Ajatuksia koti-ikävästä: Mitä kaipaan Suomesta

Klikkasin naamakirjassa jonkun linkittämää suomalaista biisiä, ja sitten se iski. Koti-ikävä. Olen asunut Australiassa yli kuusi vuotta. Olen Australiassa kuin kotonani, kutsun tätä kodikseni, mutta tämä ei ole Koti. Koti-ikävä Suomeen iskee silloin tällöin. Mitä ikävöin Suomesta?

Suomen talvi

Ulkosuomalaisten kesken koti-ikävästä puhutaan Suomi-ikävänä. Suomi-ikävä on asia, mikä koskee jokaista ulkosuomalaista joskus. Se ei ole huono asia, eikä se ainakaan ole sairaus, niin kuin joskus ajateltiin. On ihan normaalia ikävöidä asioita, joihin on kiintynyt.

Kenguru

Suomen kesä ja valkoinen joulu

Kavereita ja perhettä nyt on toki aina ikävä, mutta muuten nostalgia vihloo sydäntä erityisesti kahdesti vuodessa. Jouluna ja Suomen kesällä. Samalla kun Melbournessa ilmat viilenevät, somekanavat alkavat täyttyä suomifrendien varpaista auringossa ja terassitörpöistä. Joulu taas ei tunnu joululta kolmenkymmenen asteen helteessä ilman perhettä.

Ikävällä on monet kasvot. On ikävä suomalaisia ruokia, joita täältä ei saa. On ikävä lämpimiä taloja. Kylmät talot taitavat olla yleisin Melbournen suomalaisten ulinan aihe.

Siiderillä terassilla Suomessa

Kaihoan kesäfestareille, kesämökille, järvelle ja terassille. Haluan haistaa Suomen kesän tuoksun, koivun ja grillimakkaran, tuntea talvella kirpeän pakkasen ja ihailla lumen peittämiä puita. Ikävöin pimeitä suomalaisia syysiltoja ja sitä, kun keväällä kaikki, ihmiset mukaanlukien, herää henkiin. Haluan tuntea saunanraikkaan fiiliksen, pelata korttia kesämökillä, lenkkeillä pururadoilla ja fiilistellä pubissa Kaija Koota.

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän ikävä kohdistuu tunnelmiin ja hetkiin, aistien muistikuviin. Konkreettisten asioiden sijaan ikävä kohdistuu enemmän muistoihin. Ja niitä ei voi elää uudestaan, voi vain tehdä uusia.

Laskettelemassa Suomessa Tahkolla

Kesäfestareita ja terdejä löytyy täältäkin. Järven sijaan voin lähteä meren rannalle. Suomalaiset maut voi korvata uusilla, tai hengen hädässä tehdä itse.

Kun aika kuluu, niitä kaipaa vähemmän ja vähemmän. Uudet perinteet alkavat korvata vanhat.

Mutta kaikkea ei voi korvata. Raastavinta on huomata, kuinka aika ei olekaan pysähtynyt Suomessa, vaan myös siellä elämä etenee. Olen missannut kaikki syntymäpäivät ja muut merkkipäivät. Veljenpojat, jotka vasta olivat vauvoja, ovat kasvaneet isoiksi pojiksi ilman, että Australian täti on ollut näkemässä.

Piparkakkutalo

Ikävöin sitä, että kaikki ympärillä puhuvat suomea. Sitä syvää tuttuuden tunnetta ja sitä, että kuulun johonkin. En usko, että samanlaista syvää kuuluvuuden tunnetta saan ulkomailla koskaan. Silti tiedän, etten enää kuulu Suomeenkaan. Samalla kun aika kuluu, ja tukiverkostot uudessa maassa voimistuvat, kotimaan suhteet heikentyvät.

Vaikka ikävöin Suomeen, en tällä hetkellä voisi kuvitellakaan muuttavani takaisin. Maailmankuvassa on tapahtunut niin perustavanlaatuisia muutoksia, että en tiedä, miten sopeutuisin takaisin. Ikävöisin varmasti Australiaan. Ikuinen ulkopuolisuus on ulkosuomalaisuuden pimeä puoli.

Surffia Australiassa

Minulla on koti-ikävä kotiin, jota ei enää ole

Ikävöin elämää, jonka olen jättänyt taakseni. Siitä huolimatta, että en vaihtaisi takaisin. Se niin sanottu koti ei enää ole sama paikka kuin ennen. Se on täynnä uusia kauppoja ja ravintoloita, uusia naamoja, ja ne tututkin ovat muuttuneet. Lapsuudenkotia ei enää ole. Mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos, niinhän ne buddhalaisetkin sanovat.

Auringonlasku Australiassa

Joskus koti-ikävä muistuttaa etäisesti sydänsuruja. Tavallaan koti-ikävässä onkin kai kyse surusta oman kotimaan menettämisestä. Suren sitä, kuinka vieraantunut olen synnynmaastani, enkä kuulu enää minnekään.

Toisaalta olen kaihonnut kauas niin kauan kuin muistan, joten kenties en ikinä kuulunut mihinkään alunperinkään.

Suomi-ikävässä on myös hyvä muistaa, että haikea mieli usein kultaa muistot. Sen tunnistaa viimeistään siitä, että alkaa ikävöidä pakkasta tai loskaa.

Suomi-ikävä on illuusio. Ikävöin sitä suomalaista todellisuutta, jossa elin. Ja kun elin Suomi-kuplassani, kaihosin muualle. Minua vaivaa ikuinen koti-ikävä.

Australian eläimet

Onko koti-ikävä sittenkin identiteettikriisin oire?

En itse ole enää se ihminen, joka asui Suomessa. Kenties joskus ikävöin vähän sitä tyyppiä. Hassua huomata kuinka paljon se, kuka on, perustuu siihen, missä on. Ehkä koti-ikävä on yritystä ottaa kontaktia tyyppiin pään sisällä, yritystä ymmärtää omaa identiteettiään pohtimalla miten tähän on tultu.

Ehkä koti-ikävä on reaktiota niihin muutoksiin, mitä itsessä on tapahtunut ulkomailla asumisen myötä. Koti-ikävän kohteena ei olekaan koti, vaan entinen minä. Siitä huolimatta, että siinä entisessä meikäläisessä kauheasti mitään ikävöimistä olisikaan. Niillä muutamilla Suomen visiiteillä ei ole tuntunut kuin olisin kotona. On tuntunut siltä, että yritän mahduttaa itseäni entisen itseni muottiin. Silti toivon, että tänä kesänä pääsen taas visiitille Suomeen, ja olen sen aikaa taas hetken lähempänä entistä minua. Ulkosuomalainen elää kaksoiselämää.

Koti-ikävä sanonta

Ulkosuomalaisen elämä on kompromisseja

Onneksi koti-ikävän tuoma epätodellinen tyhjyyden tunne on ohikiitävää. Auttaa, kun muistuttaa itseään, että olen juuri siellä, missä haluan. Olen omassa elementissäni, kun en ole Suomessa. Täytyy vaan hyväksyä, että ulkosuomalaisen elämä on kompromisseja.

Se Suomi mitä ikävöin, on enää vain muistoissa.

Ikävä tulee ja menee, mutta omia juuriaan ei pidä unohtaa. Itseään ei tarvitse kokonaan muuttaa, vaikka maisemat muuttuisivatkin. Näin katkeransuloinen ikävän tunne muuttuu vaalittavaksi aarteeksi sydämessä.

DSC_8878 (1024x696)

Biisi oli muuten Nopsajalan Nosta Mua. Se soi nytkin, paitsi että enää en ryve koti-ikävässä, vaan ahdan itseni täyteen nostalgiaa hymy huulilla. Alakerran kahvilasta nousee mieletön kahvin tuoksu, ja olen lähdössä kavereiden kanssa safkaamaan. Ikkunasta paistaa aurinko ja on 18 astetta lämmintä, vaikka Melbournessa on talvi. Ehkä sittenkin olen kotona.

Tipsejä koti-ikävän selättämiseen ensi kerralla!

Muut ulkomailla asuvat, mitä te kaipaatte Suomesta?


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 .