Bhutan – Chiliä, buddhalaisuutta ja perverssi penispyhimys

Bhutanissa rakastuimme maan puhtaaseen Himalajan luontoon, jonka kätköissä lumileopardit vaeltavat. Rakastuimme Bhutanin vuorten taianomaiseen tunnelmaan, jossa sumun peitossa sijaitsevien luostareiden munkit rukoilevat maailmanrauhaa. Rakastuimme rentoon elämäntyyliin, jossa uskontoonkin osataan suhtautua rennosti. Rakastuimme myös bhutanilaiseen tuliseen keittiöön, vaikka kymmenen päivän jälkeen en enää halunnut nähdäkään chiliä.

Elämä kietoutuu buddhalaisuuden ympärille

Buddhalaisuus on Bhutanissa tärkeä osa jokapäiväistä elämää. 15% kansasta on munkkeja, ja ajeltuja päitä ja liehuvia punaisia kaapuja näkyy kaikkialla.

Bhutanin buddhalaisuus on mahajana-buddhalaisuutta muinaisilla animistisilla vaikutteilla maustettuna. Bhutanin matkaajan kannattaa olla perehtynyt vähintään buddhalaisuuden perusteisiin jo ennen matkaa. Yksityiskohtaisista rituaaleista ja perinteistä saa näin enemmän irti.

Bhutanissa ei voi matkata vierailematta upeissa dzongeissa eli luostari-linnoituksissa, temppeleissä ja stupissa eli chorteneissa, jotka ovat uskonnollisia patsaan ja rakennuksen välimuotoja monilla käyttötarkoituksilla.

Dzongit ja muut uskonnolliset rakennukset ovat usein sisältä vielä vaikuttavampia kuin ulkoa, mutta kenkien lisäksi kamerat ovat tiukasti kiellettyjä. Sisällä munkit toimittivat jokapäiväisiä rituaalejaan ja meditoivat, joskus kuin transsissa silmät väärinpäin pyörähtäneinä.

Salaperäisillä dzongeilla on rikas historia, ja ne kätkevät sisäänsä esimerkiksi satoja salaisia temppeleitä. Dzongit ovat rakennettu täysin luonnon aineksista, yhtään naulaa et dzongista löydä, niin kuin et useimmista tavallisistakaan rakennuksista.

Iäkkäät paikalliset kiersivät Thimphun pääkaupungin upeaa stupaa (alla) rukouspyöriään pyöritellen ja mantroja mumisten. Opimme, kuinka onnea tuovia rukouspyöriä kuuluu pyörittää oikeaan suuntaan. Oppaamme myös näytti meille, kuinka voimme halutessamme oikeaoppisesti kumartaa oikeaoppisen kumarruksen Buddha-patsaalle. Kämmenet yhdessä kosketimme otsaa, kurkkua ja sydäntä, jonka jälkeen laskeuduimme maahan painaen otsan lattiaan. Rituaalina kumartamisen uskotaan puhdistavan mieltä, kehoa ja puhetta.

Kumartamisessa ei ole kyse palvomisesta vaan kunnioituksesta ja egosta irtipäästämisestä.

Tietyllä tavalla kumarrat itsellesi, sillä meistä kaikista löytyy se sama buddhaluonto (buddha nature).

Luostarielämä ei ole vain miehille, vaan Bhutanista löytyy myös nunnaluostareita. Siinä missä munkiksi ryhdytään usein nuorena poikana, nunnat voivat olla perheellisiä vanhempia naisia.

Patikoimme vuoren kallionseinämään rakennetulle, Bhutanin vanhimmalle nunnaluostarille. Hengellinen tunnelma vuorten laella on käsin kosketeltavissa. Ympärillä avautuvat henkeäsalpaavat maisemat kaiken maallisen yläpuolella luovat täydelliset olosuhteet elämän tarkoituksen pohtimiseen.

Jokaisesta talosta Bhutanissa löytyy pieni pyhäkkö. Varakas maatalon omistaja esitteli meille ylpeänä kaikissa väreissä räiskyvää pyhäkköään. Seinältä löytyi kuvia Dalai Lamasta, jota pidetään Bhutanissa suuressa arvossa. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta hymyillen isäntä viittoi kohti kuvaa, jossa Barack Obama kätteli Dalai Lamaa.

Oppaamme oli vaikuttunut, kun kerroimme , että me olemme käyneet kuuntelemassa Dalai Lamaa jopa kahteen otteeseen. Bhutanilaisille Dalai Laman tapaaminen tai Tiibetissä vieraileminen on suuri haave. Bhutanilaisilla ei ole Tiibetiin asiaa.

Bhutanilaisten perverssi penissankari

Bhutanissa länsimaalaisen matkailijan silmään pistävät lukuisat penisaiheiset käsityöt ja maalaukset. Kotien seiniä koristavat rivot maalaukset, suihkuava karvainen muna rusetti ympärillä. Maalaukset eivät ole mitä tahansa teinipojan graffiteja, vaan ne tuovat onnea ja karkottavat pahoja henkiä. Kuvien jumalallinen penis kuuluu Bhutanin penissankarille Drukpa Kunleylle.

Tämä Bhutanin kuuluisa hullu munkki levitti buddhalaisuutta maahan epäsovinnaisin konstein, haastamalla tekosiveellisen kulttuurin räävittömällä ja shokeeraavalla käytöksellä ja epäsiveellisillä esimerkeillä.

Häntä rakastettiin siitä, ja perverssistä munkista tuli Bhutanin pyhimys. Drukpa Kunleyn oppitunteihin kuului esimerkiksi peniksen vilauttelu, seksuaaliset valloitukset, juopottelu ja piereskely.

Legendan mukaan Bhutanin hullu munkki muun muassa kesytti demoneita lemmenmiekallaan, jota hän kutsui viisauden salamaniskuksi.

Hänen muinaisten kirjoitusten mukaan valtava lemmenmiekkansa syöksi tulta ja toimi myös helikopterina, joka auttoi häntä kulkemaan nopeasti. Kun Drukpa Kunleylle tarjottiin kaulaan pyhää nauhaa, hän veti housut kinttuihin ja sitoi sen penikseensä naisonnea tuomaan. Yhden tarinan mukaan munkki vietteli viisauden salamaniskullaan jopa oman äitinsä.

Bhutanin penisobsessiota ei voi olla huomaamatta etenkään Punakhan vanhassa pääkaupungissa, jossa sijaitsee Chimi Lakhangin hedelmällisyystemppeli. Täällä on ihan normaalia nähdä naisia kävelemässä ympäri temppeliä jättimäinen penispatsas käsissään. Temppelissä meidät siunaa munkki 25 senttisellä puisella peniksellä päähän kopauttaen, Drukpa Kunleyn aloittamaa perinnettä jatkaen. Tämä lupaa hyvää onnea ja etenkin hedelmällisyyttä. Opas käskee esittämään toiveen.

Toivoin, ettei taikapenis tehnyt temppujaan kohdallani.

Bhutanilainen keittiö on chilin rakastajille

Bhutanissa rakastetaan chiliä, jota näkee kattojen päällä kuivumassa siellä täällä. Ema datshia eli chilijuustoa sanotaan Bhutanin kansallisruoaksi. Paikalliset eivät juuri mitään muuta syökään. Joka kerta kun kysyimme oppaaltamme, mitä hän söi ateriallaan, vastaus oli ema datshi, ja ruokajuomana suolaista jakinteetä ja riisiviiniä eli arakia. Snackseinä syödään riisimurojen kaltaisia raksuja.

Turistien ruokailut Bhutanissa hoituvat pääasiassa hotelleissa buffetpöytien muodossa. Ravintoloita on vähän, ja ne vaativat yleensä varauksen. Useimmissa hotellissa chilijuusto on laimennettu länsimaiseen suuhun sopivaksi. Pyysimme oppaalta sitä oikeaa, autenttista chilijuustoa.

Virhe. Bhutanissa et halua syödä autenttisesti.

Autenttisessa muodossaan ema datshi oli melkein pelkkää tulista chiliä pienillä juustonnokareilla. Jopa me tuliseen ruokaan tottuneet söimme sitä vedet silmistä valuen. Bhutanilaiset tottuvat chiliin jo äidinmaidon kautta, ja kaksivuotiaiden chilinsietokyky on varmaan korkeampi kuin kenen tahansa länsimaalaisen.

Usein tarjolla oli turisteille chilijuuston sijaan kukkakaali- tai munakoisojuustoa tai herkullisia chilijuustonuudeleita. Bhutanilaiseen keittiöön kuuluvat myös tiibetiläiset momot eli dumpling -taikinanyytit. Ne maistuivat erityisesti Bhutanin kauniissa Haa Valleyssä, jossa pallerot tehdään tattarijauhoista ja tarjoillaan chilisoossin kanssa. Suosikeiksi jäivät myös herkulliset paistetut karvaskurkun viipaleet ja chilinen kurkkusalaatti.

Monet syövät Bhutanissa lihaa buddhalaisuudesta huolimatta. Erityisesti kuivaliha on suosiossa. Meille tarjottu liha oli yleensä kuivaa ja sitkeää ja enemmän luuta kuin lihaa, joten kymmenen päivää meni enimmäkseen kasvislinjalla.

Kaikki liha Bhutanissa tuodaan Intiasta, sillä eläimen tappaminen on maassa laitonta.

Kodeissa pöytä katetaan lattialle ja paikalliset syövät käsin. Käsin kosketellen ruoka maistuu paremmalta. Bhutanin matkan herkullisimmat juhla-ateriat meille tarjoiltiin maaseudun maataloissa.

Kaikki Bhutan-postaukset löydät täältä.