Kaksoiselämää – Ulkosuomalaisen identiteettikriisi

Aina koti-Suomessa vieraillessa minut valtaa outo tunne kuin aika olisi unohtanut minut. Kavereilla lapsiluvut kasvavat, kaupungin kasvot muuttuvat, mutta itse kuljen kuin aikamatkalla menneisyyteen.

Ulkomaille muutto ravistelee identiteettiä. Suomeen palatessa omia valintoja saattaa alkaa kyseenalaistamaan, vaikka niitä ei katuisikaan. Menneisyyden kummitukset härnäävät mielenrauhaa ja kulman takana väijyy ulkosuomalaisen identiteettikriisi. Mihin vuodet katosivat sillä välin kun olen ollut poissa? Kuka edes olen?

Eilen illalla katselin kurkien vaellusta kesämökillä. Synnyinseutu on tatuoitu tarkkaan kurkien muistiin, ja sisäisen kompassinsa avulla kurjet palaavat aina takaisin kotiseuduilleen.

Olen samanlainen muuttolintu. Maailman tuulet vievät, mutta kotiseutu on painautunut luihin ja ytimiin. Suomi on turvallisen tuttu kotisatama, kun taas ulkomailla asuminen seikkailu vielä vuosienkin jälkeen. Rakastan huoletonta elämää Australian auringossa, mutta samalla jokin sisäänrakennettu vaisto tai sisäinen ääni kuiskailee käskien kotiin.

Ulkosuomalaisille elämä on kompromissia sen välillä, mitä on menettänyt ja toisaalta saanut elämäänsä lähtemällä.

Ulkomaille muutto on tutkimusmatka omaan itseen

Ulkomaille muuttaessa se ympäristön muodostama peili, jonka kautta on oppinut tuntemaan itsensä, yhtäkkiä katoaa. Ulkomaille muutto on kuin ruumiista irtautumisen kokemus, kun yhtäkkiä katsoo itseään uudesta perspektiivistä.

Uuteen ympäristöön sopeutuessa joutuu opettelemaan tuntemaan itsensä uudestaan pala palalta. Uusia persoonallisuuden piirteitä voi tulla esiin ja toisia jäädä taka-alalle. Itsestäni on kuoriutunut ulkomailla ainakin paljon positiivisempi ihminen, liekö Australian ilmastolla ollut jotain tekemistä asian kanssa.

Ulkomaille muutto voi myös olla mahdollisuus aloittaa alusta ja luoda itsensä uudelleen. Silti kokonaan entisen elämän maton alle lakaiseminen on mahdotonta. Ihminen ei ole puu eikä koko elämäänsä tarvitse elää samassa paikassa, mutta juuret ovat ja pysyvät. Ja vaikka latva touhottaa maailmalla, juuristani Suomessa pidän kiinni. Sydän koittaa tasapainotella siinä välissä, kun molemmat kotimaat taistelevat huomiosta ja toisaalta ruokkivat syyllisyydentuntoa.

Ulkosuomalainen on ikuinen muukalainen

On niitä, jotka eivät kaipaa juurilleen ja uivat kuin kala vedessä eri kulttuurissa. Mutta toiset eivät kerran lähdettyään välttämättä tunne olevansa kotona koskaan. Kotiinpaluun kulttuurishokki voi olla ulkomailla asuvalle voimakkaampi kuin ulkomaille muuttaessa.

Isot elämänkokemukset kuten ulkomaille muutto saattaa muovata ihmisen maailmankuvaa ja persoonallisuutta niin paljon, ettei kotiin palatessaan välttämättä enää sopeudu. Muutosta ei välttämättä ymmärrä itsekään vasta kun palaa takaisin Suomeen. Pahimmillaan ulkosuomalaisuus on kodittomuutta ja tietynlaista ikuista ulkopuolisuuden tunnetta.

Seurauksena sopeutuakseen takaisin Suomeen sitä ikään kuin elvyttää vanhan minänsä henkiin muovaten itseään vanhaan muottiin. Kameleontin kyvyt tulevat ulkosuomalaisena tarpeeseen, toisilla toki enemmän kuin toisilla, riippuen ihmisestä ja kulttuurieroista.

Joskus sen iänikuisen maiden välillä tasapainottelun ja määritelmiin tunkemisen sijaan on helpompi alkaa nähdä itsensä maailmankansalaisena. Ehkä maailma olisikin parempi paikka, jos voisimme unohtaa perinteiset heimoihin kuulumiset. Tai vähintään oma pääkoppa, kun ei tarvitse sydäntään jakaa kahtia.

Ulkosuomalaisen identiteettikriisi on siunaus, ei kirous

Useamman kulttuurin limbossa eläminen on joskus haastavaa. Joskus ikuisen edestakaisin seilaamisen sijaan tekisi mieli heittää ankkuri pohjaan. Loppupeleissä elämä useammassa maassa kuitenkin antaa enemmän kuin se ottaa. Eikä unohdeta sitä, minkälainen etuoikeus se meille on. Ulkomaille muutto on tilaisuus kasvaa ihmisenä ja laajentaa maailmankuvaa. Ulkosuomalaisena voi valita molempien maailmojen parhaat palat.

Identiteettikriisin myllerryksessä auttaa, kun muistuttaa itseään sen olevan positiivinen asia. Keskittyy enemmän siihen mitä saa ja mitä haluaa kuin mitä menettää. Identiteettikriisi on vallalla olevan tilan kyseenalaistamista ja pohtimista, ja sitä kautta tutustumista itseensä.

Ulkosuomalainen ei menetä identiteettiään, niin kuin joskus kuvitellaan. Se vain muuttaa muotoaan. Tunnen ajoittain olevani eksyksissä tai tuuliajolla. Mutta tiedän sen tunteen olevan sysäys eteenpäin, jonka seurauksena olen enemmän kosketuksissa omaan itseen.

Ja sen sijaan, että ajattelisin olevani koditon, ajattelen mieluummin olevani vapaa. Juuret ovat ja pysyvät, mutta kuten muuttolinnuilla, sen lisäksi minulla on siivet.

Lisää juttuja ulkosuomalaisuudesta löydät täältä.


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

2018-09-07T13:55:52+00:00elokuu 27, 2018|ulkosuomalaisuus|

Jätä kommentti