Tasmania – Australian aliarvostettu aarreaitta

Australian Tasmania on yksi suosikkikohteitani Australiassa. Sen täytyy olla yksi Australian aliarvostettuja, salaisia helmiä. Tasmanian suosio kuitenkin kasvaa nopeasti. Tässä kokemuksia automatkalta ympäri Tasmaniaa!

Vietimme hiljattain viikon Australian pienimmässä osavaltiossa, vehreästä luonnostaan tunnetulla Tasmanian saarella. Tasmanian täytyy olla yksi Australian kauneimpia alueita.

Tasmania sopii erityisesti luonnon ja luonnossa reippailun rakastajille. Saari tunnetaankin kauniista luonnosta ja raikkaasta ilmasta, jota on väitetty maailman puhtaimmaksi. 

Teimme täällä road tripin pienellä asuntoautolla ympäri saarta. Tasmanian vehreys häikisi ja luonnon kauneus teki sellaisen vaikutuksen, että Tasmaniasta tuli heittämällä lempparialueitani Australiassa. Vuoria, jokia, järviä, vihreää metsää ja loputonta, autiota rantaviivaa. Matkareittimme Tasmaniassa oli seuraavanlainen:

Hobart – Mt Wellington – Bruny Island – Wineglass Bay – Bay of Fires – Tamar Valley – Cradle Mountain – Launceston

Hobart ja Mt Wellington

Tasmanian pääkaupunkia Hobartia ehdimme nähdä lyhyesti vain yhden illan verran, mutta kooltaan oikein passeli 200 000 asukkaan Hobart vaikutti oikein viihtyisältä kaupungilta. Salamancan viehättävien mukulakivikatujen keskellä, kreikkalaisessa tavernassa olisi enemmän humalassa voinut luulla olevansa Välimerellä, kun näin kelitkin poikkeuksellisesti Tasmaniaa hellivät. 

Hobartista kannattaa ehdottomasti pyörähtää Mt Wellingtonin huipulla, josta avautuvat mielettömät maisemat yli kaupungin aina kauas horisonttiin. Mt Wellingtonille ajelee Hobartista puolisen tuntia. 

Tasmanian Bruny Island

Bruny Island jäi mieleemme yhtenä Tasmanian helmistä. Bruny Island koostuu itse asiassa kahdesta saaresta, North Brunysta ja South Brunysta, joita yhdistää viisi kilometriä pitkä näyttävä kannas, hiekkarannan reunustama The Neck.

Bruny Island tunnetaan etenkin kauniista luonnosta ja eläimistä. Täällä voi bongata nokkasiilejä, auringon laskettua pikkupingviinejä, ja jos onni on matkassa, harvinaisia albiinokenguruita. North Bruny on enemmänkin maaseutua, kun taas South Brunysta löydät upean South Brunyn kansallispuiston.

Ajelimme ympäri saarta, pysähdyimme maistelemaan juustoja, ja ihailemaan pitkiä tyhjiä hiekkarantoja. Bongasimme nokkasiilin ja vallabeja. Palasimme lautalla takaisin Tasmanian puolelle yöksi, ja se oli virhe. Viivy ihmeessä pitempään. 

Me ajelimme Seven Mile Beachin leirintäalueelle, joka oli kyllä ihana paikka herätä suoraan rannalla. Vaikka ilman lämpötila oli helteinen, veden lämpötila oli vain noin viisitoista. Tasmania on täynnä kauniita rantoja, mutta vesi on viileää ympäri vuoden.

Automatka Hobartista Bruny Islandille kestää noin tunnin, mukaanlukien parinkymmenen minuutin lauttamatkan.

Häikäisevän kaunis Wineglass Bay

Yksi Tasmanian matkan kohokohdista oli saaren kauneimmaksi rannaksi kuvailtu Wineglass Bay.

Wineglass Bay on joskus jopa listattu Lonely Planetissa yhdeksi maailman kymmenestä parhaasta rannasta.

Wineglass Bay sijaitsee Tasmanian itärannikolla Freycinet National Parkissa. Wineglass Bay on syrjäinen helmi, ja varmasti ainakin osaksi juuri siihen sen viehätys perustuu. Kauniin Wineglass Bayn rannan saavuttaa vain hikisellä kiipeilyllä kukkulan yli. 

Vaellus Wineglass Bayhin jyrkkää polkua pitkin ei ole kaikista heikkokuntoisimmille. Edestakaiseen reippailuun kivisiä polkuja pitkin meni meillä kolmisen tuntia, reilulla lepotauolla. Hyvä treeni, ja Wineglass Bayn unelmarantsu oli todellakin sen arvoinen. Hulluimmat pulahtivat reippailun jälkeen jäätävän kylmään veteen viilentymään.

Kommelluksiltakaan ei tällä reissulla vältytty. Pimeän laskeuduttua leirintäaluetta etsiessä käännyimme hiekkatielle metsän keskelle. Hiekka muuttui upottavaksi ja ennen kuin tajusimmekaan, auto oli uponnut hiekkaan. Eikä puhelimessa ollut kenttiä. Seikkailulle saatiin kuitenkin onnellinen loppu. Löysimme lähistöltä mökkejä, ja ennen pitkää paikan huoltomiehen, jonka avulla auto vedettiin hiekasta. 

Tasmanian Bay of Fires

Bay on Fires on yksi Tasmanian kauneimpia kohteita. Täällä upeat, valkohiekkaiset rannat jatkuvat silmänkantamattomiin. Nimensä lahti on saanut punaisista, jättimäisistä kallioista.

Sää ei meidän matkallamme kuitenkaan suosinut Bay of Firesin visiittiä, vaan oli sumuinen ja sateisen harmaa. Bay of Firesin upeat valkohiekkaiset rannat ja turkoosina säihkyvät vedet olisivat varmasti päässeet paremmin oikeuksiinsa aurinkoisella säällä.

Jos ei olisi ollut niin kylmä päivä, olisi ollut vaikea uskoa olevansa Tasmaniassa eikä trooppisessa paratiisissa.

Aina mutkan takaa avautui uusi upea hiekkaranta. Ja ne kaikki ammottivat tyhjyyttään satunnaista kalastajaa lukuun ottamatta. 

Tamar Valleyn viinialue

Matkalla itärannikolta kohti Cradle Mountainia pysähdyimme Tamar Valleyn viinialueella maistelemaan viiniä. Tamar Valleyn viinireitin varrelta löytyy kolmisenkymmentä viinitilaa. Vierailimme vain parissa, mutta pääsimme silti maistamaan lähemmäs toistakymmentä eri viiniä. Saattoi jopa nousta jo hiukan huppuun, ja lähtihän sieltä pullokin matkaan. Josef Chromyn viinitilalle vahva suositus!

Tasmanian Cradle Mountain 

Cradle Mountain on kenties Tasmanian kuuluisin luontokohde. Eikä turhaan, maisemat täällä ovat silmiä hivelevän kauniita. Meillä oli aikaa täällä vain vajaa päivä, ja aika tuntui loppuvan kesken. Tänne haluaisin joskus palata tekemään pidemmän vaelluksen.

Cradle Mountainin kenties suosituin vaellus on retki kyyhkysjärven eli Dove Laken ympäri. Meillä lenkkiin meni parisen tuntia. Näimme mustan käärmeen, josta piti tietenkin saada kuva mahdollisimman läheltä. Myöhemmin kotona googlaillessa sain selville, että kyseessä oli yksi Aussilan myrkyllisimmistä.

Pakko hehkuttaa hieman Cradle Mountainin viihtyisää leirintäaluetta. Takkatulen äärellä kelpasi siemailla Tamar Valleyn viiniä ja maistella juustoja. Pimeän laskeuduttua lähdimme kävelylle ympäristöön yön eläimiä bongailemaan.

Tasmanian tuholainen

Tasmanian tuholaiselle on kai olemassa virallinen suomenkielinen nimi pussiahma tai pussipiru, mutta minusta suora käännös (Tasmanian devil) on parempi. Tasmanian tuholainen on kaiketi saanut nimensä irvistyksestään, mutta todellisuudessa se on enemmän kuin söpö pikku nallekarhu.

Tätä söpöä nallekarhua uhkaa valitettavasti sukupuutto. Tasmanian pirulaisia riivaa nimittäin kamala sairaus, joka muodostaa kivuliaita kasvaimia päähän. 

Yllätykseksemme ehdimme ottaa iltalenkillä vain muutaman askeleen, kun polun varrella suoraan edessämme seisoi säikkynyt pieni musta nallekarhu. Varovasti otus nuuhkien lähestyi meitä melkein kosketusetäisyydelle ennen kuin se pinkaisi yhtäkkiä takaisin ja katosi puskiin. 

Yöllisellä kävelyretkellä törmäsimme vielä toiseenkin omituiseen otukseen. Tien varsilla olimme nähneet liikennemerkkejä, jotka varoittivat näistä hassuista otuksista. En vielä tähänkään päivään mennessä ole ihan varma, mikä laji oli kyseessä. Kenties pademelon, pieni rotan ja kengurun sekoituksen näköinen otus? 

Tasmanian jättimäisenä avautuva kirkkaana loistava tähtitaivas miljoonine tähtineen Cradle Mountainilla oli unohtumaton näky, niin kuin aina Australian syrjäseuduilla. Mahtava päätös meidän Tasmanian road tripille.

Kova hinku jäi tulla takaisin, sillä viikko Tasmaniassa ei riittänyt mihinkään. Suosittelen kahta viikkoa, jos vain suinkin mahdollista. Tasmania on pieni, mutta tiet ovat mutkaisia, joten ajomatkoihin uppoaa aikaa. Ja kauniista maisemista huolimatta matkat myös tuntuvat pitkiltä. Matkaa suunnitellessa kannattaa myös muistaa, että Tasmania on Australian kylmimpiä alueita.

Vaikka viime vuosina Tasmanian suosio on kasvanut, Australian mantereella ihmiset tuntuvat pitävän saarta jossain määrin vain takapajulana, jossa joutuu palelemaan. Myytti murrettu. Voisin hyvin kuvitella jonain päivänä pystyttäväni mökkini jonnekin Tasmanian itärannikolle unelmarannalle. Jos on yhtään enempää aikaa Australiassa, Tasmaniaa ei kannata missata!