Aurinkoterapiaa Langkawilla

Ihana Langkawi on Malesian suosituin lomakohde, ja hyvästä syystä. Langkawi on valkoisia hiekkarantoja, upeaa luontoa, vuoria, viidakkoa ja vesiputouksia, loputtomia aktiviteetteja ja unohtumattomia auringonlaskuja. Tämä oli toinen kertamme Langkawilla, ja tälläkin kertaa kokemus oli positiivinen yllätys. Suosiosta huolimatta Langkawi on pysynyt rauhallisena.

Aurinkoterapia Langkawilla tuli tarpeeseen. Olimme alkaneet kyllästyä Kuala Lumpurin tunkkaiseen ilmaan ja suurkaupungin möykkään. Mieli oli ollut hiukan maassa, kun nomadielämä ei ihan vastannut epärealistisia odotuksiamme. Siispä en malttanut päästä heittämään kevyen rantamekon päälle, kaivamaan varpaat hiekkaan ja tuudittautumaan lomakoomaan aaltojen loisketta kuunnellen.

Neljä päivää Langkawilla oli täydellinen breikki. Aamuisin heräsimme lintujen lauluun. Parvekkeeltamme avautui näkymä turkoosina välkkyvälle merelle ja kevyesti tuulessa huojuviin palmupuihin. Vedin keuhkot täyteen saarten raikasta ilmaa ja nautin auringosta iholla.

Ajelimme ympäri saarta hiljaisia rantoja etsien. Autoa parkkeeratessa piti varoa, ettei vieressä kasva palmupuuta. Kookospähkinä rikkoo äkkiä tuulilasin.

Nappasimme kookokset matkaan ja imeskelimme niitä hiljaisella palmujen reunustamalla rannalla. Välillä pulahdimme lämpimään mereen viilentymään. Iholla tuntui hiekan, meriveden ja aurinkovoiteen nihkeä sekoitus.

Joskus nappasimme naurettavan halpaa katuruokaa tienvarsikojusta, joskus söimme pitkän kaavan mukaan riisiterassien ympäröimässä ravintolassa.

Langkawi on itse asiassa 99 saaren ryhmä. Teimme saarihyppelyretken Unescon listalla olevalle Kilim Karst Geoforest Parkin karstikallioiden ja mangrovemetsien maisemiin. Pysähdyimme autiolle rannalle ja nauroimme leikkisien apinoiden seikkailuille.

Otimme maailman jyrkimmän kaapelihissin Langkawin huipulle, josta avautuivat näkymät horisonttiin yli Langkawin vihreiden vuorenhuippujen.

Iltaisin maitait kourassa ihailimme kun punainen tulipallo laski saarten taakse. Pimeän laskeuduttua ja kalastajien valojen syttyessä merellä kaivoimme varpaat hiekkaan rantaravintolassa.

Loman jälkeen peilistä katsoi takaisin onnellisempi ja terveemmän oloinen tyyppi, ja elämä tuntui taas hymyilevän. Onko mitään, mitä aurinkoterapia ja merivesi ei parantaisi?

Totesimme lopullisesti, ettei suurkaupunkielämä ole minua varten. Olen trooppisten rantojen nainen ja käyn aurinkovoimalla. Voin fyysisesti ja henkisesti paremmin saarten letkeässä ilmapiirissä, kun saan kävellä paljain varpain ja nauttia luonnon läheisyydestä. Täällä olen onnellisimmillani. Palasimme kaupunkiin varastot täynnä aurinkoenergiaa, suunnitellen mille trooppiselle saarelle voisimme asettua pitemmäksi aikaa.