Ouvea – Saari lähimpänä paratiisia

Tyynenmeren Uuden-Kaledonian Ouvea on saari, jossa palmupuut on puita vaan, ja elämä arjen askareineen tapahtuu täydellisen valkoisen hiekkarannan tuntumassa. Loyalty Islands -saariryhmään eli Uskollisuuden saariin kuuluvasta Ouveasta tekee paratiisin 25 kilometriä pitkä villeimpien fantasioiden palmujen reunustama unelmaranta.

ouvea-6044-1280x853

ouvea-1280x853

img_8394-1280x852

Ei ihme, että japanilaisen kirjailijan Katsura Morimuran kirja Saari lähimpänä paratiisia sai inspiraationsa Ouveasta. Siitä huolimatta, että Uuden-Kaledonian kuuluisampi saari Isle of Pines on yrittänyt varastaa tittelin, Ouvea on se oikea Saari lähimpänä paratiisia. Epäilemättä kirjan houkuttelemana Uuden-Kaledonian ovat löytäneet monet japanilaisturistit.

Paitsi saareksi lähimpänä paratiisia, Ouveaa on myös kutsuttu eteläisen Tyynenmeren kauneimmaksi atolliksi.

dsc_6418-1280x822

dsc_6416-1280x853

Kaikki ei meidän Ouvean visiitillämme kuitenkaan mennyt putkeen.

Siinä missä Ouvean saari on kuin onkin lähimpänä paratiisia, majoituksemme oli lähempänä helvettiä.

img_8640-1280x841-2

img_8362-1280x915

Ouvea on turistien suhteen vieläkin rauhallisempi kuin edelliset saaret. Saarella on yksi ainoa hotelli. Sen lisäksi saarelta löytyy lukuisia gitejä eli vuokramökkejä, joista useimmat ovat perinteisiä heimotyylisiä palmunlehvistä kyhättyjä majoja, joita paikalliset vuokraavat sivubisneksenään.

Halusimme tällä kertaa kokeilla jotain erilaista, ja samalla säästää rahaa. Sitä paitsi nämä mökkeröiset näyttivät niin symppiksiltä!

Matkatoimisto varasi meille kolme yötä Cocotier -gitessä (n. 20e/yö). Oli aika selvittää, miten meiltä sujuisi paluu reppureissuelämään luksusresorttien jälkeen.

dsc_5926-1280x841

dsc_5921-1280x853

Saavuimme saarelle pimeän juuri laskeuduttua seiskan aikoihin. Autovuokrauksen leidi oli kentällä vastassa, ja asia hoidettiin elekielellä. Jos aikaisemmilla saarilla ei englantia juuri haasteltu, niin täällä vielä vähemmän.

Pilkkopimeässä saaren ainoaa päätietä pitkin ajaessa emme nähneet ollenkaan, minkälaiselle saarelle olimme saapuneet.

Löysimme Cocotierin vaivattomasti, mutta paikka oli autio. Vessarakennuksessa oli valot päällä, mutta muuten koko paikka vaikutti hylätyltä. Mitäs nyt sitten?

DCIM106GOPROG1837173.

dsc_5917-1280x854

dsc_5914-1280x854

Keittiörakennuksen oveen oli teipattu puhelinnumero, josta ei vastattu. Tietä pitkin käppäili vanha mies tyttärensä kanssa, jotka pysähtyivät ihmettelemään turistien ahdinkoa. Kävi ilmi, että mies puhui englantia, ja oli muuten oikein ylpeä siitä. Yritimme yhdessä etsiä alueelta henkilökuntaa, mutta ketään ei ollut missään.

Lopulta mies tarjosi meille kattoa pään päälle omasta kodistaan. Itse hän lupasi yöpyä sukulaisillaan. Se olisi varmasti ollut mielenkiintoinen kokemus, mutta päädyimme kuitenkin kohteliaasti kieltäytymään, vedoten siihen, ettemme suinkaan halunneet viedä mieheltä sänkyä alta.

Tunnin arpomisen jälkeen puhelin vihdoin soi. Selvisi, että yhden majan ovi ei ollut lukossa. Mistäs meidän tämä sitten olisi pitänyt tietää?

dsc_6022-1280x847

ouvea-6073-1280x844

Mökki ei ollut edes kämäisimpiä, missä reppureissuaikoina on tullut yövyttyä. Mitä nyt yhden ison torakan näin seinällä, ja Rohan oli hereillä läpi yön jahdaten sohvan alla möykkäävää hiirtä tai rottaa. Pikkujuttuja.

Kynnyskysymykseksi nousi kuitenkin yöaikaan torakoiden täysin valtaamat WC-tilat. Ahtaudu siinä sitten pieneen vessakopperoon, kun katto on vuorattu torakoilla ja seinilläkin niitä vilisee.

img_8386-1280x842

img_8379-1280x841

Aamupalalla oli tarjolla kahvia, mehua, patonkia ja voita. Yön koettelemukset unohtuivat äkkiä, kun meille aamulla valkeni, minkälainen paratiisi avautui tien toisella puolella.

Valkoista puuterihiekkaa silmänkantamattomiin molempiin suuntiin. Satunnaista kalastajaa lukuunottamatta missään ei näkynyt ristin sielua. Edessä avautuu Unesco -maailmanperintölistalta löytyvä maailman suurin laguuni, jonka kristallinkirkas vesi välkehti auringossa syvän turkoosina.

P-A-R-A-T-I-I-S-I.

DCIM107GOPROGOPR7476.

Ouvea Uusi-Kaledonia

Selvisimme Cocotierissä vielä toisen yön sillä ajatuksella, että kun tarpeeksi juo rommia, sitä nukkuu missä vaan. Toisena aamuna emme saaneet edes aamupalaa. Henkilökuntaa emme nähneet kuin kerran. Yritimme kysyä illallis- tai retkimahdollisuuksista, joita siellä mainostettiin, mutta naikkonen ei ymmärtänyt englantia eikä vaikuttanut kovin kiinnostuneelta meistä muutenkaan.

Lähdimme lätkimään rotankolostamme ilmoittamatta kenellekään. En usko, että kukaan edes huomasi. Voi olla, että Cocotier oli se viimeinen niitti reppureissuelämään.

Ouvean matkasta haaveileville huomautettakoon, että saarelta varmasti elinkelpoisempiakin mökkejä löytyy, jos vaan ei jätä varaamista viime tinkaan niin kuin me.

Joka tapauksessa olin aika onnellinen, kun rakas ritarini pelasti minut rotankolosta viimeiseksi yöksi siihen saaren ainoaan hotelliin.

img_8666-1280x843

ouvea-5928-1280x853

Lisää tunnelmia Ouveasta ensi kerralla!

Mikä ihmeen Uusi-Kaledonia? Uuden-Kaledonian paratiisisaaret sijaitsevat eteläisessä Tyynessämeressä kolmisen tuntia Australiasta itään. Uusi-Kaledonia -postausten alkuun pääset tästä.

Lue myös: Matkavinkit Uuteen-Kaledoniaan


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut, Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.

2017-04-14T05:31:12+03:00joulukuu 8, 2016|Uusi-Kaledonia|

10 Comments

  1. Terhi / Muru Mou joulukuu 8, 2016 11:44 am - Vastaa

    Majoitus näyttää kuvassa ihan mukiinmenevältä budjettimajoitukselta, mutta kuvaus olikin sitten jotain muuta! Olisin varmasti minäkin lähtenyt lätkimään jos vessatilat olisi ollut täynnä torakoita ja huoneessa hiiri!
    Itse paikka näyttää tosiaankin todella upealta, mutta ehkä tuostakin nauttisi enemmän jos majoituskin olisi kohdillaan 🙂

    • Anna joulukuu 23, 2016 12:33 am - Vastaa

      Joo, ja muutenkin ei olisi ehkä pitänyt jättää viimeiseksi majoitukseksi kaikkien luksushotellien jälkeen tuollaista luolaa, oli senkin puolesta ehkä vähän vaikeuksia sopeutua 😀 Vinkkejä majoituksista Ouveaan ja Uuteen-Kaledoniaan tulossa tuoreeseen postaukseen!

  2. Elina | Vaihda vapaalle joulukuu 18, 2016 6:58 pm - Vastaa

    Ou mai! Tämä sopinee sekä järjettömän upeaan rantaan, että teidän majoitukseen. Vähän eri syistä tosin. Sen verran ronkeliksi olen tullut majoitusten suhteen, etten tiedä olisinko kestänyt sitä toistakaan yötä tuossa majassa, jos torakat yrittäisi yöllä valloittaa koko paikan. :O Hiiret ei pelota, mutta ajatuskin torakoista aiheuttaa kylmiä väreitä. Mutta nuo biitsit on jotain aivan mieletöntä! <3

    • Anna joulukuu 23, 2016 12:35 am - Vastaa

      Meistä on tullut myös aika ronkeleita viime vuosien aikana. Täytyy vielä lisätä, että tuo Cocotier oli ainoa jäljellä oleva majoitus koko saarella, kun varattiin niin myöhään. Eli kenties myös surkein… Varmasti sieltä parempaakin heimomajoitusta löytyy.

  3. Henna / Kulkutautiset joulukuu 18, 2016 9:57 pm - Vastaa

    Kuulostaa melkoiselta kokemukselta tuo teidän parin ekan yön majoitus… kaiken maailman läävissä on itsekin tullut aikoinaan yövyttyä, mutta ei sitä kyllä enää viitsi 😀 Budjettimatkailu on ihan ok, mutta suunnilleen siistiä olisi kuitenkin kiva olla ja ylipäänsä jotain palvelua kuitenkin. Saari sen sijaan näyttää ihan superupealta! Mitä mieltä itse olet, oliko (majoitusta lukuunottamatta) parempi paratiisi kuin Isle of Pines, jolta ottamiasi kuvia olen kieli pitkällä kuolannut viime viikot?

    • Anna joulukuu 23, 2016 12:37 am - Vastaa

      Ei se ehkä ihan kauheimpien majoitusten kärkeen mennyt, reppureissuajoista muistan hirveämpiäkin, mutta tosiaan, ei enää viitsi. 🙂 Tuo oli kyllä varmaan se saaren surkein majoitus, että kyllä sieltä parempiakin löytyy. Isle of Pines on erilainen, siellä on enemmän nähtävää ja enemmän erilaisia paratiisirantoja. Mutta toki myös enemmän turisteja. Parempi molemmat, mutta jos olisi pakko valita valitsisin Isle of Pinesin 🙂

  4. Kohteena maailma / Rami joulukuu 19, 2016 1:15 am - Vastaa

    Käsittämättömän upeita kuvia ja maisemia jälleen kerran! Tuo sinun uimalelusi sopii noihin kuviin mahtavasti, tuo upean värikontrastin 🙂

    Täytyy kyllä todeta, että itse en pysty nukkumaan minuuttiakaan, kun on noita torakoita. Joskus, kun huoneessa niitä on ollut ja useita, niin ei auta muuta kuin vetäistä pikakännit ja toivoa parasta. Selvin päin en nuku sekuntiakaan ja silloin jää paratiisit nauttimatta. Luojan kiitos kovin usein niitä ei osu kohdalle… Eli Ouvea kyllä, torakkamajoitus ei. Pisteet ritarille! 🙂

    • Anna joulukuu 23, 2016 12:39 am - Vastaa

      Pisteet ritarille tosiaan 🙂 Yksi torakka huoneessa ei itsellä vielä ylitä kipukynnystä, mutta laumat ovat asia erikseen. Ehkä meitä on myös liikaa viime aikoina hemmoteltu luksusmajoituksissa, ja senkin puolesta tuonne sopeutumisessa oli hieman vaikeuksia 🙂

  5. Mika / Lähtöportti joulukuu 20, 2016 12:31 pm - Vastaa

    Ou vea! Aivan huikean näköinen saari tämäkin! Noita kuvia katsoessa on vaikea ymmärtää maisemien vastakohtaisuutta majoitukseen verrattuna. Eniten ihmettelen sitä, ettei majapaikalla edes näkynyt henkilökuntaa.

    Pitäisin itsekin kaikki mahdolliset ylimääräiset otukset mielelläni ulkopuolella. Toisaalta hyvissäkin eteläeurooppalaisissa vuokrataloissa on ehtinyt tottua siihen, että huonolla tuurilla saattaa tulla torakka vastaan, tai pikku skorpioni tai tunnistamaton mönkiäinen. Tuo öinen vessa sen sijaan kuulostaa todellakin kynnyskysymykseltä. Kova saavutus, rommilla tai ilman, selviytyä kaksi yötä!

    • Anna joulukuu 23, 2016 12:41 am - Vastaa

      Yksi ötökkä ei niin hätkäytä, niitä nyt voi tosiaan tulla vastaan vaikka Australiassakin, mutta laumat ovat asia erikseen 🙂

      Tuosta henkilökunnan välinpitämättömyydestä luin useammankin heimomajoituksen kohdalta arvosteluissa. Kai se johtuu siitä, että saari ei ole vielä kovin turistinen, ja majapaikkojen pyörittäminen on vain sivubisnes paikallisille, jotka tekevät pitkää päivää töitä muualla.

Jätä kommentti