Mikä ihmeen Uusi-Kaledonia? Moni ei ole koko paikasta kuullutkaan. Jotkut tuntevat sen Tyynenmeren risteilyiltä, jotka pysähtyvät Uudessa-Kaledoniassa. Joka tapauksessa tämän luettuasi tiedät, että Uusi-Kaledonia on ehkä yksi maailman kauneimmista paikoista. Tässä kokemuksia Uuden-Kaledonian paratiisisaarilta, jotka nostivat palmusaarten riman taas entistä korkeammalle.
Uuden-Kaledonian paratiisisaaret sijaitsevat Tyynessämeressä lähellä Vanuatua. Saaristo on Ranskalle kuuluva erityisyhteisö, jossa asuu noin 260 000 ihmistä, sekoitus alkuperäisasukkaita eli kanakeita sekä ranskalaisia.
Tyynenmeren paratiisivaltion Uuden-Kaledonian matkaamme liittyi ristiriitaisia odotuksia ja ennakkoluuloja. Uudesta-Kaledoniasta löytyi etukäteen tietoa netistä hyvin vähän. Siispä toivon, että blogin artikkeleista on hyötyä muille matkaa suunnitteleville. Tässä kokemuksia ja matkakertomus odotuksista ja ennakkoluuloista. Sen lisäksi löydät blogista jokaisesta saaresta oman artikkelinsa, sekä kootut vinkit Uuteen-Kaledoniaan.
Tutustuin Uuteen-Kaledoniaan kun etsiskelin suoria ja lyhyitä lentoja ulkomaille Australiasta. Niitä ei nimittäin ole paljon, useimpiin paikkoihin saa lentää ainakin sen kahdeksan tuntia. Ausseissa asumisen kääntöpuolia.
Vielä enemmän Uusi-Kaledonia alkoi houkutella, kun törmäsin sitä ylistäviin artikkeleihin, joissa sitä muun muassa kuvailtiin Tyynenmeren aliarvostetuimmaksi paratiisiksi.
Hiljaisia paratiisirantoja aistivat tuntosarveni saivat vainun.
Uuteen-Kaledoniaan lentää Australiasta vain 2-4 tuntia kohteesta riippuen, mikä on siis Australian mittakaavassa lyhyt lento. Silti edes suurin osa ausseista ei ole paikasta kuullutkaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu vieläkin uskomattomammalta. Mutta sopii meille. Mitä vähemmän porukkaa, sen parempi. Älkää kertoko kaikille. Uusi-Kaledonia on yksi niistä paikoista, joista ei melkein tehnyt mieli edes hiiskua blogiin mitään.
”Milloin olitkaan lähdössä sinne Uuteen-Kaliforniaan, vai mikä se oli?”
”Minkä ihmeen takia te sinne lähdette? Miksi ette mene Fidzille?”
Australialaiset ystävämme utelivat.
Ihmettelyjä tuli niin paljon, että rupesin itsekin kyseenalaistamaan kohdevalintaa.
Etenkin kun matkan hinta alkoi nousemaan pilviin, ja ne vähät kokemukset, mitä netistä luimme, antoivat paikasta ristiriitaisen kuvan.
Luin, että ruoka on pahaa. Että paikalliset vihaavat turisteja, ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Että palvelu on surkeaa ja hotellien taso kehno. Että risteilijät tulevat ja kansoittavat muuten kauniit autiot rannat tungokseksi asti. Että kukaan ei puhu englantia, eikä edes yritä.
Lennot oli varattu, mutta me aloimme tulla toisiin aatoksiin. Olimme molemmat väsyneitä sairastamisen jälkeen, ja ajatus reissaamisesta ei napannut. Uusi-Kaledonia ei enää tuntunutkaan ihanteelliselta matkakohteelta, ja ennen kaikkea tulimme siihen tulokseen, että paikan hintataso veisi meidät konkurssiin. Loppupeleissä päätimme kuitenkin lähteä.
Ja arvatkaapa vaan, kuinka tyytyväisiä olemme nyt, että lähdettiin!
Uusi-Kaledonia, etenkin tietyillä alueilla, on vielä suhteellisen koskematon paratiisi. Saarilla ei vielä ole varsinaista massaturismia, mikä on tietysti hyvä asia, mutta vaikeutti sinne matkustamista varsinkin ilman ranskan kielen osaamista.
Halvempia paikallistyylisiä heimomajoituksia ei netin kautta voinut varata. Edes maan sisäisiä lentoja ei saanut varattua netistä, vaan olisi pitänyt soittaa, ja puhua tietysti ranskaa.
Päätimme turvautua ensimmäistä kertaa matkoillamme matkatoimistoon. Sen verran päin persettä New Caledonia Holidays kaiken järjesti, että taisi olla myös viimeinen kerta. Häslinkiä riitti, vaikka juuri kaiken sen säätämisen välttämisestä luulimme heille maksavamme. Joskus esimerkiksi kuljetus oli järjestetty, joskus ei. Jollekin päivälle oli vuokra-auto järjestetty, jollekin ei, vaikka toiveet oli kyllä selvästi esitetty. Tämä ei meidän reissuamme onneksi onnistunut pilaamaan. Opetus: Järjestä aina matka itse.
12 päivän matkaohjelmaan Uudessa-Kaledoniassa mahdutimme kolme saarta, pääsaari Grande Terren ja pääkaupunki Noumean, jossain määrin kuuluisankin mäntyjen saaren Ile des Pinsin eli Isle of Pinesin sekä palmuparatiisi Ouvean.
Suurin osa ennakkoluuloista osoittautui turhiksi. Kyllä, kielimuuri oli olemassa jossain määrin jopa pääkaupungissa ja kansainvälisellä lentokentällä. Meikäläisen lentokoneessa opetelluilla ranskan kielen alkeilla ei oikein pitkälle pötkitty. Mutta kaikesta selvittiin.
Hintataso on varsin suomalainen, ja illallislaskua katsoessa meinasi välillä itku tulla. Mutta ruoka oli loistavaa.
Onko mitään parempaa, kuin ranskalainen keittiö yhdistettynä Tyynenmeren tuoreisiin meren eläviin?
Paikalliset olivat herttaisia, ja majoituksetkin pääasiassa hyviä. Ja rannoilla ei todellakaan ollut tungosta.
12 päivään Uudessa-Kaledoniassa mahtui niin viiden tähden luksusresorttia kuin alkeellista palmunlehvämajaakin. Siihen mahtui unohtumattomia auringonlaskuja ja uskomattoman upeita paratiisisaaria, joilla hiekka on kuin valkoista jauhoa ja vesi kristallinkirkasta.
Road trippailimme ja kokeilimme ensimmäistä kertaa suppailua. Snorklasimme maailman isoimmassa laguunissa ja maailman toiseksi isoimmalla koralliriutalla, jossa bongasimme muun muassa kilppareita, haita ja rauskuja. Söimme hyvin ja joimme ananasrommia palmun alla.
Yleensä loman jälkeen kamerasta saa aika reilulla kädellä karsia näpsittyjä kuvia. Nyt tuntuu, että montaakaan ei tarvitsisi poistaa – jokainen on kuin postikortti. Uusi-Kaledonia on täydellinen postikorttiparatiisi.
Emme odottaneet matkalta paljon, ja kenties siksi se tuntui sitäkin mahtavammalta. Uusi-Kaledonia valloitti meidän sydämet täysin, ja nousi kenties tähän asti nähtyjen paratiisisaarten kärkeen.
Lue myös:
Uusi-Kaledonia – Vinkit Tyynenmeren postikorttiparatiisiin
Ouvea – Saari lähimpänä paratiisia
Isle of Pines – Uuden-Kaledonian kaunis mäntyjen saari
Noumea ja Grande Terre – Ensikosketus Uuteen-Kaledoniaan
Näytä kommentit
Voi apua kuinka kaunista! Ei voi kuin sanattomana huokaista.....
Just tuommoinen olo oli meilläkin jatkuvasti paikan päällä :)
Hups! Onpas kuvat!
Meille taas aussit on ehdottaneet tonne menoa lomalle ja me on luultu, että toi on kans turistisaaristo näille, kuten Fijikin. Mutta kiva tietää tämäkin. Joskos sitten joskus poikkeisi...
Suosittelen ehdottomasti! Turisteja ei oo täällä vielä läheskään samalla tavalla kuin Fidzillä, varsinkaan noilla hiljaisemmilla saarilla. Ranskalaisia turisteja jonkin verran, mutta tosi vähän ausseja! Me lähdetään ehdottomasti uudestaankin. <3
Siis WAU! Uskon kyllä kuvien perusteella, että tuo oli täydellinen paratiisi. En yhtään ihmettele, että matkatoimiston pieni säätö ei tuossa ympäristössä päässyt pilaamaan matkaa. Kuulostaa kyllä unelmalta!
Oli kyllä aika täydellinen. Vielä kun puhuisivat englantia... :) Mutta tulevaisuudessa varmaan puhutaankin, sitten on vaan turistivirratkin erilaisia.
En ole koskaan käynyt Thaimaata lähempänä Australiaa, mutta tiesin silti Uuden-Kaledonian olemassaolosta! Joskin ihan siitä syystä, että tapasin kerran uusikaledonialaisen tytön Costa Rican sademetsäkylässä (jopa oli taas sattuma), ja hän minulle kärsivällisesti selitti, missä kotimaansa noin suunnilleen sijaitsee. Tämä tyyppi kyllä puhui todella hyvää englantia, enkä olisi ikinä arvannut, että saarella on tuollainen kielimuuri olemassa! Mä kun luulin sen tytön perusteella, että siellä puhuttaisiin aussienglantia. :D
Aivan ihania kuvia olette taas nappailleet, ja tosi jännän näköisiä nuo laiheliinikuuset, vai mitä kasveja nyt ikinä ovatkaan. Taitaa olla se mainittu Ile des Pins? Vau!
Hyvä Johanna, oot yksi harvoista kenen kanssa ollaan juteltu, joka tuntee Uuden-Kaledonian! :) Pääkaupungissa nuorempi sukupolvi kyllä puhuu englantia. Yleensä kuitenkin vahvalla ranskisaksentilla, ei aussiaksentilla :)
Jep Ile des Pins on kuuluisa laiheliinikuusistaan, vaikka on niitä toki muuallakin Uudessa-Kaledoniassa.
Huh, miten hienoja kuvia! :o Jos tropiikkiin ikinä raatsin lähteä, niin just tämmönen paikka olis mun juttu! Ei suurta turisti-invaasiota vaan enemmän paikallinen meininki, ja jos vielä tuollaisia maisemia löytyy niin ei paha. Tuollaiset matalat ja kirkkaat vedet näyttää siltä, että minäkin uskaltaisin uida siellä! :D
Jep, just meidänlainen paikka myös. Vedet oli täydellisiä pulikoimiseen, tosi olemattomat aallot, lämmintä kuin linnunmaito ja täydellisen kirkasta! Harmi vaan, että kielimuurin takia tutustuminen paikalliseen kulttuuriin jäi aika vähäiseksi.
Seurailinkin näitä paratiisimaisemia somen välityksellä ja hieman arvelutti klikata tämä postaus auki. Paikka on juuri sen näköinen ja kuuloinen paratiisi kuin mitä "pelkäsinkin". Täydellistä! Ei tarvitse ihmetellä, että nautitte täysin siemauksin :)
Heheh :) Oli kyllä aika täydellistä. Tänne lähdetään uudestaankin <3
Mä en kestä. Pakko päästä, KIITOS vinkistä! <3
Suosittelen :) Me lähdetään uudestaankin <3
Uusi-Kaledonia tuo minulle mieleen sisällissodan, jota käytiin ruosteisilla aseilla, mikä on kenties se syy, miksi sinne ei ole tullut paljon turakaisia. Mitä ilmeisimmin sota on loppunut, mutta maine pysyy. Nämä on sellaisia sotia, mistä ei kerrota minkään lehden etusivulla.
Varmaan se, että niistä levottomuuksista ei ole niin kauaa, on siihen vaikuttanut. Ehkä se on myös syy siihen, että Uutta-Kaledoniaa ei ole kauheasti mainostettu matkakohteena Ausseissa. Suorat lennotkin aloitettiin vasta nyt Melbournesta, vaikka se on ihan lähellä. Aika jakautunut maa se on vieläkin, kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on ilmiselvä. Iso osa kanakeista elää perinteistä elämäntyyliä heimoissa. Kiistoja siellä vieläkin on, joten sinänsä ei ihme, jos kaikki eivät toivota turisteja tervetulleiksi (itse ei kyllä tämmöiseen törmätty ollenkaan). Ja pistihän se miettimään, että jos me turistit ihmetellään elinkustannusten korkeutta, niin miten ne köyhät paikalliset pärjää?
Upeita kuvia, ihana tarina! Mykistyin aivan, miten houkutteleva paratiisi siellä onkaan. Huokaus.
Ihan pelottaa ajatella, että kun siellä päässä saavat asiakaspalvelun kuntoon, niin millainen turismi sinne kehittyykään...
Täytyy mennä äkkiä uudestaan, ennen kuin kaikki sinne rynnii :)
Siis vau! Taas kerran! Aivan uskomattoman kaunista, ja mikä parasta, yhdessäkään rantakuvassa ei ole muita ihmisiä :D Nyt tuli kyllä hirveä himo snorklaamaan. Kiitos kun esittelit tämänkin kohteen!
Ei ollut kyllä rannalla tungosta! Varsinkaan Ouvealla, josta löytyy 25 kilometriä pitkä täydellinen palmuranta :) Ja ihan täydellinen paikka snorklaamiseen. Toistaiseksi aika koskemattomat värikkäät terveet korallit ja paljon kaloja, rauskuja, haita, kilppareita...