Bhutan – Vuoren valloitus ja kuuluisa Tiikerin pesä

Bhutanin matkaamme kuului paljon patikointia vuoristossa. Yhden yön vietimme 4000 metrissä teltassa. Kaikki ei mennyt putkeen tällä retkellä, kun teltassamme oli ikäviä kuokkavieraita ja päässä jyskytti vuoristotauti. Kaikki koettelemukset unohtuivat kuitenkin paluumatkalla, kun laskeuduimme Bhutanin kuuluisimmalle nähtävyydelle, ihmeellisen vuorenrinteeseen rakennetun luostarin Tiikerin pesän eli Tsaktsangin luokse.

Häikäiseviä vuoristomaisemia ja jomottavaa vuoristotautia

Jo lentokentälle saapumisesta asti olin kärsinyt jomottavasta päänsärystä. Paron kaupunki on vain 2200 metrin korkeudessa, mutta joka neljäs tai viides voi saada vuoristotaudin oireita jo tässä korkeudessa. Korkeuksiin yhtäkkiä lentokoneesta tupsahtaminen ei auttanut asiaa. Lähtökohdat eivät siis olleet ihanteelliset, kun lähdimme valloittamaan vuorta.

Korkeuksissa nautimme häikäisevistä maisemista yli Himalajan vuorenrinteiden. Mukana meillä oli pari ponia kantamassa yöpymistarvikkeita sekä Toto-koira suojelemassa tiikereiltä ja karhuilta. Tiikerit ovat kuulemma harvinaisia, mutta ihmisiä päätyy karhujen uhreiksi täällä säännöllisesti.

Seitsemän tuntia jyrkkää nousua mutaista, kivikkoista polkua pitkin. Armoton päänsärky jyskytti joka askeleella, ja korkeammalla alkoi huimaus ja pahoinvointi. Ohut ilma tuntui keuhkoissa, ja korkeammalla oli pysähdyttävä haukkomaan henkeä jatkuvasti.

Kuokkavieraita yökylässä

Leirintäalueemme 4000 metrin korkeudessa oli upea. Sumuiset vuoret avautuivat ympärillä, rukousliput lepattivat tuulessa, hevosia ja lehmiä laidunsi siellä täällä ja vieressä kohosi kallioon rakennettu luostari. Isoissa teltoissa oli jopa parisängyt ja paksut peitot. Hikisellä iholla ilma tuntui niin kylmältä, että päälle oli kaivettava jokainen mukaan pakattu vaatekappale.

Illallisella en saanut suupalaakaan alas. Palatessamme telttaan teimme ikävän löydön. Sängyllä oli rotanjätöksiä ja kallis kamerareppu oli syöty rikki. Rottia ei näkynyt, mutta rapina alkoi aina kun sammutimme valot. Keskellä yötä näin rotan vilistävän sängyllä välissämme ja kiljuin täyttä kurkkua. Muiden telttojen asukit räkättivät myöhään yöhön viinin voimalla ruokailuteltassa eivätkä kuulleet mitään. Rotta vai vuoristotautisen hallusinaatioita, en vieläkään tiedä.