koskaan, sellaiset, minkä soisi muuttuvan. Siinä varisee äkkiä muistoilta kultareunus.
Samastun todellakin melkeinpa joka sanaasi. Tuli juuri kymmenen vuotta ulkosuomalaisena tayteen ja vaikka noin yleensa en karsi Suomi-ikavasta, se voi tosiaan iskea mita yllattavimmissa tilanteissa. Muistan esimerkiksi, kun kerran Marokossa paahtavan kuumassa junavaunussa keskella ihmistungosta aloin yhtakkia kaivata sita omaa tilaa, mita Suomessa saa, viileytta ja kuulautta ja kaikkea, mika oli ihan erilaista kuin sen hetkinen tilanteeni.
Minulle joulu on talvisen koti-ikavan, vappu kevaisen koti-ikavan ja juhannus kesaisen koti-ikavan juhla. Silloin harvoin, kun noina maagisina aikoina Suomeen menen, ei se todellisuus tietenkaan olekaan niin kullanhohtoista kuin muistoissani. Kesaisin kaipaan keskiyon aurinkoa (ja sen kerran, kun vein vaimon Suomeen kesakuussa muka keskiyon aurinkoa ihailemaan, satoi toki vetta koko viikon eika auringosta vilaustakaan), talvisin lunta (ja viimeksi kun marraskuussa menin kotiin, satoi vetta koko viikon eika lumesta vilaustakaan) jne.
Totta on, etta mita pitempaan on poissa, sita vahemman kaipaa mitaan konkreettisia asioita. En ole enaa pitkaan aikaan rahdannut ruisleipaa tai turkinpippureita Suomen lomilta kotiin (missa se on milloinkin ollut). Nyt olen menossa heinakuussa Suomeen ja odotan innolla junailua lapi kesaisen Suomen (katsotaanpa sataako taas vetta koko viikon)!
Kiitos kommentista! "Minulle joulu on talvisen koti-ikavan, vappu kevaisen koti-ikavan ja juhannus kesaisen koti-ikavan juhla." Juurikin näin! Samoin on meidän visiiteillä nopeasti varissut kultareunus muistoilta. Viime kerralla oltiin joulun aikaan Suomessa, olin tietenkin haaveillut valkoisesta joulusta. Oli ihan karmea loskasää ja kylmä viima.
Itse myös vähemmän ja vähemmän kaipaan suomalaisia ruokia, muutamia tiettyjä lukuunottamatta. Niiden tilalle on tullut paljon uusia suosikkeja täällä Ausseissa.
Tuntuu, että koska vuodenajat menee täällä päinvastoin, on vielä helpompi aina kaivata sitä, mitä ei juuri sillä hetkellä ole.
Hyvää Suomen lomaa, toivotaan, että Suomessa on tänä kesänä hyvä kesä! :)